Keskenmeno ja tunteet

Katjushan kokemus kyllä luo toivoa aina! Kyllä se sinnikkyys ja usko raskautumiseen/vauvaan palkittiin.

Mamma84, miultakin sillo jälkitarkastuksessa eli noin 3kk jälkeen otettiin ne hyytymistekijä labrat. Miula on nyt yhdet menkat ollut kkm:n jälkeen ja enkeli pojan syntymästä eilen 1-vuosi. :Heartred
 
Voimia Janniliini.

Aina välillä mietin et minkä ikänen mein tyttö ois jos olis tänne päässyt.

Luulin et oon ihan fine tän kkm kanssa, mut kyl vaan tulee surku olo kun oon nyt kuullut yhden uuden odottavan ja viime viikolla miehen ystävä sai lapsen.
Harmittaa, et miks mein raskaus ei voinu jatkua.

Oon myös sortunut ostamaan pari vauva-juttua, kun meinasin et sitä kakkosta tehdään niin kauan et se tulee. Kun ei sen suurempaa häikkää oo kun toi pco.:grin
Mut siihen kahteen taitaa meidän lapset sit jäädä.
 
Mäkin siirryn nyt tänne tuolta elokuisista odottajista... Me saatiin miehen kanssa eilen huonoja uutisia. Hakeuduttiin vuodon ja kovien alaselkäkipujen takia päivystykseen ja ultrassa selvisi että meille tulossa ollut ensimmäinen vauva jonka olisi pitänyt olla jo 11+3 niin olikin menehtynyt 8+1. Suru on sanoinkuvaamaton ja itketty on yhdessä nyt kaksi päivää. Tänään kotona lääkkeillä tyhjennys, kivut oli aivan hirveät 4h mutta sen jälkeen kun kohtu tyhjeni niin kivut hävisi ja fyysisesti olo ollut ok. Henkisesti tässä on kyllä paljon sulateltavaa ja tuntuu että on niin väärin kun juuri meille tämä tapahtui kun oli niin kovasti toivottu vauva... Elämä on välillä vaan niin epäreilua:sad001
 
Moikka foorumilaiset! Ehdittiin mun miehen kanssa iloita ja muokkautua ajatukseen pienen ihmeen tulosta viimein meille marraskuussa 2017, kun viikko sitten varhaisraskauden ultrassa yksityisellä lääkäriasemalla raskausviikolla 8+4 näkyikin vain tyhjä pussi. Tuomioksi tuli tuulimuna. Hämmennys ja sitä seurannut suuri suru varjosti meitä koko pääsiäisen.

Mulla alkoi sitten verinen vuoto toissapäivänä, vain vähän kipuja. Eilen kävin äitiyspolilla uusinta ultrassa (9+3), jossa näkyikin viikkoa 6+0 vastaava alkio! Sykettä ei pienellä näkynyt, mutta lääkäri sanoi, ettei vielä menetetä toivoa. Josko raskaus oliskin alkanut oletettua myöhemmin. Noh, mulle varattiin ensi viikolle ultra-aika torstaiksi. Sisälläni ehti syttyä pienen pieni toivon kipinä, että josko sittenkin..

Tänään mulla alkoi taas menkkamaiset kivut, jotka on nyt muutamassa tunnissa yltyneet lähes sietämättömiksi. Jatkuva kipu ja välissä kramppeja. Vuoto ei ole vielä mahdottoman runsasta, mutta veristä ja purumaista. Kyllä tämä nyt taisi olla tässä Otin särkylääkkeitäkin, koska tuskin tuonne masuun enää ketään elävää on jäämässä. Ihan kamalaa, että joutuu käymään tällaisen läpi! Miten te ensimmäisen raskauden keskenmenon saaneet ootte selvinneet?? Mä oon ihan rikki, vaikka osasinkin tähän jo viimeviikon "tuulimuna" tuomion jälkeen varautua.
 
Riepuletta28 sanoi:
Moikka foorumilaiset! Ehdittiin mun miehen kanssa iloita ja muokkautua ajatukseen pienen ihmeen tulosta viimein meille marraskuussa 2017, kun viikko sitten varhaisraskauden ultrassa yksityisellä lääkäriasemalla raskausviikolla 8+4 näkyikin vain tyhjä pussi. Tuomioksi tuli tuulimuna. Hämmennys ja sitä seurannut suuri suru varjosti meitä koko pääsiäisen.

