Kiinteät

Eilen meillä maistettiin naudanlihaa. Keitin siis jauhelihan ja soseutin, sekoitettiin bataatti-perunasoseen joukkoon ja neiti söi oikein hienosti. Nyt muutamana päivänä on muutenkin mennyt ruoka mukavasti alas, puuron kanssa sen sijaan on ollut hankalaa vaikka kuinka hedelmäsoseen kanssa syöttää.. Pari lusikallista menee hyvin, hetken päästä alkaa huuto ja siihenpä se sitten tyssää. :sad001 Jokunen aika sitten oli toisinpäin, puurot meni hienosti, mutta ruuan kanssa tuli huuto. Neiti taitaa meinata ettei meidän passaa tuudittautua mihinkään kaavaan miten sitä mukamas syödään.. Ymmärrä tuota nyt sitten.
 
Vähän matkan ruokakokemuksia, ehkä näistä on apua jos joku on lähdössä reissuun.

- Valmisruuat jännitti, kun tähän mennessä on menty itse tehdyillä. Valitsin puuroa pitkään, mutta olinkin kämmännyt, ja ostanut velliä. Sillä ei tehnyt mitään, kun tuo ei tuttipulloa käytä, nokkamukista ei osannut sitä juoda ja lusikalla tuli vaan sotkua. Ne jäivät sitten Helsinkiin hotelliin, ja menomatkalla aamupuuro korvattiin hedelmäsoseella. Neiti ei valittanut.

- hedelmäsoseina mulla oli matkassa Ella's kitchen soseita, jotka olivat todella käteviä. Ne ovat siis pakattu sellaiseen metallipussiin tms., jossa on muovikorkki, joten pakkauksen saa hyvin kiinni. Minä puristin sitä sosetta suoraan lusikkaan, niin ei tarvittu lautasta.

- lusikat, ruokalaput yms. pakkasin minigrip-pusseihin, joita oli laukussa myös varuilta mukana. Onneksi, tulivat tarpeeseen. Samoin kosteuspyyhkeet ja maissinaksut.

- valmisruokaa annoin lopulta vain Helsingissä. Perillä keitin perunaa ja porkkanaa, jotka survoin haarukalla, sekaan raastoin kananmunaa. Hyvin upposi. :) Ilman mikroa selvisin niin, että puuron tosiaan vaan sekoitin kiehuvaan veteen, ja soseeseen lisäsin vähän kiehuvaa vettä, niin että notkistui ja sai vähän lämpimäksi. Ei ihan mikro, mutta toimihan se.

- paluumatkalla olin jo rohkeampi. Pakkasin puurohiutaleita yhden annoksen pieneen minigrip-pussiin, samoin lopun itse tekemäni soseen. Kummastakaan ei tullut sanomista, ja vaihtokentällä syötin sitten sen soseen, ja myöhemmin pyysin kahvilasta kuumaa vettä, johon tein puuron.

- varsinkin matkapäivinä ja lentokoneessa neiti viihtyi tissillä normaalia enemmän. Näin mutuna sanoisin, että korvikettakin kannattaa ehkä varata mukaan vähän normaalitarvetta enemmän.
 
Ja sitten vielä arkijuttuja. Tänään maisteltiin nauta-sikaa, joka maistui hyvin. Pieni kriisi on se, että käytin nyt viimeiset palsternakat, ne on meidän luomuruokapiiristä loppu. Tiedän, niitä saa kaupasta, mutta ne kaupan palsternakat ei ole yhtä hyviä, ja ovat myös noihin verrattuna aika kalliita. No, tilasin kilon maa-artisokkaa, joten katsotaan miten se sitten maistuu.
 
