Kesämassun kasvattajat 2009

Onhan se toki mahdollista että vauva kääntyisi vielä oikeinpäin. Alan kuitenkin jo asennoitumaan että näin ei tod näk käy ja se olisi vain positiivinen yllätys jos niin ihanasti vielä tapahtuisi.

Ulkoisesta kääntöyrityksestä ei ollut hirveästi ennakko-odotuksia ja koko tapahtuma oli yllättävän miellyttävä eikä sattunut. Ensin kätilöopiskelija tarkasti tarjonnan ultralla, otti 10 min sydänkäyrää ja antoi piikin pyllyyn. Rentouttava lääke estää supistuksia. Oikeastaan ainoa iso riski käännösyrityksessä on synnytyksen alkaminen, mutta eihän se enää olisi näillä viikoilla kauheasti haitannut.

Makasin selälläni ja lääkäri paineli vatsaa yrittäen työntää vauvan pyllystä samalla kun kätilöopiskelija ultrasi vauvan sydäntä koko ajan. Väkisin vauvaa ei pysty kääntämään vaan tarkoitus on avittaa hieman ja vauva tekisi itse kuperkeikan.
 
Tänään on oltu harvinaisen ahkeria; kunnon shoppaholistien tavoin on vaaputtu pitkin lastentarvikekauppoja ja kasaan saatiin sänky, patja, reunapehmusteet, pari aluslakanaa ja jopa seinään kiinnitettävä hoitotaso! Hoitotasoja en löytänyt ensin mistään liikkeestä (ei luulisi olevan niin vaikeaa laittaa seinään ja vie vähän tilaakin verrattuna hoitopöytiin, joita on kuitenkin useita eri malleja joka paikassa esillä), Lauttasaaressa Vaunu-aitassa vihdoin oli mallikappale seinällä, hyvä kauppa siis! Nyt ollaan vielä kaikkiin hankintoihin tyytyväisiä, saa nähdä miten käy sitten, kun käytännössä päästään testailemaan.
Kaikki pikkusälät meillä on vielä ostamatta, mutta onneksi suurimman osan niistä saa mistä tahansa marketista. Niin ja amme piti tosiaan ostaa, mutta sitä me ei muistettu ollenkaan kaupoissa kierrellessä.

Minä tekisin mielelläni kaikkia kotitöitä vielä, vaikka vauhti onkin aika hidas; imurointia mun ei anneta kuitenkaan harrastaa ja mitään en saisi nostaa/kantaa, esim. tänään pinnasängyn patjakin oli jo siinä rajoilla, että sain kantaa sen kaupasta autoon!

Tavaroiden keräily lattialta ja kengännauhojen solmiminen on kaikkein ärsyttävimpiä asioita tän mahan kans, voittaa jopa wc:ssä ravaamisen. Ostin jopa kengät tänään ihan sillä perusteella, että saan ne kumartumatta jalkaan...
 
Täällä vaavi ollut tämän päivän todella liikkuvainen.. Ja tunkee itteään jatkuvasti tonne vasemmalle puolelle.. On vatta välillä todella oudon muotoinen, kun jonkinmoista liikettä siellä tehdään. Supistellut koko eilisen ja tämän päivän.. [:@] Taitaa vaavi arvata, että isukki ei ole kotona...[:)]
 
Jännittää ja jopa vähän pelottaa tuleva synnytys... Tahtoisin, että alkaisi ihan itsestään, ettei tarvitsisi käynnistystä...
 
taidan mennä elokuvan ja jäden ääreen..[:D]
 
Neuvola ja ultra oli keskiviikkona...34+6.
painonmuutos: +50g
RR: 125/80
U-prot: -
U-Gluk: -
tarjonta: rt
sydämensyke: + (uä)
liikkeet: ++
painoarvio: 2200g
lapsivettä norm.
 
