Keskenmeno ja tunteet

Anannaa sanoi:
Lällylle iso halaus ja pahoittelut <3 Kuullosti niin tutulta toi sun kirjoitus. Samalla tavalla kävi mullekin muuten, mut lääkkeillä tyhjeni. Tsemppiä isosti ja tosiaan, täällä saa purkaa pahaa oloa ja oloa muutenkin.

Mulle pahinta aikaa oli odotella tyhjennykseen aikaa ja sit aika tyhjennyksestä menkkoihin. Nyt kuitenkin jo katse kohti tulevaa vaikkakin pelko siitä ettei enää raskaudu tai saan uuden km:n on jatkuvasti takaraivossa.
Click to expand...


Mäkin varmaan huokaisen siinä kohtaa pahimmat surut kun menkat alkaa, ja voi edes alkaa haaveilemaan uudesta yrityksestä. Tää keskenmeno tuntuu niin pitkältä prosessilta, kun ei luonto hoida tehtäväänsä, vaan pitää kaikilla epäluonnoillisilla tavoilla yrittää saada raskausmateriaali ulos. Tänäänkään ei ole tullut mitään isoja hyytymiä vaan säälittävää ruskeaa vuotoa. Kipuja ei ole ollenkaan. Mielummin vuotais kerta rytinällä kunnolla ja vaikka sitten niiden kipujen kera.

Mä oon tänään kans just miettinyt, että voiko sitä enää ikinä ottaa raskautta rennosti ja nauttia. Pelko on varmaan koko ajan läsnä.
 
e-d sanoi:
Mulla viikko km jälkeen tuli tosi kovat kivut ja ensiapuun piti mennä. Kipulääkettä sain ja sitten MVA-imu (jos oikein muistan) tehtiin, siinä samassa tuli sitten 2ampullia puudutusta kohtuun. Onko se jollekin teistä tuttu?
Click to expand...

En ookaan kuullut tuosta MVA- imusta. Kuulostaa ainakin paljon inhimillisemmältä kuin kaavinta.
 
Joo, munkin mielestä kuullostaa paljon paremmalle ja jotenkin turvallisemmalta..
Tosissaan nyt kun luen tätä hoitopalautetta niin 2ampullia citanest cum octapressin -puuduteliuosta, 8mm MVA-imukärki kohtuonteloon. Tyhjennys tehdään kolmesti ja saaliiksi runsaasti raskausmateriaalia.

Se ei käynyt kipeetä ollenkaan, olinkin kyllä niin tokkurassa 7mg Oxynormeista jo ennen noita ampulleja.
Toimenpide ei kestänyt kauaa ja kipujen ja lääkkeiden takia olin ea;ssa tarkkailussa viis tuntia sen jälkeen vielä. Kotiin kun pääsin niin oli melko pöhnänen olo..
 
Suosittelen tuota MVA- toimenpidettä kysymään jos mahdollista! Siinä ei tosissaan muuta kuin puudutus ja tyhjennys.
 
Mulle silloin sanoivat, että jos ei lääkkeillä tyhjene niin imulla ottavat pois. Sanoivat että kaavintaa eivät mielellään käytä kun se on kohdulle huono juttu. Onneks lääkkeillä tyhjeni.

Kaikille keskenmenon saaneille pahoittelut! :(

Surut on surtu ja nyt voin olla taas onnellinen tästä uudesta raskaudesta. Yhdet menkat vaa tuli kkm jälkee ja heti tärppäs uudelleen. Toivottavasti teillä kaikilla muillakin tärppäsi pian uudelleen! Tuntuu se pitkältä prosessilta, mutta loppujen lopuksi se menee äkkiä.

Johkuliini ajattelitko testailla koska? :)
 
Nii, kai täs viel voi hetken katella.. Vuoden pääst ny viimeistään, jos halutaan, koska sit mä oon jo 33v ja en sit enää kyl 34v tai yli haluu olla paksuna. Ja siis se on vain mun henkilökohtainen tuntemukseni, en millään tapaa dissaa niitä, jotka saa lapsia vanhemmalla iällä. Mun oma isoveikka on 37 ja pikkubroidi 13, eli mein äitee on saanu ekan nuorena ja vikan aika vanhana :rolleyes:
 
Onko teillä kellään tullu semmosta oloa, että ei tahtois antaa toisen koskettaa ollenkaan tai ollu muutenvaan normaalia etäisempää oleminen?
 
