Kiinteät
- Ketjun aloittaja Sophie82
- Aloituspäivämäärä
Joskus ma mietin, etta saadaanko me aina tarpeeksi tietoa pojan tarhapaivan kulusta. Useinmiten poika on ihan ok, kun haetaan, mutta joskus (kuten tanaan!) on heti kotiin paastya yhta kiukkua ja huutoa ja kiemurtelua.
Nyt sitten annoin heti kotiin paastya ensi hataan vellia, jonka poika joi oikein ahmimalla 240ml omin kasin pulloa pitaen. Ei siis pysahtynyt edes ottamaan happea valilla. Oli ilmeisesti niin kova nalka ressukalla. Ja sitten kun siita rauhotuttiin, niin lammitin oikeeta ruokaa, jota veti tayden lautasellisen niin, ettei melkein lusikalla ehtinyt suuhun lappaa ja siihen viela vanukkaan jalkkariksi.
Katotaan mahtuuko illalla viela iltavelli. Hieman skeptinen olo. Yleensa he kuitenkin ilmoittavat, jos on syonyt huonosti tai muuta hankaluutta paivan aikana. Jotenkin inhottaa tammonen arvausleikki, etta onkohan se nyt syonyt siella kunnolla, jooko vaiko eiko, onko kenties oksentanut, vai onko vain valipala jaanyt valista...
Tai kyllahan tuo oksentaminen yleensa mainitaan. Varsinkin jos on vaatteet joutunut vaihtamaan.
Nyt sitten annoin heti kotiin paastya ensi hataan vellia, jonka poika joi oikein ahmimalla 240ml omin kasin pulloa pitaen. Ei siis pysahtynyt edes ottamaan happea valilla. Oli ilmeisesti niin kova nalka ressukalla. Ja sitten kun siita rauhotuttiin, niin lammitin oikeeta ruokaa, jota veti tayden lautasellisen niin, ettei melkein lusikalla ehtinyt suuhun lappaa ja siihen viela vanukkaan jalkkariksi.
Katotaan mahtuuko illalla viela iltavelli. Hieman skeptinen olo. Yleensa he kuitenkin ilmoittavat, jos on syonyt huonosti tai muuta hankaluutta paivan aikana. Jotenkin inhottaa tammonen arvausleikki, etta onkohan se nyt syonyt siella kunnolla, jooko vaiko eiko, onko kenties oksentanut, vai onko vain valipala jaanyt valista...
Tai kyllahan tuo oksentaminen yleensa mainitaan. Varsinkin jos on vaatteet joutunut vaihtamaan.Pitkästä aikaa jotain tännekin, kun olen muutaman päivän sisään onnistunut tekemään pariakin eri ruokaa, jotka ovat uponneet sekä äidille että taaperolle :)
Netistä löysin ensinnäkin broilerijauhelihapihvireseptin, jossa n. kolmannes pihvimassasta on kesäkurpitsaraastetta (eli oiva keino jemmata kasviksia ruokaan
. Taisin laittaa 400g broilerin jauhelihaa ja ehkä 180g kesäkurpitsaa. Massaan sekoitettiin lisäksi muna ja yrttejä / mausteita (vähän suolaa, pippuria, korianteria, minttua, juustokuminaa, sipulia, valkosipulia). Pihveihin paistettiin pannulla väri ja kypsennettiin sitten uunissa n. 10 min / 200 astetta, Kylkeen voi tehdä tyyliin riisiä ja vaikka laittaa maustamatonta jugurttia kastikkeeksi. Minusta broilerin jauheliha on aina ollut vähän ällöttävä ajatus, mutta nuo pihvit olivat kyllä tosi hyviä. Ja viljattomia, jos joku kaipaa sellaista.
