Keskenmeno ja tunteet

e-d:lle tervetulotoivotukset :) ja pahoittelut :(

Itsellä nyt melkein 5 viikkoo tyhjennyksestä ja edelleen menkkoja odottelen. Jotain pieniä tuntemuksia on ollu vaan ei oo tätiä vielä näkyny. Eiköhän se tiistaina pyyhällä paikalle kun alkais kylpyläloma :D
 
Pahoittelut e-d:lle ja jaksamista.
Perinteisesti just silloin meikata alkaa , kun ei tarvis.. Täälä kans jännätään, et mitä tapahtuu, tai lähinnä, et koska. Viikon päästä suunnilleen pitäis alkaa menkat, jos menee normi kierron mukaan
.mut epäilen vahvasti, että menkat tuskin heti tulee.
 
Pari viikkoa keskenmenosta, tai tiedosta. Alkio oli menehtynyt jo 8+4, mutta huomattiin vasta np-ultrassa 12+5. Pientä vuotoa oli 6 päivää ennen ultraa, mutta neuvolasta rauhoiteltiin ja kehoitettiin odottamaan ultraa. Paha aavistus tuli jo pari päivää ennen ultraa, mutta toivoin olevani väärässä.
Lääkkeellinen tyhjennys oli heti seuraavana päivänä, sain tehdä sen kotona. Eilen kävin yksityisellä ultrassa tarkistamassa tilanteen ja pari riekaletta oli jäljellä. Sain uudet lääkkeet, ei vaikutusta. Huomenna pitää vielä yrittää, muuten kai edessä kaavinta.
Kun saisi tämän fyysisen puolen kuntoon, niin olisi henkisestikin helpompaa. Vähän jo pääsin eteenpäin ja keskenmeno ei pyörinyt päässä ihan koko aikaa, mutta tuo tieto tyhjennyksen epäonnistumisesta lamautti taas.
No, ehkä tämä tästä vähitellen...
 
Shh olen pahoillani :sad001
Toivottavasti saat hommat pian "alta pois", jotta henkinen parantuminenkin voi alkaa. Ja täällä voit raivoo tai itkeä, ihan miltä tuntuu. Itellä ainakin oli ihan hirveen herkällä kaikki fiilikset. Ensin itketti ihan kokoajan ja oli tosi petetty olo, mut sit tuli siihen rinnalle se älytön raivo :yuck: tulipa huomattua, että vielä tuli sunnuntainakin itku kun ajattelin, kuinka pitkällä raskaus olis, en sitä sillain laskeskele, mutta tuli tilanne eteen, jossa kaveri kertoi lasketun aikansa ja viikkonsa, joten siitä olikin helppo laskea, että mä olisjn sit nyt viikkoa edellä :sad001
Ai vittu, mua sieppaa vielki, ku ajattelen sitä. Tulee semmonen olo, et mikä vitun oikeus sil on odottaa onnellisesti, mut mua petettiin pahemman kerran. Tottakai se on ihanaa, et hekin saa vauvan, mut nää omat fiilikset vaan puskee läpi.
Semmosta se!:angel12
 
Johkuliini, mulla vähän sama. Mun paras ystävä on raskaana ja vaikkei se siitä mulle puhukaan, en silti oikein osaa enkä haluakaan olla hänen lähellään :( Mäkin mietin millanen maha olis nyt ja kateellisena/ katkerana katselen muiden vauvamahoja.
 
Johkuliini ja Anannaa, tuttuja tunteita.. Ahistaa ajatuskin kun tietää, että toinen läheinen oottaa ja itellä olis jo ekasta vauva sylissä vaa eipä ole. Toinen olis jo hyvinkin viikolla 13.. On tämä tympiää, jospa se kolmas pysyis matkassa loppuun asti kun sen aika koittaa!
 
Shh tsemppiä sinne! mäkin täällä taistelen vieläkin fyysisen puolen kanssa. kkm Tyhjennyksestä perjantaina 4 viikkoa. Vuoto loppu ekan viikon aikana, samalla sain myös kohtutulehduksen . Ekan viikon jälkee tuli aina välillä ruskeeta limaa. ja sit loppu kaikki vuoto ja lima muutamaksi päiväksi, kunnes tänää kävin töissä vessassa ja tuloksena paperiin olo joku 4cmx4cm kiinteä kudospala :O. vatsakipuja on muutamana päivänä ollut, mutta tulehdusarvot on ok, ja hcg on.hitaasti, mutta varmasti laskenut. Tästä sit kävin työmaalla keskustelua lääkärin ja neuvolantädin kanssani, ja päädyttiin varaamaan mulle uä parin viikon päähän, kun erikoislääkäri tulee omalle paikkakunnalle. Mikäli tulehduksen oireita tms, niin sit taysiin jo aiemmin. Mulle ei siis sovittu mitää jälkikontrollia. Eli nyt sit odotellaan. Jos menkat alkaa, niin hyvä niin ja sitten ei tarvi ultraa. Ja se kudosmöykky oli jännä, ei vertakaa yhtää matkassa...

