Keskenmenon kokeneet tai muuten vain pitkän kaavan kautta raskautuneet

Täällä vähän sama homma. Vaikka kuinka yritän itselleni sanoa et ota rauhallisesti, ultrassa se sitten selviää, koita nauttia. Ja muutama muukin on sanonut noin.
MUTTA
Yhtäkkiä mielen ja koko kehon valtaa kauhu ja pelko, et mitä jos.. Sille tunteelle en voi mitään, se vain tulee ja yhtäkkiä myös poistuukin. Siinä mielessä on hyvä et olen lähihoitajana palvelukeskuksessa ja työpäivinä sitä ei kerkeä ajattelemaan..
Ihana että täällä on muitakin samaa kokeneita, tästä saa itsellekin jonkin laista voimaa uskoa ja toivoa tulevaa. :Heartpink
 
Mä ajattelin, että rauhotun neuvolan jälkeen ja ultran, koska tää olis nyt pisimmälle edennyt (jos esikoista ei lasketa), mutta ei hitto! Pelottaa silti vaikka kaks kertaa oon jo nähnyt sen papusen ja sykkeen :/
Helpottaakohan tää ikinä?
 
Mimi: veikkaan että ei.
Lyhyesti ja ytimekkäästi:grin

Mäkin ajattelin että ehkä nt-ultran jälkeen pystyn vähän relaamaan, mutta epäilenpä.
 
Nt-ultran jälkeen saa sit jännittää rakenneultraa. Mitä jos siellä paljastuu jotain? Ja sit jos synnytyksessä sattuu jotain.
Ärsyttävää. Välillä tuntuu että panikoin ihan kaikesta, just esim tosta synnytyksestä, vaikka sekin on ihan turhaa. Täällä on kuitenkin hyvä terveydenhuolto ja hyvä synnäri.
Sit taas toisena hetkenä leijailen pilvissä ja ajattelen että meille tulee vauva.
Ylämäki-alamäki :D
 
Ilmoittaudun kans joukkoon!!:) eli lasta yritetty kaks vuotta, viime vuonna ensimmäinen raskaus, joka meni kesken rv 10+? Ja lääkinnällisesti tyhjennettiin. Siinä meni sit aivan sumussa huhtikuuhun asti, ostettiin tupa niin sai vähä muuta mietittävää ja nyt sitten onnekseni plussasin ja rv5+5. Ajatukset seilaa ees taas, varsinkin kun edellinen keskenmeno ei ilmotellut itsestään mitenkään. Oireeton aikalailla ollut tämä raskaus. Tilasin heti neuvolaan aikaa ja onneksi oli mukava nainen sain kaksi ylimäärästä aikaa ennen nt-ultraa!!! :) Nyt toivon vaan, että tää tulee maaliin asti.
 
Nii ja huomaan et masentaa muutenkin, 11.6 olis laskettu aika..:/ mutta vaikka ei ikinä saatu pipanaa tänne asti niin ikuisesti se on sydämmessä :Heartred
 
Kyllä tuntuu pitkältä tämä aika odottaa torstaihin asti, jolloin saan tietää saadaanko sykettä näkyviin. Mitä lähemmäksi mennään, pelko alkaa astua esiin. Jotenkin työpäivätkin ovat tuntuneet järkyttävän pitkiltä...
Välillä ihan hävettää, kun otan asian näin raskaasti.
Nyt on myös niin, että siskoni on myös raskaana, hieman pidemmällä mitä minä ja hän ymmärretysti puhuu raskaudestaan paljon ja kuinka kaikki on hyvin. Hän tietää omasta raskaudestani, mutta tuntuu että hän ei ota huomioon minun tilannettani. Ymmärrän kyllä häntäkin, mutta se tuntuu hyvin pahalta kun sanotaan että onhan sinulla jo kaksi lasta, mitä stressaat nykyisestä tilanteestasi..
 