Ultrassa lääkäri sanoi, että vaavi on melko hyvin jo alhaalla, että tuskin enää päätänsä sieltä nostaa. Yllärinä meille tuli kuitenkin sellanen homma, että rakenneultrassa "lupailtu" tyttö osoittautuiki pojaksi...mut eipäs sillä ole väliä kunhan muuten on vauvalla kaikki hyvin :) Saa nyt vain totutella ajatukseen ja ruveta mietiskelemään poikien nimiä :) Ensimmäisiin harjoitus suppareihin heräsin torstai aamuna ja niitä kestikin parisen tuntia...mut sit meni ohi, eikä oo sen jälkeen supistellu sen kummemmin. Pikku hiljaa alkaa mielessä pyörii tuleva synnytys kun on hoksinu ettei näitä viikkoja tässä tosiaan enää loputtoman paljon ole. Mies ei meillä ainakaan ole myöntänyt jännittävänsä tulevaa koitosta ja vauvan tuloa, itsellä varsinkin unissa pyörii synnytys ja vauvantulo. Unet on mitä kummallisimpia. monesti unessa epäonnistuu kaikki...mm. imettäminen ei onnistunut lainkaan ja yrittäessäni pullosta antaa vauvalle maitoa, maitoa vain suihkusi pullosta kattoon muka oikeinkin paineella..hoh..ehkä sitä vain alitajunnassaan miettii miten tulevaa jälkeläistä osaa hoitaa. Mulla alkanut vähän pelottaa toi synnytys, tai ei oikeastaan itse synnytys vaan se kun sinne synnärille tulee sitten lähtö. Asutaan nimittäin 27km päässä kaupunkimme keskustasta ja about 90 km päässä Oulusta, jonne siis menemme synnyttämään. Kaiken kukkuraksi mieheni on eri paikkakunnalla töissä, joten viikot olen yksin, v.loppuisin mies kotona. Onneksi naapuri, jonka kanssa olen suht. paljon tekemisissä on heinäkuun kesälomalla, että jos tulee hätä niin on kuitenkin apu lähellä. ja toki voin mennä vanhempieni luokse yöksi kunhan synnytyksen ajankohta lähenee, jotta on "turvallisempi olo"....Mut ei kait sitä kannata etukäteen murehtia. Pitää toivoa, että tuo poitsu tuolla päättää syntyä jonakin v.loppuna kun mies on kotosalla ja voidaan yhdessä lähteä synnärille. Ja yleensähän synnytyksen eka vaihe kestää kuitenki ensisynnyttäjillä kauemmin niin miehenikin ehtii tulla hätiin, vaik tokihan sitä ei etukäteen voi tietää miten ja milloin se muksu tuolta päättää ilmoittaa halustaan ulkomaailmaan...semmosta, nyt ootellaan 15. päivään asti seuraavaa neuvolaa, joka onkin lääkärineuvola. Mut sitä odotellessa...Viikonloppuja vain kaikille kesämasuille.
 
Hih, nyt alkoi jännittää, kun meille rakenneultrassa poikaa lupailtiin ja ollaan kyllä nyt jonkinverran sen perusteella tehy melko "poikamaisia" hankintoja [:D] Tai lähinnä vaatetta kun olen käytettynä ostanut huutonetistä, niin keskittynyt poikien vaatepaketteihin ja niissä nyt sitten tietty ollut aika paljon kaikkea "poikaväristä". No, eipä se vauvaa tokikaan haittaisi.
Aikuisiahan varten vauvat värikoodataan, jos koodataan [:)]

Onko muuten Himmelillä vielä vaavi masun suojissa? Samana päivänä laskettu aika, siksi erityisesti häntä kaipailen [:D] Laskurin mukaan kyllä näyttäisi olevan päivän mua edellä, mutta muistaakseni sanoi joskus itse, että olisi samana päivänä (?), eli 9.6...
 
Mullakin tuli nyt jännitys päälle.. Kun rakenneultrassa sanottiin, että selvä poika tulossa. Ja sinisiä vaatteita meille tullut jo sen verran.. Ja mies niin toivoo poikaa.. Mulle pääasia, että terve lapsi tulee. Ultraaja kyllä sanoi, että harvemmin menee niin päin, että pojaksi sanottu onkin tyttö.. Että useimmin tytöksi veikattu syntyykin poikana.. Noh.. toivottavasti parin viikon sisällä selviää kumpi sieltä tulee..[:)] Pitäisi varmaan tästä mennä unten maille..
 
