Keskenmenon kokeneet tai muuten vain pitkän kaavan kautta raskautuneet

Maanantaina sain siis polilla ensimmäisen tabletin suun kautta ja keskiviikkona eli huomenna pitäisi laittaa 4 tbl tuonne alakertaan.
Olo tuntuu edelleen vielä pitkän aikaa raskaalta. Sattui kuitenkin niin että lääkärinä oli mies, joka otti tunteeni kunnolla huomioon ja halasi minua. Mutta kiitos teille kaikille ihanasta tuesta ja kaikesta keskusteluista. Toivon että kaikilla menisi hyvin ja toivon mukaan meilläkin vielä joskus kolmas lapsi näyttäisi tulevaisuutta. :Heartbigred:Heartbigred:Heartbigred
 
Voimia Piia89! Olen niin kovin pahoillani menetyksestänne! Toivottavasti lääkkeellinen tyhjennys sujuu sinulla ongelmitta ja pääset pian tervehtymään myös mielen osalta.
 
Silmät kosteina luin teidän kaikkien kirjoituksia täällä. Jotenkin haluisin lähettää voimia ja toivoa teille kaikille. Oma tilanteeni ehkä valaa myös uskoa jaksaa eteenpäin sellaisille joilla on ollut vastoinkäymisiä ja välillä tuntunut että toivo siitä omasta lapsesta alkaa hiipumaan. Täytän syksyllä 40 ja lapsista oon haaveillut 20 vuotta. Ehkäisyä olen käyttänyt viimeksi 90 luvulla. Jo kymmenen vuotta olen aavistellut että jotain täytyy olla varmaan pielessä kun raskaaksi en ole koskaan tullut. Kahdessa suhteessa olen sitä tosissani yrittänyt. Nyt takana 5 vuotta yritystä ja 3 vuotta kalliita tutkimuksia ja lapsettomuushoitoja. Ollaan miehen kanssa ihan tavallisia duunareita ja asuntovelallisia ja rahaa tähän lapsen tekoon jo uponnut uuden henkilöauton verran. Ne rahat on revitty selkänahasta, lomarahoista yms. Lopulta tänä keväänä onnisti ja alkio istutettiin onnistuneesti ja raskaus alkoi. Koko kevät on ollut yhtä tunnemyrskyä, kaksi punktiota, useita kuukausia pistetty ensin hoitojen hormooneja ja sitten veritulpan ehkäisyyn klexanea. Hiljattain pääsin elämäni ensimmäistä kertaa avaamaan neuvolan oven, asia jota en enää meinannut uskoa koskaan saavani tehdä. Nyt kaksi viikkoa ollut vuotoa, johtunee tuosta veritulpan esto lääkityksestä. Sydänäänet on siellä ihan kunnossa (käyty lääkärissä ja neuvolassa) mutta eihän tuo mitenkään mieltä rauhoita että vaikka pistelyt nyt on tauolla niin päivä toisensa jälkeen vuotoa vaan tihkuu. Kuitenkin joka aamu herätessäni olen onnellinen ja ajattelen että tänään olen raskaana, elämäni ensimmäistä kertaa. Kaikille joilla raskautuminen tai lapsen saaminen ei ole ollut ihan helppoa haluaisin kuitenkin valaa toivoa ja jaksamista ja uskoa. Jos minulla 20 vuoden odotuksen jälkeen (vielä tällä iällä) on toivoa niin muillakin on.
 
Hilppa16 :Heartbigred kauniisti kirjoitit, voimia ja tsemppiä sinulle kovasti ja pienelle hirmuisesti tarrasukkia mukaan että pysyy kyydissä vuodoista huolimatta
 
Teinpäs tuossa pienen laskutoimituksen, ensinnäkin oon ilmoittanu menkkojen alkamisen väärin neuvolaan, noh päivä sinne tai tänne mutta laskujen mukaan tää pörriäisemme sai sinä päivänä alkunsa kun meidän enkelin LA-päivä oli ja edellisenä päivänä käytiin enkelin haudalle sytyttään kynttilä, tuli pienoinen itku kun tämän tajusin :eek:
 
