Keskenmeno ja tunteet

Mrs R., voimia <3 Itselläni on juuri menossa keskenmeno, tosin lääkärissä en ole käynyt, vaan lähti tulemaan ihan itsekseen pois. Kirjoittelinkin tuonne Varhainen keskenmeno -ketjuun tarkemmin. Tuntuu vielä tosi pahalta, kun tilanne on vasta ns. päällä. Silti olen ehtinyt jo ajatella samaa kuin sinä: ihan varmasti keskenmenoja tulee lisää, ja jossain vaiheessa edessä on sitten rankat hoidot. Itse olin yritysaikana tosi pessimistinen raskauden alkamisen suhteen, mutta kun se sitten lopulta alkoi, oli jonkin aikaa tosi onnellinen ja toiveikas olo - mulla oli hyvin vahva tunne siitä, että olin raskaana. Kunnes se tunne sitten yhtäkkiä vain hävisi. Nyt on siis se "normaali" pessimistisyys kaiken suhteen palannut. :( Kaverit on kyllä yrittäneet lohduttaa, että eiköhän uusikin raskaus ala, kun yksi kerran alkoi, mutta itsestäni ei tunnu yhtään siltä, että tässä voisi vielä joskus saada olla jonkun äiti.
 
Mrs.R Voimia sinulle <3 vähän ylempänä ketjusta löytyy myös minun kokemus, myös ensimmäinen raskaus ja keskenmeno.. huomenna tulee 3 viikkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Pyysin saikkua ja olinki 2,5 pois töistä. Siinä ollessa osasin vaan tuijotela seiniä ja itkee pahaa oloa pois. Nyt olen palannut töihin(vanhaan työpaikkaani) ja vaikka kurjalta ne työtkin tuntuu, mutta saa ajatuksia muualle ja alkaa olemaan vähän pirteämpi. Pari yötä sitten sain hirveän itkuraivokohtauksen yöllä, enkä oo saanu paljoa nukuttua, pienissä pätkissä lähinnä. Tänään olen sit pyytäny lääkäriltä unilääkkeitä että sais edes väsymyksen pois. Mutta kyllä tää elämä varmasti voittaa, nyt alkaa olemaan jopa toiveikas olo tulevan suhteen. Kuukautiset ei vielä ole alkanu, semmonen perushalppis raskaustesti näyttäis jo vain yhtä viivaa, mutta käyn lähipäivinä ostaa ihan clearbluen. Ovistesti kyllä näyttää kahta viivaa jo yli viikon et varmaa reagoi vielä siihen kesken menneeseen.

Tsemppiä kaikille <3
 
Tilasin muuten ton "syntymätön" kirjan. Tulee kai ens viikolla. On ilmeisesti tuonu lohtua monellekki, voin kirjottaa tänne sit mitä mieltä kirjasta :)
 
Vauhtihirmu, voih, tsemppiä ja jaksamista sullekin :( Kamalalta kuulosti sinunkin kokemuksesi. Hyvä, että oot saanut saikkua. Mulla on onneksi tällä viikolla syysloma, mutta pitää harkita tarkkaan, jaksanko mennä ensi viikolla töihin. Toisaalta siinä vaiheessa voi tietysti tuntua jo helpottavaltakin tehdä muutakin kuin piehtaroida omassa olossa... Mutta onneksi on vielä monta päivää aikaa miettiä.

Mietin itsekin, pitäisikö etsiä jostain tuo Syntymätön-kirja. Kerro sitten, oliko hyvä!
 
Kiitos :) löysin oman kirjani ,antikvariaatti sivuston kautta ja siellä näyttikin olevan monta kappaletta,14,90 kustanti toimituskulujen kera.

Joillekkin se saikku kai toimii parhaiten, mutta on siitä hyötyäkin että pääsee liikkeelle :) itse en olis millään kyennyt sillo menemään töihin vielä ja vieläkin jännitti ihan kamalasti. Kädet täristen silti menin ja hyvä näin, en nimittäin päässy yhtään liikkeelle ennen sitä. Voimia sulle <3
 
Mä menin heti kaavinnan jälkeen (eli tänään) töihin. Mulla on ihan hyvä olo silloin, kun on muuta tekemistä, mutta yksin ollessa kaikki pelot tuntuu niin paljon suuremmilta. Tietenkään en ole jaksanut keskittyä töihin ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt ja olen eksynyt lueskelemaan keskenmenoista.

Tiutiu, tiedän niin, miltä se tuntuu, kun tilanne on vielä päällä. Mulle tuli perjantaina ihan hirveä olo ja vaan itkin, että haluan vaan unohtaa jo koko asian ja olla jo niin kuin en olis koskaan raskaana ollutkaan.

