Äidiksi_2009
Jostain jotain jo tietävä
Onneksi olkoon Helvi ja koko perhe!
Kesämassun kasvattajat 2009
- Ketjun aloittaja TiiNaLiiNa
- Aloituspäivämäärä
KaiKo
Näppärä viestien naputtelija
Onnittelut myös täältä Helville ja Eeville!
Tuuli, tuo oli kuin mun näppäimistöltä. Eli jos nukun vasemmalla kyljellä, niin oikea puutuu ja päinvastoin. Sain anopilta ohjeen, että käsiä ei saisi pitää nukkuessa sydämen yläpuolella (vissiin jotain vanhan kansan viisauksia). Itse asiassa olen kyllä huomannut, että on tuossa jotain perää. Enemmän kädet puutuvat, jos ne ovat koukussa vieressä, kuin jos ne ovat suorana kylkien vieressä. Hieronta toki hiukan auttaa, mutta nyt nuo pari sormea on olleet jo yli viikon puutuneita, ilman että normaaleja ollenkaan. Tosin eivät täysin tunnottomia, vaan silleen että kihelmöi. Näppäimistöllä kirjoittelu on aika hassun tuntuista.
Tylsää, että tuli sadepäivä. Piti tehdä pihahommia tänään. Vieläkään emme ole raaskineet sulkea kissoja pihalle makkarista yöksi. On niin kiva herätä kissan tervehdykseen aamuisin. No, ehkä kuun loppuun mennessä, on tässä vielä aikaa opettaa ne uusille tavoille ennen vauvan tuloa.
Tuuli, tuo oli kuin mun näppäimistöltä. Eli jos nukun vasemmalla kyljellä, niin oikea puutuu ja päinvastoin. Sain anopilta ohjeen, että käsiä ei saisi pitää nukkuessa sydämen yläpuolella (vissiin jotain vanhan kansan viisauksia). Itse asiassa olen kyllä huomannut, että on tuossa jotain perää. Enemmän kädet puutuvat, jos ne ovat koukussa vieressä, kuin jos ne ovat suorana kylkien vieressä. Hieronta toki hiukan auttaa, mutta nyt nuo pari sormea on olleet jo yli viikon puutuneita, ilman että normaaleja ollenkaan. Tosin eivät täysin tunnottomia, vaan silleen että kihelmöi. Näppäimistöllä kirjoittelu on aika hassun tuntuista.
Tylsää, että tuli sadepäivä. Piti tehdä pihahommia tänään. Vieläkään emme ole raaskineet sulkea kissoja pihalle makkarista yöksi. On niin kiva herätä kissan tervehdykseen aamuisin. No, ehkä kuun loppuun mennessä, on tässä vielä aikaa opettaa ne uusille tavoille ennen vauvan tuloa.
Huomenta,
Onko teillä muilla masuasukit missä asennossa? Miusta tuntuu, että Papunen kääntyi torstaina suoraan raivotarjontaan ja on nyt laskeutunut hieman, koska vatsan yläosassa on painellessa "tyhjää". Onkohan se jo mahdollista viikolla 34? Muutenkin eilisestä alkaen on alkanut vihloa häpyluunseutua kaikki pienetkin kumartumiset jne. Toivottavasti kivut eivät paljoa pahene, käy muuten liikkuminen hankalaksi ja sitten alkaa kyllä päässä napsua.
Onko teillä muilla masuasukit missä asennossa? Miusta tuntuu, että Papunen kääntyi torstaina suoraan raivotarjontaan ja on nyt laskeutunut hieman, koska vatsan yläosassa on painellessa "tyhjää". Onkohan se jo mahdollista viikolla 34? Muutenkin eilisestä alkaen on alkanut vihloa häpyluunseutua kaikki pienetkin kumartumiset jne. Toivottavasti kivut eivät paljoa pahene, käy muuten liikkuminen hankalaksi ja sitten alkaa kyllä päässä napsua.
idaho
Puuhakas puhuja
Mulla ollut vaavi joka kerta raivotarjonnassa. En nyt tarkalleen viikkoa muista, mutta itsellänikin ajoittaisia häpyluun vihlaisuja tullut. Ainakin kaksi viikkoa. Mielestäni meitin vaavi ei oo kyllä vielä laskeutunut.. Ehkä tuntuu, että vähän helpottanut toi hengittäminen.. Mutta.. Vähän yli viikon päästä tiedän..[:)]
Mun mielestä ihanaa kun sataa.. Jos toi siitepöly laskeutuisi hieman.. Niin tää pärskiminen helpottuis..[:D]
Mun mielestä ihanaa kun sataa.. Jos toi siitepöly laskeutuisi hieman.. Niin tää pärskiminen helpottuis..[:D]
Terveisiä taas meiltä!