Mulla ei tollasta koskettamis hommaa, mut oli tos sellanen vaihe, et kaikki ja koko suhde jne on perseestä ja toisen ei Muka välitä jne vaihe
 
Mulla on ollut lähinnä päinvastoin, entistä tärkeämpää, että saa olla toista lähellä ja koskea. Kai me ollaan vaan kaikki erilaisia ja käsitellään asioita eri tavoin.
 
Niin. Alussa kyllä piti olla lähellä toista ja sainkin tukea. Mietin ja vatvon asioita yökaudet, ehkä siinä osasyy kun ei saa nukutuksi kunnolla ja aikaste aamulla herää. Nyt viime viikko menny aivan penkin alle, kait tässä on niin paljon mietittävää kun mummun kuntokin heikentyny todella paljon, nähdään viikoittain.

Eilen töistä tullessa mies oli tehny lemppariruokaa ja suunnitellu yhteistä tekemistä, oli muutenkin tosi kiva päivä. Tosissaan mies on reissuhommissa niin yleensä vain viikonloput aikaa tehä.
 
Löysinpä tällaisenkin keskustelun täältä, on meitä paljon saman kokevia. Eilen tuli käytyä nt-ultrassa toisen raskauden takia, kierron mukaan viikkoja olisi voinut olla jo 12+6 mutta löytyikin viikkoa 8 vastaava sikiö ilman sykettä. Edellisessä raskaudessa, josta syntyi nyt jo 1 v. lapsemme, olin hyvin realistinen koko raskauden ja ajattelin että mitä vaan voi tapahtua. Nyt toisella kertaa uskalsin olla vähän luottavaisempi enkä heti ajatellut pahinta. Niinpä oli ultrassa ekana tyhmä olo ja pettymys kun näin itsekin ennen kuin hoitaja mitään sanoi että kaikki ei ole hyvin, sikiö oli vain liikkumaton möykky eikä sykettä.

Tuntuu ikävältä kun ajattelin toisen raskauden alettua että haluanko kuitenkaan toista lasta ja pähkäilin miten kahden lapsen kanssa elämä sujuisi. Raskautta ei suunniteltu mutta lapsi olisi silti ollut hyvin haluttu kuten ensimmäinenkin.

Myöskin on hirveä syyllisyys että entäpä jos sikiö olikin vain niin pieni ettei sykettä vain näkynyt? Entä jos näkyisikin myöhemmin? Kauhea ajatus että tappaisinkin terveen lapsen turhaan. Toisaalta järki sanoo että ihmettelin muutama päivä ennen ultraa jo sitä kun pahoinvointi hellitti. Ajattelin että jospa viikkoja onkin takana jo sen verran että olo helpottaa, vaikka se taitaakin nyt vain kertoa että tämä raskaus ei jatku ja on aika hoitaa tyhjennys.

Lääkkeellinen hoito vaikuttaa ikävältä, ylihuomenna pitäisi sekin tehdä.
 
