mom2be2018
Jostain jotain jo tietävä
Voimia Elizza ja Minni 
Keskenmenon pelko
- Ketjun aloittaja Deb
- Aloituspäivämäärä
Voimia kaikille keskenmenon kohdanneille! Minulle sattui myös keskenmeno viime helmikuussa.
Viime yönä en sitten juuri keskenmenosta nähnyt painajaisia, mutta vähän sinne päin kyllä. Milloinkohan sitä lakkaa pelkäämästä, että jos tää meneekin kesken?
Unessa olin ollut jossain verikokeissa ja arvot olivat niin huonot, että pyysivät mut uusiin kokeisiin. Äitini oli jo sitä mieltä, että olen suunnilleen kuolemassa. Mä yritin sanoa, että mä voin ihan hyvin ja ajattelin, että kävisin aamulla verikokeissa ja painelisin sitten töihin. En tiedä olinko ensin oikealla luukulla, mutta kun yritin sinne palata (kuullakseni tulokset), en löytänyt sinne millään. Herätessäni olin sen verran sekaisin, että luulin olevani viikolla 20+0, ja ajattelin jo, että nyt sille vauvalle on käynyt huonosti, kun heräsin selältäni. Oikeasti siis viikkoja 19+0. Pitää ilmeisesti vielä kysyä tuosta selällään nukkumisesta neuvolasta.
Onko kukaan muu nähnyt painajaisia tai muuten outoja unia? Voi toki vastata johonkin toiseenkin ketjuun, tai tehdä vaikka uuden ketjun.
Viime yönä en sitten juuri keskenmenosta nähnyt painajaisia, mutta vähän sinne päin kyllä. Milloinkohan sitä lakkaa pelkäämästä, että jos tää meneekin kesken?
Unessa olin ollut jossain verikokeissa ja arvot olivat niin huonot, että pyysivät mut uusiin kokeisiin. Äitini oli jo sitä mieltä, että olen suunnilleen kuolemassa. Mä yritin sanoa, että mä voin ihan hyvin ja ajattelin, että kävisin aamulla verikokeissa ja painelisin sitten töihin. En tiedä olinko ensin oikealla luukulla, mutta kun yritin sinne palata (kuullakseni tulokset), en löytänyt sinne millään. Herätessäni olin sen verran sekaisin, että luulin olevani viikolla 20+0, ja ajattelin jo, että nyt sille vauvalle on käynyt huonosti, kun heräsin selältäni. Oikeasti siis viikkoja 19+0. Pitää ilmeisesti vielä kysyä tuosta selällään nukkumisesta neuvolasta.
Onko kukaan muu nähnyt painajaisia tai muuten outoja unia? Voi toki vastata johonkin toiseenkin ketjuun, tai tehdä vaikka uuden ketjun.
Tietääkö joku enemmän tuosta selällään nukkumisesta? Ymmärrän että ei mahallaan, mutta mitä riskejä ja kuinka todennäköisiä on siinä selällään nukkumisessa?
Maaria80: ja juu täälläkin on tullut nähtyä painajaisia. Liian ennenaikaisesta synnytyksestä ja verisistä vuodoista ym. En tiedä koska huoli hellittää.
mä oon nähnyt unta ettei vauva meinannut syntyä millään. olin 42 viikolla vielä täpöllä töissä eikä mitään merkkejä... ei sekään kivaa ollut.
selällään saa nukkua mun terkkarin mukaan vielä reilusti yli puolenvälin (en muista tarkkoja viikkoja), ja senkin jälkeen ensin tulee paha olo äidille ja vasta sitten voi aiheuttaa harmia vauvalle jos nukkuu selällään, eli ei pitäis olla "mahdollista" aiheuttaa sillä hallaa.
selällään saa nukkua mun terkkarin mukaan vielä reilusti yli puolenvälin (en muista tarkkoja viikkoja), ja senkin jälkeen ensin tulee paha olo äidille ja vasta sitten voi aiheuttaa harmia vauvalle jos nukkuu selällään, eli ei pitäis olla "mahdollista" aiheuttaa sillä hallaa.
