Keskenmenon kokeneet tai muuten vain pitkän kaavan kautta raskautuneet
- Ketjun aloittaja Minniliini
- Aloituspäivämäärä
OnnenTähti
Oman äänensä löytänyt
Heipä hei! Hyvin samankaltaisia tarinoita näyttää olevan. Eka la oli meillä viime maaliskuussa, toinen heinäkuussa ja nyt tähdätään tammikuuhun Vähän pahoinvointia ja turvonnut pallomaha tuntuvat lupaavilta oireilta
Vaikeiden päätösten kanssa painiskelette. Enpä osaa antaa muuta neuvoa kuin että kuunnelkaa itseänne. Mutta hienoa, että teillä on halutessanne mahdollisuus tarkempiin tutkimuksiin.
Mä ajattelin dopplerin kyllä tilata..ehkä tuossa parin viikon kuluttua ja yritän varmaan sitten rv 9 alkaa kokeilemaan, kuuluuko mitään.
Mä ajattelin dopplerin kyllä tilata..ehkä tuossa parin viikon kuluttua ja yritän varmaan sitten rv 9 alkaa kokeilemaan, kuuluuko mitään.
Jansculi aika outoa etteivät missään vaiheessa nähneet että sikiöllä on sydämessä jotain vikaa ja eikö ne tarjonneet silloin punktiota jos oli korkea riskiluku? Samaa minäkin mietin että murehdinko koko raskausajan että onko sittenkään kaikki kunnossa jos jätän punktion väliin. Mua kuumottaa käynti OYSin perinnöllisyyspolilla kun haluasin saada tiedon sieltä että onko heillä käytössä tämä uusi NIPT-tutkimus joka tehdään varhaisessa vaiheessa jo ja se otetaan äidin verestä, se kun ois niin turvallinen vaihtoehto kun siinä ei oo sitten yhtään tuota keskenmenon riskiä. Istukkabiobsiaa meille on väläytelty myös kun se voidaan kanssa ottaa varhaisessa vaiheessa, mut varmaan sit kaikki selviää tuolla oysissä jos sinne nyt päätän mennä että mitern edetään.
Voin sanoa että oli elämäni vaikein päätös tehdä se keskeytyspäätös ja piti punnita tarkkaan hyvät ja huonot puolet ja pyöritellä monelta kantilta asioita ennen kuin pystyin kallistumaan keskeytyksen puolelle, kaikkein eniten vaikutti se että kun raskaus keskeytettiin pieni ei joutunu kärsimään päivääkään, näillä trisomia18 (Edwardsin syndrooma) ei ole kovin häävi tuo elin ennuste ja löytyy paljon sairauksia ja rakennnevikoja yms. HUOH vaikeita mietintöjä tosiaankin kun pitää punnita varman tiedon välillä ja riskin saada keskenmeno näytteenotosta, vai ollakko tekemättä yhtään mitään?
Voin sanoa että oli elämäni vaikein päätös tehdä se keskeytyspäätös ja piti punnita tarkkaan hyvät ja huonot puolet ja pyöritellä monelta kantilta asioita ennen kuin pystyin kallistumaan keskeytyksen puolelle, kaikkein eniten vaikutti se että kun raskaus keskeytettiin pieni ei joutunu kärsimään päivääkään, näillä trisomia18 (Edwardsin syndrooma) ei ole kovin häävi tuo elin ennuste ja löytyy paljon sairauksia ja rakennnevikoja yms. HUOH vaikeita mietintöjä tosiaankin kun pitää punnita varman tiedon välillä ja riskin saada keskenmeno näytteenotosta, vai ollakko tekemättä yhtään mitään?
Ilmottauden tännekin. Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta saada noin 2,5vuotta. Hoidoissa siitä olemme olleet 1,5vuotta. Välissä oli noin puolen vuoden tauko, kun halusin keskittyä täysille häihimme.
Ja tutkimusten jälkeen syyksi paljastui lievä pcos sekä se etten ovuloi. Ensin kokeilimme clomifem lääkettä, muttei sopinut minulle migreenin takia. Tämän vuoden alussa aloitimme puregon hoidolla, ensimmäisellä kertaa ei lähtenyt foliikkelit kasvamaan lainkaan. Ja nyt toisella kertaa sitten lähti kaksi kasvamaan ja sain elämäni ensimmäisen plussa.
Nyt on jännittävä aika menossa, onko tulossa peräti kaksoset.
Onnea meille kaikille ihanille!
