Keskenmenon kokeneet tai muuten vain pitkän kaavan kautta raskautuneet

Jansculi, minä voin ainakin tavoittaa tuon ajatuksen, että kun keskenmenosta on kerran selvinnyt, niin tietää, ettei siihen hajoa (lopullisesti).

Täällä odotellaan jo kuumeisesti lisää raskausoireita, että olisi varmempi olo raskaudesta. Uskon kyllä, että kaikki on nyt hyvin, kun vuotoja ei ole ollut ja rinnat ja nännit ovat kyllä tosi kipeät. Mitään järjetöntä väsymystä ei vielä ole, vaikka iltaa kohti tunnen väsyväni nopeammin. En silti panisi pahaksi, vaikka joutuisi silloin tällöin käydä halailemassa pönttöä. Kyllä ne raskausoireet vain rauhoittavat mieltä.
 
Tervehdys!
Sopisinko minäkin tänne joukkoon vaikka laskettu aika onkin vasta helmikuulle 2016 (toivottavasti)? En oikein vastaavaa löytänyt mistään ja tuntuu, että tukea kaipaa sellaisilta jotka ymmärtävät mitä on läpikäynyt.

Takana yksi keskenmeno 1/2015. Kyseinen raskaus alkoi heti kun annettiin vauvalle lupa tulla ja joulun aikaan kerrottiin jo molempien vanhemmille. Käytiin varhaisultrassa viikolla 6+jotain (on sitä näköjään jotain jo unohtanut vaikka silloin sitä eli niin tässä ja nyt) ja siellä oli kaikki hyvin. Lääkäri kertoi, että nyt ku sydän lyö ni keskenmenoriski on pienentynyt. Myöhän oltiin ihan onnessaan et siellä meidän toukka on ja sydän pompottaa ja nyt vaan kesää odottamaan ja toinen kasvaa kasvamistaan.
Noh olisko ollut noin viikko tuosta ultrasta ku tuli kova kipu kylkeen ja verta. Käytiin sitten samana päivänä ultrassa ja siellä vielä toisen sydän löi, mutta heikosti. Lääkäri ei kovin optimistinen ollut ja sanoi mikäli vuoto loppuu ja olo ei pahene ni sitten vaan viikon päästä uuteen ultraan. Kuka nyt jaksaa viikkoa odottaa kun koko ajan tuntu, että toinen siellä kuolee näillä sekunneilla. Vuoto loppui ihan samana päivänä kun oli alkanut sekä oireita oli edelleen, oltiin vielä optimistisia, et jos kuitenkin hyvin kävisi. Käytiin sitten viikolopun jälkeen (jaksoin odottaa 5 päivää) uudestaan, nyt toisella lääkärillä ja vähän parempien koneiden luona. Siellä sitten todettiin keskenmeno eli jossain tässä välissä oli toisen sydän lyönyt viimeiset lyöntinsä.
Saatiin lähete kättärille lopullisiin tutkimuksiin kun heräsi epäily, että oiskin ollut kornuraskaus. Kättärikäynti oli varsinainen farssi, kolme (!) eri lääkäriä ultrasi ja tutki. Lopulta tulivat siihen tulokseen, että normiraskaus oli joka keskeytynyt keskenmeno. Pillereillä vaan sitten vaan loputkin pois. Noh eipähän sitten pillerit auttaneet, joten lopulta päädyin kaavintaan, kun halusin kaiken vaan olevan ohi. Tiedähäntä olisko ne pillerit toisellakaan kerralla auttaneet. Kaavinnasta ei ole mulla mitään pahaa sanaa sanottavana, kaikki meni hyvin ja nopeasti. Hoitohenkilökunta oli ihanaa ja pääsin onneksi pian pois sairaalasta.
Tuolloin elettiin tammikuun loppua. Siitä on nyt yritetty toipua tässä kevään aikana. Pikkuhiljaa alkaa haavat sulkeutumaan. Yrittämään alettiin heti uutta, todettiin et mikäli kroppa on vaan valmis ni saapi pikkuinen tulla. Näin jälkiviisaana oli kyl parempi, et meni hetki ennen kuin onnistui. Sai prosessoitua kaikki läpi ja valmiina uuteen raskauteen. Menkkoja ehti välissä olla kyl vaan kahdet (pitkä kierto) ennen kuin päästiin tähän viikkoon ja siihen plussaan.
Eli tän viikon to 28.5.2015 tuli testiin se maaginen toinen viiva :):smiley-bounce012:smiley-bounce013 Tämä tuli meille kuitenkin ihan täytenä yllätyksenä. Yritystä oli kyllä ollut, mutta oireita ei ollut ni ajattelin tämän kierron olleen menetetty jo. Torstaina ajattelin kuitenkin varulta testata (pe piti alkaa menkat). Tarvitsen näin heinäkautena allergialääkkeitä ja olin viimeiseen asti jättänyt käyttämättä niitä, meinasin että voin sitten hyvällä mielellä syödä lääkkeitä kun testin teen. Oletin ihan varmasti testin olevan negatiivinen, kun viimeisen minuutin kohdalla alkoi piirtämään heikko viiva kontrolliviivan seuraksi. Tärisevin käsin otin kuvan testistä ja lähetin miehelle, et onko hänen mielestä siinä viiva:). Yhteistuumin todettiin et kyl siinä viiva on ja varovaisen optimistisena odotetaan joko helmikuun alussa meille meidän eka vauva tulis. Tein kyl vielä digitaalisen seuraavana aamuna joka lopulta sai uskomaan asiaan. Varasin nyt varhaisultran kesäkuun loppuun, jolloin olisin viikolla 8. Niin pitkälle sitä viimeksi päästiin.

