Olen puolestasi tosi pahoillani, minulle kävi aikalailla samoin kolme kuukautta sitten, samaisella klinikalla. Itse jouduin kaavintaan päivystyksellisesti yöllä kun vuodin niin paljon lääkkeellisen keskeytyksen vuoksi. Kävin n. 4 päivää kaavinnan jälkeen jälkitarkastuksessa yksityisesti jossa tehtiin ultra jossa kaikki ok. Halusin gynelle ja ultraan enemmän ehkä oman pääni vuoksi ja sain juteltua faktat auki asiantuntijan kanssa. Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet aika tunnemyrskyä sekä minulla että miehellä, kovasti yritetään raskautua ja jokainen kuukautisten alku ollut aika rankkaa varsinkin kun "muka" raskausoireet ovatkin osoittautuneet pms-paskaksi. Tänään neljännen kierron ovulaatio kaavinnan jälkeen. Mieli on jo parempi ja toiveikas, yrittää vaan olla ajattelematta liikaa. Toivottavasti kaikki meni keskeytyksen osalta hyvin sinun kohdallasi.
Keskenmeno
- Ketjun aloittaja Riskiraskautuja
- Aloituspäivämäärä
Kiitos vastauksesta! Kyllä ehdottomasti haluan mennä gynelle ultrattavaksi tyhjennyksen jälkeen, jotenkin tuo HUS:n ”tee kotiraskaustesti” ei musta tunnu riittävän varmalta, vaikka varmaan olisikin useimmissa tapauksissa aivan riittävä... Jotenkin just tässä vaiheessa oma tuuri tuntuu niin surkealta, että vaikea luottaa tässäkään asiassa kaiken menevän ok, vaikka useimmilla menee. Lisäksi usko/luotto omaan elimistöön tai etenkin siihen, miten itse tunnen elimistöni on aivan nollassa, kun kroppa on juuri ”huijannut” viikko kaupalla, että raskaana tässä ollaan...
Kävitkö sä ihan tavallisella gynellä jossain yksityisellä lääkäriasemalla, vai synnytyksiin/raskauksiin erikoistuneella?
Osanotot keskenmenosta
Itse tunsin myös pettymystä omaan kroppaan. Mutta koita olla armollinen itsellesi 
Mulla jälkitarkastus oli 1kk päästä tyhjennyksestä. Sain ajan neuvolan kautta, jälkitarkastuksen teki neuvolalääkäri joka on gyne. Neuvolassa sanottiin, että raskaustesti kotona riittää jos ei halua mennä jälkitarkastukseen, mutta ehdottomasti halutessaan ajan saa. Tämä siis Pirkanmaalla. Voisitko koittaa saada neuvolan kautta lääkäriaikaa? Niin ei tarvitsisi hakeutua yksityiselle.
Kiitos vispipuuro123! Soittelin perjantaina naistenklinikan päivystykseen, ja odottelen viikonlopun yli miten homma etenee. Uskoisin, että sitä kautta pääsee kyllä julkiselle täällä HUS alueellakin tarkastukseen, ainakin perjantain päivystäjä kehotti olemaan herkästi yhteydessä, jos ongelmia ilmenee. Mulla siis tuli torstaina cytotecien oton jälkeen runsaasti verta ja tavaraa ulos, mutta vain muutaman tunnin ajan ja sen jälkeen ei edelleenkään oikein mitään vuotoa. Soittelen huomenna uudelleen päivystykseen, jos tilanne edelleen sama, niin pääsen ilmeisesti sit naistenklinikalle tarkastettavaksi - toivotaan, että vuoto vaan jostain syystä olisi luontaisesti hiipunut, eikä että tyhjentyminen olisi jäänyt jotenkin kesken/vajaaksi...
Alcyone
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tsemppiä ?:lle!
Mulla oli viime kuussa samantapainen tilanne tyhjennyksessä, verta tuli ensin mutta muuta ei, eikä sitten enää juuri vertakaan. Pääsin ihan helposti Naistenklinikan päivystykseen tarkistukseen, kunhan olin ensin odotellut sen 3 vrk Cytotecien ottamisesta. Mulla ei ollut tuossa vaiheessa mitään akuuttia hätää, että olisi pitänyt aikaisemmin mennä. Raskausmateriaali oli jäänyt kohdun sisään kohdunsuulle, mutta oli helposti poistettavissa pihdeillä. Ei sattunut, vähän nippaisi, ja olen tosi kipuherkkä. Oon parantunut tosi hyvin tuon jälkeen ja fyysisesti täysin kunnossa. Joten kannattaa soitella, että tsekkaavat tilanteen sinunkin kohdalla, vaikka kaikki on luultavasti ihan hyvin.