Meillä alkoi tänään toinen kotiutumiskokeilu. Eli viime yö oltiin kättärillä sinivalohoidossa taas. Itse toivoin jossain raskauden vaiheessa että saisi vauva tulla aikasessa mielellään, mutta nyt voin sanoa, että alkää ihmeessä toivoko sitä, mielellään hiukan yli kun ali. Meillä oli syntyessä viikkoja 37+5 ja sen puuttuvan kaksi viikkoa on kyllä saanut huomata rankan kautta. Vaikka meidät siis laskettiin täysiaikaisiksi, niin vauvan elimistön käyntiin lähtö vaatii aika paljon. Ensin siis tasattiin sokereita ja nyt taistellaan tota keltasuutta vastaan eli maksa ei vielä pikkusella toimi. Mulle tuli ihan shokkina nää kaikki valohoidot kun lähipiirissä ei vauvoja juuri ole enkä ole tämmösistä mitään siis tiennyt. Ei siis ole mitään maailman harvinaisuuksia, mutta mulle täysin vieraita juttuja ja kun eivät voi kättärillä tietää kuinkan tietämätön mä olen, niin on tullut monta murheen ja itkun paikkaa kun asioiden todellinen laita on mulle valjennut kun oon ensin tehnyt omat johtopäätökseni itekseen. Ja vaikka mulle keskiviikkona sanottiin, että varaudu siihen että perjantaina saatatte joutua jäämään, niin enhän mä sitä todennäköisenä pitänyt. Mun mielestä vauva oli niin terhakka ja oma aloitteinen syömisten ja heräämisten kanssa, ettei mitään vikaa voinut missään olla. Sitten olikin tiukka paikka kun sanottiin että tänne jäätte taas.
Se valohoito on mulle tosi rankkaa kun ei saa pitää vauvaa sylissä poissa valosta kun syötön ja vaipanvaihdon ajan joka sais max. kestää mielellään 30 min. Ja kun ressaan sitä että suoriudutaanko me siitä, niin vauva kait aistii sen ja on levoton. Sitten äiti istuu valopöydän vieressä yön ja hyssytteleen itkuista känkkäränkkää... Ja isä ei tietenkään saa nyt enää jäädä osastolle joten oon vauvan kanssa kaksin ja mietin koko ajan että miten viereisen pedin äiti kestää meitä. Noh, nyt ollaan kotona kuitenkin taas ja aion nauttia seuraavasta kahdesta yöstä ja yhdestä päivästä. Nyt mulle onneksi sanottiin realistisesti että se on 50/50 mahdollisuus että jäädään valon alle taas maanantaina ja että joudutaan sinne vielä 3-4 kertaa...
Anteeksi purkaukseni täällä, mutta toivon että saatte täysiaikaisia vauvoja! En halua ketään pelotella, mutta itsellä olisi ollut viime päivät helpompia jos olisi asioisa etukäteen jotain tiennyt.