Tulipas pitkä juttu, mutta teki kyl hyvää saada "puhua" asiasta.
Onnea myös kaikille muille plussanneille, toivotaan et tämä on se kerta meille kaikille.
 
Hei Zoria ja onnittelut plussasta! Toivottavasti pikkuinen pysyy sinnikkäästi kyydissä helmikuulle saakka! :)

Omalla kohdalla ajatukset ja toiveet raskauden jatkumisesta ovat tällä hetkellä aika heikot. Raskausoireet rinnoissa ovat lieventyneet todella voimakkaasti ja perjantain vastaisena yönä nukuin todella huonosti, kun huolehdin tätä äkillistä oireiden vähenemistä. Perjantaina tuli sitten niukkaa ruskeaa vuotoakin. Kun ynnää nämä oireet yhteen, niin olo ei ole kovinkaan luottavainen. Alkuraskauden ultraan olisi 1,5 viikkoa aikaa, mutta yritän nyt huomenna aikaistaa sitä, kun poli aukeaa.
 
Zoria, totta kai mukaan mahtuu. Ikävä kuulla menettksestänne..onnea nopeasta plussauksesta ja kovasti onnea uuteen raskauteen.

Toivon niin kovasti Starling, että kaikki olisi kunnossa. Mullahan oli myös jossain kohtaa ruskeaa vuotelua ja oireiden hiipumista. Nyt on kuitenkin rinnat uudelleen pingottuneet ja pahoinvointikin mennyt uusille urille, kun tänään ensimmäisen loma-aamun kunniaksi tuli perinteisten iltaoksujen tilalla aamuoksut.

Eikös se meidän motto mennyt jotenkin niin, että raskaana kunnes toisin todistetaan :wink. Toivottavasti pääset pian ultraan ja saat vahvistuksen että kaikki on ok. Tuolla toisessa ketjussa joku sinulle kirjoittikin, että tuo panikointi osaltaan saa niitä oireita piiloon..mä uskon, että se on ihan totta. Mullahan oireet alkoi sinä iltana ku olin ollut varhaisultrassa, enkä tässä asiassa usko sattumaan.
 
Niin ja mulla ainakin selkeä ällötys alkoi vasta muistaakseni rv 6+5 ja siitä seuraavana päivänä iltaoksentelut.
 
Toivotaan parasta Starling!
Vaikka tuntuu, että mikäli omalle kohdalle sattuisi ni en jaksaisi enää olla optimisti. Toivotaan, että pääset ultraan piakkoin ja epätietoisuus häviää. Muistan, että se ettei tiedä oli pahinta kaikessa.

Täällä todellakaan ei ole ollut ongelma raskautua, mutta toivotaan ettei nyt sitten ongelmaksi tule raskauden ylläpitäminen.
 
Starling. mulla on ollu vuotoa nyt jo 2 viikkoa. viime ke oli kaikki kunnossa. Oireet tuntui hiipuvan vähän aikaa sitten, mutta nyt on taas lisääntyny ja ehkä vähän vähentyny se vuoto.
 