Mulla alkoi sitten verinen vuoto toissapäivänä, vain vähän kipuja. Eilen kävin äitiyspolilla uusinta ultrassa (9+3), jossa näkyikin viikkoa 6+0 vastaava alkio! Sykettä ei pienellä näkynyt, mutta lääkäri sanoi, ettei vielä menetetä toivoa. Josko raskaus oliskin alkanut oletettua myöhemmin. Noh, mulle varattiin ensi viikolle ultra-aika torstaiksi. Sisälläni ehti syttyä pienen pieni toivon kipinä, että josko sittenkin..

Tänään mulla alkoi taas menkkamaiset kivut, jotka on nyt muutamassa tunnissa yltyneet lähes sietämättömiksi. Jatkuva kipu ja välissä kramppeja. Vuoto ei ole vielä mahdottoman runsasta, mutta veristä ja purumaista. Kyllä tämä nyt taisi olla tässä Otin särkylääkkeitäkin, koska tuskin tuonne masuun enää ketään elävää on jäämässä. Ihan kamalaa, että joutuu käymään tällaisen läpi! Miten te ensimmäisen raskauden keskenmenon saaneet ootte selvinneet?? Mä oon ihan rikki, vaikka osasinkin tähän jo viimeviikon "tuulimuna" tuomion jälkeen varautua.
Click to expand...

Voimia ihan hirmuisen paljon :Heartred

Itse menen huomenna naistentautien polille, 11päivää odotettu tätä aikaa tuulimuna diagnoosista. Halusivat varmistaa että varmasti on tuulimuna. Olen siirtänyt tunteet jotenkin syrjään, en tiedä millainen olo on huomenna.. Kaiketi jään osastolle. Viimeksi keskeytynyt keskenmeno ja se ei lääkkeillä käynnistynyt ja kaavintaan menin... Sen jälkeen meni melkein vuosi kun tämä "raskaus" alkoi... Mietin jo aiheuttiko kaavinta ongelmia rsskautumiseen... Toki on myös normaalia että raskaus odotuttaa itseään.. Toivottavasti kaikki olis pian ohi.

Minulle tämä oli jo useampi raskaus ja niitä onnistumisia kans, mutta ensimmäinen raskaus minullakin päättyi spontaaniin keskenmenoon... Raskaita asioita... :Heartred

Halaus Kaikille keskenmenon kokeneille!
 
Riepuletta ja Höyhen, pahoittelut, mitä joudutte läpikäymään. Se on niin surullista ja raastavaa!
Toki aluksi onkin ihan rikki. Mä itkin koko viikon, kun menetin ensimmäisen raskauden kohdunulkoisen myötä, munajohdinkin poistettiin. Aluksi ei ole mitään lohdullista sanottavaa tai ajateltavaa, mutta viikkojen kuluessa ihminen kyllä jaksaa surustaan nousta ja lähteä jatkamaan elämää.
Meillä kolmas kerta toden sanoi, ja rakas pikkuisemme on pian 5 kuukautta "nuori" :)
 
Kiitos voimaannuttavista viesteistä Höyhen ja Katjusha! Eilen kivut vaan koveni ja olin kaksinkerroin kippurassa lattialla ja itkin. Iso annos kipulääkkeitä vei vaan terävimmän kärjen kivusta. Verta tuli lorottamalla vessanpönttöön usean kerran, kunnes lopulta jotain isoa, limaista ja veristä putosi pönttöön :'( Nyt toivon, että ensi viikon ultrassa näkyisi tyhjä kohtu, ettei tarttisi kaavintaa. Siihen pitänee kuitenkin varautua.