Ja toinen oli, että tein kesäkurpitsan jämistä miedon, tomaattipohjaisen kasviscurryn. Eli pilkoin ja kuullotin jääkaapista löytyviä kasviksia ensin pannussa (taisi olla kesäkurpitsa, vähän paprikaa, porkkana, sipuli, valkosipulinkynsi), heitin perään purkin tomaattimurskaa ja maustoin soijalla, juustokuminalla, inkiväärillä, currylla, paprikajauheella ja jauhetulla neilikalla. Sokeriakin taisin laittaa ihan vähän, kun tomaatti oli niin hapanta. Setti sai hautua sen aikaa kun keitin riisiä, ja sekoitin valmiin kastikkeen riisin kanssa. Laitoin mukaan lautaselle taas nokareen maustamatonta jugurttia, mutta sen voisi laittaa kastikkeeseenkin miedontamaan lopputulosta. Tuossa oli aika paljon mausteita, mutta ruoka ei ollut mitenkään tulinen ja olin yllättynyt siitä, miten hyvin se poikaan upposi. Kun edellispäivänä maistui lähinnä liha ja makarooni, oli kiva saada ujutettua lautaselle enemmän kasviksia. Ja sinne sai näppärästi upotettua kaikki ne jämäkasvikset, jotka kohta olisivat kävelemässä itse ulos jääkaapista :)
Netistä löysin ensinnäkin broilerijauhelihapihvireseptin, jossa n. kolmannes pihvimassasta on kesäkurpitsaraastetta (eli oiva keino jemmata kasviksia ruokaan
. Taisin laittaa 400g broilerin jauhelihaa ja ehkä 180g kesäkurpitsaa. Massaan sekoitettiin lisäksi muna ja yrttejä / mausteita (vähän suolaa, pippuria, korianteria, minttua, juustokuminaa, sipulia, valkosipulia). Pihveihin paistettiin pannulla väri ja kypsennettiin sitten uunissa n. 10 min / 200 astetta, Kylkeen voi tehdä tyyliin riisiä ja vaikka laittaa maustamatonta jugurttia kastikkeeksi. Minusta broilerin jauheliha on aina ollut vähän ällöttävä ajatus, mutta nuo pihvit olivat kyllä tosi hyviä. Ja viljattomia, jos joku kaipaa sellaista.Ja toinen oli, että tein kesäkurpitsan jämistä miedon, tomaattipohjaisen kasviscurryn. Eli pilkoin ja kuullotin jääkaapista löytyviä kasviksia ensin pannussa (taisi olla kesäkurpitsa, vähän paprikaa, porkkana, sipuli, valkosipulinkynsi), heitin perään purkin tomaattimurskaa ja maustoin soijalla, juustokuminalla, inkiväärillä, currylla, paprikajauheella ja jauhetulla neilikalla. Sokeriakin taisin laittaa ihan vähän, kun tomaatti oli niin hapanta. Setti sai hautua sen aikaa kun keitin riisiä, ja sekoitin valmiin kastikkeen riisin kanssa. Laitoin mukaan lautaselle taas nokareen maustamatonta jugurttia, mutta sen voisi laittaa kastikkeeseenkin miedontamaan lopputulosta. Tuossa oli aika paljon mausteita, mutta ruoka ei ollut mitenkään tulinen ja olin yllättynyt siitä, miten hyvin se poikaan upposi. Kun edellispäivänä maistui lähinnä liha ja makarooni, oli kiva saada ujutettua lautaselle enemmän kasviksia. Ja sinne sai näppärästi upotettua kaikki ne jämäkasvikset, jotka kohta olisivat kävelemässä itse ulos jääkaapista :)
Olen tässä miettinyt pidemmän aikaa, että minkähän kokoinen mahalaukku mahtaa olla puolitoistavuotiaalla pikkuihmisellä? Edelleen välillä hämmästyttää, miten vähällä syömisellä tuo neiti oikein elää. Maidon menekkikin on nykyään melko vähäistä. Tomaattia söisi vaikka kuinka, toki ruokakin maistuu vaihtelevasti mutta välillä kuuntelen tosi kateellisena kun ihmiset kertovat kuinka hyvin lapsi syö.
Meilla on sellaisia iltoja, ettei poika syo kotona lainkaan lamminta ruokaa, oli se sitten mita tahansa. Lahestyva lusikka huitastaan pois tai sitten vain kaannetaan kasvot lusikasta pois pain. Yleensa ma hermostun melko pian, enka jaksa usuttaa sen enempi. Sitten siirrytaankin suoraan jalkkariin, hedelmasoseeseen tai jogurttiin, ja ne maistuvatkin sitten ihan ok. Joskus saatan antaa viela iltaisin vellia, jos ei ole lammin ruoka uponnut, mutta muuten iltavelli ei ole meille enaa rutiini. Kaipa se on sitten tarhassa syonyt hyvin... Ja kuitenkin poika nukkuu yonsa hyvin, vaikka lammin iltaruoka olisikin jaanyt valista. Normaalistihan poika ottaa vellia enaa aamuisin eli edelleen me varkataan noitten jauheiden kanssa.
Lampiman ruuan kanssa kuitenkin juo jo lehmanmaitoa kotona. Tarhassa ne juovat vetta, tai mehua.
Lampiman ruuan kanssa kuitenkin juo jo lehmanmaitoa kotona. Tarhassa ne juovat vetta, tai mehua.