Tunteet on kanssa täällä pannassa. oon kiukutellut miehelle jatkuvasti. Lisäksi tossa oli jo vähän parempi jakso, kunnos eilen aloin yhtäkkiä itkemään, kun nukkumaan piti mennä. En ees ite oikee tiiä, et mikä tuli. Töissä olin myös herkillä, kun piti kertoo neuvolantädille asia alusta asti, kun se oli lomalla, kun kaikki tapahtu.

Vihaksi pistää kanssa, tai ehkä toi epäoikeudenmukainen olo ehkä olis parempi sana. Töissä on tän kesän aikana ollut ainaki 6 aborttia, mitkä on tullut mun tietoo, tai asioinut mun kanssa. Kauhee kiva kertoa esim. Puhelimessa et mitä taysissa tapahtuu hyvinkin yksityiskohtaisesti.. Erona vaan se, että toinen menee omasta halusta sinne päättämään se uuden elämän... Ja taas meinaa tulla parku, kun asiaa ajattelee :'(
 
No tulipa testattua toiset ja kolmannetkin cytotecit vailla vaikutuksia. Onneksi ei tarvitse mennä kaavintaan, ainakin toistaiseksi jään odottelemaan kuukautisia, jolloin nuo loputkin poistuvat toivottavasti. Raskaustesti näytti negatiivista jo lauantaina, eli onneksi eivät ole istukkakudosta vaan jotain kalvonriekaleita. Nyt vaan odottelemaan menkkoja ja toivottavasti ilman tulehdusta..
 
Jos mukaan mahtuu niin mä siirryn myös tuolta helmikuisten ryhmästä tänne.. Eilen nt-ultrassa todettu, keskeytynyt keskenmeno. Sydän ei sykkinyt ja kasvu pysähtynyt viikolle 9. Ennen kuin kätilö kerkesi mulle tilanteen toteamaan, näin itse ruudusta, että kaikki ei ole kunnossa. Ruudussa olis pitänyt erottua selvästi jo pää ja muu vartalo, mutta näin vain epämääräisen möykyn. En unohda sitä tunnetta ikinä.. Ensimmäinen keskenmeno ja olen aina kuvitellut, että näin "myöhäiset" keskenmenot ovat harvinaisia. Mietin, että mitä olen tehnyt väärin ja miksi alkio ei ole tullut itsestään ulos :( Juuri ennen plussaa olin juonut viiniä ja polttanut myös tupakkaa, ja tästä on itseään nyt hyvä soimata.

Sain sairaalasta mukaan 4x cytotecit, jotka olen laittanut puolitoista vuorokautta sitten. Eilen tuli aivan säälittävän verran tuhrua ja soitin aamulla päivystykseen lisäohjeita. Eivät tee mitään ennen kuin kolme päivää kulunut ja, koska lääkkeitä en suostu enää kokeilemaan, kun tiedän etteivät mulla mitään auta, niin kaavinta mahdollinen vasta ensi viikolla, kun eivät tee niitä viikonloppuna kuin hätätapauksessa.

Mä olen huutoitkenyt eilisestä asti meidän menetettyä vauvaa, jota kuumeiltu vuoden verran ja puolen vuoden yrityksestä tärpännyt ja sit päälle tämä tuska siitä, ettei se halua tulla edes pakotettuna ulos. En mä pysty aloittamaan surutyötä ennen kuin kuollut alkio on saatu ulos. Kauheeta kuinka sitä kiintyi kahdessa kuukaudessa siihen pieneen solumöykkyyn näin paljon. Mä en tiedä miten tästä oikeesti selviää.. Ympärillä kaikki on raskaana ja pahimmalta tuntuu, että sukuun oli syntymässä serkukset samalla laskettulla ajalla, ja nyt vain toinen selvisi. Yritän olla katkeroitumatta, koska se ei mitään auta, mutta en mä voi täysin iloitakaan toisten puolesta.

