Kesämassun kasvattajat 2009

helvi puhuu asiaa, kyllä niitä pienempiä vaatteitakin saattaa todella (yllättäen) tarvita. Olin ostanut pienimpänä kokona kokoa 56 ja nyt sitten onkin etsitty kissojen ja koirien avulla kokoa 44. Sekin on vielä vähän suuri, mutta menettelee.

Meillä vauva säästyi keltaisuudelta, mutta muita alun kankeuksia on joitain ollut. Ei tosin mitään ihmeempiä. Ja kaikeksi onneksi vauva hengitti itse syntyessään (kuulin syntymäitkunkin), joten siinäkään mielessä ei ole odotettavissa aivojen hapenpuutteesta johtuvia myöhempiä ongelmia. Joitain muita keskosuudesta johtuvia "ongelmia" voi toki myöhemmällä iällä ilmetä, mutta en jaksa niistä vielä stressata.

Vauva on tosiaan tulossa kotiin, mutta keskosen kanssa ei ihan normaalia vauva-arkea kyllä pääse viettämään. Vuorokauden ympäri on herätettävä vauva syömään 3 tunnin välein. Ei lipsumisia. Taitaa lähiviikkojen unet jäädä todella vähälle... Ja tietysti kyttään jatkuvasti että hengittäähän se. Ehkä se (toivottavasti) helpottaa ajan kanssa.

Sydämelliset onnittelut näin kollektiivisesti kaikille vauvan jo saaneille ja tsemppiä muille raskauden loppumetreille!
 
Kylläpäs täällä käy vilske..[:)] Mulla ei taas nyt mitään tuntemuksia, että synnytys edes olisi lähellä. Kivut hävinnyt ja supistukset vähentyneet. Tosin nyt ei haittaakaan. Luin lehdestä, että Tyksin yksi synnyttäneiden osasto olisi suljettu juhannusaattoon asti.. Siellä joutuu sitten käytävälle oleskelemaan.. Todella kiva homma..[:@]
 
Onneksi olkoon kaikille vaavinsa jo syliin saanneille..[:)]
 
Hep!
Täällä on vauva eilen käyty taas ultraamassa, ja kaverilla on kaikki vallan hyvin. [:)] Vaikkakin pieni se ilmeisesti muka vieläkin on, lupailevat nyt sitten semmosta kolmekiloista pikkuista meille, riippuen toki siitä koska hän päättää syntyä. Saatiin vielä yksi kontrolli aika tuonne juhannuksen jälkeiselle viikolle, että kattovat kasvaako vaaveli nyt niinkuin pitäisi, vai mitä se touhuaa. Mutta siis mitään jättiläistä ei ilmeisesti ole tulossa ainakaan tähän osotteeseen, mutta eipä se meitä haittaa. Lääkäri totesi että on terveen ja virkeän oloinen kaveri, ja se on meille se tärkein juttu tässä hommassa toki.
Onnea Greippi pienestä tylleröstä! [:D]
Ja minun päivieni iloksi on ilmestynyt liitoskivut (vko34+0) jotka tuntuu vain voimistuvan. Aika hölömö tunne kun nousee istumasta niin menee tovi semmosta mummoiluköpötystä ja sitten pikkuhiljaa alkaa vetreytymään. Saa nähä kauanko pääsee liikkeelle ilman rollaattoria! [;)]
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille masukkaille ja jo vaavinsa syliin saaneille!
 
Onnea Lumienkelille ja Greipille!

Neakka
, ne liitoskivut eivät sitten häviä itsestään kun ovat ilmaantuneet vaan tuppaavat pahenemaan. Mulla on käytössä apuvälinelainaamosta tukivyö joka pitää lantion paremmin kasassa. En ole päässyt kivuista vyöstä huolimatta, mutta vyön avulla kivut pysyvät kutakuinkin kurissa. Älä turhaan ärsytä kipua, siinä menee monta päivää kun kipu laantuu.

Idahon tavoin nälkä vaivaa täälläkin, koko ajan mietin mitä söisin. Maha on ollut sen verran alhaalla koko ajan etten ole kärsinyt ylipäätään hengenahdistuksesta tai olemattomasta vatsalaukusta. Ruoka maistuu ja herkutkin.