Hei! Täällä ilmoittautuisi yksi, jonka taival tähän hetkeen ei myöskään ole ollut niin selvää. Lasta on yritetty jo vuosia, kolme viimeistä lapsettomuushoidoissa. Nyt olen rv 11+5. Nautin raskaudesta, vaikka koko ajan mielessä, ettei sitä lasta ole ennen kuin se syntyy. Alkio hedelmöitetty jo syksyllä, tuoresiirrosta sain kemiallisen raskauden, jolloin jopa 1,5 vrk luulin olevani raskaana. Sen jälkeen olikin taas epäonnistumisia toisensa perään. Tämä raskaus alkoi kivuilla ja ensi oletus myös lääkäreiltä oli, ettei kaikki ole kunnossa. Nyt on takana jo neljä ultraa, joista kolmessa viimeisessä kaikki oli kunnossa. Sikiöseulonta olisi kohta. Sitä jännitän mutta muuten hyvillä mielin. Nämä vuodet ovat kasvattaneet henkisesti, silti tiedän että romahdan, jos jotain tapahtuu, mutta pääsen siitä takaisin jaloilleni. Voimia kaikille!
 
:welcome myös Hilppa ja Tarhapapu. Paljon olette tekin joutuneet kokemaan. Toivon kovasti onnea raskauksiinne:Heartred
 
Jospa minäkin jakaisin oman tarinani: Esikoinen syntyi meillä lokakuussa 2014. Häntä yritimme kaksi vuotta ja sinä aikana kaksi spontaania keskenmenoa. Esikoinen sai alkunsa heti toisen keskenmenon jälkeen. Mulla ei ehtinyt olla menkkoja ollenkaan. Ei uskottu miehen kanssa, että raskaus niin pian olisi mahdollinen, joten emme silloin miettineet ehkäisyä. Esikoisen raskaus oli rankka, koska jatkuvasti pelkäsin raskauden taas menevän kesken. Jokaisesta vihlaisusta pelkäsin, että jotain on pielessä. Joka kerta kun kävin vessassa odotin, että vuoto on taas alkanut. Raskaus meni radia lukuunottamatta erittäin hyvin, mutta oli henkisesti rankka. Jälkeenpäin ajateltuna oli ihan hyvä, että raskauduimme heti km:n jälkeen, koska muuten olisi ehkä pelko voittanut ja emme olisi enää uskaltaneet yrittää. Nyt sitten odotellaan tammimurua joka sai myös alkunsa esikoisen ollessa 5,5 kuukauden ikäinen. Tämä raskaus on ollut selvästi henkisesti kevyempi kun mielessä ei seikkaile kaikenmaailman kauhukuvat. Toivon kovasti tsemppiä kaikille, jotka ovat kokeet menetyksen tai jotka kamppailevat noiden menettämisen pelkojen kanssa :Heartred tarrasukkia kaikille :Heartred
 
Onko täällä ketään, joka olis saanut lääkkeelliseen keskeytykseen pelkät Cytotecit? Mulla todettiin eilen varhaisultrassa keskeytynyt keskenmeno. Tänään olin kättärillä tarkastuksessa ja sain lääkkeet mukaan kotiin. Mitä nyt oon asiasta googletellut, niin joka paikassa lukee, että ensin otetaan se suun kautta otettava lääke ja vasta seuraavana päivänä cytotecit. Mä en saanut sitä ekaa lääkettä ollenkaan, ainoastaan cytotecit (+pari särkylääkettä). Ihmeissäni kysyinkin, että eikö tuu muita lääkkeitä ja vastaus oli että ei. Miksiköhän näin? Mulla olis pitänyt olla tänään 9+0, mutta sikiö vastas kokoa 5+6. Voisko johtua siitä? Jos näin varhaisessa vaiheessa ei tarvii sitä suun kautta otettavaa lääkettä?
 
SportMom: Paljon voimia!! Mulle laitettiin 2011 vain noi cytotecit Lohjan sairaalassa, kun oli keskeytynyt km (huomattiin nt ultrassa olisi pitänyt olla 12+ niin vastasi kokoa 9+). Mulla tuli kyllä kaikki ulos ihan noilla lääkkeillä. Viikon verran vuosin ja supistelin (mulla tuli aika paljon sitä tavaraa ja verta), mutta sen jälkeen kaikki normalisoitui. Eli uskon, että noilla varhaisilla viikoilla noi pelkät cytotecit riittää.
 