Anteeksi sekavasta tekstistä.. Kahden vuorokauden verran valvottu. Ensin ultraa jännittäen ja sitten viime yö itkiessä. Niin ja mulla ei ikinä ollut varmaa tunnetta tästä raskaudesta, vaikka ar-ultrassa elävä alkio todettiinkin. Miten voi vaisto osua näin pirun oikeeseen :(
 
Voi Lälly :sad010mä olen niin pahoillani! Ja tänne sopii mukaan ihan jokainen, me ollaan täällä kaikki koettu tää sama paska ja voidaan toisimme tukea. Kukaan ei täällä sano, mitä saa ja mitä ei saa sanoa.
 
Voi Lälly. Mulla oli pari viikkoa sit ihan samat fiilikset. Mä niin tiliään, miltä susta tuntuu. Toivottavasti pääset pian kaavintaan tai lääkkeet tehoaa viiveellä, että pääset asiassa eteenpäin. On ihan hirveä tunne kun tietää, että kantaa kuollutta möykkyä sisällään, siitä haluaisi vain eroon.

Lämmin halaus ja tsemppiä.
 
Otan osaa Lälly :(. Mulle oli jo kamalaa, kun ekassa ultrassa todettiin, että ei sykettä. Vielä varmasti pahempaa, kun menee vielä pidemmälle ja asia todetaan tokassa ultrassa.

Ei mullakaan tapahtunu Ekoista lääkkeistä mitään. Tokat vasta autto. Ne annettiin heti 4h ekojen lääkkeiden jälkeen. Sit meni vielä melkein 4h ennen kuin sikiöpussi tuli ulos. Mulle siis tehtiin tyhjennys sairaalassa, kun mulla on kuulemma liian pitkä matka sairaalaan, jos tyhjennyksessä tulee esim. Paha verenvuoto.
 
Onneksi sulla lääkkeet auttoivat! Sitä olisin itsekin toivonut, koska lääkäri puhui kaavinnasta aiheutuvista kiinnikkeistä. Möykky oli kuitenkin jo 4-5 senttinen ja istukka päälle niin pahoin pelkään, että lääkkeillä ei kaikkea saada ulos ja lääkkeillä yrittäminen vain pitkittää vääjämöntä. Sit pelkään, että saan kohtutulehduksen jos kohtu ei kerralla tyhjene. Sain synnytyksen jälkeen ton tulehduksen, ja olin silloin fyysisesti niin rikki.

Pysäyttäviä nää keskenmenot on aina, mutta jos on tullakseen niin tosiaan tulisivat edes heti alussa :( Sen kaksi kuukautta minkä kerkesin olemaan tietoinen raskaudesta, on kyllä pitkä aika kiintyä tulevaan vauvaan ja suunnitella kaiken näköistä. Mulla rajut raskausoireet loppuivat kuin seinään viikolla kahdeksan, joten sen takia epäilyt keskenmenosta olivat tosi vahvat.

Kauankohan menee, että tämä pahin henkinen tuska hälvenee? Tekisi mieli vain sulkeutua kuoreensa, ei nähdä ketään, ei puhua kenellekään, ei poistua edes kotoa.. Me oltiin vielä uskallettu raskaudesta monelle kertoa, ja mä en jaksa enää vastata niihin säälipuheluihin ja viesteihin. Haluan surra ihan itsekseni.
 
Juu kummasti mekin Kuukaudessa ehdittiin jo kaikki miettiä, et mitä tarvitsee ostaa jne.
Mäkin vähän jotenki aavistin asian, vaikka mulla oli ihan kaikki oireet. En siis ollu kauhee yllättynyt, kun kuulen, että sydän ei syki

Kai se on Yksilöllistä et kauan siihen menee. Itellä on ollut tosi aaltoilevaa. Viikko saattaa mennä hyvin, kunnes yhtäkkiä tulee itku. Tänää tasan 5 vkl, kun alkuraskauden ultrassa kävin.
 
Muokattu viimeksi:
Lällylle iso halaus ja pahoittelut <3 Kuullosti niin tutulta toi sun kirjoitus. Samalla tavalla kävi mullekin muuten, mut lääkkeillä tyhjeni. Tsemppiä isosti ja tosiaan, täällä saa purkaa pahaa oloa ja oloa muutenkin.

Mulle pahinta aikaa oli odotella tyhjennykseen aikaa ja sit aika tyhjennyksestä menkkoihin. Nyt kuitenkin jo katse kohti tulevaa vaikkakin pelko siitä ettei enää raskaudu tai saan uuden km:n on jatkuvasti takaraivossa.
 
Mulla viikko km jälkeen tuli tosi kovat kivut ja ensiapuun piti mennä. Kipulääkettä sain ja sitten MVA-imu (jos oikein muistan) tehtiin, siinä samassa tuli sitten 2ampullia puudutusta kohtuun. Onko se jollekin teistä tuttu?
 
Takaisin
Top