Kiinteät

Sori kun ihan väärästä ryhmästä pompin :) Mut ne lastenruokahyllyn jugurtit ja rahkat on käsitelty kuin korvike, ei oo ns. aikuisten versioita. Niitä voi antaa jos antaisi korvikettakin. Jos taas haluaa kaikkea lehmänmaitopohjaista välttää ei toki niitä kannata antaa, mutta periaatteessa ovat turvallisia kuten puurot ja vellitkin lastenruokahyllystä :)
 
Ok, päättelinkin jotain semmoista, mut ajatuksena tuntui vaan oudolta. :)
En tule hiuksia halkomaan. :p
Toisaalta eipä meillä ikinä oo annettu korviketta/kaupan puuroja tai vellejäkään..
Jokaisen oma asia tietenkin, ja näistä saa aikaan paljon keskustelua ja mielipiteitä. Kaikkia julkaistuja tutkimuksia värittää vähän tekijän ennakkoasenne ja ne on enemmän vähemmän mustavalkoisia. Enkä haluu arvostella tietenkään kenenkään ruokailutottumuksia, mutta oon iloinen ollessani henkilökohtaisesti siinä onnellisessa asemassa, että oon pystynyt imettään ja rintamaitoo oon voinu käyttää muuallakin lapsen ruuissa. Jos olisin pakosta korvikevauvan äiti, kirjoittaisin eri tavalla..
 
Oikeastaan ma voisin laittaa miehen kysymaan silta meidan pojan tarhan johtajattarelta, etta miksi lapset siella eivat juo maitoa. Vastaus saattaisi olla mielenkiintoinen. :rolleyes: Toisaalta ma voisin kysya itsekin, mutta aina on helpompi laittaa mies "kysymaan typeria". :grin
 
Hmh, en edes lähde kommentoimaan lehmänmaidon "vaarallisuutta", koska mun eka ammatti liittyy noihin kantturoihin hyvin läheisesti ja mun asenne noihin viherpiipertäjiin.. niin, selvis varmaan jo :DD
Meillä ei kukaan juo rasvatonta, tankinpesuvettä saa kaverilta kysymällä vaikka joka aamu. Kaikista mieluiten ostaisin maidon suoraan tilalta enkä mistään valion purkista.
 
Meillä on oikeastaan vain yksi näkemys pojan tulevista ruuista ja syömisistä; normaalilla ja mahdollisimman monipuolisella kotiruualla mennään. Sillä mekin ollaan isoiksi kasvettu ja (tietääksemme) perusterveitä ollaan edelleen. Suolaa toki mahdollisimman vähän, ja sokeriherkkujen kanssa olen aika tarkka; ei ole mitään tarvetta syöttää sellaisia pojalle vielä ja toivon että niitä voidaan välttää mahdollisimman pitkään. Ei totaalikieltoa, myönnän että jäätelöä ja lettuja on maisteltu, mutta ei niihin ole myöskään tarvetta totutella maistelua enempää.

Olen kovasti odottanut tätä että poika alkaa enenevässä määrin syödä samoja ruokia meidän kanssa; se on pitkässä juoksussa iso säästö paitsi rahallisesti myös vaivannäössä (jos miettii niitä soseita ja lihoja mitä olen tehnyt itse pakkaseen). Huomaa myös että pojalle maistuu paremmin "aikuisten ruoka". Aina kun ruoka vaan on pojalle sopivaa, saa hän syödä sitä samaa tai osittain samaa, ihan kaikkia ruokalajeja en kyllä vielä tohdi antaa. Kohtahan hän meneekin sitten perhepäivähoitajalle missä syö ihan sitä tavallista kotiruokaa, mikä on mun mielestä hyvä juttu. Päästään pikkuhiljaa niistä purkkiruuista eroon, tosin kyllä ne varmasti on käytössä edelleen esim reissussa ja hätävarana kotona. Tavallista maitoa olen pojan antanut jo vähän maistaa sellaisenaan (ruuassa ollut käytössä jo jonkin aikaa, samoin puurossa). Odotan myös että päästään korvikkeista eroon, eiköhän sekin tapahdu aika pian.
 