Meillä alkoi tänään toinen kotiutumiskokeilu. Eli viime yö oltiin kättärillä sinivalohoidossa taas. Itse toivoin jossain raskauden vaiheessa että saisi vauva tulla aikasessa mielellään, mutta nyt voin sanoa, että alkää ihmeessä toivoko sitä, mielellään hiukan yli kun ali. Meillä oli syntyessä viikkoja 37+5 ja sen puuttuvan kaksi viikkoa on kyllä saanut huomata rankan kautta. Vaikka meidät siis laskettiin täysiaikaisiksi, niin vauvan elimistön käyntiin lähtö vaatii aika paljon. Ensin siis tasattiin sokereita ja nyt taistellaan tota keltasuutta vastaan eli maksa ei vielä pikkusella toimi. Mulle tuli ihan shokkina nää kaikki valohoidot kun lähipiirissä ei vauvoja juuri ole enkä ole tämmösistä mitään siis tiennyt. Ei siis ole mitään maailman harvinaisuuksia, mutta mulle täysin vieraita juttuja ja kun eivät voi kättärillä tietää kuinkan tietämätön mä olen, niin on tullut monta murheen ja itkun paikkaa kun asioiden todellinen laita on mulle valjennut kun oon ensin tehnyt omat johtopäätökseni itekseen. Ja vaikka mulle keskiviikkona sanottiin, että varaudu siihen että perjantaina saatatte joutua jäämään, niin enhän mä sitä todennäköisenä pitänyt. Mun mielestä vauva oli niin terhakka ja oma aloitteinen syömisten ja heräämisten kanssa, ettei mitään vikaa voinut missään olla. Sitten olikin tiukka paikka kun sanottiin että tänne jäätte taas.
Se valohoito on mulle tosi rankkaa kun ei saa pitää vauvaa sylissä poissa valosta kun syötön ja vaipanvaihdon ajan joka sais max. kestää mielellään 30 min. Ja kun ressaan sitä että suoriudutaanko me siitä, niin vauva kait aistii sen ja on levoton. Sitten äiti istuu valopöydän vieressä yön ja hyssytteleen itkuista känkkäränkkää... Ja isä ei tietenkään saa nyt enää jäädä osastolle joten oon vauvan kanssa kaksin ja mietin koko ajan että miten viereisen pedin äiti kestää meitä. Noh, nyt ollaan kotona kuitenkin taas ja aion nauttia seuraavasta kahdesta yöstä ja yhdestä päivästä. Nyt mulle onneksi sanottiin realistisesti että se on 50/50 mahdollisuus että jäädään valon alle taas maanantaina ja että joudutaan sinne vielä 3-4 kertaa...
Anteeksi purkaukseni täällä, mutta toivon että saatte täysiaikaisia vauvoja! En halua ketään pelotella, mutta itsellä olisi ollut viime päivät helpompia jos olisi asioisa etukäteen jotain tiennyt.
Jaksamista Helville! Onneksi kuitenkaan kysymys ei ole vakavasta asiasta, mutta varmasti stressaava tilanne! Neuvottiinko sua pitämään vauvaa ikkunan edessä, kun sekin kuulemma auttaa kotioloissa. Eli auringon valolla saisi keltaisuutta pois! Mun sisarusten lapsilla on myös ollut keltaisuutta ja niitä neuvottiin pitämään vauvaa ikkunan edessä!
Tänään on tullut taas rehkittyä aika kovasti ja välillä supisteleekin, mut ei kovinkaan kipeesti. Lähes koko päivän oon pihalla ollut korjailemassa hevosten aitausta ja meinas kyl ottaa voimille! Pitäis kyllä rauhoittua, kun neuvolan tätikin niin suositteli, mutta ei sitä vaan osaa lopettaa ennen kuin on pakko.
Huomenna ristiäisiin kuulemaan minkä niminen serkku vauvallemme kastetaan! [:)]
Tänään on tullut taas rehkittyä aika kovasti ja välillä supisteleekin, mut ei kovinkaan kipeesti. Lähes koko päivän oon pihalla ollut korjailemassa hevosten aitausta ja meinas kyl ottaa voimille! Pitäis kyllä rauhoittua, kun neuvolan tätikin niin suositteli, mutta ei sitä vaan osaa lopettaa ennen kuin on pakko.