Kornu tarkoittaa kohdun sarvea eli sijaitsee siel ihan kohdun ja munanjohtimen rajapinnassa. Tämmöinen kornuraskaus lasketaan kohdun ulkoiseksi raskaukseksi. Mikäli oikein ymmärsin sitä lääkäriä silloin olisi siellä ollut liian vähän tilaa sikiön kehittyä ja mahdollisuus kohdun repeytymiseen ja ties mihin kamaluuksiin. Annettiin erikseen ohjeita mitä oireita piti seurata ja mikäli jotain tulee ni äkkiä sairaalaan. Juu ei auttanut sen hetkiseen tilaan, sait alkaa pelätä omankin elämän puolesta. Mut siis tämmöisten kornuraskauksien "hoidossa" on käytössä eri menetelmät kun tavallisissa raskauksissa ni siksi ne niin tarkasti syynäilivät. Sekä mikäli moinen olisi ollut ni olisi joutunut pitempään odottelee ennen kuin alkaa uutta yritystä. Se nyt onneksi päätty kaikki mun osalta hyvin.

Tälle on nyt tullu pieni paniikki. Kävin kaverini luona tänään kylässä ja hänellä pieni lapsi. Noh tultuani kotiin ilmoitti kaverini, että lapsi on mahdollisesti sairastunut johonkin rokkoon. Tää toivoo koko sydämestään et se oisi vesirokkoa, kun sen olen sairastanut. Enterorokosta, mitä myös epäilivät, löysin vaan kamalia juttuja kuinka se voi aiheuttaa keskenmenoa. Tässä nyt odotellaan pelko persiissä et saavat selvyyttä mikä lapsella oisi ja sit panikoida sairastunko itse vai ei. Tässä alkaa kyl miettiä et miksi aina minä???

Ja vielä kolmantena asiana onko muilla sellasta et mikäli tulee jotain tuntemuksia tuolta alamassusta, vihlasuja/nippailua/erilaista painetta ni heti alkaa vertaamaan sitä edelliseen kertaan ja mieltää et tää tais olla tässä? Loppuukohan se koskaan tai toivottavasti viimeistään synnärillä :laughing002
 
Hei! Nyt on sellanen olo et on pakko avautua! Eli siis, omaan tytöt 9/2009 ja 4/2012. Pikku 3 oli tulossa ja siitä la oli 21.8, mutta kyseessä oli tuulimuna joka tyhjennettiin lääkkeellisen ti 6.2.2015. Kahdet menkat tuosta ja uusi raskaus alkoi nyt kolmannesta kierrosta ja viikkoja pitäisi olla nyt 7+1 ja tänään oli alkuraskauden ultra, halusin sen kun kävi miten kävi edellisenä kertana. Noh, tunti sit tulin sieltä ja lääkäri ei sykettä nähnyt kuin ehkä vilauksen ja varasi ensiviikolla uuden ajan. Lääkärin mukaan viikkoja olisikin nyt jotain 5 ja minun laskun mukaan se voi pitää paikkaansa. Mutta, nyt edellinen nousi niin elävästi pintaan et mieli tekisi vain itkeä.... anteeksi tämä vuodatus
 
Tämänpäiväisen ultran pohjalta tuulimunaepäilys, käyköhän tässä nyt tosiaan niin, että joudun kärsimään kaksi keskenmenoa ihan peräkkäin :(
 
Ei tunnu tasan menevän nallekarkit. Voimia kuitenkin kaikille, joilla on nyt hyvinkin epävarma tilanne. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
 
TestaRossa, pahoitteluni! :sad001
Nyt jotenkin tuntuu et nallekarkit eivät todellakaan mene tasan.

Itselläni on sama pelko, että kyseinen toistuu.. Tämä tuleva viikko on hyvin pitkä ja raskas. Toisaalta pelottaa mennä uudestaan jos siellä ei olekkaan mitään.. Mutta toisaalta sanat jotka lääkäri sanoi et hän näki vilauksen jotain liikkuvaa siellä ni antaa itselle jotain toivoa..
 
Mä kyllä toivon ettei täältä tippuis enää kukaan pois! <3

Pelottaa täälläkin. Kaks perättäistä jo ollu ja nyt pelottaa että tuleeko kolmas. Toivon todellakin sydämeni pohjasta että tää kolmas kerta menis hyvin ja jaksais pysyä mukana loppuun asti. Huomenna tietää taas missä mennään.
Toisaalta odotan ultraa innoissani, mutta sit taas pelottaa jos saakin taas niitä huonoja uutisia :( On tää yhtä vuoristorataa..