Nealin
Oman äänensä löytänyt
Mulla on samanlainen kokemus lääkkellisen tyhjennyksen kanssa. Sain torstaina pehmentävän lääkkeen ja eilen otin cytotecit. Vuoto alkoikin parin tunnin päästä ja oli runsasta n. 4h ajan. Sen jälkeen aika niukkaa ollut. Pitää itekkin soittaa huomenna että onko kovin normaalia, sais tän päätökseen.
Moikka, samat fiilikset oli tosta "kropan pettämisestä". Aloitettiin yrittämään heti tokasta kierroksesta ja viikko ennen menkkoja olo oli ihan pimeä ja olin varma että olen raskaana ja koin kaikki oireet mutta en sitten kuitenkaan ollut, pettymys oli valtava. Liittyi varmaan osittain hormoneihin jotka sekaisin. Itse olen käynyt ennen ja jälkeen keskenmenon yksityisellä mutta lääkärit ovat olleet HUS Jorvin naikkarilla ja toinen naisten klinikalta jotka siis oman työnsä ohella pitävät yksityisvastaanottoa. Nyt neljännen kierroksen ovulaatio ohi ja taas odotellaan, aika on auttanut suhtautumaan asiaan vähän rauhallisemmin. Enää ei ole niin hysteerinen olo, enemmän surullinen. Olen ehkä tavallista herkempi tyyppi. Tsemppiä kovasti sinulle, ei ole sanoja mitkä auttaisi mutta ajan kanssa tuskainen olo helpottaa ja kroppa kun alkaa tuntua omalta.
Mulla todettiin eilen kkm viikolla 11+2, mutta alkio vastasi 6-7 viikon ikäistä... Niukka vuoto alkoi viisi päivää sitten ja runsastui sitten jonkin verran, eilen sain naikkarilla jo lääkkeen ja tänään piti ottaa cytotecit kielen alle, koska on jo vuotoa. Ne ei kuitenkaan sulaneet kunnolla siinä 20 minuutissa mikä oli ohjeessa mainittu ja meinasin jo oksentaa koska se tablettimössö oli niin kuvottavaa ja aiheutti kipua suuhun, joten en pystynyt pitämään niitä enää kauemmin. Otin siis ohjeen mukaan ensin 2tbl joita pidin 20 min, huuhtelin ja sitten toiset 2tbl ja 20 min ja huuhtelu. Tänään olis pitänyt ilmeisesti alkaa vuoto kunnolla mutta ei kyllä erityisen paljon ole vuotanut, varmaan saman verran kuin eilen... Eilen oli pahoja kramppeja ja tänään iltapäivällä myös, nyt illalla ei oo enää ollut kauhean pahoja kipuja. Oon ottanut Buranaa ja panadolia kuuden tunnin välein suunnilleen.
Saramara
Vasta-alkaja
Sain marraskuussa 2019 tietää olevani raskaana, e-pillerit oli pettäneet. Oltiin seurusteltu mieheni kanssa vasta reilu pari kk, mutta päätettiin pitää vauva ja oltiin ajatuksesta onnellisia. Käytiin vielä yksityisellä varmistamassa ultrassa raskaus, missä todettiin että oli menossa rv 6+2. About rv 9 pahoinvointi (jota oli parin viikon ajan ollut 247) loppui kuin seinään ja sanoinkin heti, että nyt vauva on kuollut. Kaikki rauhoitteli, että se on normaalia, että siinä vaiheessa jo loppuu. Rv 11+6 tuli illalla vähän verta, mistä sain myös vastauksen, että se on normaalia koska mulla ois kuukautiset siihen aikaan kuusta. Rv 12+3 meillä oli nt ultra ja valitettavasti kätilö totesi, että vauva on kuollut jo alkio vaiheessa muutama viikko sitten. Se hetki kun näin vain tyhjän kohdun, oli hirveä ja se pyörii päässä koko ajan. Ei ollut paljoa isompi möykky siellä, kuin rv 6, siellä oli vaan kohdun seinämässä kiinni. Kunnon vuoto ja tyhjennys alkoi luonnostaan heti seuraavana päivänä ja lääkkeet otin vielä varuiksi siitä seuraavana päivänä. Tästä on nyt kohta viikko. Tiedän, ettei itseään saa syyttää, mutta mietin koko ajan teinkö jotain väärin.
