Kiinteät

Me ollaan vasta noin viikon verran syöty puuroa, ja vähän vaihtelevasti on mennyt. Pääosin menee sitä paremmin, mitä enemmän mukana on hedelmäsosetta, testattu on vasta mustikka-banaani ja päärynä. Mä käytän ihan tavallisia puurohiutaleita, enkä ole enää hienontanut niitä, mutta yritän antaa puuron hautua rauhassa kypsäksi. Ja vaikka kuulostaa ehkä vähän oudolta, niin mä siis pakastan puuroa pojalle, niin ei tarvitse joka päivä keitellä (ja näköjään puuro pakastuu ihan hyvin).

(ja jos ihmettelette, miksi joku hullu hauduttaa ja pakastaa puuroa, niin meillä ei siis ole mikroa. Sellaista ei koskaan ollut lapsuudenkodissani, joten en ole osannut sitä aikuisena kaivata. Mutta katsotaan nyt, josko meillekin vauvan myötä ilmestyisi myös se mikro :) )
 
Mä en nyt edennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaan taas mentiin fiilispohjalla. Maanantaina tein salaattia, johon pilkoin kirsikkatomaatteja puoliksi, ja sitten päätin vaan antaa niitä vauvallekin. Neiti olikin ihan innoissaan, ja osasi syödä niitä hämmentävän hienosti, eli imeskeli niistä ne pehmeät osat ja jätti kuoret pöydälle. Tänään tein sitten samoin viinirypäleitten kanssa, söimme niitä molemmat jälkiruuaksi ja voi intoa, kun äiti söi samaa. Neidille halkaisin, ja hienosti meni. Näitä voi siis antaa nyt, kun tuo osaa sen pinsettiotteen, tai olisin voinut antaa jo kuukausi sitten vaan kun en tajunnut. Tulispa kesä ja mansikat ja mustikat. :)
 
Me ollaan edelleen sormiruuan kanssa ihan lapsenkengissä. Pari kertaa viikossa oon muistanut antaa pojalle porkkanaa, kurkkua tai avokadoa... Jos sitä tän loman jälkeen alkaisi panostamaan tuohon enemmän, mutta kun tuo iskän hermoilu ja panikoiminen tarttuu muhun mikä vie ilon koko jutusta :sad001

Mua jäi vähän kiinnostamaan se pihvin antaminen tolle :grin Se pysyy hyvin kädessä kun ei ole liukas ja siitä ei ihan helpolla lähde paloja irti :p
 
Ollaan kokeiltu nyt kalaa pari kertaa, hyvin näytti maistuvan. Mutta tuo kalasose... Sitä kun menee vaatteille, niin siinä haisee koko poika sitten pikkukalastajalta :p Yöks.

Ja ne maissinaksut... Mä en ikinä muista ostaa niitä! Tai edes kirjoittaa kauppalappuun. (Kirjoitanpa muuten nyt heti, niin päästään vähän omin käsin ja sorminkin jotain syömään )
 
Öh. Me ei olla vieläkään syöty mitään sormiruokaa, ainoastaan maissinaksuja... :D Syöttötuoliinki vasta opetellaan..
 
^ Meillä samoin. No, kurkkua olen antanut pari kertaa ja niitä maissinaksuja toisinaan, mutta kun ei ole vielä hampaita niin ehkäpä tässä odotellaan vielä sen sormiruokailun kanssa. Syöttötuolissa ollaan istutettu vähän kerrallaan.
Seitä keitin neidille ja nyt olen kaksi kertaa koittanut sitä antaa huonolla menestyksellä. Vissiin väsyksissä ollut tuo tyttönen tai sitten syöminen on muuten vaan maailman hirveintä hommaa, huuto on tullut eka lusikallisen jälkeen. Tosin kylläpä se keitetty sei haisi omaankin nenään ihan järkyttävän pahalta, vaikka itse kalasta pidänkin.
 
Meillä on ollut kiinteiden suhteen aktiivinen päivä. :) Ensin lounaalla maisteltiin jälkiruuaksi banaania, mikä nousi heti suosikiksi. Oli sellainen kunnolla kypsä, pehmeä ja makea banaani, neidin oli helppo syödä sitä ja makukin oli hyvä. Yleensä on ihan innoissaan, jos näkee minun syövän samoja ruokia, mutta nyt katsoi mua ihan että äiti, et syö mun banaaniani! :D

Iltaruualla oli maa-artisokkaa. Myönnettäköön, etten ole koskaan kokannut sitä edes itselleni, joten oli äidillekin uusi tuttavuus. Kuoriminen oli todella työlästä, ja valmista sosetta tuli aika vähän. Kerkesin sanoa miehelle, että on kyllä vika kerta kun tätä teen, mutta neiti tykkäsikin siitä sitten eniten tähän mennessä tarjotuista soseista. Ou nou.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Latteäiti, muistan joskus nähneeni ohjeen, missä maa-artisokat paahdettiin kuorineen, ehkä sitä voi tarjota sitten, kun lapsi on vähän isompi... Tosin en tiedä, onko niiden peseminen yhtään vähemmän työlästä kuin kuoriminen :confused:

Meilläkin testattiin uusia makuja. Poika sai ensimmäistä kertaa kalaa, kypsensin palan lohta uunissa ja se upposikin tosi hyvin haarukalla muussattuna avokadon kanssa, ja iltaruoalla bataatti-kukkakaalisoseen kanssa. Toisena uutena juttuna poika sai maistaa sitruksia, testasimme sormiruokailua satsumaviipaleella. Se olikin tosi hyvä, pysyi pojan kädessä, meheviä osia oli helppo imeskellä ja syljeskellä kalvot pois :) Pelkäsin vähän, että satsumasta alkaisi naama punoittaa, mutta mitään reaktiota ei tullut.
 
Ai niin, semmoinen havainto vielä meiltä, että sapuskan suutuntuma tuntuu vaikuttavan makua enemmän siihen, miten hyvin ruoka uppoaa. Ei ole niin väliksi, onko sose karkeaa vai sileää, kunhan ei ole liian kuivaa tai liian märkää :grin
 
Minä tein sen virheen, että laitoin suurimpaan osaan ruuista sitä riisiä joukkoon ja voi luoja, kun poika alkaa aina kakoa ja kerran oikeasti hieman jopa oli tukehtumassa siihen. Mut on peloteltu näitten sukulääkärien toimesta siihen, että sillä lapsella tosiaan on se hieman alta sentin halkaisijaltaan oleva henkitorven reikä, eli kyllä se tukehtumaan saa, mikäli haluaa.. :sad001

Mutta puuroaiheesta! Me keitetään aina lautaselle iiiso satsi, poika syö sen verran minkä jaksaa ja loppu laitetaan jääkaappiin, josta se taas seuraavalla puurokerralla lämmitetään sopivaksi. Meillä puuro tehdään siis veteen, joten mitään hapantumisongelmaa ym. ei ole :)
 
Saria, hyvä kun sanoi että veteen keitetty puuro säilyy, en oo hoksannu aatella ja oon keittäny vaan annoksia aina ja tympääntyny ku kossi karjuu vieressä pää punasena :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Ma yritin olla reippaana ja antaa pojalle jotain kotitekoista. Laitoin hoyrykattilaan porkkanaa ja perunaa, josta muussasin pojalle haarukalla pienen osan, ja loput syotiin itse kalan kanssa. Ajattelin, etta nyt totutellaan hieman rakeisempaan ruokaan. Aluksi kaikki meni ihan hyvin, mutta sitten soossiin oli jaanyt hieman isompi siivu porkkanaa ja poika meinasi tukehtua siihen... Siis ihan kamala kokemus.
Poika yski naama punaisena, koitti itkea valissa, mutta sitten taas yskitti ja se oli sellaista itkun ja yskan sekoitusta, jotta meinasi ihan happi loppua. Ma koitin sitten napata pojan syliin, mutta se juuttui alavartalostaan kiinni syottotuoliin! Ma siis pidin poikaa sylissa, taputtelin sen selkaa ja koko helevatun syottotuoli roikkui ilmassa, koska en siina paniikissa saanut poikaa siita irti...
Lopulta se porkkanasuikale (ei varmaan ollut kuin vajaan sentin pituinen ja ohkanen suikale) tuli pojan kielelle ja ma kaivoin sen silta suusta ulos...

Meilta varmaan jaa sormiruokailut kokeilematta ja rakeisempi ruoka myos. Ma en uskalla enaa mitaan tollasta taman kokemuksen jalkeen, vaikka hyvahan se olisi pojan kannalta totutella uusiin juttuihin. Ehka sitten kun poika on isompi, en tieda koska. Antakoot vaikka ne siella paivakodissa sitten sita hieman rakeisempaa ruokaa. Siella on kuitenkin ammatti-ihmiset, jotka osaavat toimia, jos joku meinaa tukehtua.
 
Voi Littlered, kuulostaapa inhottavalta tilanteelta! Meillä kävi kerran vähän vastaavanlainen, jonka jälkeen olen kyllä säikähdyksestä toivuttuani antanut sormiruokaa, mutta aika varoen.

Mä olen tahollani koittanut keksiä ruokia, joita sekä poika että äiti voisivat syödä (siis niin, että soseuttaa pojan ruoan ja maustaa äidin, mutta perussetti olisi sama molemmille). Kyllähän noita jääkuutioaterioitakin tarjoilee, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että vaihtelu virkistäisi; toisaalta taas en ihan koko ajan jaksaisi olla tekemässä erikseen pojalle ruokaa. Onko kellään muulla ollut tällaisia ajatuksia? Ideoita?