Meillä ruuan menekki vaihtelee tosi paljon, varsinkin väsyneenä saattaa olla, ettei oikein maistu (paitsi jos on jotain makarooni- ja tomaattikastikepitoista, sellainen menee vaikka silmät eivät pysyisi auki 
). Eilen poika oli väsyneen oloinen aamupäivästä normaaleista yöunista huolimatta, kiukutteli eikä suostunut syömään aamupuuroa ollenkaan. Välipalaksi keitetty kananmuna maistui (se on suurta herkkua), mutta muuta ei mennyt. Sitten kävi vielä niin, että mies lähti pojan kanssa kauppaan ja minä jäin tekemään lounasta, mutta poika nukahti ennen kotiinpaluuta enkä alkanut häntä sitten väkisin herättelemään, vaan riisuin ulkovaatteet pojan nukkuessa ja nostin suoraan sänkyyn päikkäreille. Ja päikkärit maistuivat vielä normaalia pidempään, jolloin lopputuloksena oli, että poika eli jonnekin puoli neljän kieppeille iltapäivällä pelkällä kananmunalla. Hengissä tuo kuitenkin on edelleen :)
). Eilen poika oli väsyneen oloinen aamupäivästä normaaleista yöunista huolimatta, kiukutteli eikä suostunut syömään aamupuuroa ollenkaan. Välipalaksi keitetty kananmuna maistui (se on suurta herkkua), mutta muuta ei mennyt. Sitten kävi vielä niin, että mies lähti pojan kanssa kauppaan ja minä jäin tekemään lounasta, mutta poika nukahti ennen kotiinpaluuta enkä alkanut häntä sitten väkisin herättelemään, vaan riisuin ulkovaatteet pojan nukkuessa ja nostin suoraan sänkyyn päikkäreille. Ja päikkärit maistuivat vielä normaalia pidempään, jolloin lopputuloksena oli, että poika eli jonnekin puoli neljän kieppeille iltapäivällä pelkällä kananmunalla. Hengissä tuo kuitenkin on edelleen :)Joo, meillä ei kanssa olla turhan tarkkoja ruokailurytmistä viikonloppuisin. Poika ei vaikuta olevan kellontarkka syömisistään, kun viikonloppuisin rytmit menee muutenkin vähän erilailla kuin viikolla (lue: nukutaan 2-3 tunnin päikkärit :D tai heilutaan muualla kuin kotona). Joskus poika syö päivässä vain yhden lämpimän aterian, mutta harvemmin näitä sattuu. Kyllä sen nälän sitten huomaa, ja sen mukaan syödään.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Meillä on suht tarkka ruokarytmi oli sitten poika hoidossa tai kotona. Ei tietenkään ruveta poikaa unilta repimään, että "syömään nyt, kello on 14" mutta aika selvää, että välillä maistuu paremmin ja välillä ruokaa närpitään, mitä närpitään. Oon ihan tyytyväinen, jos pari kertaa päivässä ruoka uppoo hyvin ja muilla kerroilla ruokaa menee vähempi. Eipä kai kukaan vielä nälkään ole kuollut ruokalautasen edessä 
mutta aika selvää, että välillä maistuu paremmin ja välillä ruokaa närpitään, mitä närpitään. Oon ihan tyytyväinen, jos pari kertaa päivässä ruoka uppoo hyvin ja muilla kerroilla ruokaa menee vähempi. Eipä kai kukaan vielä nälkään ole kuollut ruokalautasen edessä Me olemme nyt aktiivisemmin opettaneet poikaa syomaan ruokansa itse lusikalla. Hieman ruuasta riippuen poika syo siis itse lusikalla, esim. erilaisia jauhelihaseosruokia, makaronilaatikkoa, lihapullia, pottumuussia. Suurin piirtein kaikkea kotitekoista, mika on hieman kiinteampaa. Kaupan soseet ja muut hieman vetisemmat ruuat annetaan niin, etta vanhemmat ruokkii. Tai jos on kova kiire tai kova nalka, tai joku muu kiukkua aiheuttava poikkeustilanne niin silloin annetaan suuhun lusikalla. Kuitenkin joka ilta ainakin pyritaan lusikoimaan.
Onhan tama hervotonta sotkemista. Ja hidasta! Mutta onneksi poika tykkaa lusikastaan. Hieman joutuu ruuasta riippuen avustamaan ruuan annostelussa lusikalle ja vahinkojakin sattuu, mutta muuten tyyppi on niin kiintynyt lusikkaansa, etta suuttuu, jos sen meinaa ottaa pois. Meillahan tuo aktiivinen sormiruokailu jai miltei kokonaan valiin...