Samoilla linjoilla Henun kanssa. Mä näkisin suurimpina ongelmina sen, että ihmiset syövät liikaa suolaa ja sokeria, joita molempia voi välttää aika hyvin jo sillä, että tekee ruokansa itse. Meillä on nyt soseet loppu pakkasestakin, mutta en aio tehdä enempää enää. Vauva saa tästä eteenpäin samaa ruokaa kuin me, otan annoksen eroon ennen suolan lisäämistä. Jos ei voi syystä tai toisesta voi antaa sitä, niin saapi esim. makaronia ja maissia, mikä on suosikkiruoka nykyisin. Meillä on nykyisin myös sama välipala: sekoitan purkin rahkaa ja purkin hedelmäsosetta, annan osan vauvalle ja syön loput itse, sen kanssa syödään hedelmä, mulle n. 3/4 ja vauvalle 1/4. :p
 
Mä olen viime aikoina mennyt sikäli takapakkia, että poika saa nyt enemmän syötettyä ruokaa ja vähemmän sormiruokaa, lähinnä siksi, että sormisyötävistä on valikoitu vain mieleiset palat ja loput nakeltu pitkin lattioita. Tosin itse ruuat ovat pitkälti samoja kuin mitä itse syömme tai osia niistä (yleensä muussattuna), paitsi liikkeellä ollessa ihan purkkiruokaa. Jostain syystä ruokaa uppoaa enemmän, kun minä olen sitä lusikoimassa.

Mutta jottei homma olisi liian helppoa, on poika ruvennut kiipeilemään seisovilleen syöttötuolissa. Kotona se ei oikein onnistu, mutta matkasyöttis on sen verran väljä, että poika on pöydällä hyvinkin nopeasti. Valjaat ovat lähinnä muodollinen hidaste :D Mutta, lääkkeenä on toiminut oma lusikka, olen siis itse lapannut ruokaa yhdellä lusikalla ja poika on saanut opetella toisella, toinen on taas ihan tohkeissaan kun saa "syödä" ihan itse :)
 
Tämä nyt ei välttämättä ole ihan oikea ketju, mutta minulla on ollut tarkoituksena aloittaa pikkuhiljaa totutella neitiä tavalliseen maitoon ja tänä aamuna eka kertaa laitoin korvikkeen sekaan maitoa. Ostin neidille luomumaitoa jotta olisi mahdollisimman vähän käsiteltyä. Minä suhtaudun tosi härkäpäisesti vähälaktoosisiin ja laktoosittomiin juttuihin (tai niiden "pakkosyöttöön") kun ei niille itsellä ole koskaan ollut tarvetta, enkä neidille varsinkaan halua varmuuden vuoksi mitään la-tuotteita ostaa, josta syystä maustamaton jugurttikin on meillä luomua, koska se on ainut kaupasta löytämäni tavallinen jugurtti. Käytetään niitä la-tuotteita sitten jos oikeasti on tarvetta. Tämä on aihe josta voisin paasata oikein antaumuksella, mutta koitetaan nyt olla riehaantumatta heti aamusta...
 
Tekstisi voisi olla kuin suoraan suustani, Salme! Näin meilläkin toimitaan ja poika on nyt pari päivää saanut korvikkeensa joukkoon normaalia maitoa ja suhde kasvaa pikkuhiljaa. Kaikkien näiden maitopuheiden jälkeen pyrin välttämään normaalia ja erityisesti sitä rasvatonta maitoa..
 
