Minulla kaksi kesken mennyttä raskautta viime vuodelta, ensimmäinen täysin yllättäen rv20 ja toinen joulukuussa rv11. Molemmat keskeytyneitä keskenmenoja, joissa kohdun tyhjennys lääkkeillä. Ensimmäisessä epäilin pari päivää, että kaikki ei ole kunnossa, kun en tuntenut enää vauvan liikkeitä, mutta pieniä hipaisujahan ne liikkeet olivat olleet siihenkin saakka. Minulla oli ollut tyypillisiä raskausoireita, pahoinvointia, rintojen arkuus ja kasvu, vatsakin oli mukavasti pyöristynyt raskauden edetessä ja raskaus näkyi. Seuraavassa raskaudessa epäilin alusta saakka, että jokin on vialla, kun en tuntenut juurikaan mitään raskausoireita. Tätä raskautta ultrattiin pari-kolme kertaa ja syke löytyi ja kaikki piti kuitenkin olla kunnossa.. Kunnes rv11 ei sitten elämää enää löytynytkään. Mutta ehkä vahvin "oire" on se oma tunne: kaikki ei ole hyvin. Nyt olen taas raskaana, rv 6+6, eikä taaskaan mitään oireita, ainoastaan se, että menkat on poissa ja pienen pientä pahoinvointia joskus. Ja taas on aavistus, että kaikki ei ole hyvin... Olin tänään yhteydessä neuvolaan ensimmäistä kertaa, ihan siksikin, että jos menee taas kesken, niin pääsisin tutkimuksiin, kun kolmas keskenmeno vaaditaan ennen tutkimusten aloittamista. Ihanaa odotusaikaa varjostaa vahva pelko, kuinkahan käy.
Keskenmenon oireet
- Ketjun aloittaja dreamer85
- Aloituspäivämäärä
Zuila
Oman äänensä löytänyt
Minullakin on takana yksi keskeytynyt keskenmeno kuukausi sitten. Olin miettinyt omassa mielessä, että jotain on hullusti. Meidän neuvolassa ultrataan ensimmäisellä käynnillä rv 8. Tuolloin ruudulla näkyi pienen pieni sikiö, mikä vastasi viikkoja 6+2, sykettä ei luonnollisesti näkynyt. Seuraavalle viikolle sain ajan sairaalaan, missä todettiin keskeytynyt keskenmeno ja määrättiin lääkkeellinen tyhjennys, minkä suoritin kotona. Ei ollut kipuja, vuotoa tuli kuin kuukautisten aikaan, mutta jälkivuotoa kesti lähes kaksi viikkoa.
Minulla oli ollut koko raskauden kevyitä alkuraskauden oireita. Jatkuva etova olo, rintojen kasvu ja jopa ummetus mistä kärsin myös ensimmäisen raskauden aikaan. Onneksi on tuo ihana pieni poika mikä pitää ajatukset raiteilla, eikä ehdi märehtiä mitä tulevaisuus olisi voinut olla.
Minulla oli ollut koko raskauden kevyitä alkuraskauden oireita. Jatkuva etova olo, rintojen kasvu ja jopa ummetus mistä kärsin myös ensimmäisen raskauden aikaan. Onneksi on tuo ihana pieni poika mikä pitää ajatukset raiteilla, eikä ehdi märehtiä mitä tulevaisuus olisi voinut olla.
Pampulax
Silmät suurina ihmettelijä
Mulla on taustalla useita keskenmenoja. Viimeisin viime viikolta, joka todettiin keskeytyneeksi keskenmenoksi. Tässä raskaudessa osasin aavistella, että kaikki ei ole hyvin, koska pahoinvointi loppui. Mulla on jokaisessa raskaudessa ollut hyperemeesi, joten, jos sitä ei ole, niin tiedän, että keskenmeno.
Mulla sikiö kuoli kohtuun 6+4, tunsin silloin sellasen pienen "liikkeen" vähän kuin ois ollu potku tms. Ihmettelin miehelleki kun ei tietty kummasta kierrosta on et oliko se potku, et näi aikasi.
Sikiön mitta vastas viikkoja 6+2, mutta sykettä ei löytyny. Me saatiin tietää tästä ultrassa, johon meidät lähetettiin neuvolasta edellisenä päivänä, kun tarkkoja viikkoja ei tietty.. ultra oli siis nyt keskiviikkona ja neuvola tiistaina. Neuvolasta meille laitettii lähete yliopistolliseen tarkastukseen ja lääkkeellisen alotukseen. Päästiin kotiin neuvolasta, niin kohta jo soitettiin yliopistolliselta, et aamulla voitte tulla, ei oo vapaita aikoja, mut tulkaa siinä 9 aikaan päivystysasiakkaana, ku ei oo vielä jonoa. Oltiinki jo ennen ysiä paikalla ja oltiin eka päivystysasiakas.. sykettä ei löytyny edelleenkää ja mentiin lääkkeellisellä, sain mifegynen ja kotipaketin, eli lääkkeet ohjeet ja raskaustestin. Sit kotiin apteekin ja kaupan kautta..