Huomenna ristiäisiin kuulemaan minkä niminen serkku vauvallemme kastetaan! [:)]
Kiitos Himmeli vinkistä, aurinko paistaakin tänään juuri sopivasti että josko sitä koittaisi hollata vauvaa sitten ikkunan eteen, kun ei vaan raukka sitten palelisi! Kysyin kättärillä että saataisiinko me jo alkaa hiukan ulkoilla kun syntymäpaino on kuitenkin jo ylitetty (syntyessä 2890 g ja nyt 2962 g) mutta sanoivat että 3 kg on myös jonkinlainen raja, joten ei sitten vielä, meillä kun tonne parvekkeelle paistas aurinko kaikkista parhaiten.
kleopatra84
Jostain jotain jo tietävä
Moi pitkästä aikaa
Mulla on ollu neuvolaa jossa muunmuassa sf oli 29cm, kaikki muuten ok.. Sitte oli synntystapa-arvio jossa vauva 35+6 2600g ja näin ollen syntymäpainoksi arvioitiin 3200-3400g[:)] Ja että mahtuu tulemaan alakautta
Mulla on ollu neuvolaa jossa muunmuassa sf oli 29cm, kaikki muuten ok.. Sitte oli synntystapa-arvio jossa vauva 35+6 2600g ja näin ollen syntymäpainoksi arvioitiin 3200-3400g[:)] Ja että mahtuu tulemaan alakautta
Tipitiitii
Satasella mukana keskusteluissa
Onnittelut helvi ja koko teidän perhe ja toivottavasti tilanteenne tasoittuu pian!
kleopatra84, mulla oli synnytystapa-arvio 35+2, "pikkuinen" painoi silloin 3140g, 40+0 arvioitiin painavan n. 4000g. Ja kuulemma hyvin mahtuu tulemaan, lääkäri sanoi hymyssä suin, että "ihan helposti"... [:D]
kleopatra84, mulla oli synnytystapa-arvio 35+2, "pikkuinen" painoi silloin 3140g, 40+0 arvioitiin painavan n. 4000g. Ja kuulemma hyvin mahtuu tulemaan, lääkäri sanoi hymyssä suin, että "ihan helposti"... [:D]
Perjantaina olin neuvolassa ja siellä varmistui oma ajatus siitä, että asukas makoilee tyytyväisenä jalat kohti vasenta kylkeä ja pää oikeassa kyljessä. Tuntuu mukavasti kaikki ojentelut ja jumppaamiset molempiin kylkiin... Seuraavaan neuvolaan mennessä voisi alkaa kyllä kääntymään, ettei jouduta väkisin kääntämään oikeaan asentoon, se ei taida tuntua enää siinä vaiheessa kovin mukavalta.
Mitään kokoarvioita ei vielä ole kerrottu, annetaankohan niitä arvioita joka paikassa? Mun paino ainakin nousee vauhdilla ja mahan koko kasvaa, että luulisi lapsenkin kasvavan "normaalisti".
Onneksi hemoglobiini oli vähän noussut, saa jatkaa tippojen muodossa lisäraudan keräilyä. Verenpaine oli kotona tosi hyvä, mitattu tuntia ennen neuvolaa, neuvolassa mitattu taas oli ihan ylärajoilla. Nyt ei harmita yhtään oman mittarin hankkiminen, kun ei tarvi niistä neuvolan mittaustuloksista huolehtia, vaikka olisi minkä rajojen yli!
Hyvin menneen neuvolakäynnin innostamana hankin muutaman uuden vauvanvaatteen; kokoa 60 ja helposti puettavia kietaisumalleja, eiköhän niiden pukeminen lapselle onnistu minultakin...
Nyt ollaan jo niin toukokuun lopussa, että kohta voi odotella kesämassun kasvattajien joukosta lisää pikkuisia ulkomaailmaan tutustumaan. Itse toivoisin, että heinäkuulle asti menisi rauhallisesti, mutta osalla alkaa jo viikot käydä vähiin!
Mitään kokoarvioita ei vielä ole kerrottu, annetaankohan niitä arvioita joka paikassa? Mun paino ainakin nousee vauhdilla ja mahan koko kasvaa, että luulisi lapsenkin kasvavan "normaalisti".
Onneksi hemoglobiini oli vähän noussut, saa jatkaa tippojen muodossa lisäraudan keräilyä. Verenpaine oli kotona tosi hyvä, mitattu tuntia ennen neuvolaa, neuvolassa mitattu taas oli ihan ylärajoilla. Nyt ei harmita yhtään oman mittarin hankkiminen, kun ei tarvi niistä neuvolan mittaustuloksista huolehtia, vaikka olisi minkä rajojen yli!