Mini, laita laput korville sukulaisten kommenttien suhteen. Kunpa sitä osaisi itsekin sitten olla kuuntelematta muiden mielipiteitä ja "neuvoja", niitä rupeaa kuulema satelemaan eritoten lapsen jo synnyttyä. Yhtäkkiä kaikilla on mielipide ties mistä asiasta. Vaippa-asiaan palatakseni: 1 harso=1 vaippa, harsot kuivuvat hetkessä ja sillä aikaa paksummat vaipat voivat rauhassa roikkua narulla. Meilläkään ei ole kuivausrumpua, mutta eiköhän tuo silti onnistu.

Aika menee niin nopeasti, nyt ollaan jo muutama päivä juhannuksesta! Taidetaan miehen kanssa olla ihan kaksistaan. Jätetätään kaikki ryyppyseurueet väliin ja suunnitelmissa mennä piknikille, jos sää sallii.
 
Meille syntyi 12.6. klo 17:30 3750g painava ja 51cm pitkä poika <3 <3 <3

Nyt ollaan kotona, jännittää [:)] Synnytys meni todella hyvin, siitä lisää myöhempänä. Kunhan pikaisesti ilmoitin [:D]
 
kylläpä rupeaa toi synnytys päässä pyörimään toden teolla. välillä kun menen kauppaan tai olen jossain asioilla, tulee mieleen, mitä jos nyt vedet poksahtaa[:D] viimeksi nauroin itsekseni, kun kiipesin solariumiin, olis varmaan vähän noloa selittää hnkilökunnalle, että ups, kävi pieni vesivahinko. taidan jättää ne solkut sikseen.
musta välillä tuntuu, että vauva on laskeutunut, välillä hän on ihan keuhkoissa, kai hän voi vielä siellä hyppiä...
Niiin, Idaho, kuulin kans anopilta jotain tosta Tyksin käytävistä, oliko siellä hometta vai mikä lienee? pitääkö harkita sitä Salon vaihtoehtoa, jos tulee lähtö ennen Juhannusta?
 
Natsku: Lehdessä luki, että työntekijät homeen kannalla.. Muuten sanottiin että tehdään vaan remonttia.. Jos oikeen luin. No onneksi avaavat osaston jo juhannusaattona.. Mulla ainakin semmoinen olo, ettei muutamaan viikkoon synny.. huoooh...

Huomenna suunnitteilla ostosreissu ikeaan.. Saas nähä kuinka käy..[:)]
 
No niin, mies omi taas vauvan, niin minä tulen tänne kirjoittelemaan...
Joku kirjoitteli, että kaikki oireet on hävinneet, mutta siihen ei sitten kannata tuudittautua [:D] Multakin katosi yksi kerrallaan kaikki oireet, ja olinkin jo ihan varma, että käynnistämään joudutaan, mutta eipäs siinä sitten niin käynytkään.

Supistukset alkoivat viime torstaina aamupäivällä ihan vaan yhtäkkiä. Siinä sitten kirjasin niitä ylös ja silitin ja pyykkäsin ja tein pannukakkua aikani kuluksi. Pannukakun ollessa uunissa tajusin supistusten välin olevan 4-6 minuuttia. Odotettiin vielä se pannari pois uunista ja sitten lähdettiin tarkastukselle TAYSiin.
Kohdunsuu oli sentin auki ja kaulaakin jäljellä, ja lisäksi maatessani siellä tutkimuspedissä suppareiden väli kasvoi syystä X melkein varttiin, joten sanoivat, että jos vaan kipujen kanssa pärjään, voisin vielä kotiin mennä, ja tultiin takaisin. Kotona supistukset taas menivät kipeämmiksi ja tiheämmiksi ja muutaman tunnin päästä lähettiinkin taas sitten TAYSiin takaisin.
Avautumisvaihe oli pitkä, 20:47 tuntia, meinasi usko loppua jo useampaan kertaan... Tilanne eteni niiiiiiin hitaasti. Kivut pysyivät kyllä ihan hyvin kurissa Petidinillä ja ilokaasulla. Perjantaina puolenpäivän jälkeen olin sen verran auki, että lääkäri puhkaisi kalvot. Sitten nopeutuikin homma huomattavasti, ja supistukset muuttuivat sen verran voimakkaiksi, etten enää oikein pärjännyt ilokaasulla.
Sain epiduraalin, ja on se vaan ihme hommeli [:)] Jouduin monitorista katsomaan, että koska supistaa, niin totaalisesti vei kivun. Nukahdinkin siinä reilun tunnin.
Sitten noin 16:30 alkoi ponnistuttaa. Sekään ei sattunut, tuntui kuin olisi ollut "iso hätä". Loistava kätilömme antoi "ähkimisluvan", koska olin täysin auki. Eli sain pikkuisen koittaa kyljelläni "ähistellä" vauvaa alaspäin, mutta vielä en saanut varsinaisesti ponnistaa. Ähkiminen helpotti kuitenkin hyvin sitä hätää [:D] Sitten, klo 17: 17, sain luvan ponnistaa, ja klo 17:30 syntyi pikku prinssimme. Ponnistusvaihe oli siis lyhyt, ja kiitos kätilömme, mielestäni sekin melko kivuton. Ei jouduttu leikkaamaan, eikä paljon ompelemaankaan, vaikka pikkuinen syntyi käsi poskella.