Eilen otin lääkkeet kotona. Oksennin särkylääkkeet ku supistukset voimistu, joten kipu oli ihan järkyttävää.. näin välillä jotain palloja.. ambulanssikin kävi kattoon tilannetta kun ensin soitettii päivystykseen, kaikki oli kuitenki ok, niin soittivat päivystyksen lääkärille, ja päädyttii jäämään kotiin. Sain heiltä vielä imeskeltävää panadol 500 x2. Osa niistäki tuli pihalle.. kohta tuon jälkeen supistukset alko rauhottuun. Voimakkaiden supistusten aikana tuli ilmeisesti istukka ihan palasina, ja sit supistukset oli kai "loppuneet kesken".
Tänään vessa-asioilla nimittäin ihmettelin "luiskahdusta" ja huomasin et sieltä jotain roikkuu, piti ottaa se paperilla et lähti.. se paljastu sikiöpussiksi, joka oli n. 3cm halkasijalta.
Sikiön mitta vastas viikkoja 6+2, mutta sykettä ei löytyny. Me saatiin tietää tästä ultrassa, johon meidät lähetettiin neuvolasta edellisenä päivänä, kun tarkkoja viikkoja ei tietty.. ultra oli siis nyt keskiviikkona ja neuvola tiistaina. Neuvolasta meille laitettii lähete yliopistolliseen tarkastukseen ja lääkkeellisen alotukseen. Päästiin kotiin neuvolasta, niin kohta jo soitettiin yliopistolliselta, et aamulla voitte tulla, ei oo vapaita aikoja, mut tulkaa siinä 9 aikaan päivystysasiakkaana, ku ei oo vielä jonoa. Oltiinki jo ennen ysiä paikalla ja oltiin eka päivystysasiakas.. sykettä ei löytyny edelleenkää ja mentiin lääkkeellisellä, sain mifegynen ja kotipaketin, eli lääkkeet ohjeet ja raskaustestin. Sit kotiin apteekin ja kaupan kautta..
Eilen otin lääkkeet kotona. Oksennin särkylääkkeet ku supistukset voimistu, joten kipu oli ihan järkyttävää.. näin välillä jotain palloja.. ambulanssikin kävi kattoon tilannetta kun ensin soitettii päivystykseen, kaikki oli kuitenki ok, niin soittivat päivystyksen lääkärille, ja päädyttii jäämään kotiin. Sain heiltä vielä imeskeltävää panadol 500 x2. Osa niistäki tuli pihalle.. kohta tuon jälkeen supistukset alko rauhottuun. Voimakkaiden supistusten aikana tuli ilmeisesti istukka ihan palasina, ja sit supistukset oli kai "loppuneet kesken".
Tänään vessa-asioilla nimittäin ihmettelin "luiskahdusta" ja huomasin et sieltä jotain roikkuu, piti ottaa se paperilla et lähti.. se paljastu sikiöpussiksi, joka oli n. 3cm halkasijalta.
Niin ja tää oli meillä eka raskaus eli siis myös eka sikiön kuolema..
Kertttu
Oman äänensä löytänyt
Voimia Lapatius
onko sinulla tukiverkkoa ympärillä joiden kanssa saat asiasta keskustella? Täällä myös juuri keskenmeno tullut koettua ja kotona kipujen loukussa makoillaan.. ensimmäinen raskaus myös. Menetyksen tunne valtaa mielen, vaikka samaan aikaan mietin jo milloin voi yrittää uutta raskautta. Olo on kyllä surullinen, toisten kokemuksista saanut lohtua asiaan. En olisi ikinä kuvitellut keskenmenoa tällaiseksi, kivut ovat yllättäneet todellisesti.
Kanelikeksi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä vuodetaan toista päivää kirkasta verta. Ei kipuja, ei hyytymiä, ei minusta tiputtelua, muttei myöskään yhtä runsasta, kun menkat. Tänään ois 4+5. Tein 3+2 ekan haamun. Eilen pyydettiin päivystykseen, josta käännytettiin kotiin. Tää henkinen tuska on pahinta mitä oon kokenut. Mulla on ihan varma olo, ettei meidän rakas pieni ihmisen alku pysynyt matkassa mukana, mutta ei tää kyllä kunnolla oo alkanut. Huomenna sitten aamusta neuvolaan yhteys. Jospa sitä kohta vihdoin saisi tietää miten on. Pääsisi joko käsittelemään tai huokaisemaan helpotuksesta.