Pahoittelut sportmom. Itellä meni niin, koska ei ollut spontaanisti lähtenyt vuotaa, niin annettiin eka lääke lauantaina joka alko valmistelee ja sit sunnuntaina jo rupesin vähän vuotaa niin maanantaina kun menin osastolle niin cytotecit sain ottaa suun kautta. Jos ei olisi lähtenyt silloin sunnuntaina vuotaa niin olisi laitettu alapään kautta. Sinuna soittaisin ja varmistaisin, että kuinka teet. Ite olin rv 11 ja kehitys oli jäänyt menkkojen ja lääkärin mukaan rv 8 mutta oon aika sata varma ettei niinkään pitkällä ole ollut koska oli niin pieni verrattuna tähän nykyiseen raskauteen ja samoilla viikoilla ultrattu. Voimia ! :Heartred
 
Sportmom: olen todella pahoillani menetyksestänne ja toivon kovasti voimia tulevaan :sad001

Mulla annettiin myös pelkät cytot (rv 10+ todettiin sikiön kuolleen rv 9+) ja ymmärsin että nykyään ei juurikaan enää sitä suun kautta annettavaa lääkettä anneta. Mulla ei lähtenyt tyhjentämään vaan tarvittiin kaavinta ja myöhemmin vielä tähystyksessä tehty tyhjennyskin. Mutta kaikki reagoivat eri tavoin.

Toivon, että pääset fyysisestä puolesta helpolla, jotta oikea toipuminen voi alkaa.
:HeartredHalauksia :Heartred
 
Sportmom: otan osaa menetyksen johdosta. Itsellä ei ole kokemusta cytotekeistä, joten en osaa siihen vastata. Halusin kuitenkin ilmaista osanottoni :Heartred tsemppihali!
 
SportMom, olen tosi pahoillani menetyksestänne! :sad001 Minulla myös lääkkeellinen tyhjennys hoidettu samassa sairaalassa pelkästään Cytoteceilla (4 kpl). Vuotoa oli, mutta kohtu ei kuitenkaan tyhjentynyt lääkkeillä kokonaan, vaan kohtu jouduttiin tyhjentämään loppuun imulla. Olen kuitenkin lukenut kokemuksia myös onnistuneista lääkkeellisistä tyhjennyksistä, toivon sitä samaa sinulle. Meillä keskeytyneessä keskenmenossa kehitys oli pysähtynyt 7.viikolle.
 
Otin tänään aamulla cycotecit ja n. 30 minuuttia sen jälkeen alkoi ihan järkyttävä mahakipu, joka kesti puolisen tuntia. Sen jälkeen ei mitään n. kuuteen tuntiin, jonka jälkeen alkoi vuoto. Nyt iltaa kohden vuoto on lisääntynyt ja nyt tulee jo ihan kunnolla. Paksuja siteitä joutuu vaihtamaan n. 1-2h välein. Ensimmäinen hyytymäklöntti tuli just äsken, sitä ennen ei mitään. Sellasta vaan mietin, että kuinkakohan isoja juttuja sieltä pitäis edes tulla ulos? Mulla pitäis olla nyt rv 9+6, mutta sikiö kuollut jo rv 5+6. Pitäiskö tässä vaiheessa tulla ulos myös istukka? Vielä huominen päivä olis sairaslomaa, joten toivottavasti tää pahin olis mahdollisimman pian ohi.
 
Mulla takana kaksi spontaania keskenmenoa ja toinen oli varmaan viikolla seitsemän menehtynyt, tuli ulos viikolla kahdeksan ja en kyllä muista että olis mitään hirveen isoa tullut silloin ulos. Pieniä hyytymiä useamman kerran ja kunnon polttoja oli kyllä kun "pahimmat" tuli ulos. Sitten kipu hellitti ja vuotoa kesti vajaan viikon. Seuraava meni kesken rv 12 (muistaakseni) ja siinä oli sit jo ihan eri mittakaavassa sitä asiaa. Tsemppiä! Ei oo kivoja hetkiä nuo. Mulla kummassakin kunnon vuodon alettua se pahin oli päivässä ohi. Jälkimmäsestä jälkivuoto kesti pari viikkoa, mut normaalisti olin töissä kyllä sen pahimman päivän jälkeen.
 