Hyvin menneen neuvolakäynnin innostamana hankin muutaman uuden vauvanvaatteen; kokoa 60 ja helposti puettavia kietaisumalleja, eiköhän niiden pukeminen lapselle onnistu minultakin...
Nyt ollaan jo niin toukokuun lopussa, että kohta voi odotella kesämassun kasvattajien joukosta lisää pikkuisia ulkomaailmaan tutustumaan. Itse toivoisin, että heinäkuulle asti menisi rauhallisesti, mutta osalla alkaa jo viikot käydä vähiin!
Neuvolaterveisiä täältäkin. Kaikki kunnossa, hb jatkanut laskuaan rautalääkityksestä huolimatta joten vaihdan takaisin aikaisemmin ottamaani tuotteeseen jolla sain hb:n hyvään nousuun. Vauva pää alaspäin kyljellään. Painoa oli tullut 2,5 kg kolmessa viikossa, kääk! Vaan mitäs tässä enää pienistä murehtimaan [;)] Synnytystapa-arvio parin viikon kuluttua, vauva silloin 36+4.
Pian alkaa toiseksi viimeinen työpäivä, ihanaa!
Pian alkaa toiseksi viimeinen työpäivä, ihanaa!
Onnea Helvin perheelle!
Uteliaisuuttani kysyisin, että millä tavalla teidän masunne ovat kasvaneet? Itselläni menee sf-mitta vähän yli keskikäyrän ja viimeksi vatsa oli 34+6 viikolla 32 cm. Nyt onkin itsellä sellainen pelko, että saadaanko kovin iso vauva, torstaina saan tietää luultavimmin vauvan painoarvion.
Nyt pitää lähteä VIHDOINKIN hammaslääkäriin ja tietty nenä niin tukossa, etten saa varmaan yhtään henkeä lekurissa...
Uteliaisuuttani kysyisin, että millä tavalla teidän masunne ovat kasvaneet? Itselläni menee sf-mitta vähän yli keskikäyrän ja viimeksi vatsa oli 34+6 viikolla 32 cm. Nyt onkin itsellä sellainen pelko, että saadaanko kovin iso vauva, torstaina saan tietää luultavimmin vauvan painoarvion.
Nyt pitää lähteä VIHDOINKIN hammaslääkäriin ja tietty nenä niin tukossa, etten saa varmaan yhtään henkeä lekurissa...
Onnea, Helvi! Hienoa, että kaikki meni ilmeisen sutjakkaasti synnytysvaiheessa. Tsemppiä myös alkukankeuksiin, varmasti se siitä helpottaa. Tuo saa kyllä miettimään uudestaan sitä, että kannattaako tässä toivoa vauvan saapuvan ennen laskettua aikaa. Tähän saakka sitä on miettinyt vaan, että toivottavasti ei menisi pahasti yliajalle.
Mulla vauva tuntuu vielä mahtuvan pyörimään mahassa ja möyrivän itseään asennosta toiseen. Välillä vatsan läpi ihan tuntee, että jaha, tuossa menee käsi ja jaha, nyt on kaikki isoimmat vartalon osat (tai ainakin peppu) sijoittuneena vasemmalle laidalle. Saas nähdä milloin rauhoittuu. Tosin vaikuttaa vähän siltä, että ei tämä tapaus osaa rauhoittua lainkaan. Tullut ehkä äitiinsä [;)].
Meillä ei ole hankintoja tehtynä mitenkään valtavasti. Äitiyspakkaus toki on - ja tutuilta saatuja lahjoitusvaatteita + kantoliina löytyy ja vaunut sekä kantokoppa on luvattu saapuvaksi. Mistään pikkutarvikkeista en ole ajatellut stressata ennen kuin näen mitä käytännössä tarvitaan. Meiltä kipaisee kauppaan tarvittaessa nopeasti, joten eiköhän nämä hommat hoidu. Taidan tosin olla muutenkin enemmän hetkessä eläjä ja nautin vielä ihan täysillä näistä "viimeisistä omista päivistä".