Ja tutkimusten jälkeen syyksi paljastui lievä pcos sekä se etten ovuloi. Ensin kokeilimme clomifem lääkettä, muttei sopinut minulle migreenin takia. Tämän vuoden alussa aloitimme puregon hoidolla, ensimmäisellä kertaa ei lähtenyt foliikkelit kasvamaan lainkaan. Ja nyt toisella kertaa sitten lähti kaksi kasvamaan ja sain elämäni ensimmäisen plussa.
Nyt on jännittävä aika menossa, onko tulossa peräti kaksoset.
Onnea meille kaikille ihanille!
Tervetuloa KiiaMaria! ☺
Mä taisin ilmaista itseni huonosti viimeisessä viestissäni. Tarkoitin siis sillä et riskiluku oli suuri sitä et luku oli 1
mmeniintuhansiin. Np-arvokin oli vaan 0,8mm. KPKS:ssa tosiaan kätilö ultrasi kerran ja lääkäri kahdesti kahdella eri reissulla ja kaikki kolme tuomiota oli et et terve sydän ja vauva.
Mulla on taas tänään ollu niin epäuskonen olo et oonkohan mä edes raskaana ku ei oo ku satunnaisia mahan juilimisia ja mieletön turvotus. Menkkojen ois pitäny tänään vasta alkaakin joten tein uuden testin nyt iltamassa samalla merkillä ku su ja mun mielestä viiva ei ollu juurikaan tummunut Mut sit preckchekin liuskatestillä viiva oli melkeen yhtä tumma ku kontrolliviiva... Ois pitäny oottaa vaan se viikko ennen ensimmäistäkään testiä niin ei tarvis viivojen vahvuuksia ihmetellä! Tyhmä minä!
Mä taisin ilmaista itseni huonosti viimeisessä viestissäni. Tarkoitin siis sillä et riskiluku oli suuri sitä et luku oli 1
mmeniintuhansiin. Np-arvokin oli vaan 0,8mm. KPKS:ssa tosiaan kätilö ultrasi kerran ja lääkäri kahdesti kahdella eri reissulla ja kaikki kolme tuomiota oli et et terve sydän ja vauva.Mulla on taas tänään ollu niin epäuskonen olo et oonkohan mä edes raskaana ku ei oo ku satunnaisia mahan juilimisia ja mieletön turvotus. Menkkojen ois pitäny tänään vasta alkaakin joten tein uuden testin nyt iltamassa samalla merkillä ku su ja mun mielestä viiva ei ollu juurikaan tummunut Mut sit preckchekin liuskatestillä viiva oli melkeen yhtä tumma ku kontrolliviiva... Ois pitäny oottaa vaan se viikko ennen ensimmäistäkään testiä niin ei tarvis viivojen vahvuuksia ihmetellä! Tyhmä minä!
OnnenTähti
Oman äänensä löytänyt
Minulla on myös tuo pco ja erinäisten lääketieteellisten hoitojen jälkeen kokeilin Royal Jellyä, elikäs kuningatarmehiläisen ruuasta tehtyä valmistetta. 1,5 kk ja plussaa tuli :)
Mulla on taustalla kolme keskenmenoa toukokuu 2011-huhtikuu 2012 välisenä aikana. Ennen ensimmäistä plussaa oli yritystä ollut yli vuosi. Ensimmmäinen km oli keskeytynyt km, joka huomattiin nt ultrassa viikolla 12 (sikiö oli kuollut viikolla 9+), kaksi seuraavaa tuli ihan luonnollisesti ulos viikoilla 6+ ja 7+. Kaikki lapsettomuus ja keskenmenoihin liittyvät tutkomukset tehty ja mitään vikaa ei löytynyt. Tämä kaikki oli siis ex-miehen kanssa, jonka kanssa sitten päädyttiin 2013 avioeroon (taustalla oli muutakin, mutta myös tuo lapsettomuus oli vaikuttava osa).
Nyt sitten nykyisen avomiehen kanssa oltu 1v ja 8kk yhdessä. Miehellä ollut monta vuotta käytössä testosteronin korvaushoito, kun oma toiminta ollut ihan säpissä. Viime syksynä aloimme varovaisesti keskustella lapsen mahdollisuudesta (todennäköisyydet ei tuossa vaiheessa olleet todellakaan mitkään hyvät) ja hakeuduttiin Dextran lapsettomuusklinikalle hoitoon. Lääkäri kävi läpi kaikki dokumentit mulle tehdyistä testeistä ja tuli siihen tulokseen, että mulla pitäisi kaikki olla kunnossa. Miehen testotasot oli lähes 0 ja siittiöitä alle 10 osa normaalimäärästä. Miehelle määrättiin sitten erinäisiä lääkkeitä, joilla oma hormonitoiminta saatiin käynnistettyä uudelleen. Viime joulukuussa siittiöiden määrä oli jo huomattavasti parantunut ja oltiinkin mietitty että aletaan lasta yrittämään sitten ensi syksynä. Meillä ei kuitenkaan ole ollut ehkäisyä käytössä, niin nyt sitten tuli tämä plussa kuin vähän vahingossa oviksia sen enempää tikuttamatta tai muutenkaan sen enempiä yrittämättä.