Kiitos move88 tiedosta :)
Juuri näin move! Optimaalinen verenkierto kohtuun on, kun makaa vasemmalla kyljellä, mutta ei siitä selällään nukkumisestakaan mitään todellista vaaraa ole, koska ensin se vauvan paino siellä tietyssä laskimossa aiheuttaa tosiaan äidille huonon olon ja siihen kyllä herääkin, jos näin käy. Eli teoriassa on mahdollista, että vauvan verensaanti blokkaantuu, mutta käytännössä näin ei pääse käymään. Joillain kuitenkin esim neuvolassa, kun sykkeitä kuunnellaan selälleen maaten alkaa vauvan syke laskea siinä asennossa tai äidillä tulla niin huono olo, ettei pysty selällään olemaan, mutta reippaasti kun sanoo terkalle, niin tutkimukset on mahdollista tehdä myös puoli-istuvassa asennossa, täysin istuen tai ihan seisaaltaankin.
Keskenmenon pelko on ollut täällä suurta. Sain alkuraskauden keskenmenon tuossa viime toukokuun lopussa. Vappuna olin tehnyt positiivisen testin vuoden yrittämisen jälkeen ja se onni loppui lyhyeen. Olin aivan murtunut ja masentunut.
Jälkitarkastuksen jälkeen kuitenkin päätettiin miehen kanssa heti ryhtyä uuteen yritykseen ja kas! Sieltähän tuli plussa tikkuun heti juhannuksena.
Tällä kertaa oltiinkin extra varovaisia onnemme kanssa ja vasta nyt alkaa pelko hellittämään. Ensimmäisillä viikoilla minulla oli myös pientä veristä vuotoa, jolloin olin jo varma, että siinä se nyt meni.
Mutta tässä sitä vielä ollaan viikolla 22. :)
Painajaisia on ollut ihan älyttömästi ja vessassa käynti on pelottanut välillä (kun mitä jos pönttöön tuleekin verta). Jotenkin alitajuntaisesti myös pelkäsin erityisesti viikonloppuja, kun se keväinen keskenmeno oli juurikin sunnuntaina ja neuvolaan ei tietenkään saanut yhteyttä jne. Samoin tämän raskauden alkuvaiheen verenvuoto oli viikonloppuna, joten aina tuntui siltä, että vkl aikana tapahtuu hirveitä.
Ennen kuin potkuja alkoi tuntumaan olin myös koko ajan todella epävarma, että onko siellä masussa kaikki nyt kunnossa vai ei, ja doppler olikin säännöllisessä käytössä ihan oman mielenrauhan vuoksi.
Ei se pelko vieläkään ole kokonaan kadonnut, ja tuskin katoaa mutta nyt on alkanut tuntumaan helpommalta.
Jälkitarkastuksen jälkeen kuitenkin päätettiin miehen kanssa heti ryhtyä uuteen yritykseen ja kas! Sieltähän tuli plussa tikkuun heti juhannuksena.
Tällä kertaa oltiinkin extra varovaisia onnemme kanssa ja vasta nyt alkaa pelko hellittämään. Ensimmäisillä viikoilla minulla oli myös pientä veristä vuotoa, jolloin olin jo varma, että siinä se nyt meni.
Mutta tässä sitä vielä ollaan viikolla 22. :)Painajaisia on ollut ihan älyttömästi ja vessassa käynti on pelottanut välillä (kun mitä jos pönttöön tuleekin verta). Jotenkin alitajuntaisesti myös pelkäsin erityisesti viikonloppuja, kun se keväinen keskenmeno oli juurikin sunnuntaina ja neuvolaan ei tietenkään saanut yhteyttä jne. Samoin tämän raskauden alkuvaiheen verenvuoto oli viikonloppuna, joten aina tuntui siltä, että vkl aikana tapahtuu hirveitä.
Ennen kuin potkuja alkoi tuntumaan olin myös koko ajan todella epävarma, että onko siellä masussa kaikki nyt kunnossa vai ei, ja doppler olikin säännöllisessä käytössä ihan oman mielenrauhan vuoksi.
Ei se pelko vieläkään ole kokonaan kadonnut, ja tuskin katoaa mutta nyt on alkanut tuntumaan helpommalta.