Keskiraskauden oireet

Ruoka haluttomuus on riesana. Kaikki maistuj puulta ja pahalta. Mitään ei voi syyä paljoo. Tulee ällö olo jos syö liikaa. Toivottavasti menis ohi pian tää riesa :)
 
Hitto sentään. Mulle löysi paikalle vissiin hiiva. Onneks huomenna on ylimääräinen ultra, niin kysyn siellä, että mitä tää on ja mitä lääkettä siihen voi ottaa. :confused005
 
Mulle on tullu riesaks kauheen masentunut fiilis.. Kroppa muuttuu niin nopeesti että itsetunto ei pysy mukana jonka vuoksi varsinkin nytten kesällä kun täytyy pukeutua kevyemmin ja niin turvonnut ja iso olo että tekisi mieli vaan itkeä nyt rv 16 ja vatsa ei näytä vielä ihanalta odottajan vatsalta vaan turvonneelta ja lihonneelta kai se siitä pian alkaa pyöristymään! Mutta mielialojen kanssa pahimmat taistelut.
Ruoka alkanut maittaan vähä liiankin hyvin, mutta paino on pysyny tasasena kumminkin.
Tänään kuulin ekaa kertaa sydänäänet.. Oli ihan mahtavaa
 
Mulla maha vaan vieläkin loistaa poissaolollaan.. :( haluaisin näyttää siltä, että odotan, en siltä kuin olisin lihonnut 10 kiloa.. Kohtu painaa tähän asti hyvin piilossa olleita vatsamakkaroita ulospäin ja nyt on sellainen tosi magee pömppis! :woot: Mua ei haittaa sinällänsä se, että venyn kuin pullataikina joka puolelta, reidet ja takapuoli on kasvanut pari vaatekokoa, kaksoisleuka on ilmaantunut ja maha tosiaan on mitä on. Painoa ei ole tullut lisää nimeksikään.. Mutta eipä tälle olomuodolle mitään voi, kyllä tämä kohta alkaa näyttää siltä iloiselta odottamiselta. :)

On muuten jännä huomata, että jotenkin "häpeän" raskauttani. On siis toivottu toinen lapsi ym, eikä oikeasti ole mitään häpeämisen aihetta. Jotenkin aina vaivaudun, kun joku kysyy/mainitsee raskaudestani. Yksi päivä sanoin miehelleni, että menen pesemään meidän valokatteen kun saadaan muut hommat pois alta niin sepä sitten sanoi että et kyllä raskaana sinne mene. Hävetti todella paljon, kun miehen vanhemmat olivat silloin kylässä. En todellakaan tiedä miksi! En halua suurta numeroa raskaudesta, mutta tämä on jo ehkä vähän liioittelua.. Samoin kun joku onnittelee tms niin ensin tulee hämmennys siitä, että mistäs onnittelet ja sitten vasta punastellen kiittelen.. Olenkohan sisäistänyt tätä raskautta vielä.. Tuskimpa:sad001
 
Tumelo, mulla oli ihan sama juttu esikon kanssa. En tiedä häpesinkö, mut koitin hirveesti vältellä koko raskausaihetta ja piilottelin mun olematonta mahaakin :/ Luulen, et johtu juurikin siitä, etten oikein osannut sisäistää koko ajatusta tulevasta vauvasta. Nyt vähän samat fiilikset, mut paljon lievempänä - tosin kovin ahdistaa muiden ihmisten mielipiteet sitten kun saavat tietää, et näin nopeasti toista perään... äh, pitäis vaan osata nauttia täst uudesta tulokkaasta.

Tää raskaus on kyllä näit mun ketutuksia lukuunottamatta paljon seesteisempi (en oo niin hysteerinen stressi-erkki) ja en mä nyt oikein ajattele ees koko raskautta, paitsi jos joku sen ottaa esille. Aika ja viikot menee hirveen nopeasti. Varmaan kohta onkin jo marraskuu :D ekan kohdalla, vaik olin töissä yms niin aika vaan mateli...
 