Meillä on annettu nokkamukista maitoa nyt yhdellä aterialla päivässä, siitä on sitten tarkoitus kasvattaa määrää. Meillä koko perhe juo luomumaitoa, joten sitä samaa saa neitikin. Mulla on se käsitys, ettei laktoosittomia tuotteita kannattaisi käyttää, jollei ole laktoosi-intolerantikko, koska elimistö tottuu laktoosittomaan, ja sitten niitä onkin pakko käyttää... Mutta tämä on äitini kertoma juttu, enkä tiedä mihin hän sen perustaa. Itse en kuitenkaan osta niitä laktoosittomia muuta kuin silloin, jos on joku vieras, joka tarvitsee.
 
^ Ihan just niin!!! Onpa kumma kun nyky-yhteiskunnassa kukaan ei siedä normaalia maitoa, kun kaikkialla tarjotaan vain laktoositonta tai vähälaktoosista. Toki siinä on syynsä, eipä tarvitse keittiöissä tehdä monenlaista kun se la sopii kaikille. Onneksi kotona saa tehdä ihan itse omat valintansa. Ravitsemissuosituksissa on aina suorastaan ällöttänyt, kun alleviivataan miten se maitolasi ruuan kanssa tulisi olla rasvatonta. Tuskin kukaan mielin määrin lihoo ja suonet kalkkeutuu jos kohtuudella juodaan vaikka sitä kevytmaitoa.

Ei mulla muuta. :)
 
Alkuun täytyy sanoa jälleen kerran, että en muista olenko jo kertonut tämän. Aika paha imetysdementia... :oops:

Meillä vähän yllättäen helpoksi sormiruuaksi on osoittautunut keitto. Siis sellainen perinteinen nakki- tms. keitto, minä kuorin ja pilkon sinne sipulia, porkkanaa, juuriselleriä, perunaa ja palsternakkaa, veden sekaan laitan aluksi kokonaisia maustepippureita ja laakerinlehtiä. Sitten kun on kypsä, otan reikäkauhalla neidin osuuden eroon ja kas, siinä on monipuolisesti keitettyjä juureksia sormiruuaksi. :grin Sitten lisään vielä lihaliemikuutiot sekä ne nakit taikka tässä tapauksessa lihapullat (neidille pakkasesta oma suolaton sellainen), keitän hetken ja neidin ruoka kerkeää jäähtyä just sopivasti.

Ja jos mies ei ole kotona, niin nykyisin onnistuu aika usein sekin, että ottaa neidin "apuriksi" keittiöön, eli käytännössä siirrän syöttötuolin siihen viereen ja annan maistiaisiksi esim. palan porkkanaa tai perunaa. Siinä se sitten seurailee mun hommia ja natustaa porkkanaa. :p Toi meidän typy on niin utelias, että aika paljon saa tehdä, kunhan se vaan näkee mitä tehdään. :rolleyes:
 
Nyt kun pikkuiset alkavat olla 1-v. synttärin kynnyksellä, miten tiukka linja teillä on suolan ja nitriittien kanssa? Mä en lisää suolaa mihinkään pojan ruokaan, mutta olen kyllä muutaman kerran käyttänyt esim. normaalia tomaattimurskaa (suolapitoisuus yleensä 0,6%) osana jotain kokonaisuutta (eli kokonaissuolapitoisuus jää alemmaksi) tai broilerisuikaleita (suolapitoisuus samaa luokkaa) tai satunnaisia juustoviipaleita (jälleen about sama suola). Ja leipää annan välillä, mutta yritän etsiä sellaista, missä olisi mahdollisimman vähän suolaa. Nitriittipitoisia kasviksia olen vielä vältellyt, tosin välillä saattaa jotain tuoreyrttiä olla pieni määrä pojallekin tarjolla.

Mutta välillä tulee niitä kauhufiiliksiä, että nyt varmasti aiheutan pojalle sitä sun tätä, kun en itse tee tomaattisoseita, leipiä sun muita... :eek:
 
Mä olen kyllä antanut esim. leipää, vesirinkeliä, juustoa tms. aika huoletta. Ruuat teen edelleen niin, että joko lisään suolan vikana ja otan sitä ennen eroon, tai sitten teen toiselle vuoassa/kattilassa vähän suolatonta. Ja tänään tein omenahilloa ja siitä innostuneena pannukakkua, ja neiti sai kyllä palan pannaria hillon kanssa. Niitriittejä olen vältellyt edelleen, vaikka synttäreihin on alle kaksi viikkoa. Tänään tein uunijuureksia, ja just sen suolan takia neidille oma pieni vuoka, mutta en mä uskaltanut antaa sille punajuurta vaikka varmaan se ois voinut pienen sellaisen maistaa.
 