Mulla oli eka kkm pari viikkoa ennen joulua 2010 ja olin siihen ekaan ultraan antanu erkoistuvanlääkärin+oppilaan tulla mukaan ja matto kun vedettiin jalkojen alta niin se lähti kiireen vilkkaan poies ettei joutunut kohtaamaan mua surevaa ja itkevää*äitiä* ja kätilökin siihen suu ammollaan katto yritti siinä parhaansa kertoa ettei ois voinu mitään kun oli tuulimunaraskaus ja tsemppasi yrittämmään udestaan samoin Kättärillä jossa tyhjennyslääkkeet laitettiin.
8kk meni ja plussaa näytti tikku ja onnessammehan oltiin ja ekassa ultrassa sikiö meiän *pikkutoukkamme* lakannut kasvamasta ja rv 11+6 ois ollu ja 5vkoa kannoin tietämättä. Kun tää tapahtui ois ollut iloinen ylläri meiän häävieraille vauvamahan näkeminen mutta ei niin ei polttarit päätin pitää mitkä mies paljasti kun kälyni ja kaverini ne järjesti pidetäänkö vai ei. Kaavintaan sitä jouduin ja siellä vielä varmistivat,että oli niinkuin oli kuollut eikä tiedetä syytä miksi kuoli.Siellä ollessani kätilö sanoi anestesia lääkärille sh eli mun kohal vähän kunnioittavasti 2 kkm;ää peräjälkeen niin sen takia kattoo mitäpuhuvat..
Onneksi koiramme olivat molemmilla kerroilla mua kotiin tullessa vastassa ja pitivät hyvää huolta samoin mies.
10kk meni ja luovutus mielin sen viimesen kerran si ennenkuin näytti plussaa yritettiin sanoin et on si vihoviiminen kerta ja niin tärppäs.
Katkera olin/olen vieläkin ois ollut pieni poika näin meinaa koko sen ajan unta pojasta ja 4v. ois jo muta Luoja antaa minkä se ottaakin. Nyt olen kohta 35v. kahen 2½v. ja 1½v. lapsen äiti
Älkää ihmiset luovuttako kyllä te sen kapalon vielä saattee meilläkin meni 3v. ku saatiin kolmantena vuotenasyliin -09 annettu lupa tulla ja -13saatiin syliin eka.
 
Outoa näin jälkeenpäin miettien että vielä viime viikonloppuna oli selkeästi raskausoireet, kuvotti ja piti syödä tarkasti parin tunnin välein. Muistan maanantaina ihmetelleeni että onpas erilainen olo kun ei tuntunut sitä kuvotusta. Nyt alkaa jälkijunassa tajuamaan paremmin tilanteen lopullisuuden, tänään tuntuu että oliko eilinen pahaa unta kuitenkin. Sellainen epätodellinen olo.

Olotila menee aika laidasta laitaan, lapsen kanssa touhutessa pystyy hetkeksi keskittymään muuhun mutta alakulo ja suru tulee heti kun lapsi on nukkumassa ja ehtii ajatella muutakin. Onneksi tämä keskeytynyt raskaus ei ollut eka, voin vain kuvitella miten hirveää on ensimmäisen raskauden keskeytyminen.

Jotenkin myös tuo lääkkeellinen hoito pelottaa jopa enemmän kuin synnytys, ehkä siksi että se on jotenkin luonnotonta.
 
Jamina:Pahoittelut menetyksen johdosta:Heartred, kannattaa varautua kovilla lääkkeillä se eka ilta sattuu niin ruumiillisesti kuin henkisesti ja synnytyskivut siinä on en halua pelotella ite kokeneena sanon kannattaa varautua lääkkein ja paljon siteitä.Mutta sen jälkeen kun *tavarat*on tulleet pois niin helpottaa.Kaavintaa ei mieluusti tehä kun siinä kajotaan si kunnolla kohtuun ja tyhjennyslääkkeillä kyllä onnistuu,mulla vaan kävi huonotuuri kun kaavintaan jouduin.
 
Se on niin yksilöllistä kuinka paljon kipuja ja vuotoa on. Mulla oli kyllä kipuja, koviakin muutaman tunnin, mutta mitään valtavaa vuotoa ei ollut missään vaiheessa. Henkisesti kivuliaampaa se mulle oli. Särkylääkkeitä kyllä suosittelen myös ottamaan ohjeen mukaan. Mullahan tyhjentyminen tapahtui päivää ennen tyhjennyslääkkeitä, pelkän Mifegynen vaikutuksesta enkä tajunnut silloin tarpeeksi lääkettä ottaa.
 
Mulla oli kovat kivut ja olin sairaalassa koko tyhjennyksen ajan eli 12h. Sain panacodia, panadolia, 2x kipupiikin, lämpötyynyn mahalle, mikään ei auttanut.. :/
 
Takaisin
Top