Kantoliinasta sain muuten sellaisen vinkin, että se kannattaisi ottaa jo sairaalaan matkaan ja ryhtyä käyttämään sitä heti siellä, sillä liina on vauvalle turvallisen tuntuinen paikka, jossa saa kuulla samoja ääniä (äidin syke jne) joita on saanut kuunnella kohdussakin. Ja näin vauva myös heti tottuu liinaan.
Ihanan lämmin päivä - aurinkoa kaikille!
Mulla vauva tuntuu vielä mahtuvan pyörimään mahassa ja möyrivän itseään asennosta toiseen. Välillä vatsan läpi ihan tuntee, että jaha, tuossa menee käsi ja jaha, nyt on kaikki isoimmat vartalon osat (tai ainakin peppu) sijoittuneena vasemmalle laidalle. Saas nähdä milloin rauhoittuu. Tosin vaikuttaa vähän siltä, että ei tämä tapaus osaa rauhoittua lainkaan. Tullut ehkä äitiinsä [;)].
Meillä ei ole hankintoja tehtynä mitenkään valtavasti. Äitiyspakkaus toki on - ja tutuilta saatuja lahjoitusvaatteita + kantoliina löytyy ja vaunut sekä kantokoppa on luvattu saapuvaksi. Mistään pikkutarvikkeista en ole ajatellut stressata ennen kuin näen mitä käytännössä tarvitaan. Meiltä kipaisee kauppaan tarvittaessa nopeasti, joten eiköhän nämä hommat hoidu. Taidan tosin olla muutenkin enemmän hetkessä eläjä ja nautin vielä ihan täysillä näistä "viimeisistä omista päivistä".
Kantoliinasta sain muuten sellaisen vinkin, että se kannattaisi ottaa jo sairaalaan matkaan ja ryhtyä käyttämään sitä heti siellä, sillä liina on vauvalle turvallisen tuntuinen paikka, jossa saa kuulla samoja ääniä (äidin syke jne) joita on saanut kuunnella kohdussakin. Ja näin vauva myös heti tottuu liinaan.
Ihanan lämmin päivä - aurinkoa kaikille!
idaho
Puuhakas puhuja
Sf-mitta täälläpäin viikoilla 35+1 oli 32 cm.. menee ihan käyrien mukaan.. ainakin vielä.. Kauhea pelko mulla, että tulee jättivaavi sieltä.. Ensi viikolla toivottavasti lääkäri suostuu vaavin koon katsomaan. Neuvolatäti sanoi, etteivät aina katso. Mikä outoa, kun ultralaite samassa huoneessa.
Eilen illalla taas supisteli todella kovaa.. Ja tiheään. Helpotti sitten yön aikana. Tulee aina pienoinen paniikki. En halua että vaavi vielä ulos tulee.. Ei saisi stressata, mutta minkäs teet kun jatkuvasti supistelee.. Tänään niin ihana ilma. Harmittaa kun ei kävelylle pääse..[:@]
Eilen illalla taas supisteli todella kovaa.. Ja tiheään. Helpotti sitten yön aikana. Tulee aina pienoinen paniikki. En halua että vaavi vielä ulos tulee.. Ei saisi stressata, mutta minkäs teet kun jatkuvasti supistelee.. Tänään niin ihana ilma. Harmittaa kun ei kävelylle pääse..[:@]
Hiukan parempia terveisiä täältä tänään! Eli aamulla oltiin taas näytillä keltaisuuden takia mutta päästiin kotiin tällä kertaa. Arvot on edelleen nousussa, mutta nyt eivät olleet niin lähellä hoitorajaa että olisi pitänyt samantien jäädä valon alle. Keskiviikkoaamuna sitten taas seuraava kontrolli ellei jotain ilmene sitä ennen. Painokin meillä nousee, tosin nyt tahti hiukan hidastunut. Tänään oli nakupaino 2985 g eli 3 kg uupuu vielä ja sisällä pysytään.