Miten sulla Höyhen meni tänään polilla? Ja onnea Katjushalle pienestä ♡

Multakin iso halaus kaikille, jotka on kokeneet keskenmenon :Heartred. Se kaikki ihanuus, odotus ja jo muodostunut rakkaus särkyy, pyyhkästään pois kipujen saattelemana. On lohduttavaa lukea teidän muiden kokemuksia ja ajatuksia, kun seuraava raskautuminen pelottaa jo nyt. Mitä jos sama toistuu.. Kyllä tämän jälkeen osaa arvostaa elämää ihan uudella tasolla, vaikka sen syntymistä en ikinä itsestäänselvyytenä olekaan pitänyt. Ei auta kuin jatkaa eteenpäin päivä kerrallaan.
 
Eilen km, edellinen syksyllä. Pojat 6 ja 12v. Vielä oli iltatähti toiveissa mutta ei kai ole tarkoitettu. Harmittaa ihan älyttömästi. Mies ei halua enää yrittää, enkä tiedä jaksaisko enää itsekkään kolmatta keskenmenoa putkeen
 
Onnellinen odottaja sanoi:
Eilen km, edellinen syksyllä. Pojat 6 ja 12v. Vielä oli iltatähti toiveissa mutta ei kai ole tarkoitettu. Harmittaa ihan älyttömästi. Mies ei halua enää yrittää, enkä tiedä jaksaisko enää itsekkään kolmatta keskenmenoa putkeen
Click to expand...

Pahoittelut sinnekin :/ ja toipumista, miten ikinä päätättekään jatkaa.
 
Voimia kaikkille ja tsemppiä tulevaan naiset.Koin tammikuussa 2017 rv22 synnytyksen meidän Haliman sydän ei enää lyönyt ja synnytys oli tarkkaan ottaen 21+6rv kohdalla.Meidän tyttö Halima syntyi 6.1.17. Paino 920g klo:7:15.Halimalla oli turneri oireyhtymä ja sydän vikaa.Myös nestettä ja turvotusta ympäri kehoa myös sisäelimissä turvotusta ja nestettä.Raskaus sai viidennestä inseminaatiosta yritystä oli jo 2014 vuodesta.Synnytys oli kyllä koettelemus ja henkisesti raskas 11.1.17 oli meillä hautajaiset.23.1.17 jouduin vielä tämän kaiken jälkeen vielä kaavintaan ja se meni hyvin.Menkat on palautunut ja nyt odotetaan näitä toisia menkkoja tämän menetyksen jälkeen.Edellinen kierto oli 33kp.Jos ei tärppiä niin mennään tulevassa kierossa uudestaan inseminaatioon toivottavasti paremmalla menestyksellä :) Meidällä Halimalla todettiin Npultrassa 11mm turvotusta ja nestettä ympäri kehoa ja lääkäri myös huomasi saman.Otettiin istukkanäyte ja siitä saimme selville tuon turnerin ja tyttö vauvan.Seuranta ultraa meillä oli 2vk välein ru aikaan aika haastavaa oli nähdä lääkärin rakenteet tämän kaiken turvotuksen läpi :sad001 sydämessä kans oli problemaa.Sydänlääkäri totesi hänen ultrassa että sydän ei jaksa loppuun asti ja aikaa enää 4vk sydän ei jaksanut edes sitä 4vk.Sydämmessä oli vika tämä:Sydämmen vasenkammio ei supistunut kunnolla ja vuosi verta pois.
 
Itsellä viime viikolla alkoi vähitellen vuotaa verta niin että ei siteeseen jäänyt vain pyyhkiessä. Torstaina hieman lisääntyi vuoto että siteeseenkin tuli verta mutta ei paljoa. Pientä menkkajomoa oli koko päivän torstaina. Perjantaina piti mennä verikokeisiin katsomaan mikä on hgc tilanne. No kun olin lapraan nenossa niin tunsin kun olisi holjahtanut kerralla iso määrä verta. Menin vessaan ja pyyhkiessä paperiin jäi selkeä alkio. Ei sitten tarvinnut mennä verikokeisiin. Sen jälkeen verta vuotanut mutta ei mitenkään yli runsaasti. Hieman menkkoja runsaammin. Kipuja ei missän kohtaa ole ollut. Perjantai iltana tuli supistuksia. Hieman oli hassun tuntuista kun muisti viime raskaudesta miltä ne tuntui ison mahan kanssa. Nyt ensi viikon pe verikoe ja siitä parin viikon päästä uusi verikoe. Ja jos kaikki kunnossa eli nollat niin ei muuta kuin uutta yritystä. Tilanne tottakai harmittaa mutta toisen lapsen kaipuu on kova ja jos nyt jää harmittelemaan likaa niin pelkään että yrittäminen jää kokonaan.
 
