Keskenmeno ja tunteet

[Solros]

Voi Naala, voimia kovasti! Muistankin sut tuolta syyskuisten puolelta. Mut lääkäriin vaan uudestaan, jos/kun nuo pari saikkupäivää ei riitä, ei riittäneet mullakaan. On tuo vaan niin kova paikka niin henkisesti, kuin fyysisestikin, että harvoin siitä parissa päivässä toipuu. Toivottavasti tyhjennys sujuu sulla hyvin, niin karulta kuin se kuulostaakin. Tuolla salaisella puolella on lisää vertaiskokemuksia, sinne kannattaa liittyä jos yhtään siltä tuntuu.

 

[PK]

Meillä todettiin tänään keskeytynyt keskenmeno. Keskenmeno on tapahtunut noin rv7, nyt raskausviikkoja olisi ollut 11+5. Olo on tosi surkea. Sanottiin, ettei sairaslomaa saisi kuin keskiviikon ja torstain lääkkeellisen tyhjennyksen puolesta. Keskiviikkona otan lääkkeet kotona. Ihanko totta mun pitäisi olla sitten henkisesti valmis töihin? Ahdistaa ihan kauheesti ja on niin paha olo. En ole edes tästä tiedosta toipunut kun murehdin jo miten olisin hyvä asiakaspalvelutyöhön kun pari päivää kuluu.

Julkinen ei tarjonnut yhtään päivää saikkua. Kävin siis ensin kiirevastaanotolla ja sain lähetteen seuraavalle viikolle ultraan. Yksityinen totes kkm ja kirjoitti viikon saikkua. Se ei riittänyt mulle, neuvolassa ei ollut lääkäri aikoja, työterveys oli tosi nihkeenä, mut totesin, että töihin en kykene, ni sain KAKS päivää, kun sanoin, että mulla on neuvolaan keskusteluaika tuon "kahden päivän päästä". Tsemppiä ja rauhassa asian käsittelyä

 

[Naala]

Laitoinkin liittymispyyntöä salaiselle puolelle. On jotenkin niin käsittämätön olo. Tätä pelkäsin, mutta silti kun lääkäri katsoi pitkään pimennossa olevaa näyttöä ja aloittaa asiansa kertomalla olevansa pahoillaan.. En ensin käsittänyt ja sitten iski lohduton itku. Yritin niin kovasti toivoa, että kaikki olisi hyvin. Mutta täytyy sanoa, että joku äidinvaisto tässä oli. Olen nähnyt unia siitä, kuinka lääkäri kertoo keskenmenosta. Olen miehelle niitä ihmetellyt, mutta on niissä vissiin joku pointti sit ollut

 

[amandatt]

Laitoinkin liittymispyyntöä salaiselle puolelle. On jotenkin niin käsittämätön olo. Tätä pelkäsin, mutta silti kun lääkäri katsoi pitkään pimennossa olevaa näyttöä ja aloittaa asiansa kertomalla olevansa pahoillaan.. En ensin käsittänyt ja sitten iski lohduton itku. Yritin niin kovasti toivoa, että kaikki olisi hyvin. Mutta täytyy sanoa, että joku äidinvaisto tässä oli. Olen nähnyt unia siitä, kuinka lääkäri kertoo keskenmenosta. Olen miehelle niitä ihmetellyt, mutta on niissä vissiin joku pointti sit ollut

Olen niin pahoillani Voimia!

 

[River]

Oon hirvittävän pahoillani Naala vie varmasti aikansa toipua Onhan sulla keskiviikkona joku tukena?

 

[Naala]

Oon hirvittävän pahoillani Naala vie varmasti aikansa toipua Onhan sulla keskiviikkona joku tukena?

Mies ilmoittaa tänään töihin, että sen täytyy jäädä kotiin huomenna. Olisin mennyt sairaalaan, mutta en saanut esikoiselle hoitajaa niin sovittiin että jään miehen kanssa kotiin ja hän vie mut sairaalaan jos asiat ei mene niin kuin kuuluisi

 

[Candice]

Mulla todettiin eilen nt-ultrassa kkm, viikkoja oli kasassa jo 13+0, mutta ilmeisesti oli mennyt kesken jo ihan alkuunsa. Eli oon n. 2kk kulkenut kuollut alkio kohdussa luullen onnellisena olevani raskaana. Oli aika shokki, vaikka tuhruvuodosta ja oireiden loppumisesta olin jotain jo aavistellutkin etukäteen. Luulin, että sikiö olisi kehittynyt edes jonnekin 10 viikolle, kun oireitakin kesti sinne saakka.