Itse en vaan voi uskoa, että mulla kävisi nyt näin hyvä tuuri, että tulisi raskaaksi näin helposti ja että kaikki menisi hyvin loppuun asti. Sitä on jotenkin ohjelmoinut itsensä uskomaan niin, että mulle ei vaan suoda lasta ilman vuosien työta ja tuskaa. Ja väillä olen jo ajatellut, että mä en ikinä tule lasta saamaankaan.
Mutta tänään siis ar ultra klo 14.40 ja sen jälkeen tietää vähän enemmän. Oireiden puolesta kaikki ainakin tuntuisi nyt olevan paremmin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi tällaista järkyttävää aaltoilevaa pahoinvointia mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Mutta saa nähdä. Jos kaikki on hyvin ja alkio vastaa viikkoja, niin sitten huokaisen helpotuksesta ja yritän ainakin vähän vähentää tätä stressaamista.
Paljon tarrasukkia kaikille! Ehkä se nyt olisi meidän vuoro onnistua!
Nyt sitten nykyisen avomiehen kanssa oltu 1v ja 8kk yhdessä. Miehellä ollut monta vuotta käytössä testosteronin korvaushoito, kun oma toiminta ollut ihan säpissä. Viime syksynä aloimme varovaisesti keskustella lapsen mahdollisuudesta (todennäköisyydet ei tuossa vaiheessa olleet todellakaan mitkään hyvät) ja hakeuduttiin Dextran lapsettomuusklinikalle hoitoon. Lääkäri kävi läpi kaikki dokumentit mulle tehdyistä testeistä ja tuli siihen tulokseen, että mulla pitäisi kaikki olla kunnossa. Miehen testotasot oli lähes 0 ja siittiöitä alle 10 osa normaalimäärästä. Miehelle määrättiin sitten erinäisiä lääkkeitä, joilla oma hormonitoiminta saatiin käynnistettyä uudelleen. Viime joulukuussa siittiöiden määrä oli jo huomattavasti parantunut ja oltiinkin mietitty että aletaan lasta yrittämään sitten ensi syksynä. Meillä ei kuitenkaan ole ollut ehkäisyä käytössä, niin nyt sitten tuli tämä plussa kuin vähän vahingossa oviksia sen enempää tikuttamatta tai muutenkaan sen enempiä yrittämättä.
Itse en vaan voi uskoa, että mulla kävisi nyt näin hyvä tuuri, että tulisi raskaaksi näin helposti ja että kaikki menisi hyvin loppuun asti. Sitä on jotenkin ohjelmoinut itsensä uskomaan niin, että mulle ei vaan suoda lasta ilman vuosien työta ja tuskaa. Ja väillä olen jo ajatellut, että mä en ikinä tule lasta saamaankaan.
Mutta tänään siis ar ultra klo 14.40 ja sen jälkeen tietää vähän enemmän. Oireiden puolesta kaikki ainakin tuntuisi nyt olevan paremmin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi tällaista järkyttävää aaltoilevaa pahoinvointia mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Mutta saa nähdä. Jos kaikki on hyvin ja alkio vastaa viikkoja, niin sitten huokaisen helpotuksesta ja yritän ainakin vähän vähentää tätä stressaamista.
Paljon tarrasukkia kaikille! Ehkä se nyt olisi meidän vuoro onnistua!
Nyt Venla ON todellakin meidän vuoro onnistua. Luotetaan siihen, että nämä pienet synty terveinä tammikuussa 
Kävinkin tuolla la2016 laittamassa viestiä. Mutta siellä se pieni kirppu oli ihan oikeassa paikassa, koko vastasi viikkoja (6+4) ja sydän löi niin vimmatusti. Lääkäri sanoi että kaikki on loistavasti ja nyt sitten enää alle 5% riski keskenmenoon. En kyllä meinaa millään uskoa että musta olisi aika todennäköisesti tulossa tammikuussa äiti.