Tosta matkustamisesta tuli mieleen, että mulla on ollut lentokentälle (Helsinki ja Madrid) mukana termari jossa 0,5 litraa kuumaa vettä ja sitten noita 2dl vellipaketteja. Madridissa skannasivat jollain koneella, Helsingissä katsoivat vaan että joo, vauvan juttuja ja päästiin läpi nesteiden kera :)
 
Poika innostui tänään päristelemään ruokiaan suustaan - ihme, että vasta nyt, koska päristely on ollut tosi kova juttu jo pitkään. Anyway, onko pakko olla se fiksu aikuinen ja näyttää vakavaa naamaa, jos haluaa kieriskellä lattialla nauramassa? Lupaan, että voin pitää päristelyä ihan yhtä hassuna myös julkisella paikalla :grin

Tänään poika myös onnistui nukahtamaan kesken maissinaksun järsimisen. Käytiin ostosreissun yhteydessä lounaalla ja annoin pojalle maissinaksun, jotta hänkin saisi jotain ruokapöydän ääressä ollessaan. No, alkoi olla jo päikkäriaika, hetken päästi rattaissa istui poika silmät kiinni ja puolikas maissinaksu suusta törröttäen. Tutti ei ole koskaan kelvannut, mutta maissinaksu ajaa ilmeisesti saman asian :laughing021
 
Eilen sain sitten kunnon säikähdyksen, kun annoin pojan sormiruokailla avokadoviipaletta (poika siis istuu suht hyvin ja legojakin on muutama suussa, joten sikäli ok antaa sormiruokaa). Poika ilmeisesti näkersi viipaleesta liian ison palan, jota ei sitten tahtonutkaan saada nieltyä, vaan pala näytti jumittuvan pojan kurkkuun, raukkaparka vaihtoi väriä muutamaan otteeseen ja naama meni ruttuun, ja sitten hän sai vihdoin vaivoin nieltyä palasen. Missään vaiheessa hän ei palaa kakonut, mutta näytti, niin kuin hän ei olisi saanut henkeä hetkeen. Tilanne ei kestänyt kauan eikä edes mennyt itkuksi (onnistuin itse pysymään rauhallisena ja vaan kehuin poikaa heti, kun kuulin, että henki kulkee ja poika sai palan nieltyä), mutta säikähdimme kyllä miehen kanssa molemmat. Onko muille tullut tällaisia tilanteita?
 
Ei ihan tuollaista. Meillä neiti on kakonut, jos jotain ei ole saanut syötyä. Mutta reissussa se bonusanoppi halusi antaa omenaa, sitä neiti ei osannut syödä, vaan se tuntui juuttuvan kurkkuun. Käänsin vauvan ylösalaisin omia jalkojani vasten tuettuna, omena tuli kurkusta ulos ja totesin, että tätä ei nyt anneta, vaan pidättäydymme kurkussa. Kurkusta neiti saa myös palasia, mutta ne hän osaa jo syödä aika sujuvasti.
 
Mä oon alkanut tekemään pojalle mehua tuolla meidän mehukoneella. Tykkää kovasti ja tähän mennessä ollaan juotu appelsiinia, päärynää ja omenaa :)

Tänään käytiin oikeassa lihakaupassa jossa tekivät kunnon naudanjauhelihaa paistipaloista, sitä pitäisi maistattaa pojalle. Ja ollaan me syöty kananmunaakin jo pari päivää. Edelleen kaikki uppoaa eikä ilme edes värähdä kun jotain uutta laitetaan sekaan. Mutta sen onni-mustikkakaurajogurtti on tosi suurta herkkua :)

Ruokailurytmi on nykyään:

8 aamiainen = 1dl kaurapuuroa jossa mukana itsekeräämiä mustikoita, puolukkaa, vadelmaa
10 maito
12 lounas = joku hedelmäsosepurkki
14 maito
16 illallinen = kasviskana/kananmuna/liha (yht. n 2 purkkia)
18 iltapala = vauvojen jogurttia n 1dl
19 nukkumaan jolloin tuo juo 20-180ml maitoa jossa maissiriisijauhetta (eli paikallista velliä)
Noin 1 ja 5 aikaan juodaan maitoa.

Tällä kalorimäärällä jaksaakin jo mennä aika vauhdilla koko päivän......
 