Sitä tunnetta, minkä nyytin syntymä sai aikaiseksi, on turha edes yrittää kuvailla... Ja se onnesta pakahtumisen tunne aina kun katsoo tuota pientä... Voi voi. Täysin uskomatonta.

Mutta juu, siinä siis minun synnytykseni pähkinänkuoressa, mulla kävi ihan satumainen säkä. Lääkitys kohillaan koko ajan ja mulle sattuneet kätilöt ja muu henkilökunta niin uskomattoman ihanaa ja todella ammattitaitoista porukkaa... Ei ois voinut paremmin mennä.

Nyt menen syöttämään vauvaa, pitää kolmen tunnin välein syöttää, kun on hitusen keltainen. Isosti tsemppiä kaikille, joilla on vielä synnytys edessä!
 
Paljon onnea Tipitii! Vaan etpä totisesti kauaa viihtynyt sairaalassa!

Itsellä on aika voimaton olo tällä hetkellä. Päivät menevät tekemättä juuri mitään, nukun päikkäreitä ja syön [;)]. Ei kait siinäkään mitään vikaa ole ja tarpeeseen ovat varmasti. Silti mietin että jos tänään tulisikin lähtö synnärille, mitä asioita pitäisi olla hoidettuna kotona? No miljoona juttua... Mutta kun en jaksa tehdä/pysty itse tekemään... Vaan eivätpä nuo hommat taida ikinä loppua. Mutta jos nyt edes sen synnärilaukun pakkaisi.
 
Mä aina siirrän tota kassin pakkaamista seuraavaan päivään.. taitaa jäädä pakkaamatta.. Ellen sitten saa itteäni niskasta kiinni..[:)] Muutenki pitäisi kaikkea kotona vielä tehdä.. mutta en vaan saa aikaiseksi.. pistää ihan vihaksi[:@]
 
Täällä käykin vilske [:)]
Myös meillä totutellaan vauva-arkeen: Poika syntyi 7.6., imukuppiavusteisesti ilman epiduraalia, kaikenkaikkiaan synnytys kesti hieman alle 7,5 tuntia ensimmäisestä supistuksesta lapsen syntymään, eli tooodella nopeasti ottaen huomioon, että esikoinen kyseessä. Painoa pojalla oli rapiat neljä kiloa, ja pituutta 52cm.
 
Paljon onnea joka vauvakotiin! Laittakaahan taas kuulumisia kunhan maltatte ja kerkiätte. Tipitii, kiitos positiivisesta synnytyskertomuksesta, niitä on mukava lukea.

Täällä on sairaalakassi pakattu jos tulee nopea lähtö. Lisäksi lista jääkaapin ovessa mitä pitää vielä pakata lähtiessä mukaan esim. eväitä ja hammasharja. Sain viikonloppuna myös muutaman lisävinkin mitä kannattaa ottaa mukaan; mm. kylpytakki, villasukat, omat sukat ja korvatulpat. Ainoa mitä vaaditaan mukaan on tosin äitiyskortti [:)]

Juhannus vietetään visusti Helsingissä kun ei uskalla lähteä mihinkään. Ehkä pienelle köpöttelylenkille Seurasaareen kokkoa katsomaan.
 
Aurinkoiset onnittelut uusista perheenjäsenistä[:)][:)][:)] Kiva lukea erilaisia kokemuksia ja pohjustaa tulevaa seikkailua...