Mun käsittääkseni harvemmin poika enää "muuttuu" tytöksi, mut toisinpäin yleisempää, ku niillä viikoilla jolloin rakenneultra yleensä tehään, niin poikien kivekset ei välttämättä ole vielä laskeutuneet, joten sitä voi erehtyä luulemaan tytöksi, näin siis meillä kävikin. Miehen täti oli aikonut tehdä meidän "tytölle" vaaleanpunaisen mekon, niin mies sitten huvittuneena ilmoitti tädilleen, että "jos et sittenkään tee mitään vaaleanpunaista, etkä mielellään mekkoa"...onneksi on kuitenkin aika paljon unisex-värisiä vaatteita, ettei poika ressu joudu olemaan vaaleanpunaisissa vaatteissa, toki olen sitä mieltä, että jos nyt kotona pojalla pitäisikin jotain "ei poikien väristä", niin se itse tuskin olisi moksiskaan. Pitänee kuitenkin käydä jokunen miehekkäämmän värinen vaatekertakin ostamassa:)
 
Hei taas pitkästä aikaa!
 
Meille syntyi 1.6 terve ja tietenkin aivan yli-ihana tyttö, 3030g 49cm [:D][:D][:D] riemulle ei ole rajaa! 2 pv meni yli lasketun, ja päivää ennen yritettiinkin kaikki mahdolliset konstit käynnistää synnytys [;)].
 
12h supistusten alettua tupsahti tämä neiti, ponnistusvaiheessa meni vaivaiset 15min ja pari tikkiä tuli (leikkasivat kun tyttö oli turhan kauan puristuksissa, sitä en kyllä edes huomannut).
 
Heti synnytyssairaalaan tultaessa tehtiin sisätutkimus, ja olin tuolloin 3cm auki. Pulahdin seuraavaksi ammeeseen, joka rentouttikin mukavasti vaikka supistukset pistivätkin jo haukkomaan henkeä. Mies oli mukana aivan alusta loppuun. Ammeen jälkeen tarjottiin jo ilokaasua, jonka otin kiitollisena vastaan -se helpotti vaikka tulikin vähän pökkyräinen olo. Ukkokin sitä kokeili, ja hetken jopa naurettiin huoneessa kahdestaan höpöhöpö-jutuille. Toisen sisätutkimuksen jälk. kätilö totesi että supistusten teho ei ollut tarpeeksi kova, hän ehdotti tippaa joka niitä tehostaisi. Tämän yhteydessä epiduraalikin oli järkevä, koska hiukan tehottomat supistukset olivat silti kaikkea muuta kun kivuttomia. Tuon toimenpiteen takia vauvalle tarvitsisi laittaa sydänkäyräanturi päähän, joten kalvot piti puhkaista. Tipan jälkeen homma etenikin nopeasti, ja ponnistamisen tarve tuli melkein yllättäen. Oli vapauttavaa päästä tositoimiin.  Ja minkä palkan saimmekaan!!!! [:D] [:D] [:D]
 
Voimia teille vielä odottaville, toivon että kaikilla menisi synnytykset näin sujuvasti [:)]
 
Lämpimät onnittelut Maam80 koko perheelle[:)]! Hienoa kuulla, että kaikki meni hyvin! Jaksamisia vauvaperheen arkeen ja kirjoittele kuulumisia, josko jossain välissä ehdit ja jaksat.
 
Paljon onnea pikkuisen tyttövauvan johdosta, maam80, Onnittelut koko perheelle! Olenkin kaipaillut sua, kun ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään! [:)]

Tipitiitii, kyllä täällä viekä kokonaisena ollaan, kovasti kyllä sais vauva syntyä! Ja kyllä meillä on sama laskettuaika, vaihdoin menkkojen aloituspäivää, niin sit menee päivät oikein. Tosin tuo lilypie oli muuttunut, eli en saanu enää koko laskuria näkyviin. Millainen olo sulla on ollut? Onko supistellut?
Mulla on päivittäin vaihtelevasti supistuksia, välillä vähän kipeitäkin. Torstaina kävin synnärilläkin, kun verenpaineet nousi kotona niin korkealle ja äitiyspolilla neuvottiin sinne menemään jos paineet nousee yli 135/100. No mulla nousi 158/108, ja käväistiin synnärillä. Siellä tulikin sellainen tunne, et ne vaan ajatteli et mitä sä ny tänne tulit. Ne ei edes tuntunu uskovan mua ku kerroin miten mun oli käsketty toimia, ja lääkäri oli niin tympee. Mua on neuvottu mittaamaan paineet 2 kertaa päivässä, niin se lääkäri siitäkin valitti, ettei niitä kannata niin usein mitata. Nyt sit on sellainen olo, että missä vaiheessa synnärille edes uskaltaa lähtee! Sittenkö kun vauvan pää on jo pihalla? No, täytyy toivoa, ettei samaan lääkäriin törmää toista kertaa.
 
