Tsemppiä kaikille epätietoisuuden ja pelkojen kanssa kamppaileville. <3 Toivottavasti on harmitonta vuotoa teillä.
Esikoisen raskauden alussa olin tosi peloissani. Pelkäsin keskenmenoa ihan järjettömästi. Kerran heräsin aamulla 3.30 aikaan, enkä saanut unta, koska ahdisti niin paljon ja vain itkin. Olin jotenkin saanut päähäni, että minulla oli keskeytynyt keskenmeno. Mulle nimittäin tuli ihan alussa (noin rv4) raskausoireita, mutta sitten ne katosivat täysin (noin rv5-7). Tästä sitten päättelin, että vaikka en vuoda niin ei siellä vatsassa mitään elävää ole. Mentiin ultraan noin rv7 ja suureksi helpotukseksi siellä näkyi vahva syke. Vähän tämän jälkeen, oireet palasivat vähitellen. Raskaus eteni loppuun normaalisti ja meille syntyi poika. Joten jos joku murehtii oireiden puuttumista tai katoamista niin sen ei tarvitse tarkoittaa yhtään mitään.
Tässä raskaudessa en ole vielä ollut kovinkaan peloissani, kunnes nyt tänään rupesin murehtimaan tuulimunaa. Tuntuu niin kauhealta iloita nyt, jos sitten selviää, että mitään ei ole koskaan ollutkaan.