Osanotto ja paljon voimia saramara. Mullekin lääkäri ja kätilö sanoivat useampaan kertaan että "muista, että sinä et ole tehnyt mitään väärin". Ei se silti ihan niin helppoa ole.
Minua helpotti tieto siitä, että suurin osa keskenmenoista johtuu alkion kromosomivioista, eli vika on tapahtunut jo kun sukusolut jakautuivat, ja alkio nyt vain sattui saamaan alkunsa viallisesta sukusolusta. Ja hedelmöittymisestä asti alkion kohtalo on ollut sinetöity, eli eläjäksi siitä ei olisi ollut, vaikka odottaja mitä olisi tehnyt tai ollut tekemättä.
hemulix
Näppärä viestien naputtelija
Tämä on se asia, joka saa itseni pysymään tämän km:n kanssa järjissään ja toisaalta voi tuntea helpotusta, että hyvä kun kävi näin, ettei sitten olisi joutunut mahdolliisesti abortoiimaan myöhemmin, jos olisi np-ultrassa löytynyt poikkeamia. Niin surullinen asia kun keskenmeno onkin, on se luonnon tapa poistaa viottuneet alkiot pois.
Iiris_, mietin itsekin vuodon aiheuttamaa raudanpuutetta. Toki voit kysyä julkiseltakin puolelta, voisiko ferritiiniarvon mitata. Jos eivät julkisella suostu tutkimaan, niin varmasti yksityisellä lääkäriasemalla sen rahaa vastaan tekevät (kannattaa vertailla hintoja etukäteen).
Itse en mittauttanut ferritiiniä, mutta aloin juomaan mehua, johon on lisätty rautaa. Vaikka parempihan se olisi ensin tutkia, millainen ferritiinin lähtötaso on ja onko puutosta, ettei turhaan syö ylimääräisiä rautalisiä.
Itse en mittauttanut ferritiiniä, mutta aloin juomaan mehua, johon on lisätty rautaa. Vaikka parempihan se olisi ensin tutkia, millainen ferritiinin lähtötaso on ja onko puutosta, ettei turhaan syö ylimääräisiä rautalisiä.
Alcyone
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Onko muilla ollut halua/tarvetta päästä verikokeisiin km:n jälkeen? Mietin kun tämä vuotamisen määrä on niin hurja ja välillä on ihan heikko olo, että onkohan mahdollista päästä ferritiiniä testauttamaan ja mitähän kautta sitä kyselisi.
Ensinnäkin osanottoni menetyksestä kaikille keskustelijoille!
Omasta taustasta sen verran, että meillä oli keskeytynyt keskenmeno 8/19, jolloin vauva oli kehittynyt rv 7+1 asti, ja viikko sitten jouduimme keskeyttämään rv 14+0 raskauden, kun vauvallamme oli todettu kromosomipoikkeama ja vakava hydrops. Elinennustetta ei hänelle voitu antaa, ja jouduimme tekemään elämämme vaikeimman päätöksen.Mittautin omat ferritiiniarvot alkukeväästä yksityisessä labrassa, jossa se maksoi jotain reilut parikymppiä kaikkineen. Eli jos ei saa lääkäriltä lähetettä tai ei jaksa sellaista hankkia, ja lähistöllä on yksityisesti labrapalveluja tarjoava yritys, niin sitäkin kautta voi asian selvittää, koska eivät tarvitse lähetettä useimpiin tutkimuksiin. Asun Helsingissä, niin olen käyttänyt tarvittaessa Synlabin palveluja, jos nyt tämän verran saa mainostaa.
Meillä on suvussa luonnostaan alhaisia ferritiiniarvoja. Olin tuossa mittaamisvaiheessa syönyt jo reilun vuoden rautalisää, ja arvot oli siltikin vain 67. Eli ei nyt varsinaisesti huono arvo, mutta ei myöskään korkea. Menetin viime viikolla paljon verta ja toki vuodan edelleen, joten täytyy varmaan syksyllä tsekata ferrit uudelleen. Saan jälkitarkastuksen kunnalta, mutta siihen kuuluu vain hemoglobiinin mittaus, mikä ei kerro totuutta rauta-arvoista.
