Tervehdys kaikille odottaville!
Kyllä se vaan niin on kuin mitä Minnis tuumasi: kaikesta huolimatta aika näyttäisi kuluvan aika nopeastikin. Siitä todellakaan ei ole kauaa, kun testi näytti plussaa ja seuraavat kaksi viikkoa suorastaan matelivat. Nyt on ajan kulku kiihtynyt sen verran, että mulla menee jo sekaisin, että monesko viikko on jo käynnissä. Mutta tänään siis 9+3. Pikku hiljaa alkaa maaginen 12 viikkoa lähestyä.
Minnis, sä teit sen dopplerin kanssa perustavaa laatua olevan virheen!!! Sä varmaan epäilit etukäteen, et sun mies suhtautuu asiaan juuri noin (ihan niin kuin minäkin arvasin omastani). Juuri sen vuoksi, hankinta tehdään ENSIN ja vasta sitten "keskustellaan" asiasta miehen kanssa =) Silloinkin asia otetaan puheeksi tyylliin: Kulta, katso mitä ihanaa mä ostin meille! Okei, tässä vaiheessa saa pienet valitukset niskaansa (sain jo), mutta ei se ainakaan meillä kauaa kestänyt. Nyt mun täytyy kyllä tsempata sen verran, etten uppoudu kuuntelemaan sydänääniä itsekseni pitkin iltoja. Tsekkaan vain aina silloin tällöin (esim. kun mies myöhempään töissä), että kaikki on mahassa kunnossa. Sen verran kyllä ajattelin tehdä, että annan lasten (siis ne kaksi puolikastani) kuunnella sydänääniä sitten joskus. Ovat varmasti innoissaan. Odotan innolla sitä, että kerromme heille. Kiva nähdä kuinka reagoivat.
Mulle on muuten tapahtunut kummia. Mä olen laihtunut parin viikon aikana pari kiloa. Mulla on tällä hetkellä muutama ylimääräinen kilo, muttei montaa. Ja nyt vaikka olen syönyt paljon useammin kuin aikaisemmin, niin paino on laskenut. Tämä on tietty hyvä siinä mielessä, ettei heti raskauden alkuun tulee kauheasti ylikiloja. Samalla myös turvotukseni on laskenut, niin että mammahousut meinaavat valua alas... Mä aloinkin jo epäilemään, että näinköhän olen raskaana enää ollenkaan. Ei nimittäin ollut vatsakipujakaan ja rinnatkin näyttivät pienentyneen (eikä kovin arat). Mutta sitten viikonloppuna rinnat olivatkin yhtäkkiä sairaan turpeet ja kipeet. Et ehkä sit kuitenkin olen edelleen raskaana=)