Mä luulen, että toi mielialan lasku on yleisempää, mitä suostutaan puhumaan. Mun ystävistä miltei jokaisella on jokaisessa raskaudessa ollut siinä ensimmäisen ja toisen kolmanneksen taitekohdassa masentunut fiilis.
Itsellänihän oli myös. Lähinnä just ulkoisen olemuksen muuttuminen otti päähän, kun maha näytti just vain ylimääräiseltä kakunahmimiselta, ei vauvavatsalta. Ainakin siis mun silmissä näin. Nyt mun olo alkaa tasaantua, osittain, koska mahan muoto alkaa olla enemmän raskausmahamainen, vaikka koko ei olekaan paljoa kasvanut. Kohtu on vain selvästi noussut enemmän, jolloin maha on pallomaisempi.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Erikoisempaa kai se olisi, jos ei raskaus mieltä mitenkään koettelisi. Vaikka ei olisikaan ensimmäinen tulossa, niin kyllähän siinä itsensä haastaa kun raskaaksi tulee.

Ja usein juuri ulkopuolisten suhtautuminen voi antaa sävyjä omaan ajatteluun, ihmiset kuitenkin peilaa itseään aina suhteessa muihin tässä maailmassa ja siks toisten sanomisilla vaan on merkitystä, vaikka moni tämän kieltääkin. On tervettä pitää omat ja muiden ajatukset erillään, mutta vaikeaa täällä on elää sosiaalisena eläimenä ilman muiden ihmisten kuuntelua.

Yksin odottavana oon kohdannut monenlaisia mielialoja jo, ehkä ne eroaa parisuhteessa elävien ajatuksista siten, että se yksinäisyys korostuu ja pelko siitä, selviytyykö kaikesta. Ajatusten kanssa jää myös helposti pyörimään yksin, ei oo aina ketään jolle purkaa vihaansa, pettymyksiä, pelkoja ja harmituksia. On pitänyt ihan opetella puhumaan uusille ihmisille aika yksityisistä tunneasioista, jotta saa vältettyä sitä yksin kieriskelyä.

Tää ryhmä olis ihan oiva paikka purkaa noita tunnepuolen juttuja, siis niille joille kirjoittaminen toimii noin ylipäänsä. Oon lukenut toisten ryhmien juttuja välillä, joissain ryhmissä on menty aika syvällekin näis keskusteluissa.
 
tää ryhmä on aivan loistava keksintö, voi rauhassa purkaa omia tuntojaan tietäen, että muut ovat kuitenkin omalta osaltaan samassa tilanteessa ja ymmärtävät. Jos jollekkin ei-odottavalle menee sanomaan ja purkautumaan niin väärin ymmärretyksi tulemisen mahdollisuus on suuri. Ja vielä suurempi on se, että ei tule ymmärretyksi ollenkaan ja aletaan valittamaan kuinka "itsehän olet tuon valinnut" " etkä muka osannut tuota odottaa" :D
 
Joo ja jokainen raskaus on/voi olla erilainen, mullakin ihan eri oireet ja fiilikset nyt, kuin esikoisen tai keskenmenneen raskauden kanssa.
 
Niin on joo jokainen raskaus erilainen. Kolmas raskaus ja aivan erilainen ollut kun kaksi aikasempaa
 
Onko se supistus kun masussa tuntuu pieni paine ja alavatsa menee kovaksi? Vai mikähän voi olla? Kestää joskus useamman minuutin. :wideyed:
 
Voip olla harjotussuppari. Mulla ainakin esikoisen aikaan oli just pieni paineen tunne ja vatsa veti pinkeäksi.
 
Dodih.

Närästys jatkuu.
Päänsäryt alkaa helpottaa, mutta niitä on yhä.
Jano on tosi usein.
Nälkä on selvästi kasvanut, mutta ruokahalu on edelleen hieman hukassa. Useat ruuat lähinnä ällöttää.
Liitoskipuja erityisesti jos seisoo pitkään tai tekee pidemmän lenkin.
Huimailee.
 
