Kiinteät

Mä tein tänään muistaakseni herneen mainitseman pika-aterian, eli muussasin haarukalla avokadoa. Toimii! Ja nyt teitä varmaan ällöttää, mutta kun ei ollut itselle lounasta, niin söin sen soseen jämät pastan kanssa, lisäsin vähän oliiviöljyä, sitruunamehua, mausteita ja oltermannia... Että avokadopasta meets vanhempainpäiväraha (sekä kiireen, jämät ja nuukuuden), eipä tässä hirveesti mitään pecorino-juustoja ostella. o_O Mutta ihan kelpo lounas oli.
 
Ei ällötä, täälläkin syödään vauvan puurojen jämiä ja jatketaan soseita lounaaksi :D

Onko kenelläkään tullut vastaan, onko tankoparsa millään kieltolistalla? Mä en ole huomannut, joten annoin sitä pojalle tänään. Pehmeät kärjet laitoin soseeksi ja säikeisen varren tarjosin sormiruokana. Soseena ei tainnut olla mikään ykkösjuttu, mutta sormiruoaksi sopi hyvin, oli helppo napata omaan käteen ja tosiaan sen verran säikeistä, ettei imeskellessä suuhun irtoa kovin isoja paloja kerrallaan.
 
Meillä syödään patonkia, vähän kun on kovettunut pinta niin sitä on kiva nakerrella. Tosin toi saa kaikesta sormiruuasta aika isoja palasia irti, niin pitää koko ajan seurata tilannetta. Yksi päivä jäi porkkananpalanen kurkkuun niin että saatiin ihan urakalla taputella selkään ja laittaa vatsalleen polven päälle. Sieltä se sitten tuli jogurtin kera kaaressa. Meillä poika saa maistaa ihan kaikkea mitä mekin syödään (maalaisjärjellä tietysti mennään, eikä esim chiliä olla annettu :) ).
 
Semmoista pehmeää ruisleipää vai kovaa jälkiuuniversiota? Voiskin kokeilla :) Oon jotenkin niin arka/laiska noiden sormiruokajuttujen kanssa... Pitäis vaan kokeilla enemmän kaikkea.
 
Jälkiuunileipää annoin eka kerralla ja toisen kerran leikkasin ruisleivästä pienen siivun. Sitä siivua neiti jäysti suorastaan vimmalla ja saikin sitä pehmeämpää keskustaa syötyä. Jälkiuunileivällä oli kiva hakata pöytää :) Sitä imeksittiin hartaudella.
 
Leivät kiinnostavat täälläkin. Oletteko antaneet ihan normaalisuolattua leipää, vai löytäneet jotain suolattomia/vähäsuolaisia? Terv. nimim. hysteerinen mutsi.

Hysteriasta tuli mieleen, tässä joku päivä pojalla oli vähän mahanpuruja ja mietin ääneen miehelle, mistä vaivat johtuvat. Vähän potkin jo itseänikin jostain chilin syömisestä, vaikken ole yleensä havainnut mitään yhteyttä minun ruokavaliossani ja pojan vatsavaivoissa. Mies katsoi mua (taas kerran) vähän aikaa ja kysyi sitten, tuliko hetkeksikään mieleen, että poika pistää suuhunsa ihan kaiken, minkä eteensä saa. Eli imeskelee koiran puruleluja, vesikuppia, lattiaa, omia lelujaan, matonkulmaa jne. jne. Että vähän turhaan mä yksittäisistä, lievistä vatsavaivoista stressaan...
 
Ai niin, mä muistin vihdoin ostaa nokkamukin. Ihan sellaisen halvimman, mitä prismasta löytyi :) Poika oppi heti käyttämään sitä ihan hienosti, mutta hauskempaa taitaa olla mukin käyttäminen kastelukannuna, toisesta korvasta kiinni ja sitten kallistetaan ja ravistellaan niin, että vedet loiskuvat pitkin pöytiä ja lattioita. Sitten vähän lätsytetään märkää pöytää kämmenellä ja lopuksi laitetaan naama pöytään kiinni ja hörpitään vettä siitä suoraan. Tiedän, että mun pitäisi olla siinä se vakava aikuinen, mutta :laughing021:laughing021:laughing021
 
Neidin uusin intohimo on jotain HYVIN kiinteetä, eli muutama kerta ollaan irrotettu sitä koiran (jo valmiiksi kaluamista) luista. Yäk! :(

Nyt mun pitää ryhdistäytyä, kun huomaan pyörittäväni niitä samoja ruokia päivästä toiseen.
Koitan korjata asiaa kauppareissulla tänään. Valmisruuissa ois se etu, että tulis automaattisesti monipuolisia..
 
Mä tein lounaaksi jauhelihakeittoa sekä itselleni että pojalle. Keitin kattilassa vettä ja pilkoin mukaan perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia ja pari maustepippuria. Jauhelihana oli vähärasvaista nautaa, paahdoin sen kuivalla pannulla vihannesten kypsyessä ja lisäsin sitten soppaan (suurimmat rasvat jäivät siinä pannuun). Niin ja purjoa laitoin lopussa myös.