Sportmom: alkio on vain 1-3mm suuri raskausviikolla 6. joten tuskin mitään silmin havaittavaa isoa könttiä tuleekaan ulos, joten noiden hyytmien seassa tulee myös alkio+ruskuaispussukka+muu raskausmateriaali ulos. Voimia ja jaksamisia
 
Sportmom: Ei sieltä mitään kauhean isoa pitäisi olla ulos tulossa. Mulla kaksi sponttaania keskenmenoa rv 7 ja 8 ja noista tuli kovat kivut ja kova vuoto noin vuorokauden ajan minkä jälkeen vain pientä vuotoa noin viikon ajan. Tuosta lääkkeellisestä tyhjennyksestä niin silloin tavaraa tuli jo aika paljon. Mulla kesti poltot silloin viikon verran, niin että kivut alkoivat aina aamuyöllä ja kestivät pari tuntia (minkä istuin vessassa kun tuli verta ja muuta tavaraa koko sen ajan). Mutta tosiaan mulla oli se raskaus jo silloin jonkin verran pidemmällä. Että uskon että pääset varmasti helpommalla.
 
Kyselenpä nyt täältä kun tuntuu, että oon taas jäänyt ihan yksin näiden mun pelkojen kanssa. Onko täällä kukaan muu kuka on jo reilusti ohittanut sen 12vkoa, mutta silti pelkää edelleen että raskaus menee kesken? Mulla on menossa nyt rv 16+2 ja vieläkin vaivaa noi pelot. Ne hellitti hetkeksi siinä nt ultrassa, mutta siitä on jo 4 viikkoa ja vanhat pelot on palanneet tässä muutaman päivän sisällä. Eniten tähän on vaikuttanut noi mun alavatsan ja selä menkkamaiset kivut ja odotan vaan koko ajan milloin alkaa vuotaa. Olen ihan 100% varma että vauvalla ei ole kaikki hyvin (vaikka siis joka ilta tarkistan dopplerilla sydämen sykkeet). Vaikka sykkeet kuuluu, niin sitten ne on liian vaimeita tai liian epäsäännöllisiä tai muuta. Vauvan liikkeitä en ole vielä kunnolla tuntenut ja kun kaikka täällä foorumilla hehkuttaa kuinka liikkeet tuntuu jo rv 14 niin itsellä ihan paska fiilis siitäkin. Ja kun tiedän, että istukka takana niin kai niiden liikkeiden pitäisi jo tuntua. Sitten vielä kaiken tän kruunaa mun itsekidutus kun luen netistä kaikkia kauheita tarinoita keskenmenoista ja synnytyksistä raskausviikoilla 16-24 missä lapsi on kuollut ja kaikki ollut ihan kauheaa. :sad015

Auttakaa mua! Miten ihmeessä mä selviän näiden mun ajatusten kanssa. Olen uskotellut itselleni, että tämä raskaus menee ihan varmasti pieleen ja tän jälkeen en raskaudu enää uudestaan. (Mulla siis ensimmäinen lapsi nyt tulossa)
 
Venla, mulla oli esikoisen odotus juuri tuollaista. Äärettömän stressaavaa. Ja aina neuvolaan mennessä oli varma, että saan huonoja uutisia. Ite vasta jälkeenpäin kuulin, että oisin saanut soittaa neuvolaan ja saanut lisäaikoja, joilla terveydenhoitaja kattoo, että kaikki on ok. Soita neuvolaan ja kerro niistä peloista. Mä rentouduin silloin vasta rakenneultran jälkeen hieman. Mut senkin jälkeen oli paljon pelkoja. Rankka raskaus oli. Apu olisi ollut kyllä tervetullutta näin jälkeenpäin ajatellen. Varsinkin kun nyt tietää millaista on huolettomampi raskaus. Ero kuin yöllä ja päivällä. Jälkiviisaanaa kehotan kyl hakemaan jotain tsemppiapua neuvolasta. Itellä meni koko esikoisen raskaus vähän silleen ohi, ettei siitä uskaltanut nauttia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top