Tänään kävin gynen pkl:lla ja sain mifegynen, perjantaina joudun menemään sairaalaan tyhjennystä varten, kun istukkaa yms. materiaalia on niin paljon javviikot jo niin pitkällä. Ilmeisesti sikiöksi/alkioksi sopivaa löydöstä ei varsinaisesti ollut, paitsi joku 2-3mm kokoinen kökkö, joka gynen mukaan voisi olla ihan alkuunsa kehittymästä lakannut alkio. Kuulemma vaikea enää sanoa, kun keskeytymisestä on jo kauan aikaa.

Hirveimmältä tuntuu juuri tuo, että olen kantanut tietämättäni kuolemaa mukanani vaikka kuinka ja kauan. Haluaisin vain niin kovasti, että tämä kaikki olisi jo ohi. Muutenkin erilaisia tunteita vihasta ja katkeruudesta suruun risteilee tällä hetkellä päässä niin paljon, että en edes tiedä, mitä ajatella. Mieskään ei oikein ymmärrä, kun kerron varsinkin katkeruuden tunteista, ei ymmärrä, miksi puhun niin ilkeästi. En just nyt jaksa ajatella, mitä muut ajattelee, varsinkaan kun en nyt päin naamaa ole kenenkään toimintaa menossa todellakaan arvostelemaan, kunhan täytyy saada paha olo jotenkin ulos. Tuntuu, että ei sille oikein voi mitään puhua, kun ei tue mua yhtään niinku toivoisin.

 

[River]

Candice, sinäkin suuresti voimia suruun, tyhjennykseen ja asian käsittelyyn

 

[Candice]

Kiitos, Menninkäinem! Miten olet jaksellut? Meitä olikin monta toukokuisissa, joille kävi näin Samoin Naala, taidettiin saada huonot uutiset samoihin aikoihin, miten menee? Tänään ilmeisesti tyhjennys? Mikä hirveä sana muuten - tyhjennys - niin kylmä ja kliininen...

 

[Naala]

Mulla todettiin eilen nt-ultrassa kkm, viikkoja oli kasassa jo 13+0, mutta ilmeisesti oli mennyt kesken jo ihan alkuunsa. Eli oon n. 2kk kulkenut kuollut alkio kohdussa luullen onnellisena olevani raskaana. Oli aika shokki, vaikka tuhruvuodosta ja oireiden loppumisesta olin jotain jo aavistellutkin etukäteen. Luulin, että sikiö olisi kehittynyt edes jonnekin 10 viikolle, kun oireitakin kesti sinne saakka.

Tänään kävin gynen pkl:lla ja sain mifegynen, perjantaina joudun menemään sairaalaan tyhjennystä varten, kun istukkaa yms. materiaalia on niin paljon javviikot jo niin pitkällä. Ilmeisesti sikiöksi/alkioksi sopivaa löydöstä ei varsinaisesti ollut, paitsi joku 2-3mm kokoinen kökkö, joka gynen mukaan voisi olla ihan alkuunsa kehittymästä lakannut alkio. Kuulemma vaikea enää sanoa, kun keskeytymisestä on jo kauan aikaa.

Hirveimmältä tuntuu juuri tuo, että olen kantanut tietämättäni kuolemaa mukanani vaikka kuinka ja kauan. Haluaisin vain niin kovasti, että tämä kaikki olisi jo ohi. Muutenkin erilaisia tunteita vihasta ja katkeruudesta suruun risteilee tällä hetkellä päässä niin paljon, että en edes tiedä, mitä ajatella. Mieskään ei oikein ymmärrä, kun kerron varsinkin katkeruuden tunteista, ei ymmärrä, miksi puhun niin ilkeästi. En just nyt jaksa ajatella, mitä muut ajattelee, varsinkaan kun en nyt päin naamaa ole kenenkään toimintaa menossa todellakaan arvostelemaan, kunhan täytyy saada paha olo jotenkin ulos. Tuntuu, että ei sille oikein voi mitään puhua, kun ei tue mua yhtään niinku toivoisin.