Jännä kuinka eri tavoin lääkärit tuolla varhaisultrassa käyttäytyy. Teille monelle on nostettu esiin tuota, että sykkeen toteamisen jälkeen on enää pieni mahdollisuus km: oon. Minulle taas lääkäri vain tokaisi "kyllähän näitä tästä vielä kesken menee", eikö edes onnitellut 
. Olisi vöhön voinut luoda uskoa, kun kerta tiesi aiemman historian. Ehkä hän on luonteeltaan pessimisti
. Olisi vöhön voinut luoda uskoa, kun kerta tiesi aiemman historian. Ehkä hän on luonteeltaan pessimisti
Muokattu viimeksi:
Mä tuolla esittelyssä kerroinkin, että ensimmäinen raskaus päättyi rv 6+2 spontaaniin keskenmenoon. Keskenmeno oli fyysisesti hyvin helppo, yksi päivä tuhrua, ja seuraavana päivänä kunnon vuoto. Edes kivut eivät olleet kovat.
Henkisesti puolestaan keskenmeno oli paljon kovempi paikka. Emme olleet kertoneet kenellekkään raskaudesta, joten en voinut puhua keskenmenosta kenenkaan kanssa. Onneksi uskaltauduin lapsuudenystävälleni kertomaan, ja puhuminen auttoi kyllä todella paljon. Lisäksi täällä vau.fi foorumin keskenmenon kokeneiden ryhmässä on aivan ihana porukka, joille on voinut purkaa sydäntään!
Henkisesti puolestaan keskenmeno oli paljon kovempi paikka. Emme olleet kertoneet kenellekkään raskaudesta, joten en voinut puhua keskenmenosta kenenkaan kanssa. Onneksi uskaltauduin lapsuudenystävälleni kertomaan, ja puhuminen auttoi kyllä todella paljon. Lisäksi täällä vau.fi foorumin keskenmenon kokeneiden ryhmässä on aivan ihana porukka, joille on voinut purkaa sydäntään!
anní
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä onkin osa tuttuja :) mutta on uusiakin, mukava päästä jakamaan kokemuksia muiden kanssa :)
Meillä meni siis maaliskuussa raskaus kesken rv 6+6, ja raskauduin myös heti keskenmenon jälkeen... nyt jännittää miten tämä raskaus menee. Viikoissa vielä vähän epävarmuutta, mutta ultran mukaan nyt 7+5. Helpotti kun pääsi noiden viikkojen yli kun edellinen meni kesken, mutta sitten pelottaa että onkin keskeytynyt keskenmeno, mutta oireet ovat kyllä vain lisääntyneet.. Täytyy vain yrittää nauttia, raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan :)
Meillä meni siis maaliskuussa raskaus kesken rv 6+6, ja raskauduin myös heti keskenmenon jälkeen... nyt jännittää miten tämä raskaus menee. Viikoissa vielä vähän epävarmuutta, mutta ultran mukaan nyt 7+5. Helpotti kun pääsi noiden viikkojen yli kun edellinen meni kesken, mutta sitten pelottaa että onkin keskeytynyt keskenmeno, mutta oireet ovat kyllä vain lisääntyneet.. Täytyy vain yrittää nauttia, raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan :)
Hei kaikille! Jos sitä varovaisesti uskaltaisi tulla tänne tammikuisiin, tai edes tähän ketjuun, kun tuplaviivat testeissä näyttävät vahvistuvan ja suhteellisen luottavainen olo (vielä) tämän raskauden suhteen.
Tämä raskaus alkoi todellisena yllätyksenä juuri, kun olimme käyneet lapsettomuusklinikalla ensikäynnillä. Käynnillä tehdyn ultraäänitutkimuksen mukaan kummoista tarttumapintaa masussa ei alkiolle ollut, mutta niin vain joku pikkuinen sisupussi sinne tarttui, vaikka itse olin oikeastaan luopunut toivosta. Hetkittäin mietityttää, pysyykö pikkuinen siitä johtuen kyydissä mukana. Toivottavasti pysyy, toivon sitä enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä.
Meillä yritystä on takana vuosi ja ensimmäinen raskaus alkoikin nopeasti, mutta päättyi keskeytyneen keskenmenon toteamiseen nt-ultrassa. Tipuin tuolloin myös pois tämän vuoden maaliskuisista. Keskenmenon jälkeen haasteena on ollut vuotohäiriötä ja kohdun ohut limakalvo, mutta 8 kuukautta keskenmenon jälkeen tässä mennään rv. 4+5.
Alkuraskauden ultra meillä on 10.6.