Meille tuli kkm raskausviikolla 8. Sydän sykki vielä varhaisultrassa rv 6+1, mutta on lakannut sitten sen jälkeen jossain vaiheessa. Tarkkaa hetkeä ei tiedetä, koska koko vastasi enää 5+1 ultrassa, jolla varmistettiin kkm. Suru oli ihan suunnaton, itkin ensimmäisen viikon putkeen. Ensin kokeiltiin tyhjennystä Cytoteceilla, mutta kun niillä ei tapahtunut yhtään mitään, jouduin kaavintaan rv 9+1. Siellä tarkastettiin että kohtu on varmasti tyhjä ja annettiin kontrolliaika hcg-verikokeeseen kk päähän. Sain kuitenkin kohtutulehduksen, johon määrättiin kahdet antibiootit. Antibioottien ansiosta tuli sitten vielä kuukauden kestänyt hiivatulehdus, johon ei meinannut tepsiä suunkautta otettavat lääkkeet eikä voiteet. Nyt olen vihdoin toipunut ns. fyysisesti keskenmenosta. Menkkoja ei kuitenkaan ole vielä näkynyt, vaikka reilu 8 viikkoa on kaavinnasta. Henkisesti luulin jo olevani kunnossa, mutta sitten huomaan ajoittain miettiväni ja surevani asiaa. Joskus on helpompia päiviä, joskus vaikeampia. Unohtaa sitä ei koskaan voi, on vaan opittava elämään asian kanssa.
 
Päätimpä tulla näin reilun puolen vuoden jälkeen kirjoittelemaan kuulumisia. viimeksi kirjoitin hirveän pitkän romaanin - ehkä hyvä niin; tulipahan kevennettyä sydäntä aikoinaan ja huolehdittua ehkä mielenterveydestä siinä sivussa. Nyt ihan vain lyhyesti:

Multa löydettiin keskenmenon jälkeen kohtuontelosta myooma, hyvälaatuinen lihaskasvain. Pieni vihlonta vasemalla puolella kohtua osoittautui siis myoomaksi. Tiedän, että ovat melko yleisiäkin, mutta diagnoosin saatuani lannistuin. Gyne lohdutteli, että ei sen pitäisi vaikuttaa raskautumiseen, vaikkei kyllä tilannetta autakaan. Siinä hämilläni kuuntelin, että mitähän tuostakin nyt pitäisi ajatella :D

Tällä hetkellä kohdussa on hieman kasvaneen myooman lisäksi reilun 19:n viikon ikäinen vauvan alku :) Ensi viikolla edessä jännittävääkin jännittävämpi rakenne-ultra. Vielä melkein puolivälissä mentäessä pelkään hetkittäin, että tämä onni minulta riistetään, mutta pikku hiljaa olen alkanut antaa itseni myös nauttia raskaudesta.

Raskaus on ollut melko oireeton ja sitä myöten helppo. Aivan alussa minulla oli parin päivän ajan melko voimakkaita vuotoja, joita jälkeen päin uskallan veikata kiinnittymisvuodoiksi. Silloin odotin kuukautisia alkaviksi, mutta koskaan ne eivät sitten kunnolla alkaneetkaan..

Toivon, että tämä tuo uskoa ja toivoa edes jollekin teistä :) Ja että te, jotka olette joutuneet pettymään, saatte vielä oman pienen syliin saakka :Heartred
 
Hei! Siirryn odottajista tänne, eilen varhaisultrassa saatiin tietää että on tullut keskenmeno.. Nyt istun lamaantuneena kotona, en voi uskoa että meidän rakas pienen pieni lapsen alku on oikeesti viety pois :sad001

Tää oli mun eka raskaus, joten siksikin tuntuu todella pahalta. Miten tän yli voi päästä.. Nyt vuodan ja kipuilen täällä, eilen olin vielä "äiti". Elämä on julmaa :sad001
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top