Keskenmeno

[_rosegold]

Eilen todettiin että syyskuulle odotettu raskaus on mennyt kesken. Viime viikonloppuna tuli pyyhkiessä ruskeaa vuotoa paperiin ja maanantaina aamulla soitin omalle terveysasemalle ja neuvolaan. Vastaus oli että odotellaan - toki rusehtava vuoto saattaakin kuulua asiaan . Minulla oli kaikki raskausoireet kadonneet ja tiesin maanantai-iltapäivänä kun kivut alkoivat ja vuoto muuttui kirkkaan punaiseksi. Edelleenkään en tiistaina meinannut päästä lääkäriin puhelimessa tehdyn hoitotarvearvion perusteella ja aika varattiin keskiviikolle. Lääkäri onneksi katsoi tietoni ja soitti ja pyysi tulemaan. Tutkimuksen jälkeen hän lähetti minut samantien Naistenklinikalle.

Nkl ultrassa todettiin keskenmeno mutta raskauden sijaintia ei enää voitu todentaa eli voi olla myös kohdun ulkoinen. Kohtu kuitenkin on alkanut tyhjentyä joten nyt siis seurataan hcg-verikokeissa että km päättyy ja sain lisäohjeiksi olla sinne yhteydessä jos olo oleellisesti huononee ja sitten katsotaan seuraavia toimenpiteitä.

Oma tuntemus oli siis viikonlopusta alkaen oikea ja tuntuu kuin terveydenhuollossa ei olisi kuunneltu asiakasta. Ja samalla sisäinen järjen ääni taustalla toitottaa että tilastoihin perustuen sielläkin olisi voitu olla oikeassa. Kova tunteiden myllerrys on siis päällä, eniten odotan että kivut loppuu.

Olen pahoillani teidän keskenmenosta olin itse syyskuisissa myös, mutta todettiin tuulimuna. Hyvä että olet saanut sairaslomaa, ja että fyysisesti olo jo helpottaa. Henkinen puoli tulee kyllä ajallaan perässä

 

[Fiarlán]

Olen pahoillani teidän keskenmenosta olin itse syyskuisissa myös, mutta todettiin tuulimuna. Hyvä että olet saanut sairaslomaa, ja että fyysisesti olo jo helpottaa. Henkinen puoli tulee kyllä ajallaan perässä

Muistankin sinut meillä vielä oli vähän epätodellinen fiilis raskaudesta muutenkin kun ei oltu neuvolassa käyty eikä varhaisultrassa. Siksi ehkä helpompaa kuunnella myös järjen ääntä ja ajatella että tämä oli luonnon tapa hoitaa tilanne. Mutta en kyllä kenellekään toivoisi tätä.

 

[Katzpiss]

Niin se elämä vetäsee sekunnissa kaiken nurin.
Intoa puhkuen ekaan varhaisraskauden ultraan tänään (rv 7+3 tai jotai sinne päin) odottaen kuulevansa pienen sydämen sykkeen. Sen sijaan kuuleekin sanat: raskaus on keskeytynyt, ei sykettä.
Siinä kun mielesi yrittää kieltää koko asian ja saada silkalla tahdonvoimalla sikiön eloon, selitetään tyhjennyksestä ja lääkkeistä.
Tää on paskin päivä ikinä. Oon täynnä surua ja kiukkua. Väsynyt itkemään, mutta nukuttuakaan ei saa...

 

[Suski75]

Voimia.

 

[moony]

Sain viime viikon keskiviikkona ultrassa kuulla ne sanat joita en ikinä oikeesti kuvitellut kuulevan. Pelon takia sinne toki menin, mutta hakeakseni varmistusta että kaikki on hyvin. Neuvolan laskujen mukaan viikkoja oli 7+3 (omien laskujen mukaan ovulaatiosta jo 8+0). Elämäni pisimpiä minuutteja kun tuijotin pimeän huoneen kattoa ja hoitaja ei puhunut mitään ja minä hoin mielessäni ”eli kaikki ei ole hyvin, tää ei voi olla totta” ja sieltä ne sanat tuli.. ”en valitettavasti löydä sykettä”. Pääsin lääkärille vajaa tuntia myöhemmin. Lääkäri meinasi todeta saman, mutta sitten löysikin jotain ja sanoi ettei hän tekisi vielä päätöstä vaan annettaisi ajan kulua. Kotiin päästyä laskeskelin päiviä ja ajatus vaan voimistui siitä että sykkeen olisi pitänyt jo näkyä. Oireetkin ovat kadonneet. Vuotokin alkoi sunnuntaina ja nyt joka vessareissulla näen miten tämä pieni tulee pala kerrallaan ulos... kaiken lisäksi tämä sama on käyty läpi just edellisessä kierrossa (tosin sillon en ollut ultrassa). Toki on hyvä että keho hoitaa tyhjennyksen, saisi nyt tulla nopeasti ulos eikä tyhjennystä tarvittaisi. Huomenna on se uusinta ultra, vaikka jo lopputuloksen tiedänkin. Ultrataan ja varmistetaan ja jutellaan jatkosta. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen kolmesta ovulaatiosta kaksi on johtanut plussaan (Ainoa mikä ei, oli km jälkeinen kierto), eli haluaisin nyt selvittää syyn miksi raskaudet ei jatku. Toivon saavani siihen apuja. Jos kolmas raskaus olis meidän? Koko loppuviikko meni sohvan pohjalla ja itkien, taitaa olla keino selviytyä se että suuntaa katseen vaan eteenpäin. En ois ikinä uskonut että me ollaan tässä tilanteessa, kahteen kertaan. Esikoisen 4,5v aikaan kaikki meni niin hyvin.