Onnittelut maam80 prinsessasta!!!!! [:)]
 
Meidän onnemme täydentyi 31.5.2009 myös prinsessalla 49cm ja 3020g, laskettu oli 6.6. eli pikkasen etuajassa tulitiin. Torstaina päästiin kotiin ja nyt täällä elellään onnellista vauvaperheen arkea, ihana vauva, unenlahjat perinyt ihan selkeesti isältään, nukkuu 3-4h putkeen ja sitte syödään ja seuraillaan touhuamista ja sitten taas nukutaan.
 
Älkää suotta mammat liikaa pohdiskelko sitä synnytystapaa, meidän neiti oli raivotarjonnassa pitkään ja tutkimusten mukaaan mahtuu tulemaan hyvin, no sitten lauanatai-iltana 30.5 klo 21 alkoi lurpsahtelemaan lapsivettä ja kipeet supistelut alko 22. klo.01.30 lähdettiin ajelemaan sairaalaan (matkaa 85km) perillä 02.30 (kohdunsuu auki 3cm) ja siitä sitte suoraan synnytyssaliin, siellä sitten pusailtiin ja saatiin vielä supistusta lisäävää lääkettä ja 13 synnytyssalissa makoilemisen ja pusaamisen jälkeen 15.40 lääkäri teki päätöksen että leikataan vauva ulos, koska kohdunsuu ei auennut kuin 5cm. Kuuden jälkeen illlalla meille sitten putkahti sektiolla maailman ihanin tyttö-vauva. Syytä siihen miksi kohdunsuu ei auennut enempää kuin 5cm eivät lääkräitkään osanneet sanoa, leikkauksen yhteydessä ei löytynyt mitään selkeää syytä miksi näin on, joskus vaan kuulemma näin on. [:-] No kuitenkin sehän on pääasia että vauva voi hyvin ja äippäkin leikatuksi yllättävän hyvin. Ainut ongelma on että omaa maitoa tulee niukasti, joutuu antamaan lisämaitoa, tai ongelma ja ongelma, pääasia on että murulla on vatta täynnä ja kasvaa silmissä...[:D] Että näin se elämä välillä heittelee, mutta kyllä tämä äitinä olo on niin ihanaa että heittäkää huolet ja murheet ja ottakaan vastaan ilolla kaikki se kokemus joka tarjotaan.
 
Nyt vuoteesta kuuluu nassutusta, joten taitaa olla meidän ladyn päiväruuan aika, palaillaan ja voikaahan paksusti ja nauttikaa niistä masuista, niitä tulee ihan oikeesti ikävä vaikka se ihana kääryle onkin jo sylissä [:)]
 
 
 
Paljon onnea Killi ja maam80 !!!
 
Jännää miten täällä porukka jo oikeesti alkaa poksahtelemaan..sitä tajuaa ettei se itselläkään ole enää kaukana. Vaikka en silti aivan seuraavien joukossa ole tästä porukasta jotka nyytin saavat syliin. :)
Kuinka paljon teillä on muuten minkäkin kokoisia vaatteita muksulle?Mulla on kaikista eniten 60cm, 70:stä isompia en tosin vielä ole ostanutkaan. Kaikki tutut sanoneet ettei pienimpiä 50/56 kannata paljon haalia, sillä menevät heti pieneksi eikä välttämättä edes mahdu vauvalle...nyt kuitenkin ruvennut miettimään pitäisikö nuita pieniä käydä sittenkin ostamassa.
 
Paljon onnea maam80 ja killli!!!