Tsemppiä meille kaikille, hirveesti tarrasukkia, vauvaliimaa ja onnea matkaan! :)
 
Mitä mieltä ootte siitä, että voiko fyysisesti rankka työ aiheuttaa keskenmenoa?
Mulla oli eilen 11 tunnin työpäivä kohtuullisen rankkaa seisomatyötä ravintolassa. Taukoja ei tule pidettyä. Heti oon vaan ihan paniikissa, kun nyt aamulla herätessä oli raskausoireet tipotiessään..
 
Mulla on kans tänään se kontrolliultra sen vuodon takia. Toivottavasti kaikki on kunnossa.
 
Toivotaan parasta kata88!
toiveissa: nuo oireethan voi vaihdella päivittäin, muuten en tiedä työn haitallisuudesta. Mut luulis mikäli oot samaa työtä tehny jo pitempään ni ei aiheuta mitään. Eikös sitä sanota, että sitä kaikkea samaa saa tehdä mitä ennen raskautta. Itellä nuo oireet tuntuu hyvin paljon olevan kiinni kuin hyvin oon nukkunu, hyvien yöunien jälkeen ei tunnu oikein mitään missään ja huonojen/lyhyiden yöunien jälkeen kaikki tuntuu..

Toivotaan, että muutkin saavat sitten seuraavasta ultrasta hyviä uutisia ja kaikki oli vain väärää hälytystä.

Tää on ihan selvästi saavuttanut paniikin jälkeen zen-tilan, kaikki menee hyvin ja loppuun mennään tällä kertaa. Seuraavaa hepulikohtausta ootellessa, kun tuntuu ettei mistään tuu mitään.
Täällä varhaisultraan 3 viikkoa ja 2 päivää (juu kohta lasken sekuntejakin), otin sen tarkoituksella vasta viikon 8 tienoille. Niin pitkälle pääsin viimeksi. Odottavan aika on vaan pitkä (miettii voisiko mennä kahteen, riittäisikö rahat..)
 
TestaRossalle paljon voimia. :Heartbigred

Itsellä pelot keskenmenosta hälveni hetkeksi, mutta nyt viime päivinä mulla on ollut ihan kauhea päänsärky, mikä kulminoitui eilen iltaiseen ihan infernaaliseen tuskaan. Särky kyllä helpotti yön aikana (otin illalla yhden panadol forten). Mutta nyt epäilen että alkiolle on käynyt jotain. Mulla oli ekassa raskaudessa keskeytynyt keskenmeno (huomtattiin nt ultrassa vko 12) ja silloin sikiö oli kuollut rv 9+ ja mulla oli juuri niihin aikoihin yhden päivän kestävä kova päänsärky, minkä jälkeen raskausoireet alkoivat vaimentua (eivät loppuneet kuitenkaan kokonaan). Nyt sitten pelkään että tässä on käynyt samalla tavalla. Miehen kanssa keskusteltiin ja tultiin siihen tulokseen, että käydään varmaan vielä parin viikon sisällä uudestaan yksityisellä ultrassa. Mulla on nt ultra vasta 1.7. ja sinne asti en kyllä tän epätietoisuuden kanssa kestä.
 
Tuttuja fiiliksiä ja pelkoja Venla. Mulla oli myös edellinen kkm ja jälkikäteen osasin minäkin yhdistää pikkuisen kuolemaan tiettyjä oireita. Nyt niitä sitten kauhealla pelolla koko ajan kuulostelee:sorry:. Ei oo enää tietoakaan siitä mantrasta, jota ennen tätä plussaa itselleni hoin ja päätin muistavani kunhan uudelleen plussaan: "aion nauttia raskaudesta tasan niin kauan kunnes todistetaan, etten ole raskaana"...niinpä niin:rolleyes: Kyllä ne valitettavasti ne pelot hiljentää tuollaiset mantrat.
 
Jännä juttu kun edelleen oon rauhallisin mielin tän raskauden suhteen, mut mun motto onkin "panikoin ja huolestun vasta sitten jos on jotain aihetta, siihen asti nautin". Tokihan ajatuksia tulee ja menee mutta onneksi ne vaan käväisee mielessä eikä jää sinne pyörimään, tässä vaiheessa kun ei itse voi vaikuttaa kromosomeihin tai keskenmenoon ja kun tiedän että on sikiö on siellä missä pitääkin niin voi levollisin mielin olla, toki varmaan taas viikon päästä hermoilen kun on neuvola ja saan lähetteet tutkimuksiin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top