Mä otin just pakkasesta sulamaan bataattikuution ja aion sekoittaa sen kaupan bataatti-kesäkurpitsan sekaan :) Ja oottelee tuolla kaapissa ihan tuore kesäkurpitsakin ja kasa porkkanoita :) Jos vaikka niista saisi taas aikaseksi jotain soseita pakastimeen. Toisessa kaapissa on sitten lähemmäs 10 purkkia kaupan kasvisruokia, odottaen omaa käyttöä nekin :)
Raskaus ja äitiys herättää paljon tunteita. Ja silloin liikutaan hyvin henkilökohtaisella maaperällä. Monilla voi olla vahvat mielipiteet usean asian suhteen. Raskauden ajan tupakointi on ehdottomasti yksi näistä eniten tunteita herättävistä aiheista. Tai no tupakointi yleensä.
Mä uskon siihen että jokainen aikuinen ihminen ymmärtää tupakoinnin haittavaikutukset ja sen epäterveyden. Se että he silti polttavat vaikka askissakin lukee sen aiheuttavan keuhkosyöpää, on musta jokaisen tietoinen valinta. Niin kauan kuin ihminen ei halua valita toisin, niin eipä siinä auta mitä muut ajattelee.
Mä tupakoin vielä tuossa 2012 vuoden puolella. Se mikä oli ennen ollut epäsäännöllistä kännipolttelua oli pikkuhiljaa muuttunut päivittäiseksi tuprutteluksi. Ja vaikka mä itsekin poltin, niin olin silti sitä mieltä että tupakanpoltto on tyhmää, että ei siitä keksi yhtään hyvää puolta (no, tupakoitsijat saa enemmän taukoja töissä.... mut eipä se muutama pakkasessa vietetty ylimääräinen minuutti niin paljoa houkuttele). Vuoden vaihteen 12/13 päätin tosissaan lopettaa ja taisinkin olla polttamatta, paria iltaa lukuunottamatta. Sitten tammikuun lopussa sain tietää olevani raskaana! Jälkikäteen ajateltuna ei olisi voinut parempaan kohtaan osua tuo "kyllästyminen" tupakkaan. Mun äiti jaksoi vielä tovin kysellä raskauden alussa että poltanko. Mullehan tuo lopettaminen oli helppoa, koska olin aina polttanut sillä asenteella että "tää on kyl helvetin tyhmää, ihan just lopetan".
Synnytyksen jälkeen mulla teki ajoittain mieli tupakkaa. Poltinkin sitten yhtenä iltana marraskuussa kun tuli otettua myös alkoholia. Seuraavan aamun olotila ja maku suussa vei sitten ne pahimmat himot mennessään. Mulle tuo tupakka tulee kai aina olemaan pieni "mörkö". Parempi kun en edes niitä kännisavuja vedä.
Eksyin aika paljon aiheesta...
Halusin kai kirjoittaa tästä vielä koska, vaikka en itse hyväksy tupakointia (etenkään raskausaikana), niin mikä minä olen muita tuomitsemaan. Jos jotain mä olen elämästä oppinut, niin sen että mikään ei ole niin mustavalkoista kuin päälle päin näyttää.
Ja kuulkaas leidit! Vähänkö olisi hienoa jos pystyttäisiiin palaamaan näihin hetkiin esim 20 vuoden päästä! Sitten nähtäisiin mitä näistä meidän pienistä Ainoista ja Onnista oikein tulikaan! Niin että kuka pilasi milläkin tavoin oman lapsensa!
Niin kuin mä jo aikasemmin totesin että meillä on vielä miljoona mahdollisuutta tehdä niitä valintoja, hyviä tai huonoja. Tulevaisuus vain näyttää mitä niistä seuraa :)
ööö.... ja loppuun vielä joku kiinteä juttu.
"Annanko lapselle Pilttejä, tuleeko niistä sitten kilttejä?
Vai pitääkö olla sose oma, tuleeko lapsesta sitten soma?
Olisikohan vastaus sittenkin rakkaus?
Jos annankin paljon halia ja syliä,
enkä enää kysele neuvoja pitkin kyliä!"