Onneksi on kesa ja sellaiset kelit, ettei poika tarvitse ruokailuviittansa lisaksi kuin vaipan. Ei mene vaattet siis likaiseksi vaikka kyllahan ma joudun joka kerta pyyhkiin syottotuolin ja lattian.
Toivon, etta taman lusikoinnin kanssa ei tulisi mitaan stoppia. Tanaan oli ihan mahtavaa istua pojan kanssa samaan poytaan syomaan samaa ruokaa. Kumpikin itse omalta lautaseltaan. Siis ma sain itse ihan oikeasti jotain syodyksikin siina samassa. Aika luksusta muutes. Viela kun onnistuisi ruokapoytakeskustelut.
Onhan tama hervotonta sotkemista. Ja hidasta! Mutta onneksi poika tykkaa lusikastaan. Hieman joutuu ruuasta riippuen avustamaan ruuan annostelussa lusikalle ja vahinkojakin sattuu, mutta muuten tyyppi on niin kiintynyt lusikkaansa, etta suuttuu, jos sen meinaa ottaa pois. Meillahan tuo aktiivinen sormiruokailu jai miltei kokonaan valiin...
Onneksi on kesa ja sellaiset kelit, ettei poika tarvitse ruokailuviittansa lisaksi kuin vaipan. Ei mene vaattet siis likaiseksi vaikka kyllahan ma joudun joka kerta pyyhkiin syottotuolin ja lattian.
Toivon, etta taman lusikoinnin kanssa ei tulisi mitaan stoppia. Tanaan oli ihan mahtavaa istua pojan kanssa samaan poytaan syomaan samaa ruokaa. Kumpikin itse omalta lautaseltaan. Siis ma sain itse ihan oikeasti jotain syodyksikin siina samassa. Aika luksusta muutes. Viela kun onnistuisi ruokapoytakeskustelut.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Meillä tyttö syö osan ruuasta edelleen sormin, osan lusikalla. Harvemmin enää syötetään, joskin välillä tyyppi osoittaa jompaa kumpaa lusikalla ja sanoo vaativasti apua! Jollain tapaa huvittavaa.
Meillä suurin syömiseen liittyvä ongelma on se, ettei tyttö malttaisi istua pöydässä, vaan kävisi laittamassa annoksen ruokaa suuhun, menisi leikkimään ja sitten kävisi taas syömässä. Me siis otimme sen vauvatuen trip trapista pois jo jonkin aikaa sitten, kun tuo osasi kiivetä siitä pois. Nyt ollaan sitten tehty niin tylysti, että jos lapsi ei pysy pöydässä, viedään ruoka biojätteeseen. Ruokaa meni varsinkin alussa aika paljon hukkaan, mutta ei mennyt kauaa, niin alkoi auttaa. Tosin välillä homma unohtuu ja meinataan palata alkupisteeseen, ja sitten pitää taas muistaa olla tiukempi.
Meillä suurin syömiseen liittyvä ongelma on se, ettei tyttö malttaisi istua pöydässä, vaan kävisi laittamassa annoksen ruokaa suuhun, menisi leikkimään ja sitten kävisi taas syömässä. Me siis otimme sen vauvatuen trip trapista pois jo jonkin aikaa sitten, kun tuo osasi kiivetä siitä pois. Nyt ollaan sitten tehty niin tylysti, että jos lapsi ei pysy pöydässä, viedään ruoka biojätteeseen. Ruokaa meni varsinkin alussa aika paljon hukkaan, mutta ei mennyt kauaa, niin alkoi auttaa. Tosin välillä homma unohtuu ja meinataan palata alkupisteeseen, ja sitten pitää taas muistaa olla tiukempi.
Ja meillä tuo niin vaihtelee... Enenevissä määrin poika syö itse lusikalla ja joskus haarukalla, joskus niin etten osallistu hommaan ollenkaan ja joskus niin, että lappaan samalla toisella lusikalla hänelle ruokaa suuhun. Käsin syödään myös, mikä on tavallaan ihan jees mutta välillä myös aika rasittavaa, koska sormisyötävät eivät välttämättä ole niitä, mitä itse ajattelisi, vaan esim. kaurapuuroa 
Meillä hankalin juttu on saada poika ylipäänsä lopettamaan leikkejään ja istumaan pöydän ääreen, varsinkin jos hän on kovin väsynyt. Sitten kun ryhtyy syömään, syö hän yleensä ihan ok. Tänä aamuna syötiin aamiainen melko myöhään ja poika istui jo aamupalaa tehdessäni tripp trappiinsa huutelemaan (vaatimaan) maitoa ja syötävää, mutta kun sai aamiaisen eteensä, joikin vain maidon ja työnsi lautasen pois edestään. Sitten hän kiipesi pois pöydän äärestä kiukuttelemaan ja hakemaan huomiota kaikin mahdollisin tavoin, kun söin oman annokseni ja jätin hänet aika lailla huomiotta. Mutta, ennen kuin olin valmis, kiipesikin hän tavalliseen ruokapöydän tuoliin minua vastapäätä ja ryhtyi vaivihkaa lusikoimaan sapuskaansa, kun juttelin miehen kanssa jotain. Ja söi sitten kaiken itse omalla lusikallaan ihan tyytyväisenä. En tiedä, oliko kyseessä nyt joku "minä itse" -homma vai se, että piti saada istua aikuisten tuolissa, mutta kummallisia ovat taaperot, taas kerran...