 

[Iinamarika]

Täälä kans eilen huonoja uutisia... Ensimmäinen ultra viikko sitten eiblöytynyt sykettä vastasi viikkoja 6+3 viikon piinallisen odotuksen jälkeen eilen uusi ultra ei ei tapahtunut kehitystä eikä sykettä ollut taaskaan... Tässä nyt odotellaan miten tyhjennyksen kanssa edetään... Oon ihan rikki meni vuosi ja 2kk että tulin raskaaksi ja nyt tämä päättyi näin elämä on epäreilua ei voi käsittää..

 

[Solros]

Onpa täällä taas monia surullisia tarinoita. Huomasittehan myös tuon salaisen puolen keskenmenon kokeneille? Sinne kannattaa liittyä, jos kaipaa vertaistukea.

Kovasti voimia toipumiseen Iinamarika, moony ja Katzpiss.

 

[moony]

Onpa täällä taas monia surullisia tarinoita. Huomasittehan myös tuon salaisen puolen keskenmenon kokeneille? Sinne kannattaa liittyä, jos kaipaa vertaistukea.

Kovasti voimia toipumiseen Iinamarika, moony ja Katzpiss.

kiitos

 

[Katzpiss]

Onpa täällä taas monia surullisia tarinoita. Huomasittehan myös tuon salaisen puolen keskenmenon kokeneille? Sinne kannattaa liittyä, jos kaipaa vertaistukea.

Kovasti voimia toipumiseen Iinamarika, moony ja Katzpiss.

Kiitos, voimat tulee tarpeeseen.
En oikein luota, että tyhjennys toimi kunnolla.
Ainakaan ei järkyttävien kipujen ja normaaliin kuukautisvuotoon verrattavan vuodon lisäksi tapahtunut mitään erikoista. Tai no, kuume ja oksentaminen oli seurana.
Tämä siis keskiviikkona, tänään heräsin vatsakipuihin. Ei vaan viittis taas soittaa kuullakseen kolmatta kertaa, et odottele ny rauhassa...
Tässä pitäisi vielä tehdä surutyötä samalla. Haluisin vaan suuttua jollekin koko ajan, niin ku se muka helpottais jotenkin.
Voimia muille surunsa keskellä.

 

[Iinamarika]

Jos tilanteessa jotain hyvääkin voi olla niin mä sain ultrassa hyviä uutisia kaikki raskausmateriaali oli tullu ulos itellään joku pieni ohut limakalvo enää kohdussa joten en tarvinnut lääkkeitä tyhjennykseen... Jotain osaa sentään kroppa tehdä oikein :) sain keskenmeno tuomion maananataina sen illan ja tiistai päivän lähinnä itkin ja pelkäsin myös mitä on edessä vielä... Noh keskiviikko aamulla alkoi tulla ruskeaa tuhrua joka sitten päivän mittaa voimistui veriseksi menkkamaiseksi vuodoksi.. Kunnes yöllä alkoi kovat kivut ja tuli kunnon hyytymiä... Torstaina alkoi taas vielä kovemmat kivut ja runsaampi vuoto joka kesti joku pari tuntia pahin vaihe...huh onneksi tää meni näin helposti.. Nyt vaa toivotaa että loputkin tulee ulos eikä muodostu mitään tulehdusta nyt on vaan niin helpottunut olo että tuntuu että surustakin on selvitty suurimmilta osin... Romahduksia varmasti tulee jatkossakin ja tottakai tuleva pelottaa edelleen.. Milloin oon uudestaan raskaana ja meneekö silloin kaikki hyvin ja viimeistään silloin varmasti nää tunteet mitä nyt käyny läpi palaa mieleen... Mut nyt päivä kerrallaan eteenpäin:):)

 

[_rosegold]

Niin se elämä vetäsee sekunnissa kaiken nurin.
Intoa puhkuen ekaan varhaisraskauden ultraan tänään (rv 7+3 tai jotai sinne päin) odottaen kuulevansa pienen sydämen sykkeen. Sen sijaan kuuleekin sanat: raskaus on keskeytynyt, ei sykettä.
Siinä kun mielesi yrittää kieltää koko asian ja saada silkalla tahdonvoimalla sikiön eloon, selitetään tyhjennyksestä ja lääkkeistä.
Tää on paskin päivä ikinä. Oon täynnä surua ja kiukkua. Väsynyt itkemään, mutta nukuttuakaan ei saa...