Eilen oli viimeinen lääkäri (36+3), tietty ellei mitään ihmeitä tapahdu. Kaikki oli mallikelpoisesti (ainakin vielä), lääkäri oli puheidensa mukaan erittäin tyytyväinen - niin kuin hänellä olisi osaa tai arpaa[;)]
Paino +1082g/ vk (oho)
Turvotus -
RR 125/67
Pissanäyte puhdas
B-Hb 139 [:)]
Sf-mitta 33,7
Lapsiveden määrä normaali
Painoarvio 2300g
Tarjonta rt, ei kiinnittynyt
Sydämensyke 137
Kohdunsuu pehmeä ja kiinni
Kohdunkaula 1cm

Tutkimus tuntui hieman kivuliaammalta kuin aiemmin, muttei kestämätön. Pitäisi tulla normaali alatiesynnytys - saas nähdä... Lääkäri totesi, että onpas tiukat lantiopohjan lihakset, mutta eiköhän ne jousta - ihan kuin se ei olisi hyvä asia, ja joka paikassa höpötetään, että treenatkaa treenatkaa... Ota tuosta nyt sitten tolkku.

Painoarvio oli yllättävän vähän. Toisaalta tehty käsituntumalta, että kuinka paikkaansa pitävä se on senhän näkee sitten...
 
Ai niin se unohtui, että lääkäri sanoi, että nyt sitten pitää tehdä liikeseurantaa siis sitä 10 per tunti. Miun kuulemma helppo tehdä, kun on niin aktiivinen vauva. Ilmaisi asian niin, että loppuajan ennen synnytystä pitää laskea joka tunti ne liikkeet?!?! Tarkoitti varmaan, että jos on tavallista hiljaisempi, niin sitten - ainakin toivon mukaan tarkoitti niin[8|]
 
Isot onnittelut kaikille vauvan saaneille ja tsemppiä alkuaikoihin! Täällä on tosiaan tapahtunut paljon sitten viime lukemisen.

Mini, täällä on sama tilanne: vauva on perätilassa eikä kääntämistä ilmeisesti edes yritetä kohdun rakenteen tähden. Ultraus on vielä tekemättä, joten sieltä saanee lisätietoa. Vaikea olla ajattelematta asiaa, vaikka onkin päättänyt, että vasta ultran jälkeen ryhdytään pohtimaan mitä tehdä. Perätilasynnytyshän ei ole täysin ongelmaton ja sisältää enemmän riskejä kuin normisynnytys, mutta jos vaan tietäisi, että vauva ei ole kovin kookas, niin kyllä siihen kallistuisin. Ultrassa kokoarvio ilmeisesti heittää kuitenkin jonkun verran, mutta saa siitä sentään jotain suuntaa varmasti.

Eipä voida muuten valitella turhan kuumista keleistä[:D]. Melkein kuin syksyä elelisi.

Hyvää vointia ja lepoa kaikille!
 
Moi kaikki ja onnittelut uusille äideille,
 
Nyt on pakko purkaa tänne tuskastumistani. Miksi mitään ei tapahdu, ei supistuksia ei mitään. Laskettuun aikaan enää viikko ja luulisi, että jotain tapahtuisi, mutta ei. Vauva on kyllä raivotarjonnassa ollut koko ajan, mutta ei tee merkkiäkään laskeutuakseen, sf-mitta vaan kasvaa ja on nyt jo 38. On niin turhauttavaa, kun tietää, että milloin tahansa voi lähtö tulla, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Jos tietäisikin, että syntyy vasta yliaikaisena, niin voisi rauhassa olla koko ajan lähtökuopissa. Päivät voisi käyttää matkailuun ja shoppailuun ja kaikkeen kivaan, mutta nyt ei uskalla lähteä kovin kauas sairaalasta.
 
Varovaiseksi tekemisieni suhteen olen tullut, kun on jo kaksi kertaa pitänyt käydä erinäisistä syistä sairaalassa. Toisella kerralla menin sinne itkun kanssa ja silloin jotenkin tajusin, että varuillaan on oltava koko ajan. Onneksi vauvalla ei nyt kuitenkaan enää ole hätää ja sen puoleen voin olla rauhallisin mielin. Olisi kuitenkin helpotus, kun saisi vauvan syliinsä ja voisi konkreettisemmin todeta, että kaikki on hyvin.
 
Mies on aivan yhtä kärsimätön odottamaan kuin minäkin. Täällä ollaan molemmat niin valmiita jo oman vauvan syntymiseen. Pahin skenaariomme on, että menee 2 viikkoa yli lasketun ajan ja pitää käynnistää synnytys. Olen/olemme kokeilleet kaikki mahdolliset (lukuunottamatta muutamaa mielestämme vauvalle vaarallista) poppaskonstit synnytyksen käynnistämiseen kotikeinoin, mutta ei ne tunnu mikään tehoavan. Huoh!
 