Tämä raskaus alkoi todellisena yllätyksenä juuri, kun olimme käyneet lapsettomuusklinikalla ensikäynnillä. Käynnillä tehdyn ultraäänitutkimuksen mukaan kummoista tarttumapintaa masussa ei alkiolle ollut, mutta niin vain joku pikkuinen sisupussi sinne tarttui, vaikka itse olin oikeastaan luopunut toivosta. Hetkittäin mietityttää, pysyykö pikkuinen siitä johtuen kyydissä mukana. Toivottavasti pysyy, toivon sitä enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä.
Meillä yritystä on takana vuosi ja ensimmäinen raskaus alkoikin nopeasti, mutta päättyi keskeytyneen keskenmenon toteamiseen nt-ultrassa. Tipuin tuolloin myös pois tämän vuoden maaliskuisista. Keskenmenon jälkeen haasteena on ollut vuotohäiriötä ja kohdun ohut limakalvo, mutta 8 kuukautta keskenmenon jälkeen tässä mennään rv. 4+5.
Alkuraskauden ultra meillä on 10.6.
Heipä hei kaikki! Mites täällä "hieman" vaikeamman taustan omaavilla äityleillä menee? Itsellä menee hieman rauhallisemmin, kuin ennen ar ultraa. Nyt en enää joka vessakäynnillä odota jännittyneenä tuleeko punaista paperiin. Pääosin pelko keskenmenosta on hellittänyt, mutta vieläkin kun herään yöllä pissalle tai selkäsärkyyn niin vanhat pelot palaavat kahta kauheampina takaisin. Onneksi tuo nyt ei ole enää edes jokaöistä.
Tuota menkkakipujen kaltaista alaselkäsärkyä (mitä mulla siis on ollut koko raskauden ajan) pelkäsin ihan hirveästi, mutta sillekin selvisi syy siellä ultrassa. Mulla on kuulemma vasen munasarja kohdun takana ja tämä on ollut juuri se munasarja, mistä munasolu on irronnut. Ja koska se tuottaa tällä hetkellä raskaushormoonia reilusti ja on sijoittunut taakse, niin aiheuttaa noi säryt. Että kyse ei sitten ollutkaan keskenmenon ensi oireesta.
Oireet edelleen jatkuvat vahvoina ja vaikka lääkäri sanoikin, että ne eivät ole mikään tae raskauden jatkumisesta, jotenkin sitä vaan tuudittautuu niihin. Niin kauan kuin on kuoleman väsynyt, oksettaa useamman kerran päivässä ja rinnat on jättimäiset ja kipeät niin niin kauan pahimmat km pelot pysyy poissa. Ainakin nyt sinne nt ultraan asti. Sittenhän näiden oireiden pitäisi toivottavasti ainakin helpottaa (ei kukaan kestä 9kk tällaista).
Tuota menkkakipujen kaltaista alaselkäsärkyä (mitä mulla siis on ollut koko raskauden ajan) pelkäsin ihan hirveästi, mutta sillekin selvisi syy siellä ultrassa. Mulla on kuulemma vasen munasarja kohdun takana ja tämä on ollut juuri se munasarja, mistä munasolu on irronnut. Ja koska se tuottaa tällä hetkellä raskaushormoonia reilusti ja on sijoittunut taakse, niin aiheuttaa noi säryt. Että kyse ei sitten ollutkaan keskenmenon ensi oireesta.
Oireet edelleen jatkuvat vahvoina ja vaikka lääkäri sanoikin, että ne eivät ole mikään tae raskauden jatkumisesta, jotenkin sitä vaan tuudittautuu niihin. Niin kauan kuin on kuoleman väsynyt, oksettaa useamman kerran päivässä ja rinnat on jättimäiset ja kipeät niin niin kauan pahimmat km pelot pysyy poissa. Ainakin nyt sinne nt ultraan asti. Sittenhän näiden oireiden pitäisi toivottavasti ainakin helpottaa (ei kukaan kestä 9kk tällaista).
Olen yllättynyt kuinka rauhallinen sitä olenkin kun aina oon kuvitellut että kun uudelleen raskaudun niin istun koko raskauden paperipussi kädessä sohvalla ja panikoin. Väsymys alkaa vallata kehoa ja huomaan ettei virtaa riitä enää koko päiväksi, joten uskottava se on että raskaan olen.
Sama tilanne ku Maajolla! Olo on ihan rauhallinen ja ennenkaikkea huikeen onnellinen. Neuvolaa odotan malttamattomana mut uskon et vatsassa elämää on ku oon niin väsynyt. Vielä ei pelota, otan vastaan mitä tulee. On tiedättekö sellainen olo, että tiedän selviäväni kävi miten kävi. Pahin pelko on jo kerran toteutunut ja oon hengissä niin sitä ei enää tarvi pelätä. En tiiä ymmärsittekö yhtään mitä ajan takaa?