Tänään haettiin jauhelihaa lihakauppiaalta, keitin sen ja laitoin pojan soseen mukaan. Jauhelihassa oli vähän suurempia palasia kun en sitä erikseen soseuttanut, haarukalla vain painon palasiksi. Vähän tuo yski ja kakoi, mutta suu aukesi heti perään uudestaan. Eli taas maistui uusi aines ihan ilman mitään ongelmia :)
 
Meilla pojalla ei mene edes yksi purkki kerrallaan alas. Tai nuo meidan kasvis/liha/kanasoseet ovat kaikki 250gr purkkeja ja olen nyt suosiolla antanut aina vain puolet kerrallaan eli 125gr ja se uppoaa just hyvin.
Ja tuon lisaksi n. 100gr hedelmasosetta tai vanukasta (johon on sekoitettu marie-keksia). Poika tykkaa erityisesti tuosta vanukkaasta.

Kananmunaa ollaan kokeiltu erikseen (siis ei soseeseen sekoitettuna) ja sekin on alkuhammenyksen jalkeen maistunut hyvin. Mitaan kotitekoisia liha/kanajuttuja ei olla viela ehditty kokeilemaan. Sormiruokailukin on toistaiseksi jaanyt valiin.

Poika on oikea mehuhiiri. Olen ostellut heron baby-mehuja, joita olen jatkanut vedella. Tuota blandrattua mehua menee sellaiset 150ml-200ml paivassa. Meilla on mehu aina mukana vaunulenkilla. Tai jos ei kayda lenkilla niin juo mehua kotona. Ja tietty vetta itse ruokailun yhteydessa. :)
Ja korviketta ja maissi- tai riisivellia menee edelleen kiitettavasti.
Puuroa kokeiltiin, mutta tuo vellin juonti tuttipullosta on sen verran vaivattomampaa, joten luovuttiin sitten puuroista.
 
Onko muilla semmoisia päiviä, et ipana haluaa syödä vähemmän kiinteitä ja enemmän maitoa? Täällä jo jonkinlaisella rytmillä menee tuo ruokailu, mut esim tänään mulla on ollu pääasiassa maitotyttö, suostui syömään ehkä puolet siitä ruokamäärästä, mitä normaalisti. Ja kuunnellen teitä muita ei sekään nyt niin iso määrä oo, semmoinen 3-4 pilttipurkillista kaikki kiinteet yhteensä, arvioisin..

No on se kiva kun maitokin vielä kelpaa. <3
 
Ma olen ihan samaa mielta lihakaupoista. Ihan kiva, etta jauhelihan saan jauhatettua ihan just siita palasta, mista itse haluaa, ja se liha jauhetaan siina asiakkaan silmien edessa, ei missaan takahuoneessa.
Tosin ma en ole turhan nirso tuon ruuan suhteen, silla ma syon myos lihavalmisteita ja supermarketin jauhelihaa. Meilla kaydaan joskus lihakaupassa oikeestaan vaan miehen mieltymysten takia. :grin
Pitaisi kokeilla nyt vauvallekin tuota vastapaistettua jauhelihaa.
 
Meillakin poika nirsoilee joskus soseiden suhteen, ja sitten samaan aikaan kaikki tuttipullosta tuleva oikein hotkitaan. Jotenkin olen laittanut tuota nirsoilua hampaiden syyksi. Meidan pojalla on sellaiset 6-7 hammasta jo puhjennut, ja ikenet ovat ilmeisen arat.

Ja btw, minulla on koko ajan sellainen fiilis, etta kaikkien muitten vauvat syo varmaan triplasti enemman kuin meidan poika.
 
Meilläkin vaihtelee soseiden menekki. Tai sanotaanko näin että ruokahalu vaihtelee? En tiedä, rintaanhan tuo aina kuitenkin tarraa tarmolla... Soseet kyllä tulee yleensä aina kokonaan syötyä, mutta ei aina yhtä innokkaasti.