Olen niin pahoillani, paljon voimia asian käsittelyyn Olen käynyt ihan samanlaisia fiiliksiä mielessäni läpi ja tuntuu että läheisten tuki on jotenkin aivan riittämätön. Mies ei täysin ymmärrä, yrittää kyllä silti tukea. Äiti pahoitteli, mutta ihmetteli miksen mene töihin. En olisi itsekään varmaan osannut suhtautua oikein, jos joku olisi kertonut minulle keskenmenostaan. Tällä hetkellä lohduttavin on ollut äitipuolen puhelu, jossa sanoi että saa soittaa koska vaan jos haluaa juttuseuraa. Esitti edes ymmärtävänsä kuinka rankkaa tämä on ja oli vaan ihan läsnä kun vuodatin puhelimessa suruani ja ajatuksiani. On niin kamala ajatus, että olen kantanut sitä kuollutta lasta sisälläni vaalien sitä ja odottanut innolla kaikkea tulevaa. Vaikkei mikään ole ollut niistä ajatuksista mahdollinen enää 5 viikkoon Niin surkeaa.

Ja alempaan viestiin viitaten, tyhjennys oli suunniteltu keskiviikolle, mutta alkoikin tapahtua jo esilääkityksellä tiistaina.. Söin silloin lääkkeet ja homma pysähtyi. Sikiö poistui, mutta muuta raskausmateriaalia jäi. Söin eilen uudet lääkkeet, oli pientä vuotoa ja sekin jäi taas. En uskalla soittaa polille, pelottaa ihan kauheesti se että sanotaankin tutkimatta että varmaan kaikki tuli pihalle ja sit ei tullutkaan. Samalla pelottaa ihan kauheesti, että sanotaan että tarkistetaan ultralla tuliko ja todetaan että kaavitaan. Se kaavinta on niin iso mörkö mun mielessä.

 

[Candice]

Tsemppiä Naala! Toivottavasti tyhjentyisi kunnolla niin pääsisit toipumaan! Vaadi sitä ultraa, kun soitat. Mulla pahin nyt ohi, oon vielä sairaalassa, mutta nyt kun kohtu on todettu ultralla tyhjäksi niin tuntuu, että mielikin on jo paljon parempi ja henkinen toipuminen pääsee alkamaan. Tunnistan niin hyvin tuon tunteen, että sitä pientä on kantanut mukana viikotolkulla, tietämättä, että mitään elämää ei oo enää ollu. Se on ollu mullekin se ahdistavin ajatus.

Ei kyllä ihan helpolla mennyt, mutta on tosiaan helpompi jo olla. Vielä kun pääsis kotiin. Mulla tuli paljon vuotoa ja paineet romahti, niin voi olla, että pitävät yön yli. Nyt kylläkin jo ihan hyvä, joskin hutera olo.

 

[Naala]

Tsemppiä Naala! Toivottavasti tyhjentyisi kunnolla niin pääsisit toipumaan! Vaadi sitä ultraa, kun soitat. Mulla pahin nyt ohi, oon vielä sairaalassa, mutta nyt kun kohtu on todettu ultralla tyhjäksi niin tuntuu, että mielikin on jo paljon parempi ja henkinen toipuminen pääsee alkamaan. Tunnistan niin hyvin tuon tunteen, että sitä pientä on kantanut mukana viikotolkulla, tietämättä, että mitään elämää ei oo enää ollu. Se on ollu mullekin se ahdistavin ajatus.

Ei kyllä ihan helpolla mennyt, mutta on tosiaan helpompi jo olla. Vielä kun pääsis kotiin. Mulla tuli paljon vuotoa ja paineet romahti, niin voi olla, että pitävät yön yli. Nyt kylläkin jo ihan hyvä, joskin hutera olo.

Yritin vaatia ultraa, kun olin kahdesti yhteydessä eilen. Ensimmäinen vastannut oli tosi tympeä, kehoitti vaan seuraamaan oloja. Seuraava mukavempi mutta sanoi että ei oo tarkoitus saada raskausmateriaaleja pois päivässä eikä parissa vaan kolmessa viikossa.. Ei nähnyt lääkärin tekstejä, niin sanoi ettei voi ottaa kunnolla kantaa asiaan. Miksi lääkäri sitten antoi mulle uudet lääkkeet toissapäivänä jos ei ollut tarkoituskaan saada loppua raskausmateriaalia pois? Hämmentää ja kieltämättä ahdistaa. Sanoi ymmärtävänsä mun ahdistuksen mutta ultra ei ole mahdollinen ennen positiivista raskaustestiä.