Neiti on saanut tavallista ruisleipää ties kuinka kauan ja on kyllä saanut siitä hitusen suolaa, mutta ajattelin että ne on niin pieniä määriä ettei varmasti ole haittaa. Raejuusto on herkkua, siinäkin on vähän suolaa. Välillä olen antanut maistaa myös jotain "meidän" ruokia, kuten jauhelihapihviä. Kaipa tässä pikkuhiljaa voisi alkaa antaa samoja ruokia mitä itsekin syödään, jos vaikka loppuisi tuo älytön ruuan kanssa kikkailu.. Tänään on taas päivä, kun mikään ei kelpaa.
 
Kyllä meilläkin on suolaa uponnut leivän, juuston ym oheistuotteena mutta hyvin maltillisia määriä. Nyt ollaan myös ostettu välillä niitä 1 v purkkiruokia missä on vähän suolaa (hyvin vähän kyllä). Kaikki sellaiset ruuat, jotka teen itse ja joita poikakin syö, teen niin että lisään suolan sitten kun olen ottanut pojalle oman annoksen eroon. Mutta kyllä keitoissa esim on se lihaliemikuutio jo alkuvaiheessa mukana. Neuvolassa tänään sanottiin että nyt sitten vaan samaa pöperöä pojalle mitä itse syödään, toki omakin järki sanoo että vähänsuolaisena tai kokonaan ilman jos mahdollista. Näillä mennään :)
 
Meillä suolaa, nitriittikasviksia ja hapattamattomia (onks toi oikea sana? :grin) maitotuotteita lukuunottamatta olen myös antanut jo lähes kaikkea ja mahdollisimman paljon samaa kuin mitä itse syödään. Poika on myös saanut maistaa esim. omena-puolukkapiirakkaa ja leipää, jonka taikinassa on ollut tavallista maitoa ja voita. Me syödään aika mausteista ruokaa, joten olen mausteisiin koittanut totuttaa hiljalleen jo aika pienestä, niin ei ihan kaikesta tarvitse tehdä kahta versiota, kun siirrytään kokonaan samoihin eväisiin.
 
Onks muut huomannu kasvupiikkiä tuossa kiinteitten menekissä?
Tytölle uppoo nykyään ihan järkkyjä annoksia, siis tyyliin 2 pilttipurkillista ja banaani päälle. Ja sillä on nälkä varmaan tunnin välein. Iltapalaakin joutuu välillä antaan kahdessa osassa, kun se ei maltakaan nukahtaa varsinaisen jälkeen ja sit riehuessa tulee nälkä ja pitää antaa vielä jotain ennen lopullista nukkumaanmenoa. :D

Ihan selkeä piikki on havaittavissa esim pituudessa - yks päivä vaan 90% 74 koon bodyista oli pieniä.. Ja paikallaanhan tuo ei oo kuin pahanteossa ja nyt kävelee kovasti ilmankin tukee, niin kaikkihan se polttaa massiivisesti energiaa.

Mut itsellä on lievästi keittiöön sidottu olo välillä isän ja tyttären ansiosta. :D

Maitoo menee kanssa paljon. No hyvä että kelpaa, vaik mulla onkin rinnat jo koetuksella.
 
Meillä oli muutama viikko sitten sama meno, varmaan joku kasvupiikki.

Lehmänmaito on myös ruvennut maistumaan, ja typy saakin sitä nyt myös lounaalla, usein juo mukin tyhjäksi ja pitää antaa lisää. Jospa se joskus vielä siirtyisi kokonaan siihen... :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top