Meillä hankalin juttu on saada poika ylipäänsä lopettamaan leikkejään ja istumaan pöydän ääreen, varsinkin jos hän on kovin väsynyt. Sitten kun ryhtyy syömään, syö hän yleensä ihan ok. Tänä aamuna syötiin aamiainen melko myöhään ja poika istui jo aamupalaa tehdessäni tripp trappiinsa huutelemaan (vaatimaan) maitoa ja syötävää, mutta kun sai aamiaisen eteensä, joikin vain maidon ja työnsi lautasen pois edestään. Sitten hän kiipesi pois pöydän äärestä kiukuttelemaan ja hakemaan huomiota kaikin mahdollisin tavoin, kun söin oman annokseni ja jätin hänet aika lailla huomiotta. Mutta, ennen kuin olin valmis, kiipesikin hän tavalliseen ruokapöydän tuoliin minua vastapäätä ja ryhtyi vaivihkaa lusikoimaan sapuskaansa, kun juttelin miehen kanssa jotain. Ja söi sitten kaiken itse omalla lusikallaan ihan tyytyväisenä. En tiedä, oliko kyseessä nyt joku "minä itse" -homma vai se, että piti saada istua aikuisten tuolissa, mutta kummallisia ovat taaperot, taas kerran...
En tajua, miksi emme tuota itse syomista jo aikaisemmin aloittaneet. Vasta nyt. 1v 8kk. Varmasti poika olisi osannut jo aikaisemmin. Meillakin on kaksi lusikkaa joskus homman nopeuttamiseksi. Sitten yhtakkia poika huomaakin, etta mun lusikka onkin mielenkiintoisempi ja se vaihdetaan lennosta. Tai sitten pojalla on kaksi lusikkaa, yks molemmissa kasissa ja kumpaakaan ei haluaisi antaa pois. :)
Sotkeminen on ihan kamalaa. Varsinkin tukka sotkeutuu ruokaan miltei joka kerta. Tosin poika kay nyt helteilla suihkussa/kylvyssa miltei joka ilta. Tallakin hetkella on viela +28 astetta vaikka on jo ilta pitkalla... Jos me emme ihan kylpyyn asti ehdi niin iltapesujen yhteydessa kastelen pojan tukan nopeesti suht kylmalla vedella. Siina saa kaikki ruokatahratkin veks samalla.
Sotkeminen on ihan kamalaa. Varsinkin tukka sotkeutuu ruokaan miltei joka kerta. Tosin poika kay nyt helteilla suihkussa/kylvyssa miltei joka ilta. Tallakin hetkella on viela +28 astetta vaikka on jo ilta pitkalla... Jos me emme ihan kylpyyn asti ehdi niin iltapesujen yhteydessa kastelen pojan tukan nopeesti suht kylmalla vedella. Siina saa kaikki ruokatahratkin veks samalla.
Meillä on myös sitten niitä päiviä, että vain itse lusikoitu ruoka kelpaa, eikä äiti saa tarjoilla... Ja pahimpina väsymysiltoina toisaalta sellaista, että poika täytyy ottaa syliin ja melkein väkisin tuupata nokkamukin nokka tai ensimmäinen puurolusikallinen suuhun. Sitten ruoka yleensä maistuu, kunhan ateriaan ei vaan tule mitään ulkopuolista häiriötä
Ja täälläkin löytyy sapuskaa hiuksista päivittäin...
Ja pahimpina väsymysiltoina toisaalta sellaista, että poika täytyy ottaa syliin ja melkein väkisin tuupata nokkamukin nokka tai ensimmäinen puurolusikallinen suuhun. Sitten ruoka yleensä maistuu, kunhan ateriaan ei vaan tule mitään ulkopuolista häiriötä Ja täälläkin löytyy sapuskaa hiuksista päivittäin...