 

[Candice]

Siis mitä ihmettä! Minä ainakin oon käsittänyt niin, että se kaikki raskausmateriaali nimenomaan on tarkoitus niillä lääkkeillä saada pois ja se jälkivuoto voi sitten kestää. Ihan kamalaa, jos joudut odottamaan niin pitkään, ikään kuin ei olisi jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa! Olisko sun mahdollista päästä vaikka yksityiselle ultrattavaksi? Minunkin pitää kyllä ilmeisesti tehdä vielä raskaustesti sitten kolmen viikon päästä, kun eihän se ultrakaan ihan 100% varma oo.

 

[Naala]

Siis mitä ihmettä! Minä ainakin oon käsittänyt niin, että se kaikki raskausmateriaali nimenomaan on tarkoitus niillä lääkkeillä saada pois ja se jälkivuoto voi sitten kestää. Ihan kamalaa, jos joudut odottamaan niin pitkään, ikään kuin ei olisi jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa! Olisko sun mahdollista päästä vaikka yksityiselle ultrattavaksi? Minunkin pitää kyllä ilmeisesti tehdä vielä raskaustesti sitten kolmen viikon päästä, kun eihän se ultrakaan ihan 100% varma oo.

No mä jo miehelle puoliksi vitsillä heitin, että nytkö tässä joutuu mennä yksityiselle ultraan varmistamaan että kohtu on oikeasti tyhjä On vähän 50-50 mahdollisuus, että siellä on jotain tai ei oo..

Millaisen ohjeistuksen sait raskaustestin tekoon? Kun mulle sanottiin, että 5 viikon päästä raskaustesti. Niin pisti silmään 3 viikkoa et onko näissäkin eroja Ja jos uutta raskautta haluaa yrittää, niin vähintään yhdet kuukautiset pitää olla välissä. Ja painotettiin että suojaamatonta yhdyntää ei saa olla ennen kuin 5 viikkoa ja yhdet kuukautiset on menneet.

 

[River]

No meille sanottiin, että periaatteessa suositellaan, että olisi yhdet kuukautiset välissä, että helpompi määrittää raskauden kesto, mutta tuskin on haittaa, jos ei olekaan menkkoja.

Meillä km alko 1.10., polilla tyhjennys 21.10. ja negatiivinen raskaustesti tuli viimein 28.10. Testasin mielenkiinnosta vähintään pari kertaa viikossa, niin näytti positiivista tuohon asti. Seuraava ovulaatio olikin sitten testien ja oireiden mukaan jo 31.10., mikä varmaan piti paikkansa, kun menkat alkoi nyt 13.11. Tuntui, että km-projekti kesti ikuisuuden, mutta nopeastihan se kierto tuli sieltä sitten meillä.

Hirveesti tsemppiä teille! Mä just tosiaan kävin yksityisen kautta, kun oli tosi vahvasti fiilis, ettei kaikki vain ole voinut tulla ulos eikä ollutkaan. Neuvolasta käskettiin soittaa terveyskeskukseen tai polille suoraan, terveyskeskuksesta sanottiin, että kyllä luonto hoitaa ja polilta sanottiin, että tarvitaan terveyskeskuksen lähete. Että kiitti vaan julkinen terveydenhuolto.

 

[Candice]

Joo, 3 viikkoo mulle ainakin sanottiin. Ja soitella sit, jos näyttää edelleen plussaa. Eli eroja näköjään on. Uuden raskauden yrittämisestä ei puhuttu sen suuremmin, kun sanoin, että ei oo nyt ajankohtainen, mutta käsittääkseni sit ku on sen negatiivisen testin tehnyt, niin ei oo mitään estettä. Sen verran sanottiin, että ei suositella yhdyntää ylipäätään sen vuodon aikana. Suositus on kai, että olis ne yhdet menkat ja sekin vaan sen takia, että helpompi määrittää se raskauden kesto. Miten voi olla näin erilaiset ohjeet

No eipä ole Menninkäinem mennyt ihan putkeen sullakaan. Ihan älytöntä minkälaista kohtelua ja edestakaisin pompottelua km-potilaat saa osakseen. Itellä meni ohi onneks sen puolesta ihan ok ainakin tähän asti, vaikka muuten meni vähä miten meni.