Onko muut täällä näin kärsimättömiä?
 
Hyviä vointeja kaikille!
 
Korjaus edelliseen viestiini...
 
Jos tietäisikin, että syntyy vasta yliaikaisena, niin voisi rauhassa olla koko ajan lähtökuopissa. Päivät voisi käyttää matkailuun ja shoppailuun ja kaikkeen kivaan, mutta nyt ei uskalla lähteä kovin kauas sairaalasta.

 
Tarkoitus oli siis kirjoitaa näin... Jos tietäisikin, että syntyy vasta yliaikaisena, niin voisi olla rauhassa eikä koko ajan lähtökuopissa. Päivät voisi käyttää matkailuun ja shoppailuun ja kaikkeen kivaan, mutta nyt ei uskalla lähteä kovin kauas sairaalasta.
 
Oli pakko korjata [:)]
 
Tosta liikelaskusta. Mä oon saanut sen käsityksen, että se tehdään vain silloin jos vauva on erikoisen hiljainen. Itse jouduin menemään tyksiin sydänkäyrille, kun ei kolmeen tuntiin tullut 10 liikettä.. sydänkäyristä huomattiin, että vaavi liikkuu paljon, mutta en vain tunne. Liikelaskut täytyisi tehdä siihen aikaan, kun vaavi normaalisti vilkkaimmillaan.. Mutta jos vähänkin epäilee, niin kannattaa aina soittaa ja kysyä..

Viime yö meni supistellessa.. Taas ne alkoi.. saisi jo jotain tapahtua.. Neuvolaan tänään.. Ei jaksaisi.. Varsinkin, kun siellä joku sijainen. Täälläkin aletaan olla jo hieman malttamattomia.. varsinkin ystävien puolelta.. Soittoja ja kyselyitä on tullut.. Juhannus kanssa kotona vietetään.. Laskettu aika sunnuntaina.. jännittää..[:)] menee kuitenkin reippaasti yli...[:@]
 
Heipsun!

Täällä sitä vauvauutiset lisääntyy, onnea nyt näin kollektiivisesti kaikille tasapuolisesti! [:)] Jossaki välissä olen jo joitakuita onnitellukki, mutten varmastikkaan kaikkia, olen niin hiljasta sorttia tällä palstalla.
No, tänään oli taasen neuvola. RV34+3 Painoa oli tullu +200g/vko ja Hb oli noussu 135 [:D]. Kohdunpohja oli 30,5cm ja suunta näyttäs olevan hieman laskusuhdanteinen, hoituri arveli että alkaa varmaan pikkuhiljaa laskeutumaan. Vaikea käydä neuvolassa kun nyt kokoaika vaihtuu hoitsu, tiiä sitten monenko kanssa tässä sitten vielä saa olla tekemisissä ja kun ei oikeen osaa tietää että mitä ne oikeestaan tietää aikasemmista vaivoista jne. kun sinne menee.. Ei jaksais samoja aina joka kerta selittää.
Ens tiistaina olisi tutustuminen synnärille ja sitten uä vaihtelun vuoksi. Vaavelia on nyt ainaki ultrattu tehokkaasti, ja koko ajan sanovat että hyvin se voi ja jaksaa. Toisaaltahan tuo on kiva kaveria nähä. [:)]
Ei tosiaan tarvii valitella liian kuumasta säästä, vaikka tässä nyt on vielä toista kk:ta aikaa niistä helteistäkin "kärsiä" omalla kohalla. Mutta kuten sanottu tämä meitin asunto on niin pieni että ei tarvii kovinkaan kummosta lämpöaaltoa että lämpötila nousee kolmeenkymppiin. No toivottavasti tuo aurinko nyt kuitenki suo näyttäytyä meille vielä tässä kesän kuluessa useampaan otteeseen, ettei ihan tylsäksi vedä.
Täällä myös Juhannus on kotosalla oleilua, ehkä käydään yhdellä möksällä pyörähtämässä pikaseen, mutta ei mitään kauheita suunnitelmia kyllä ole. Tämä kun ei jaksa kattella sitä känniörvellystä yhtään enempää kuin on pakko, eli toivottavasti vähän..
Mutta jos en nyt sitten kuulu enää ennen Juhannusta, niin oikein mukavat Jussit kaikille! [8D]
 
Takaisin
Top