Tsemppiä Kanelikeksi. 
Ei tuossa vaiheessa ole oikeastaan mitään muuta tehtävissä kuin katsoa verikokeesta nouseeko raskaushormoniarvot veressä vai eivät. Jos laskevat, on silloin raskaus loppu, ja jos nousevat, ei se kerro mitään. Vasta parin viikon päästä näkee ultralla, onko sikiö hengissä vai ei. Raskaushan saattaa jatkua, vaikka sikiö olisikin lakannut kehittymästä. (Näin kävi minulle.)
Ei tuossa vaiheessa ole oikeastaan mitään muuta tehtävissä kuin katsoa verikokeesta nouseeko raskaushormoniarvot veressä vai eivät. Jos laskevat, on silloin raskaus loppu, ja jos nousevat, ei se kerro mitään. Vasta parin viikon päästä näkee ultralla, onko sikiö hengissä vai ei. Raskaushan saattaa jatkua, vaikka sikiö olisikin lakannut kehittymästä. (Näin kävi minulle.)
Kanelikeksi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Keskenmenohan se sitten oli. Meidän pieni
Voimia Kanelikeksi! 
Minulla tuli ensin ruskeaa tuhrua pyyhittäessä kun menkkojen olisi kuulunut alkaa.
Siinä viikon kuluessa viivat eivät kuitenkaan kunnolla vahvistuneet. (Ja kahdesta aiemmasta raskaudesta kyllä ovat vahvistuneet)
Silloin jo oikeastaan arvelin että nyt on jtn vialla..
Sitten kun verta alkoi vuotaa vähän runsaammin, pääsin päivystyksen kautta äitipolille ja siinä vessakäynnin yhteydessä pieni kai valui pönttöön (oli sellainen klöntti) ja ultrassa ei enää näkynytkään kuin paksuuntunut limakalvo rv 5+5.
Vuodin n. 6 päivää, eikä ollut suuremmin kipuja tai edes kovin runsasta. Hcg oli lopulta 3,9 ja onneksi tosiaan tyhjeni ihan omin avuin.
Fyysisesti siis selvisin helpolla, mutta henkinen puoli olikin sitten aivan eri.
Minulla tuli ensin ruskeaa tuhrua pyyhittäessä kun menkkojen olisi kuulunut alkaa.
Siinä viikon kuluessa viivat eivät kuitenkaan kunnolla vahvistuneet. (Ja kahdesta aiemmasta raskaudesta kyllä ovat vahvistuneet)
Silloin jo oikeastaan arvelin että nyt on jtn vialla..
Sitten kun verta alkoi vuotaa vähän runsaammin, pääsin päivystyksen kautta äitipolille ja siinä vessakäynnin yhteydessä pieni kai valui pönttöön (oli sellainen klöntti) ja ultrassa ei enää näkynytkään kuin paksuuntunut limakalvo rv 5+5.
Vuodin n. 6 päivää, eikä ollut suuremmin kipuja tai edes kovin runsasta. Hcg oli lopulta 3,9 ja onneksi tosiaan tyhjeni ihan omin avuin.
Fyysisesti siis selvisin helpolla, mutta henkinen puoli olikin sitten aivan eri.
Minulla nousi keskenmenokokemus pintaan, niin päätin tulla tänne jakamaan sen:
Meillä oli kolme vuotta sekundääristä lapsettomuutta takana, puoli vuotta hoitoja Letrozolilla ja vihdoin alkoi raskaus. Yhtäkkiä n. viikolla 5 alkoi vuoto, mikä jatkui kaksi päivää. Kävin ultraamassa ja keskenmeno, kohtu oli kokonaan tyhjentynyt.
Ei kipuja, ei oireita, ei mitään. Vain vuoto, runsasta ja yhdessä vaiheessa klimppistä.
Tämä tapahtui viime vuoden maaliskuussa, eli melkein vuosi aikaa. Hoitoja jatkettiin vielä puoli vuotta Letrozoleilla ja nyt tänään tehty toinen inseminaatio.
Meillä oli kolme vuotta sekundääristä lapsettomuutta takana, puoli vuotta hoitoja Letrozolilla ja vihdoin alkoi raskaus. Yhtäkkiä n. viikolla 5 alkoi vuoto, mikä jatkui kaksi päivää. Kävin ultraamassa ja keskenmeno, kohtu oli kokonaan tyhjentynyt.