Sain viime viikon keskiviikkona ultrassa kuulla ne sanat joita en ikinä oikeesti kuvitellut kuulevan. Pelon takia sinne toki menin, mutta hakeakseni varmistusta että kaikki on hyvin. Neuvolan laskujen mukaan viikkoja oli 7+3 (omien laskujen mukaan ovulaatiosta jo 8+0). Elämäni pisimpiä minuutteja kun tuijotin pimeän huoneen kattoa ja hoitaja ei puhunut mitään ja minä hoin mielessäni ”eli kaikki ei ole hyvin, tää ei voi olla totta” ja sieltä ne sanat tuli.. ”en valitettavasti löydä sykettä”. Pääsin lääkärille vajaa tuntia myöhemmin. Lääkäri meinasi todeta saman, mutta sitten löysikin jotain ja sanoi ettei hän tekisi vielä päätöstä vaan annettaisi ajan kulua. Kotiin päästyä laskeskelin päiviä ja ajatus vaan voimistui siitä että sykkeen olisi pitänyt jo näkyä. Oireetkin ovat kadonneet. Vuotokin alkoi sunnuntaina ja nyt joka vessareissulla näen miten tämä pieni tulee pala kerrallaan ulos... kaiken lisäksi tämä sama on käyty läpi just edellisessä kierrossa (tosin sillon en ollut ultrassa). Toki on hyvä että keho hoitaa tyhjennyksen, saisi nyt tulla nopeasti ulos eikä tyhjennystä tarvittaisi. Huomenna on se uusinta ultra, vaikka jo lopputuloksen tiedänkin. Ultrataan ja varmistetaan ja jutellaan jatkosta. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen kolmesta ovulaatiosta kaksi on johtanut plussaan (Ainoa mikä ei, oli km jälkeinen kierto), eli haluaisin nyt selvittää syyn miksi raskaudet ei jatku. Toivon saavani siihen apuja. Jos kolmas raskaus olis meidän? Koko loppuviikko meni sohvan pohjalla ja itkien, taitaa olla keino selviytyä se että suuntaa katseen vaan eteenpäin. En ois ikinä uskonut että me ollaan tässä tilanteessa, kahteen kertaan. Esikoisen 4,5v aikaan kaikki meni niin hyvin.

Täälä kans eilen huonoja uutisia... Ensimmäinen ultra viikko sitten eiblöytynyt sykettä vastasi viikkoja 6+3 viikon piinallisen odotuksen jälkeen eilen uusi ultra ei ei tapahtunut kehitystä eikä sykettä ollut taaskaan... Tässä nyt odotellaan miten tyhjennyksen kanssa edetään... Oon ihan rikki meni vuosi ja 2kk että tulin raskaaksi ja nyt tämä päättyi näin elämä on epäreilua ei voi käsittää..

Ompa ikäviä uutisia, tsemppiä kovasti tunnistan hyvin teidän ajatuksia, samanlaisia minullakin vaikka nyt pikkuhiljaa ehkä hieman helpottavat, viimeisimmästä km nyt kuukausi. Mutta päällimmäisenä juuri tuo epäreiluus, miksi meillä ei onnistu vaikka kuinka haluaisimme ja yrittäisimme. Ja toiset tuntuu raskautuvan itsekseen halusivat tai eivät, ja raskauskin sujuu ongelmitta. Katkeruutta pelkään, vaikka jospa se helpottaisi viimeistään kun lopulta onnistuisi. Ajoittain myös töissä lastensuojelussa tuo epäreiluus on niin konkreettisesti läsnä.

Pitää yrittää jaksaa uskoa siihen, että apua raskautumiseen ja raskauteen on kuitenkin tarvittaessa mahdollista saada km on nyt alettu multa tutkimaan, pelkään vaan että jos mitään selittävää tekijää ei löydy, niin asia jää siihen. Ja pääseekö lapsettomuushoitoihin, jos raskaudet kuitenkin alkavat, vaikka se aika on ikuisuudelta tuntunutkin ja stressaa myös oma ikä, mikä kokoajan raksuttaa..