Himmeli, mulla ei ole supistuksia ollenkaan, tosiaan nekin vähät, joita aiemmin tuli esimerkiksi reippaasti kävellessä, on nyt syystä X loppuneet... Monta viikkoa sitten neuvolalääkäri sanoi, että paikat on niin paljon pehmenneet, että tuskin laskettuun asti sisällä pysyy, mutta nyt viime torstaina neuvolan täti sanoi, että "varataan sulle sitten ensi perjantaina sitä yliaikaisuuslääkäriaikaa"... Että näin. [:D] Eihän sitä voi tietää, toivon nyt kuitenkin, että itsekseen päättäisi tuolta tulla. Samaan aikaan koitan kuitenkin valmistautua siihen, että menee sen pari viikkoa pitkäksi ja käynnistetään, jottei pää hajoaisi malttamattomuudesta [:)] Katsotaan nyt miten tässä käy.
Ja tosi ärsyttävää käytöstä lääkäriltä. Mutta juu, olen myös täällä Tampereella törmännyt synnärillä lääkäriin, johon en välittäisi enää törmätä. Kävin 22+5 siellä, kun vauva ei liikkunut ollenkaan (ja olin vähän yliherkkä kun mulla oli ollut juuri pari viikkoa aiemmin sairaalareissu uhkaavan keskenmenon vuoksi, vuodin verta ja oli supistuksia). No tämä ihana NAISlääkäri sanoi mulle, että minun ei olisi pitänyt päivystykseen tulla, sillä "ei sille noilla viikoilla kuitenkaan mitään näin viikonlopppuna voitas tehä jos se nyt olis kuollut". Ensin järkytyin ihan sanattomaksi, ja sitten sanoin, että "juu, tiedän, ettei vauvalle enää mitään voisi tehdä, mutta eikö äiti nyt kuitenkin sellaisessa tilanteessa tarvitsisi hoitoa ja apua?". Sitten lääkäri mutisi jotain tyyliin "niinno, on se kai niinkin". Oli tosi karmea naisihminen ja pelkään nyt ihan tosissani, että joudun häneen törmäämään nyt kun synnyttämään menen. Mikä olisi tosi harmi, sillä TAYSissa on myös aivan ihania lääkäreitä...
 
Heippa! Tulin toukolahjoista vierailemaan ja kommentoimaan Mimosa_87: lle sen verran että minulle myös sanottiin että noita 50/56 cm vaatteita ei kannata paljoo hankkia enkä sitten hankkinutkaan. Kun synnyttämään menin niin kätilö teki kokoarvion 3,5-4 kg mutta meille syntyikin pieni tyttö jolla mitat 2760g ja 48cm. [:)]
Huomasin heti kun kotiin tultiin että sopivia vaatteita on todella vähän ja kaikki oli liian isoja meidän pienokaiselle. Ja kaikenlisäks neiti on kova pulauttelee joten bodyja/paitoja joutuu usein vaihtamaan. Onneks sain paljon kavereilta vaatteita lainaan. Joten jonkin verran niitä pieniäkin vaatteita kannattaa olla jemmassa.. Ja kannattaa vaikka kirppareilta katsella jos ei ole tuttuja joilta lainaan saisi. [:)]
 
Kiitos ^^toukomasu^^ kommentista vaatteita koskien, taidan siis käydä nuita pienempiä vaatteita vielä muutaman vaatekerran verran hankkimassa. :) Meillä neuvolassa painoarvio-ultran mukaan pojalle arvioitiin syntymäpainoksi 3-3,5kg, joten jo senkin vuoksi ajattelin että pieniä vaatteita voisi tarvita enemmän. Tokihan tuo arvio voi mennä aivan pieleenkin, eihän sitä tiedä, jos vaikka poitsu päättääkin tehdä kunnon kasvupyrähdyksen loppu viikkoina..
 
Onnittelut maam80 ja killi!
 