Oon sivusta seurannut, mutta nyt on pakko kysyä. Onko muilla ruvennut maistuun suussa pahalta ja hengitys haiseen :D? Pesen ihan normaalisti aamuin ja illoin hampaat, juon vettä tarpeeks, mutta silti saa koko ajan olla laittamassa purkkaa suuhun. Ärsyttää kun raikas maku ja tunne ei kauaa kestä.
 
Mulla ainakin suussa maistuu usein pahalta, mielestäni ei kuitenkaan haise mitenkään erityisesti eikä ukkokaan ole mitään sanonut. Jostain olen lukenut, että paha maku on kovinkin yleistä...
Kun odotin esikoista, pääsi automaattisesti hammaslääkäriin tarkistuttamaan suunsa ainakin kerran raskausaikana, koska tulehdukset ikenissä on herkemmässä kuin normaalisti. Ne voi aiheuttaa hajua. Nykyään ei tietenkään tätä mahdollisuutta ole. Itse olen jonossa, joka on yli 5kk mittainen ja tod näk kutsu tulee vasta joskus ensvuonna...
 
Väillä kävellessä vihlasee kankkua, ja tänään imuroidessa, esikoisesta oli jossain vaiheessa ihan samaa. Oisko se si-nivel vai mikä lie? Esikoisesta kramppas lonkat aina seksin aikana, näköjään seki alkanu jo.
 
Äh, mikä mua vaivaa... fyysisesti voin oikein hyvin, mut siis jo edellä mainittu ketutus ja sen lisäksi mulla on ihan kamala inho itseäni kohtaan. Tätä piirrettä en bongannut esikon odotusaikana. Siis ennen kaikkea oma kroppa ällöttää ihan sikana, mut myös tää oma käytös ja noh kaikki itsessäni oikeastaan. Mulla painoa on tullu joku puolkiloa siis ekan neuvolan punnitukseen, ja täs mietin kuinka valas mä oon.

Sairastin syömishäiriötä nuorempana useita vuosia, ja nyt fiilikset pyörii samois asiois, kaloreissa, kaloreissa ja kaloreissa - läski, läski, läski... Tosi ahdistavaa. Onneksi käyn neuvolapsykologilla vielä esikon jäljiltä :D niin voin purkaa näitäkin tuntoja ammattilaiselle, mut onko kellään täällä palstalla vastaavia fiiliksiä?
 
Mulla tuli närästys rv 20 ja nyt se on ihan päivittäistä. Oon koettanut sinnitellä maidon ja piimän avulla, mutta kai se on Rennieihin turvauduttava. Väsymys edelleen vaivaa.
 
Ccix, minulla! Itku tulee monta kertaa päivässä ku johonki pitäs lähteä! Ällöttää kattoa itseensä peilistä, ällöttää miten voin olla tän näkönen.. Tuntuu et kaikki ihmiset tuijottaa esim kaupassa, eikä omasta mielestä vielä niin selvästi musta nää että raskaana ollaan. Itsetunto täysin kadonnut! :( en mielellään ees oman miehen edessä vaiha vaatteita ja kaikkein kamalinta varmaa on ku painon/huonon itsetunnon takia oon koko ajan miehelle pahalla päällä ja mökötän millo mistäkin. Lueskelen laihutusohjeita netistä ja muitten painonnousuja raskauden aikana, vaikka haluisin tottakai nauttia raskaudesta. En käy vaakalla ku neuvolassa ja viimeks (15+4) oli tullu jo 6kg. Enkä oo ees ylipainonen!
 
Sekin on ruvennut ahistaa muuttuvan vartalon myötä, että saanko ikinä enää omaa kroppaa ja itsetuntoo takasin. Ja kukaa ei sitäpaitsi ota tätä mun masentuneisuutta ja ahdistusta tosissaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top