Toistaiseksi olen laittanut listalleni ainakin sosekeitot (ylläri), esim. purjo-peruna ja muut suolattomaan, maidottomaan liemeen tedyt keitot (esim. jauheliha/liha/kana/kala). Tänään poika sai myös ensimmäistä kertaa "kanasalaattia", eli keitettyä, soseutettua kanaa ja avokado-kurkku-tomaatti-korianterisekoitusta, jonka myös surautin soseeksi ja sekoitin sitten kanan kanssa. Oli kiva antaa jotain, missä oli mukana niin paljon ihan tuoretta kasvista! Poikaa syöttäessä tuli mieleen, että miksen olisi itsellenikin tehnyt samaa settiä lounaaksi, miinus se soseutus tietty ;)
 
Ajattelin tänään maistattaa neidille tomaattia. Pienen siivun leikkasin ja tämä tyytyväisenä imeksi siitä irti mitä vaan sai, eikä yhtään edes irvistellyt. Jännä sinänsä kun kurkkua maistaessa oli ihan toisenlainen ilme, vaikka kurkkuhan on paljon miedomman makuistakin. Nyt sitten pikkuhiljaa pitäisi alkaa antamaan vähän karkeampaa ruokaa kuin ihan hienot soseet, saapi nähdä kauanko totuttelussa menee..
Puuro vaihdettiin tavalliseen kaurapuuroon kun ei vaan kaura-riisipuuro mennyt, eikä nyt ole ollut enää mitään ongelmia puuron syönnissä. Vaikka tuotahan ei missään tapauksessa olisi pitänyt kirjoittaa...
 
Tänään ostettiin lohta ja mini-pastaa (sellaisia nuppineulanpään kokoisia palloja), joten siitä tehdään pojalle maistiainen huomenna. Jos pikkuhiljaa pääsisi syömään normaalimpaa ruokaa, eikä aina vain noita soseita. Toisaalta mua pelottaa tosi paljon just nuo asiat mitä täällä on kirjoitettu, mutta yritän pitää mielessä sen mitä joku täällä kertoi että vauvan kurkunpään on halkaisijaltaan sentin, niin jos pysytään reilusti sen pienemmissä palasissa niin eiköhän me pärjätä :)
 
Jauhelihaa on helppo laittaa soseen jatkoksi. Laittaa vaan itselle ne suolat ja pippurit vasta sen jalkeen, kun on ottanut vauvalle hieman lihaa sivuun. Ma olen pilkkonut tuota paistettua jauhelihaa leikkuulaudan paalla ja tosi helposti se menee sopivan pieniksi paloiksi. :)
 
Ohhoh, ja ihmettelen, miten herne on selvinnyt hengissa nyt viimeiset 6kk (ja ennen vauvaakin) ilman mikroa! Ma en ainakaan selviaisi! :rolleyes:
 
Mä otin tänään ruuan seasta valmistusvaiheessa tytölle osan ja sit syötiin yhdessä kaikki melkein samaa ruokaa. :)

Ja sit tunnustus.. Tuttu (1 v:n äiti) sanoi käyttävänsä esim lasagnessa äidinmaitoo. No mä käytin tänään perunamuusissa. Siis koko perheelle.. Ja voita ja suolaa joukkoon ja siitä tuli oikeesti älyttömän hyvää ja kuohkeeta.. Shoot me now! Mä en muuten sit kertonu miehelle siitä, mut hyväksi tuo kehui ja saipa ainakin terveellistä ruokaa! ;)

Nyt ku sit tyttökin suostui syömään maitoon muussattua ruokaa, niin voin alkaa päivisin antaakin maidon just sillei, ku se ei oo oikeen motivoitunut enää imemiseen paitsi kun on paha mieli/tosi kova nälkä tai väsymys. Ei sit jää se maito pois.
 
^ Minulta ei varmaan tuo onnistuisi, jäisin kiinni ruokapöydässä kun en kykenisi itse syömään omaan maitooni tehtyä muussia! Mutta eihän se väärin ole sitä hyödyntää, ja pääasia, että vauva saa tarvitsemansa.

Ja Littlered, mikrotta pärjää vain, koska sitä ei ole ikinä ollut, ja koska tuo poika ei ole kova osoittamaan nälkäisenä mieltään :grin Vesihaude on hitaampi systeemi, mutta se ei sinänsä vaadi aktiivista tekemistä sen enempää kuin mikrokaan. Vaikka en ole siis mikään periaatteen kodinkonevastustaja, eiköhän meillekin se pömpeli rantaudu ennemmin tai myöhemmin :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top