Täällä vähän sama homma. Vaikka kuinka yritän itselleni sanoa et ota rauhallisesti, ultrassa se sitten selviää, koita nauttia. Ja muutama muukin on sanonut noin.
MUTTA
Yhtäkkiä mielen ja koko kehon valtaa kauhu ja pelko, et mitä jos.. Sille tunteelle en voi mitään, se vain tulee ja yhtäkkiä myös poistuukin. Siinä mielessä on hyvä et olen lähihoitajana palvelukeskuksessa ja työpäivinä sitä ei kerkeä ajattelemaan..
Ihana että täällä on muitakin samaa kokeneita, tästä saa itsellekin jonkin laista voimaa uskoa ja toivoa tulevaa.
MUTTA
Yhtäkkiä mielen ja koko kehon valtaa kauhu ja pelko, et mitä jos.. Sille tunteelle en voi mitään, se vain tulee ja yhtäkkiä myös poistuukin. Siinä mielessä on hyvä et olen lähihoitajana palvelukeskuksessa ja työpäivinä sitä ei kerkeä ajattelemaan..
Ihana että täällä on muitakin samaa kokeneita, tästä saa itsellekin jonkin laista voimaa uskoa ja toivoa tulevaa.