Vauhtihirmu, sun tarinassa oli tosi paljon samaa, kun mulla. Meilläkin alkio oli ekassa varhaisultrassa oletettua pienempi, mikä oli musta todella pahaenteistä ja siksi varasinkin uuden ultran myöhemmin, jossa selvisi keskeytynyt keskenmeno. Ensimmäisessä ultrassa kuitenkin näkyi syke. Olen yrittänyt googlettaa, viittaako tuo viikkoja vastaamattomuus kromosomivikaan vai johonkin muuhun. Helpottaisi ihan hirveästi, jos syy keskenmenolle selviäisi.
 
Onko teillä muilla hirveitä itsesyytöksiä? Mulla ainakin ajatukset kiertää kehää niiden kanssa, vaikka toisaalta järjellä ajateltuna tiedän, että tuskin millään mun tekemisillä oli vaikutusta... Mutta kun olin flunssassa ja jouduin ottamaan Panadolia ja astmalääkettä (kerran molempia, heh), niin nyt tietenkin pohdin niiden vaikutusta... Kaks päivää ennen oireiden häviämistä harrastettiin seksiä, vaikka mulla oli vähän arat limakalvot, ja nyt tietysti mietin, aiheuttiko se jonkin tulehduksen. Flunssan takia en tietenkään jaksanut liikkuakaan - olisiko paikallaan makoilu jotenkin ollut huonoksi kohdum verenkierrolle... Piinaavia ajatuksia! Eikä niille voi mitään, vaikka tietää, ettei niistä ainakaan hyötyä ole.
 
Ei kannata ajatella että olis itse aiheuttanut. Mä oon ainakin alusta asti ajatellu että luonto hoitaa vialliset pois... vaikka vaikealta ja pahalta tuntuukin toi. Minö en alunperin osannut edes ajatella että pienuudella ois ollu mitään vaikutusta mutta myöhemmin lukenu et aika monella se on enteillu huonoa...
 
En syytä itseäni. Tiedän tehneeni raskausaikana (ja jo ennenkin sitä) kaiken aivan oppikirjan mukaisesti. Olen melko varma, että syynä oli joko alkion kromosomipoikkeama tai joku hormoneista johtuva ongelma. Toivon tietysti, että kyse oli satunnaista kromosomipoikkeamasta, mutta pelkään, että taustalla onkin joku hormonihäiriö, joka sitten selviää tutkimuksissa vasta kolmannen keskenmenon jälkeen.

Voin sulle Tiutiutiu kertoa, että panadol on tutkittu ja todettu turvalliseksi raskauden aikana, kuivat limakalvot eivät vaikuta kohtuun ja raskausaikana pitää nimenomaan kuunnella omaa kehoa ja levätä silloin, kun tuntuu, ettei jaksa liikkua. Oot siis varmasti toiminut ihan oikein, etkä oo mitenkään voinut aiheuttaa keskenmenoa. Iso hali sulle:Heartred
 
Tiutiutiu sanoi:
Onko teillä muilla hirveitä itsesyytöksiä? Mulla ainakin ajatukset kiertää kehää niiden kanssa, vaikka toisaalta järjellä ajateltuna tiedän, että tuskin millään mun tekemisillä oli vaikutusta... Mutta kun olin flunssassa ja jouduin ottamaan Panadolia ja astmalääkettä (kerran molempia, heh), niin nyt tietenkin pohdin niiden vaikutusta... Kaks päivää ennen oireiden häviämistä harrastettiin seksiä, vaikka mulla oli vähän arat limakalvot, ja nyt tietysti mietin, aiheuttiko se jonkin tulehduksen. Flunssan takia en tietenkään jaksanut liikkuakaan - olisiko paikallaan makoilu jotenkin ollut huonoksi kohdum verenkierrolle... Piinaavia ajatuksia! Eikä niille voi mitään, vaikka tietää, ettei niistä ainakaan hyötyä ole.
Click to expand...