Piia89, onpa ajattelematonta siskoltasi :sad001 Tottakai sitä stressaa ja huolehtii siitäkin tulokkaasta joka masussa on vaikka niitä lapsia olisi ja kymmenen. Se rakkaus ku on olemassa myös sitä tulevaa kohtaa. Itekin käy päivittäin mielessä että mitä jos...Ja lasken päiviä siihen seuraavaan ultraan.
 
Jaksamista Piia89 piinaaviin päiviin...se ON raskasta. Ja kuten Bettie sanoi: ei sitä muuta mikään, ei vaikka olisi 10 lasta entuudestaan, kun sitä toivoo, että juuri tämä pieni alku masussa voisi hyvin.

Toivottavasti siskosi jossain kohtaa ymmärtää asian sinun kannaltasi ja osaisi ottaa hieman paremmin tilanteesi huomioon.
 
Kiitos teille kannustuksesta :)
Päivä kerrallaan tässä mennään ja toivon syvästi ja koko sydämeni pohjasta että kaikki pysyisivät mukana tällä kertaa. Ja että kenenkään ei tarvitsisi kokea suurta menetystä. Tuleehan väki kertomaan ultra kuulumiset, sitä on alkanut elää sympatiassa muita kanssa ihmisiä kohtaan.
 
Täällä käyty tänään lapsettomuusklinikalla alkuraskauden ultrassa. Mullahan on ollut nyt 1,5 viikon ajan niukkaa vuotoa ja myös raskausoireet ovat lieventyneet alun järkyttävästä tissikivusta. Ei tunnu yhtään siltä, että olisi raskaana. Ultraan siis menty oletuksen kanssa, että raskaus on keskeytynyt.

Kerroinkin heti lääkärille omasta tunteestani, jolloin lääkäri totesi, että kurkataanpa heti kohtuun ja jutellaan sitten lisää. Edelleen tuntuu vaikealta uskoa todeksi hetkeä, kun lääkäri sanoi hiljaisuuden jälkeen, että kyllä täältä löytyy sydämen syke! Se tunne, kun näytöllä jumputti kiivaasti pikkuinen sydän. Hoitaja toi paperia ja minä paruin, kun mies ei ollut mukana.

Vielä autossakin tuntui, että miehen olisi pitänyt olla mukana todistamassa, että masussa tosiaan on elämää. Todistusaineistona on kuitenkin äitiyskortti ja ultrakuva 6+6 pikkuisesta (vastasi viikkoja hyvin!), joten en ehkä ole ollut psykoosissa kuitenkaan. :grin

Kaikessa etukäteisessä keskenmenon murehtimisessa on nyt ohitettu se päivä, jolloin raskaus viimeksi keskeytyi.
 
Muokattu viimeksi:
Minä koin viime lokakuussa keskenmenon ja nyt huhtikuussa olivat viimeiset kuukautiset ennen plussaa ja viime viikolla käytiin katsomassa ultrassa sykkiikö sydän ja sykkihän se :Heartred Ennen keskenmenoa kieroja tuli 8.
 
Hei kaikille.
Nyt on käynyt minulle niin et tänään sain sairaalassa ensimmäisen tbl suunkautta eli siis alkiolla ei ollut sydämen sykettä ultrassa. Tämä on siis nyt 2 kerta peräjälkeen. Olo on todella surullinen..
Toivotan teille kaikille onnea ja hyviä päiviä eteenpäin.
 
Voi ei Piia89 :sad001 Voimia teille kovasti :Heartred
 
Piia: voimia suruun:Heartred. Olen todella pahoillani että sinäkin olet joutunut kokemasn tämän jo toisen kerran :sad001. Onneksi kolmannen raskauden prosentit onnistuneeseen raskauteen ovat jo todella suuret (olikohan kolmannen peräkkäisen km:n todennäköisyys 1%:n luokkaa..). Tämä tieto helpotti ainakin minun oloani ja pelkojani, kun seuraavas raskautta suunniteltiin.

Toivon sydämeni pohjasta, että seuraavan pienen saatte syöiin asti :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top