Mä luulen ja toivon, että mullakin kierto tasoittuu suht nopeasti ja varmaan testikin näyttää negaa sit joulukuun alussa. Mulla on vuoto niukentunu jo niin paljon, että ei tuu ku vähä pyyhkiessä. Mut mä lorottelinkin vähä reilummin kerralla, mitäpä sitä viikotolkkuun tuhruttelemaan... Meillä uusi yritys alkaa varmaan aikasintaan keväällä, niin ku alunperinkin oli tarkoitus, ja yritetään vaan jatkaa tästä normaalia elämää eteenpäin. Mun hemoglobiini oli tänä aamuna edelleen alle 100, että senkin puolesta pitää antaa kropan ensin toipua.

Toivottavasti teillä molemmilla tärppäisi pian uudelleen!

 

[Naala]

No meille sanottiin, että periaatteessa suositellaan, että olisi yhdet kuukautiset välissä, että helpompi määrittää raskauden kesto, mutta tuskin on haittaa, jos ei olekaan menkkoja.

Meillä km alko 1.10., polilla tyhjennys 21.10. ja negatiivinen raskaustesti tuli viimein 28.10. Testasin mielenkiinnosta vähintään pari kertaa viikossa, niin näytti positiivista tuohon asti. Seuraava ovulaatio olikin sitten testien ja oireiden mukaan jo 31.10., mikä varmaan piti paikkansa, kun menkat alkoi nyt 13.11. Tuntui, että km-projekti kesti ikuisuuden, mutta nopeastihan se kierto tuli sieltä sitten meillä.

Hirveesti tsemppiä teille! Mä just tosiaan kävin yksityisen kautta, kun oli tosi vahvasti fiilis, ettei kaikki vain ole voinut tulla ulos eikä ollutkaan. Neuvolasta käskettiin soittaa terveyskeskukseen tai polille suoraan, terveyskeskuksesta sanottiin, että kyllä luonto hoitaa ja polilta sanottiin, että tarvitaan terveyskeskuksen lähete. Että kiitti vaan julkinen terveydenhuolto.

Miten se homma sitten eteni siitä, kun yksityisellä todettiin ettei ollut tullu kaikki ulos? En oo siis vuotanut lääkesatsi nro2 jälkeen juurikaan, eilen illalla tuli vähän veristä limaa paperiin pyyhkiessä mut vaikka tänään niin ei oo kans tullu mitään.. Haluaisin vaan kovasti tietää että pitäisikö sieltä tulla vielä jotain ylimääräistä vai onko ok vaihteleva jälkivuoto..

En tiiä vielä sitä, että olisinko valmis yritykseen ns heti kuin mahdollista. Tilasin ovistestejä jo, että voi ainakin alkaa seurailla sit kun siltä tuntuu. Vauvan haluaisin edelleen ensi vuonna, mutta emt ei oo jotenkin uskoa siihen että sen saa. Se usko vaan lorisi veren mukana viemäriin.

 

[River]

Luulen, että Naala helpottaa sitten vähän, kun saat sen negatiivisen raskaustestin eli kaikki tämä epävarmuus ja inhottavuus on takana. Itselle kävi niin, että kun ensin tuli se negatiivinen raskaustesti ja sen jälkeen perään positiivinen ovistesti (mitä ei hyödynnetty), niin pääsi jotenkin eteenpäin ihan eri tavalla kuin silloin vuodon aikana.

Mä kävin tosiaan kahden viikon kohdalla yksityisellä, joka laittoi polille lähetteen ja sieltä soitettiin sitten heti perään ja menin viikon päästä sinne. Olisivat ottaneet ilmeisesti jo aiemmin, mutta lähettävä lääkäri ehdotti sitä viikkoa, jos kuitenkin tulisi loput itsestään ulos. No sen yksityisen jälkeen ei juuri vuotoa ollut eli menin polille. Siellä tähystyksessä napsautti jonkun palan vielä pois. Siitä vuorokauden sisään tuli kerran isompi ryöpsähdys ja sitten vuoto heikkeni ja loppui muutaman päivän sisällä. Mutta oon käsittänyt, että vuodon määrä voi vaihdella ja loppua hetkeksi kokonaan ennenkuin jatkuu taas yhtäkkiä.

Mulle sanottiin polilla ennen tarkistusta, että jos tähän mennessä ei ole tyhjentynyt loppuun asti, niin ei varmaan lääkkeet enää auta, että se on kaavinta tai nuo ilman nukutusta tehtävät toimenpiteet. Mietin, että onkohan sullakin niin, kun kroppa pitänyt jo pitkään raskausmateriaaleista kiinni :/ Jos nyt tulee vuotoon tauko, niin varmaan vielä soittaisin, ettei viime kerran jälkeen ole tullut mitään ulos, että mites nyt edetään.