Mulla oli! Alku on vaikeeta sen asian kanssa. Mut mua helpotti se kun juttelin lääkärin kanssa. Kysyin et miksi sain keskenmenon? Hän vastas et se on silkkaa huonoa tuuria ja se, että ihmisen kehitys on äärettömän vaikea prosessi. Sanoi sitä et on ihmeellistä et meille edes syntyy lapsia, koska se ihmisen kehitys on niin monimutkanen. Jos joku yks juttu menee pielee niin tulee keskenmeno. Sit kerto sitä et ennen tätä vuosikymmentä kun naiset teki paljon lapsia kaikki naiset koki keskenmenon. Nyt kun lapsia tehdään vähän osa pääsee ”helpommalla” eivätkä kaikki sen vuoksi koe keskenmenoa. Mä sain tosiaan kuukaus sit tietää et vauvan kehitys pysähtyny ja lääkkeil tyhjennettiin. Edelleen asia painaa mieltä, mutta vaik alku oli äärettömän vaikee ja putosin tosi syvälle. Niin mulla helpottanu se et oon saanu jutella ja vähän käsitellä asiaa. Sulle paljon voimia.<3
 
Kiitos teille! <3 Hyvä kuulla järkipuhetta, vaikka periaatteessa tiesinkin asiat jo. Sitä ei vain tahdo uskoa, kun suru on niin suuri. Jospa olisi kyse vain huonosta tuurista meilläkin, ja teillä muilla myös.
 
Hempuliini sanoi:
Mulla oli! Alku on vaikeeta sen asian kanssa. Mut mua helpotti se kun juttelin lääkärin kanssa. Kysyin et miksi sain keskenmenon? Hän vastas et se on silkkaa huonoa tuuria ja se, että ihmisen kehitys on äärettömän vaikea prosessi. Sanoi sitä et on ihmeellistä et meille edes syntyy lapsia, koska se ihmisen kehitys on niin monimutkanen. Jos joku yks juttu menee pielee niin tulee keskenmeno. Sit kerto sitä et ennen tätä vuosikymmentä kun naiset teki paljon lapsia kaikki naiset koki keskenmenon. Nyt kun lapsia tehdään vähän osa pääsee ”helpommalla” eivätkä kaikki sen vuoksi koe keskenmenoa. Mä sain tosiaan kuukaus sit tietää et vauvan kehitys pysähtyny ja lääkkeil tyhjennettiin. Edelleen asia painaa mieltä, mutta vaik alku oli äärettömän vaikee ja putosin tosi syvälle. Niin mulla helpottanu se et oon saanu jutella ja vähän käsitellä asiaa. Sulle paljon voimia.<3
Click to expand...

Mun yksi hyvä ystävä on lääkäri ja hänen kanssaan ollaan tässä vuosien varrella usein puhuttu siitä, mikä kaikki voi alkion kehityksessä mennä pieleen ja mistä eri syistä raskaus voi päättyä keskenmenoon. Hän on monta kertaa sanonut tuota ihan samaa siitä, mikä ihme on, että ylipäänsä jotkut lapset syntyvät terveinä kaikista raskauteen liittyvistä riskeistä huolimatta. Ne keskustelut tavallaan auttavat asettamaan oman kokemuksen oikeisiin mittasuhteisiin, vaikka ei tieto siltikään poista sitä tuskaa, kun keskenmeno sattuu omalle kohdalle.
 
Mrs R. sanoi:
Mun yksi hyvä ystävä on lääkäri ja hänen kanssaan ollaan tässä vuosien varrella usein puhuttu siitä, mikä kaikki voi alkion kehityksessä mennä pieleen ja mistä eri syistä raskaus voi päättyä keskenmenoon. Hän on monta kertaa sanonut tuota ihan samaa siitä, mikä ihme on, että ylipäänsä jotkut lapset syntyvät terveinä kaikista raskauteen liittyvistä riskeistä huolimatta. Ne keskustelut tavallaan auttavat asettamaan oman kokemuksen oikeisiin mittasuhteisiin, vaikka ei tieto siltikään poista sitä tuskaa, kun keskenmeno sattuu omalle kohdalle.
Click to expand...

Juuri näin! Kyllä mä tiedän et tämä keskenmeno ja menetetty vauva tulee aina olemaan osa minua ja meidän perhettä. Ihan varmasti sitä jossain vaiheessa ajattelee et vauva olisi nyt tämän ikäinen. Mulle edelleen tulee se et nyt olisin näillä viikoilla ja oltas nt ultrassa käyty. Jollain tavalla sekin on helpottanu, että on saanu ajatella ja kokea jollain tapaa et hän on yhä osa meidän perhettä, koska häntä kovasti odotettiin. <3
 
Mrs R. sanoi:
Kiitos kaikille tarinansa jakaneille:Heartred Toisten kokemukset helpottaa niin paljon, kun ymmärtää, miten yleisiä nämä keskenmenot ovat ja miten niistä pääsee yli. Mäkin tulen tänne purkamaan omia pelkoja. Mulla siis todettiin keskeytynyt keskenmeno ja eilen tehtiin kohdun tyhjennys kaavinnalla. Valitsin kaavinnan, koska olen lukenut niin paljon huonoja kokemuksia lääkkeellisestä tyhjennyksestä ja halusin, että tämä kokemus on vain mahdollisimman nopeasti ohi ja päästäisi yrittämään uudestaan. Kyseessä oli mun ensimmäinen raskaus, joka alkoi meidän ihan ekasta yrityksestä ja peruspessimistinä ihmettelin, miten raskaaksi tulo kävikin niin helposti ja voidaanko me todellakin saada vauva niin helposti. Ei sitten näköjään voitu.