Ei kipuja, ei oireita, ei mitään. Vain vuoto, runsasta ja yhdessä vaiheessa klimppistä.
Tämä tapahtui viime vuoden maaliskuussa, eli melkein vuosi aikaa. Hoitoja jatkettiin vielä puoli vuotta Letrozoleilla ja nyt tänään tehty toinen inseminaatio.
Miulla ei keskenmeno antanut mitään oiretta. Ei vuotoja, ei kipuja. Ainut oli vahva epäluottamus raskauteen, mutta pistin sen alkujännityksen piikkiin. Näköjään sen kuitenkin vain tiesi. Diagnoosina kkm ja toimenpiteenä lääkkeellinen tyhjennys.
V
Vadelmainen
Vieras
.
Last edited by a moderator:
Palleroinentylleröinen
Satasella mukana keskusteluissa
Täälläkin viime syksyltä kkm rv 10+1. Sama juttu mitä muutkin ovat kirjoittaneet, että vahva tunne siitä että kaikki ei ole hyvin. V. Ultrassa nähtiin hento syke rv6, menkoista olisi pitänyt olla 8. Rv 8 oli kovaa kipua ja varasin ultran kahden viikon päähän. Siellä sitten todettiin pienen menehtyneen juurikin 8+1. Ei vuotoa, ei mitään. Vain tuo hetken kestänyt kipu ja vähäistenkin oireiden poistuminen. Jo raskauden alussa kirjoitin listaa ihmisistä kelle kerron sitten että raskaus on mennyt kesken...tyhjennys onneksi sujui hyvin mutta henkisesti otti kyllä todella koville.
Nyt uudestaan raskaana, rv 5+1. Nyt ei tuota samanlaista tunnetta ole mutta ultraan menen 8+3. Jos siellä kaikki hyvin niin uskallan huokaista...
Parhaiten itsellä auttoi aika... Ei siinä oikeen muuta lääkettä ole.
Nyt uudestaan raskaana, rv 5+1. Nyt ei tuota samanlaista tunnetta ole mutta ultraan menen 8+3. Jos siellä kaikki hyvin niin uskallan huokaista...
Parhaiten itsellä auttoi aika... Ei siinä oikeen muuta lääkettä ole.
Täällä koettu nyt ensimmäinen raskaus sekä km. Tai kätilö sanoi että saattoi olla tuulimunakin. Ei osannut sanoa koska kohdussa ei ollut enää paljoa mitään jäljellä. En muista oliko siellä vielä muutakin kuin verta enää. Joko mennyt kesken vkolla 4-5 tai tuulimuna.
Sanoi kuitenkin ettei vaatisi lisätoimenpiteitä jos vuoto tai kivut ei ylly ja saan negatiivisen testin vuotojen jälkeen. Onko tosiaan niin ettei tarvitse mennä tarkastukseen? No soitan ensi viikolla neuvolaankin peruakseni aikoja. Toivottavasti raskaudun pian uusiksi ja se menisi hyvin
Tsemppiä kaikille!
Sanoi kuitenkin ettei vaatisi lisätoimenpiteitä jos vuoto tai kivut ei ylly ja saan negatiivisen testin vuotojen jälkeen. Onko tosiaan niin ettei tarvitse mennä tarkastukseen? No soitan ensi viikolla neuvolaankin peruakseni aikoja. Toivottavasti raskaudun pian uusiksi ja se menisi hyvin
Tsemppiä kaikille!
Täällä koettu nyt ensimmäinen raskaus sekä km. Tai kätilö sanoi että saattoi olla tuulimunakin. Ei osannut sanoa koska kohdussa ei ollut enää paljoa mitään jäljellä. En muista oliko siellä vielä muutakin kuin verta enää. Joko mennyt kesken vkolla 4-5 tai tuulimuna.
Sanoi kuitenkin ettei vaatisi lisätoimenpiteitä jos vuoto tai kivut ei ylly ja saan negatiivisen testin vuotojen jälkeen. Onko tosiaan niin ettei tarvitse mennä tarkastukseen? No soitan ensi viikolla neuvolaankin peruakseni aikoja. Toivottavasti raskaudun pian uusiksi ja se menisi hyvin
Tsemppiä kaikille!
Jos raskaustesti näyttää negatiivista, niin sitten pitäisi olla tyhjentynyt kunnolla. Mulla ei lähtenyt itsellään tyhjentymään, niin varattiin sitten vielä hcg-kontrolli. Jos neuvolaan soittelet, niin kannattaa vielä sieltä kysyä. Toivottavasti uusi tärppi tulee nopeasti :)
Negatiiviseen testiin saattaa mennä vielä kuukausikin vissiin..
