Kiinteiden aloitus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Niknik
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kuullostaa Hillevi hyviltä eväiltä. Sehän tässä ruuan laitossa on niin ihanaa kun voipi keksiä vaikka minkälaisia kombinaatioita! Mä tein sellasta täysjyvä makaroni-porkkana-tomaattikasti sosetta ja tuli omasta mielestä toosi hyvää. Jätin rakeisemmaksi ja lusikallisen testautin pojalla, hyvin uppos. Huomenna saa sitten enemmänkin kuin maistiaisen :) Ollaan jo maisteltu kananmunat ja kalaa. Mitäs sitä seuraavaksi...
 
Mä tein eilen Tyynelle lisää parsakaali-kesäkurpitsa.pottusosetta ku edellinen satsi loppu. Se on selvästi Tyynen herkkua ja sitä pitäs saada vetää ihan mahottomat määrät :) Tänää tarkotus tehä kana-palsternakka-riisiä. Riisiä ei olla viel kokeiltu, ku oon jotenki niin jämähtäny noihin kasviksiin :smiley-ashamed008
 
Mä kans tein parsakaali-pottu-kesäkurpitsaa pakkaseen. :D Mut en oo vielä antanu.. viimeks poitsu sai kauheet ilmavaivat parsakaalia syötyään. No, ny lähetään viikonlopuksi maalle, nii ostin pilttejä mukaan.
 
Juu, mä kans sekoitan jotain hyvää sosetta puuroon. Mut sit taas välillä uppoaa ilman soseitakin. Ja iso hitti pojalla on ollu vadelmakiisseli puuron kans. :)
 
Meilläkään ei oo puuro mikään hitti. Ja oon kyllä kaiken merkkisiä ja eri makusia kokeillut. Muutama lusikka menee, mutta sitten loppuu kiinnostus siihen ja puurot vaan valutetaan suusta ulos tai ei avata suuta.
Ostin eilen kaupasta 8kk kanaa ja vihanneksia. Tänään maistatin sitä kun ensin vähän hienonnin palasia, mutta jäi silti aika rakeiseksi. Hyvin upposi :)
 
Meillä ei "kökköruuat" mene näköjään ollenkaan. Jännä juttu sinänsä, että tämähän kyllä syö ihan tavallista kaura- tai neljänviljanpuuroa kyllä, mutta soseet pitää sitten olla ihan sileetä. Tein tänään neidille "pasta bolognesea", jossa jauhelihat jätin murusiksi, niin pieniksi kyllä, ettei tuo niihin voi tukehtua. Mutta ei uponnut neidille. Yritettiin tarjota sitä niin lounaaksi kuin iltaruuaksikin, molemmilla kerroilla yhtä heikolla menestyksellä. Toisella kertaa oksensikin, kun lopulta olin saanut huijattua syömään muutaman lusikallisen tuotakin sosetta. Eli ne purkit saanevat odotella pakkasessa vielä jonkin tovin. Onneksi peruna-kukkakaali-porkkana-lohisoseen vedin ihan sileäksi. Se kelpaa. Minkäs pieni sille voi, jos ei vielä uppoa rakeisempi eväs. Kiira muutenkin mielellään "ryystää" kaiken ruokansa eli puurot ja soseet imee lusikasta suuhunsa. Niin kai se vaan ei ole vielä valmis niitä pupeltamaan.
 
Mies teki tänää kalakeittoa vesi liemellä joka soseutettiin. Maistui hyvin, mutta paljoo en uskaltanut antaa kun ekan kerran sai kalaa.
Keittoo tuli porkkanaa, perunaa, herneitä, sipulia, tilliä, persilijaa ja tietty kalaa. Hieman makua laittoi sitruunan mehusta, ja se oikeesti tois siihen semmoisen mukavan vivahteen. Ei siis kirpeä tms. Haluaisin muutenkin alkaa mausteita käyttää pikku hiljaa enempi että vauvakin tottuu makuihin ja näin ollen tulevaisuudessa tykkäisi meijän mausteisista ruuista. Esikoinenkin vetelee pippurikastikkeet ja valkosipulikanapastat mennen tullen :p
 
Muokattu viimeksi:
Ajattelin tehdä tyttelille lappapuuroa (vispipuuroa) ilman sokeria tietysti, saas nähdä miten maistuu. Se puolukka on kyllä aikamoisen voimakasta ilman sokeria, ehkä sokeria vois ihan hitusen laittaa jos on kovin hapanta. Olis kiva välipala ja mukava kokeilla miten uppoaa.
 
Mä en voi sille mitään, mutta aina kun joku puhuu että tekee itse vispipuuroa muistuu mieleeni noin parin vuoden takainen tapahtumaketju :laughing021
Kauppareissulla mies ostaa ainekset vispipuuroon ja uhoo "sunnuntaiaamuna teen meille tuoretta virpipuuroa aamupalaksi, ihan varmasti teen. sehän on yhtä helppoa kuin perunan keitto!"
Sunnuntai aamu koittaa ja mies alkaa keittelee vispipuuroa. Kuluu tunti. Kuluu toinen. Mies lähtee käymää kaupassa "koska meijän mannasuurimot loppu kesken". Takaisin tullessa uskaltauduin kysymään "meneeköhän kuin kauan? vähän jo nälkä ja esikoinenkin varmaa jo kaipais aamupalaa". Mies siinä hämmentää keitostaan ja toteaa "emmä tiiä. ehkä parempi että syötte vaikka leipää. voidaan syödä tätä sitten välipalana". Tässä kohtaa en nyt oikein luottanut tulevaan keitokseen. Noh, ehkä noin 4h tuntia myöhemmin se puuro oli valmis. En kutsuisi sitä nyt ihan vispipuuroksi, en oikein tiedä miksi sitä voisi kutsua. Maistoin lusikallisen ja totesin "anteeksi kulta, tää ei nyt varmaa ihan maistu sille mille pitäis. mutta kiva kun jaksoit yrittää". Esikoinen ei suostunut edes maistamaan. Mies toteaa "ja mähän en sitte enää toista kertaa mitää vispipuuroa tee! tästä lähin ostetaa cittarista niitten oma tekemää vispipuuro".
Tämän tapahtuman jälkeen, kun puhe tulee vispipuurosta mies toteaa "emmä viitti sitä ite tehä, ku ei nää (nyökkäsee mua ja tyttöä kohti) suostu sitä edes maistamaan".
 
voi tiutsi... Sulla on kyl ihana mies ku viitti yrittää noinkin kauan eikä antanu periks vaik lopputulos oli mitä oli ! :)
 
mä ootan jo et tulis 8kk ruuat käyttöö,sais vaihtelua noihin tytön eväisii.kun en edelleekää tee niitä ite.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top