Pojalle otin erilleen sattumia ja vähän lientä ja soseutin sauvasekoittimella, itselleni lisäsin loppukeittoon vielä lihaliemikuution. Ihan hyvin maistui, ja sen verran tein, että pojan osuudesta saa vielä pari-kolme ateriaa pakastimeen. Ja oli helppoa ja suht edulllistakin.

Tämä oli nyt eka kerta kun maistellaan sipulia ja purjoa (ruohosipulia on jo syöty), ajattelin, että keitettynä vähän miedontuvat. Katsotaan, mitä pojan vatsa sanoo. En kyllä muista, milloin olisin itsellenikään tehnyt viimeksi jauhelihasoppaa!
 
Oliko se Latteäiti joka tarjosi uusia perunoita vauvalle? Menivätkö ihan kuorineen vai rapsuttelitko kuoret pois?
 
Tuosta leivästä, ihan normaalisuolaista (0,9%) leipää annoin. Tuumin, että se määrä mitä neiti siitä suolaa saa on niin vähäinen, ettei varmasti ole vaarallista. Suolatonta leipää en rupea ostamaan/leipomaan just siksi, kun käyttömäärät on neidillä niin vähäisiä ja itse en sitä ainakaan syö, jos ei leivässä ole suolaa niin on se kyllä niin pahaa, ettei sitä syö susikaan. Eri asia sitten jos tuo rupeaa nyt äkisti pussitolkulla leipää syömään, sit voin leipoakin varta vasten.
 
Meillä loppu sormiruokailut pari viikkoa sitten kun poika meinas tukehtua kurkun palaan. Se kako ja oksenteli ja lopulta mun piti kääntää se ylösalaisin kun rupesi jo menee veltoks eikä se pala meinannu tulla pois. Säikähdin niin kovasti että en uskalla enää riskeerata. Ei se muutenkaan koko aikana hyvin mennyt vaan aina oli vähän hankaluuksia tuon sormiruokailun kanssa, mutta tuo oli viimeinen pisara mulle.:oops:
 
Tsiuggu. Meilla oli jokin aika sitten samantapainen (muttei yhta vakava) kokemus porkkanasiivun kanssa. Ei meillakaan sormiruokailla enaa. Mita nyt ehdittiin sita harrastaa oli vain sellaista kokeilua muutamia kertoja...
Me mennaan maidolla, vellilla ja soseilla. Olen ihan tyytyvainen siihen, etta poika saa mahansa tayteen tutuilla ja turvallisilla ruuilla... :)
 
Worst case scenario olis just tommonen, että vauva meinaa tukehtua :sad001 Meillä "sormiruokaillaan" vain noita maissinaksuja. Eikä meillä nuo sormiruokailun edellytykset taida edes täyttyä, piti osata istua tuetta ym, mitä ne nyt oli. Hampaitakin sais olla pari lisää mun puolesta. Odotellaan pari kuukautta.
 
Meille neuvolan lääkäri sanoi, kun olin huolissani että meillä ei sormiruokailla "tarpeeksi", että sitä ehtii kyllä. Eli mitään pakkoa siihen ei ole esim. tiettyyn ikään mennessä tms vaan jokainen omaan tahtiin. Oppii ne kaikki lapset kuitenkin itse syömään ja sen pinsettiotteenkin, vaikkei niin tiuhaan sormiruokailua harrastaisikaan.

Mä olen nyt antanut pojalle muutamana iltana puuron kanssa vähän leipää, ihan paahtoleivästä pieniä nökäreitä ilman sitä "kuorta". On niin pehmoista höttöä että taitaa lähinnä sulaa suuhun, pojalle maistuu ja osaa jo laittaa paloja itse suuhun (no joka toinen tippuu lattialle tai myttääntyy nyrkin sisään, mutta osa menee perille asti pikkuisilla sormilla). Ehkä kohta rohkenen siirtyä vaikka siihen ruisleipään.
 
Meillä kyllä sormiruokaillaan aika paljon, se on kätevää, kun itse syödään ja vauva saa sitten kurkkua tai tomaattia ja viihtyy meidän kanssa pöydässä. Ja välipalana usein banaania, syön itse sitten samalla jotain. Mutta vauvat ovat erilaisia, joillekin sormiruokailu on just hyvä ja jotkut taas ei siitä tykkää. Pikkuveljeni oli sellainen, jota olisi varmaan vielä kouluiässäkin saanut syöttää, jotkut taas eivät suostu ollenkaan syötettäväksi. Meidän vauva on jotain tältä väliltä: sen varsinaisen ruuan haluaa mahdollisimman nopeasti, jolloin se pitää syöttää. Omassa kädessä pitää tosin olla lusikka, jolla välillä laitetaan ruokaa suuhunkin, mutta pääasiassa tehostetaan oman sanoman perille menemistä äidille tai isälle (huidottuaan kuin kapellimestari tai sitten lyödään tahtia). Sitten kun ei ole kovin väsynyt, niin mielellään tutkii eri ruokia omin sormin ja on innokas maistelija.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top