Voi kun minullakin olisi jo pieni nyytti kainalossa. Odotan sitä niin kovasti. Haluaisin pidellä jo pientä tyttöäni sylissä, kuten myös mieheni haluaisi. Kaikkemme olemme yrittäneet, jotta synnytys käynnistyisi aikaisemmin kuin laskettuna aikana, mutta eipä taida paljon apua olla. Tyttö tulee maailmaan sitten kuin itse parhaaksi näkee. Tuskastuttaa vaan odotella. Mutta nauttikaa te omista pienistä tytöistänne täysin rinnoin, on varmasti ihanaa olla äiti. Kyllä meistä muistakin kesämassuilijoista tulee äitejä ennen pitkää, kun vaan malttaisi odottaa. Jaksamista kaikille vielä massuansa kanniskeleville!
 
Kiva käydä täältä lukemassa iloisia uutisia, onnea Killi ja maam80! Toivottavasti näitä uutisia raportoidaan tänne jatkossakin, niin jaksaa itse odotella...
Välillä on harmittanut, kun ei siellä rakenneultrassa lapsen sukupuolta saanut selville, mutta jos ne nyt noin epämääräisiä arvailuita on niin parempi vaan kun ei mitään "tiedetä". On ne muutamat vaatteet sitten hankittu molemmille sopivissa väreissä, nyt alkoi tosin tuntua siltä että pitäis ostaa muutama pienempi vaate lisää, ettei lapsiraukka huku 60cm vaatteisiin...

Voikohan siihen lääkäri-asiaan mitenkään vaikuttaa, jos on jostain henkilöstä tosi huonot kokemukset, niin että sais jonkun toisen lääkärin? Valmennuksessa meillä oli vain keskustelua siitä, että kätilön saa vaihtaa toiseen jos ei yhtään osu kemiat kohdalleen; eipä sekään tietysti pienemmissä sairaaloissa niin helposti onnistu, mutta täällä se kuulemma toimii. Toivotaan, että saatte seuraavalla kerralla asiallisempaa ja ystävällisempää kohtelua ja osuu kohdalle ne mukavat lääkärit/hoitajat.
 
Huomenta ja onnea myös Killille lapsukaisen johdosta[:)]
 
Täällä alkaa eka täysi äitiyslomaviikko ja kalenteri näyttää pelottavan tyhjältä. Viime viikolle oli neuvolaa, sairaalatutustumista jne. Ehkä nyt olisi viisasta yrittää nauttia kiireettömyydestä ja touhuilla hissukseen jotain pientä. Olen tehnyt aamuille rutiinin nousta ylös samaan aikaan töihin lähtevän mieheni kanssa ja käydä sitten vielä hetkeksi köllimään - vielä kun voi...
 
Kiitos Minille kokemuksista. Meillä Papusen pitäisi olla jo raivotarjonnassa, muttei vielä kiinnittynyt. Koitan istuskella päivittäin jumppapallolla, sen kun pitäisi edesauttaa lapsen asettumista ja muutenkin venyttää lantionseutua - tiedä häntä. Ei siitä ainakaan haittaa ole.
 
Miekin ole hommannut pääasiassa 60-62 senttisiä, mutta löytyy myös 5 tai 6 pienempää bodya. Pitää sitten tehdä mummeille kiiretilaus, jos Papunen on kovin pieni. Eilen totesin iltakävelyllä, että supistelua ja kipuilua huomattavasti enemmään eli suunta oikea. Uskomatonta, että enää 31 päivää jäljellä (jotka varmaan tuntuu extrapitkiltä loppua kohden...)
 
Onnittelut vauvoja saaneille kovasti!!!

Meille on hankittu suht paljon 50-56 vaatteita, isompaa kokoa ei juuri ole, haluaisin tarkistaa ensin, kuinka paljon niitä vaatteita oikeesti tarvita. mutta ensi pulaan on kaappi täytetty, vaatteet on pesty ja silitetty nkä voi muuta kun ihmitellä kuinka pieniä ne oikeesti oo.
Me on päätety että yritetään kestovaippailua, ja sitä taas ahkerasti tutkiskelin, ajattelin aloittaa helpommasta ja halvemmasta vaihtoehdosta, eli harsot + kuori, jos homma lähtee sujumaan, niin hankitaan lisää. mutta tosiaan kertispaketti jemmassa, mulle nimittäin tulee liian helposti suorituspaineita.
mihin suuntaan muut mammat kallistuu, ootteko ajatelleet vaippailua? ja onko jollain kokemuksia kestovaipoista?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top