1 pilttipurkki (125g) kerrallaan oon maksimissaan antanut, voishan tuo joskus jaksaa enemmänkin. Mutta se maito on vielä niin tärkeä osa tässä vaiheessa, että oon ajatellut jättää maidollekin tilaa mahaan.
 
Me ollaan vielä niin alkuvaiheessa sosemaisteluiden kanssa, että meillä menee kerrallaan 4 x jääkuutiopala ja maitoa päälle, kaksi kertaa päivässä kasvissoseita ja eilisestä alkaen aamupuuro. Mutta vaihtelee menekki silti, esim. poika oli ihan hulluna eiliseen aamupuuroonsa, mutta tänään vaan syljeskeli sitä suustaan. No, puuro kyllä ehti jäähtyä aika pahasti, joten en voi poikaa siitä syyttää.

Mä olen aika kade noista lihakaupoista, Suomessa saa sellaisia hakea! Vaikka käytän kyllä ihan tyytyväisenä myös marketin jauhelihaa, ei siinä mitään. Me ostetaan lisäksi aika paljon lihoistamme suoramyyntinä lähialueen tuottajilta (niitä löytyy pk-seudun ympäristöstäkin aika hyvin), kun kotona on iso pakastin ja hinta-laatusuhde on hyvä. Ja kun olen tämmöinen ruokahörhö, niin olen aina ihan innoissani kun saan jotain sorkkia tai muita kummallisia paloja ihmeteltäväkseni :grin
 
Mä laitoin tänä aamuna lautasen sijasta vastatehdyn puuron puhtaaseen pilttipurkkiin. Siinä se jäähtyi paljon hitaammin (no tietty ku pienemmällä pinta-alalla) ja toisin kuin lautasella, nyt vielä viimeisetkin lusikalliset oli lämpimiä! Kelpaskin sit paljon paremmin koko satsi. Taidan soveltaa samaa varsinaiseen ruokaan.

Lounas ja päivällinen on 3-5 jääpalakuutioo. Taidan tehdä niitä edelleen ku niistä saa yhdisteltyä kätevästi monipuolisempia annoksia. Lounas pelkkiä kasviksia ja päivällisellä toisia lajikkeita ja lihaa. Tänään lähtee kana kokeiluun. :p
 
Tänään on taas tällainen päivä kun tuntuu ettei kelpaa mikään. Tai no, puuro meni aluksi ihan hyvin ja ruokakin meni pari ekaa lusikallista ihan kohtuullisesti, mutta sitten alkoi pään pyörittely ja sitterissä käännytään melkein nurin niskoin kun katsotaan radiota kun siellä kuuluu puhetta. Sitten alkaa huuto ja syöminen hyvin pitkälti loppuu siihen. Pullosta ei juoda, rinnallakaan ei olla tyytyväisiä... Miten minulla kestää hermo sitten kun tuo joskus maailmassa keksii ruveta nirsoilemaan?!?
 
Lounaspöydässä poika viuhtoi ja hyppi niin tomerasti tuolissaan niin ajateltiin maistattaa sitruunaa (sitruunamehua on aika monessa kaupan hedelmäsoseessa jota tuo on syönyt, eli sinänsä ei vieras aines). Pyörittelin pojan omaa lusikkaa sitruunassa ja annoin käteen. Vei lusikan nätisti suuhun jota seurasi hieman hölmistynyt ilme ja sitten se oikein riehaantui ja villisti yritti saada lisää sitruunaa. Että sellaista. Epäilen edelleen ettei pojalla ole makunystyröitä laisinkaan.
 
Kyllä se päivittäin vaihtelee kuinka paljon menee ja millaisella menestyksellä. Joskus tulee sotkua enemmän, joskus vähemmän. Mä en jaksa stressata noista, pikkuveljeä tuli aikoinaan syötettyä niin paljon, että tiedän että sitten toisena päivänä menee paremmin. Meillä se lautanen tyhjäksi ei ole mikään tavoite, sitten lopetetaan, kun maha on täysi eikä enää tee mieli, en halua opettamaan syömään enempää kuin oikeasti tarvitsee.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top