Toivottavasti sullekin! :)
Negatiiviseen testiin saattaa mennä vielä kuukausikin vissiin..
Toivottavasti sullekin! :)
Mulla meni kaks viikkoa, että tuli ihan superhaalea haamu. Kolmannella oli jo puhtaasti nega.
Alusta asti tunne, ettei raskaus pääty hyvin. Jotenkin tuntui liian hyvältä ollakseen totta, että raskaus otti ensimmäisestä yrityskierrosta.
Muutama päivä menkkamaista alaselkäkipua oli, ennen kuin ensimmäinen vaaleanpunainen verituhru tuli paperiin.
Siitä seuraavana päivänä ultrassa todettiin, että kehitys lakannut 8+5 kun olisi pitänyt olla jo 10+ eli keskeytynyt keskenmeno se oli.
Raskaushormonit oli jo laskusuunnassa, koska ei mennyt kovin pitkiä aikoja (oliko jotain 1-2 viikkoa) lääkkeellisestä tyhjennyksestä, kun tein negatiivisen raskaustestin. Ja jälkitarkastuksessa noin 1kk päästä todettiin, että muuten oli tyhjentynyt mutta hieman vanhaa verta jäljellä, joka tulikin sitten menkkojen mukana pois.
Muutama päivä menkkamaista alaselkäkipua oli, ennen kuin ensimmäinen vaaleanpunainen verituhru tuli paperiin.
Siitä seuraavana päivänä ultrassa todettiin, että kehitys lakannut 8+5 kun olisi pitänyt olla jo 10+ eli keskeytynyt keskenmeno se oli.
Raskaushormonit oli jo laskusuunnassa, koska ei mennyt kovin pitkiä aikoja (oliko jotain 1-2 viikkoa) lääkkeellisestä tyhjennyksestä, kun tein negatiivisen raskaustestin. Ja jälkitarkastuksessa noin 1kk päästä todettiin, että muuten oli tyhjentynyt mutta hieman vanhaa verta jäljellä, joka tulikin sitten menkkojen mukana pois.
Kaikkein suurin oire oli vahva tunne, että kaikki ei ole hyvin. Se leimasi ajatuksia reilun viikon, ja ultrassa selvisikin että vajaa kaksi viikkoa sitten on raskaus keskeytynyt. Aivan älyttömän epävarma olo on ollut, ja jo ultraan mentäessä pyysin miestä pitämään mua kädestä kokoajan, koska epäilen huonoja uutisia. Ja hetken päästä ne epäilykset osoittautuikin oikeiksi. Tiesin asian heti, kun näin pikkuisen ruudulla, ennen kuin hoitaja sanoi mitään, ja puristin miehen kättä lujaa. Pieni oli aivan paikoillaan, liian paikoillaan, käppyrällä.
Toinen oire oli pahoinvoinnin väheneminen, mutta koska se ei kadonnut kokonaan, en laskenut sen varaan mitään. Nyt on sitten oksenneltu, ja vieläkin oksennellaan, turhaan. Kumpu on myös tietysti läsnä, enkä halua katsoa itseäni peilistä tällä hetkellä yhtään, kun tiedostan että kohdussa on meidän menehtynyt jouluvauva.
Kolmas "oire" oli se etten itse löytänyt dopplerilla sydänääniä. Tai löysin kerran, mutta jouduin etsimään jonkin aikaan. Sen jälkeen en enää löytänyt, ja vaikka tiesin että niillä viikoilla ei välttämättä mitään kuulu, aavistelin pelkojeni olevan totta. Arvion mukaan raskaus on mennyt kesken pari päivää sen jälkeen, kun kuulin nuo sydänäänet.
Toinen oire oli pahoinvoinnin väheneminen, mutta koska se ei kadonnut kokonaan, en laskenut sen varaan mitään. Nyt on sitten oksenneltu, ja vieläkin oksennellaan, turhaan. Kumpu on myös tietysti läsnä, enkä halua katsoa itseäni peilistä tällä hetkellä yhtään, kun tiedostan että kohdussa on meidän menehtynyt jouluvauva.
Kolmas "oire" oli se etten itse löytänyt dopplerilla sydänääniä. Tai löysin kerran, mutta jouduin etsimään jonkin aikaan. Sen jälkeen en enää löytänyt, ja vaikka tiesin että niillä viikoilla ei välttämättä mitään kuulu, aavistelin pelkojeni olevan totta. Arvion mukaan raskaus on mennyt kesken pari päivää sen jälkeen, kun kuulin nuo sydänäänet.