 

[Naala]

Luulen, että Naala helpottaa sitten vähän, kun saat sen negatiivisen raskaustestin eli kaikki tämä epävarmuus ja inhottavuus on takana. Itselle kävi niin, että kun ensin tuli se negatiivinen raskaustesti ja sen jälkeen perään positiivinen ovistesti (mitä ei hyödynnetty), niin pääsi jotenkin eteenpäin ihan eri tavalla kuin silloin vuodon aikana.

Mä kävin tosiaan kahden viikon kohdalla yksityisellä, joka laittoi polille lähetteen ja sieltä soitettiin sitten heti perään ja menin viikon päästä sinne. Olisivat ottaneet ilmeisesti jo aiemmin, mutta lähettävä lääkäri ehdotti sitä viikkoa, jos kuitenkin tulisi loput itsestään ulos. No sen yksityisen jälkeen ei juuri vuotoa ollut eli menin polille. Siellä tähystyksessä napsautti jonkun palan vielä pois. Siitä vuorokauden sisään tuli kerran isompi ryöpsähdys ja sitten vuoto heikkeni ja loppui muutaman päivän sisällä. Mutta oon käsittänyt, että vuodon määrä voi vaihdella ja loppua hetkeksi kokonaan ennenkuin jatkuu taas yhtäkkiä.

Mulle sanottiin polilla ennen tarkistusta, että jos tähän mennessä ei ole tyhjentynyt loppuun asti, niin ei varmaan lääkkeet enää auta, että se on kaavinta tai nuo ilman nukutusta tehtävät toimenpiteet. Mietin, että onkohan sullakin niin, kun kroppa pitänyt jo pitkään raskausmateriaaleista kiinni :/ Jos nyt tulee vuotoon tauko, niin varmaan vielä soittaisin, ettei viime kerran jälkeen ole tullut mitään ulos, että mites nyt edetään.

Mä varmaan menettäisin viimeisenkin järkeni ilman tätä foorumia, jotenkin ihan kauheen lohduttavaa kun on ihmisiä jotka käy samankaltaisia asioita läpi. Ollu sellainen vainoharhainen hullu -fiilis jo silloin, kun vinguin neuvolasta lähetettä päivystykseen ja tuntunu vaan että jatkan sitä linjaa, näiden mun fiilisten kanssa. Mutta toisaalta, ei se fiilis ollut väärä silloin päivystyksessä ensimmäistä kertaa käydessä eikä kyllä toisellakaan kertaa kerta materiaalia oli jäänyt kohtuun. Kai nää kaikki järjestyy jossain kohtaa ja elämä helppottaa. Ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että ehkä mä selviänkin.

 

[PK]

Niin samanlaisia ajatuksia läpikäyneenä. Mulla on se hyvä kokemus tästä jälkimmäisestä km, että neuvola kuunteli mua. Mulla vaihtu kotikunta kesäkuussa. Alkuvuoden km jälkeen en saanut neuvolasta oikein mitään muuta irti kuin, että odota yhet kuukautiset ennen seuraavaa. Tän toisen aavistin, et kaikki ei oo varmasti hyvin, ja ku soitin neuvolaan, ni hoitsu otti asiakseen ja vaikka ei saanut neuvolääkärille aikaa, ni opasti mut eteenpäin. En joutunut siinä hetkessä jäämään yksin. Ja sitten kun kkm oli todettu, ni sain neuvolasta psyykkistä tukea,ja turvan siihen, et jos vielä (silloin se tuntu utopistiselta ajatukseltakin)raskaudun, saan neuvolapsykologin kuvioon,jos tartten.
Kkm jälkeen tosiaan odotin sitä hetkeä, että vuoto loppuu ja testi näyttää negaa, että saa alkaa pääkoppaa parantaa ilman fyysistä puolta.
Ai nii, ja mulla oli myös se sama, et miten on voinut olla niin onnellisesti raskaana ja pyh, "vauva" ollut kuolleena jo pari-kolme viikkoa!? Kävin itsesyytökset läpi ja myös sen, et mielestäni siinä hetkessä miehenkin olis nii paljo parempi ja helpompi elää tätä elämää jonkun muun kanssa.

Voimia! Ja aikaa asian läpikäyntiin.
Ajan kanssa pääsee eteenpäin