Jotenkin nyt pelottaa, että joudun liittymään seuraanne. Mulla kyseessä ensimmäinen raskaus ja tänään 12+0. Eilen huomasin, että rintojen arkuus täysin hävinnyt. On mulla edelleen kauheen turvonnut olo, ummetusta, kova pissahätä ja jatkuva nälkä.. hieman pahoinvointia iltaisin. Luin foorumilta, että monille ollut täysin oireeton keskenmeno, paitsi että juuri se rintojen arkuus on hävinnyt. No, tiistaihin asti on selvittävä ellei vuotoa tule, silloin nt-ultra. Varoitin kyllä miestäni jo ettei mennä ovesta sisään riemusta hyppien.
Alcyone
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ei hätää, on ihan normaalia että rintojen arkuus häviää ensimmäisten raskausviikkojen jälkeen!
Toinen raskauskolmennes alkaa olla käsillä noilla viikoilla, jolloin useimmilla oireet hellittävät. Tsemppiä!Täällä on pelkkää itkua. LA ois ollut 2/21. Varhaisultrassa käytiin 6+2, jolloin syke löytyi. Se hetki, se tunne, kun maaliskuun keskenmenon jälkeen kaikki olikin hyvin, eikä kyseessä ollut esim. tuulimuna. Ensimmäinen kunnallinen ultra ois ollut ens viikolla, mutta mulla alkoi torstaina epämääräinen, rusehtava, vähäinen vuoto. Perjantaina sain lähetteen ultraan ja lauantaille löytyi aika. Gynekologi totesi kuolleen 8+jotain ja ois pitäny olla 11+2. Se "huijattu" olo, että useampaan viikkoon enää ole ollut mitään elämää. Perjantaina illalla alkoi kotona ollessa runsas vuoto, jonka takia päädyin päivystykseen ja yöksi osastolle. Sain vielä lääkkeetkin, että kohtu varmasti tyhjenee, vaikka lääkäri kuulemma hyvin saikin raskausmateriaalin pois kohdun suulta ym, ilman kaavintaa.
Fyysisesti olo on ok, vaikka hemoglobiini tipahtikin. Pääkoppa ei niin hyvässä jamassa. Oon ainakin tän viikon saikulla. Maaliskuun keskenmenosta selvisi yllättävän hyvin. Vasta tammikuussa lopetin pillerit, niin jotenkin sitä aatteli, että ei olisikaan voinut vielä mukamas onnistua. Tuo, että oli elävä alkio ja nyt ei mitään, ottaa koville. Vaikka kuinka ajattelee, että parempi näin, että luonto hoiti viallisen pois, niin nyt ei auta.
En tiiä, montako kertaa henkisesti jaksaa. Mutta myöskään sitä, että luopua tietoisesti haaveesta ja unelmasta kokea äitiys ja vanhemmuus... Ikää on 30+, ei oo vuosia aikaakaan. Mies vanhempi.
Miehenkin ois niin paljon helpompi olla jonku toisen kanssa, ilman tällaisia pettymyksiä. Eikä tätä jatkuvaa itkemistä. Se painaa töitä kotona ja musta oo mihinkään.
Fyysisesti olo on ok, vaikka hemoglobiini tipahtikin. Pääkoppa ei niin hyvässä jamassa. Oon ainakin tän viikon saikulla. Maaliskuun keskenmenosta selvisi yllättävän hyvin. Vasta tammikuussa lopetin pillerit, niin jotenkin sitä aatteli, että ei olisikaan voinut vielä mukamas onnistua. Tuo, että oli elävä alkio ja nyt ei mitään, ottaa koville. Vaikka kuinka ajattelee, että parempi näin, että luonto hoiti viallisen pois, niin nyt ei auta.
En tiiä, montako kertaa henkisesti jaksaa. Mutta myöskään sitä, että luopua tietoisesti haaveesta ja unelmasta kokea äitiys ja vanhemmuus... Ikää on 30+, ei oo vuosia aikaakaan. Mies vanhempi.
Miehenkin ois niin paljon helpompi olla jonku toisen kanssa, ilman tällaisia pettymyksiä. Eikä tätä jatkuvaa itkemistä. Se painaa töitä kotona ja musta oo mihinkään.