Tällä hetkellä olen henkisesti ihan ok, mutta samalla mua pelottaa tosi paljon, että nää keskenmenot ei tule jäämään tähän. Aikaisemmin pelkäsin, että mun olisi vaikeaa tulla raskaaksi. Nyt olen asennoitunut jotenkin niin, että joudun kokemaan ne kolme peräkkäistä keskenmenoa ja tutkimukset niiden johdosta. Siksi mulla onkin hirveä tarve tulla äkkiä uudestaan raskaaksi, jotta saisin mahdollisimman nopeasti käytyä ne kolme keskenmenoa läpi ja pääsisin tutkimuksiin, ja syyn selvittyä raskaus ehkä voisikin onnistua. Eli tällä hetkellä usko seuraavan raskauden onnistumiseen on jokseenkin nolla.

Tulevien keskenmenojen lisäksi mua pelottaa ensi toukokuun äitienpäivä. Tämän keskenmenneen ensimmäisen raskauteni laskettu aika olisi ollut äitienpäiväviikolla ja olin jo mieheni kanssa arvuutellut, onko meillä äitienpäivänä nyytti jo sylissä, ollaanko synnärillä vai vieläkö joudutaan odottelemaan. Miten kestän äitienpäivän, jos en silloin saakaan olla äiti? Tiedän, että keskenmeno on varmasti ihan hirveä kokemus oli lapsia ennestään tai ei, mutta jos mulla olis jo yksikin lapsi, en ainakaan joutuisi pelkäämään sitä, etten koskaan saa viettää äitienpäivää.
Click to expand...
Pahoittelut keskenmenosta ja kauheasta kokemuksesta.Mutta toivoa kuitenkin on ja toivotaan että pian tärppää uudestaan ja saat nyytin ihan syliin asti.Minulla on kans haastavaa äitienpäivät.Minulla laskettuaika olisi ollut tämän vuoden äitienpäivänä mutta minulle tuli kohtukuolema ja hautajaiset onnellisen hetken tilalle.
 
Heitsu1996 sanoi:
Pahoittelut keskenmenosta ja kauheasta kokemuksesta.Mutta toivoa kuitenkin on ja toivotaan että pian tärppää uudestaan ja saat nyytin ihan syliin asti.Minulla on kans haastavaa äitienpäivät.Minulla laskettuaika olisi ollut tämän vuoden äitienpäivänä mutta minulle tuli kohtukuolema ja hautajaiset onnellisen hetken tilalle.
Click to expand...

Olen kauhean pahoillani puolestasi:Heartred Kohtukuolema on varmasti vielä raskaampi kokemus, kun vauvaa on kantanut sisällään jo pidempään ja ehkä tuntenut liikkeetkin tai muuten vain ajatellut päässeensä jo raskauden turvallisemmalle puolelle.
 
Olen taas eilen ja tänään etsinyt paljon tutkimustietoa keskenmenoista ja niiden syistä. Jotenkin tieto helpottaa ja alan ehkä taas uskoa, että meidän kohdalla ehkä olikin vain kyse ikävästä sattumasta.
 
Mrs R. sanoi:
Olen kauhean pahoillani puolestasi:Heartred Kohtukuolema on varmasti vielä raskaampi kokemus, kun vauvaa on kantanut sisällään jo pidempään ja ehkä tuntenut liikkeetkin tai muuten vain ajatellut päässeensä jo raskauden turvallisemmalle puolelle.
Click to expand...
On se kohtukuolema kauheaa sitä ei voi toivoa edes vihamiehelleen jos sellainen on/olisi.Minäkin ajattelin että turvallisilla viikoilla ollaan ja vauvan potkut tunsin hyvin mutta raskauden loppu oli......mikä oli.Äitienpäivät ovat varmasti surussa menee ja meni surussa kun laskettuaika koitti.
 
Mua se tieto ei oo oikeestaan helpottanut... Oon mm. diagnosoinut itseltäni keltarauhashormonin puutteen (tiputtelua ennen menkkoja yleensä 3 päivää) ja itkenyt sitä, että pitääkö vielä lisääkin keskenmenoja kestää ennen kuin voi saada apuja :(
 
Takaisin
Top