Sitten teille joilla se maha vielä tallella on ja mietitte noita asioita, niin älkää pelätkö sitä sf-mittaa, mulla se meni koko ajan joko yläkäyrän yläpuolella tai ainakin yläkäyrällä ja mikäs sieltä sitten tuli? Reilusti alle kolme kiloinen vauva. Ja vaikka tuli etuajassa, niin lopussa vauva kerää painoa n. 100 g viikko, että vaikka oltas päästy laskettuunaikaan asti tai menty yli, niin ei sieltä kovin isoa vauvaa ois tullu. Kyllä se äidin koko kans vaikuttaa asiaan, mä oon lyhyt ja muutoinkin enemmin siro kun tanakka, niin ei sieltä 4 kg vauvaa helposti tule. Luottakaa siihen että luonto hoitaa sen puolen.
Sitten toinen asia tuo paino. Älkää kattoko sitä vaakaa enää kertaakaan vaan syökää ja syökää ja syökää jos nälkä on. Meijän tyttö on nyt 9 päivää vanha ja mulle tuli raskauden aikana kiloja n. 15 joista on jäljellä enää vajaa viisi. Että se viisari vaa´assa laskee oikeesti silmissä kun vaan saa imetyksen käyntiin. Imetys myös supistaa kohtua, joten ei mulla mitään hirmusta löysää säkkiä tossa mahan kohdalla ole. Napa vaan näyttää siltä kun joku ois narulla vetäny sen aika syvälle tonne sisään [:D].
Ja sitten vielä siitä kokoarviosta. Älkää sitäkään niin kovasti miettikää, mulle sanottiin viimisellä lääkärikäynnilla että ei iso eikä pieni vauva, ei muuta. Ja ensimmäinen arvio grammoissa tehtiin vasta kun olin jo laitoksella synnyttämässä. Kaksi eri kätilöä katto sen ja toinen sano että 3400 g ja toinen etää 3500 g ja vauva painoi 2890 g. Se on hirmu vaikeeta sanoa, mutta ilmeisesti sanovat aina vähän yläkanttiin.
Oho, kylläpä kuulostan nyt ihan maailman kaikki tietävältä... Ei ollut se tarkoitus. Vaan uskokaa siihen että ihminen on luotu synnyttämään ja jos jotain tulee, niin apu on yleensä lähellä. Ja raskaus ja synnytys ja terve vauva ovat aina ihmeitä ja koko tapahtumaketju riskejä täynnä alusta loppuun. Meilläkin synnytyksen jälkeen kätilö totesi, että onnea oli tytöllä matkassa iso määrä kun hyvin voivana ja elossa ulos putkahti. Istukassa oli muutama napasuoni, jotka tekivät sellaisen pienen lenkin ja sikiökalvot oli menneet puhki 2 cm:n päästä siitä lenkistä. Jos kalvot olis puhjenneet siitä lenkin sisältä, niin elävää vauvaa ei meille olis todennäköisesti tullut. Ei auta siis murehtia, mitä vaan voi sattua, eikä sille itse mahda mitään.
Sitten teille joilla se maha vielä tallella on ja mietitte noita asioita, niin älkää pelätkö sitä sf-mittaa, mulla se meni koko ajan joko yläkäyrän yläpuolella tai ainakin yläkäyrällä ja mikäs sieltä sitten tuli? Reilusti alle kolme kiloinen vauva. Ja vaikka tuli etuajassa, niin lopussa vauva kerää painoa n. 100 g viikko, että vaikka oltas päästy laskettuunaikaan asti tai menty yli, niin ei sieltä kovin isoa vauvaa ois tullu. Kyllä se äidin koko kans vaikuttaa asiaan, mä oon lyhyt ja muutoinkin enemmin siro kun tanakka, niin ei sieltä 4 kg vauvaa helposti tule. Luottakaa siihen että luonto hoitaa sen puolen.
Sitten toinen asia tuo paino. Älkää kattoko sitä vaakaa enää kertaakaan vaan syökää ja syökää ja syökää jos nälkä on. Meijän tyttö on nyt 9 päivää vanha ja mulle tuli raskauden aikana kiloja n. 15 joista on jäljellä enää vajaa viisi. Että se viisari vaa´assa laskee oikeesti silmissä kun vaan saa imetyksen käyntiin. Imetys myös supistaa kohtua, joten ei mulla mitään hirmusta löysää säkkiä tossa mahan kohdalla ole. Napa vaan näyttää siltä kun joku ois narulla vetäny sen aika syvälle tonne sisään [:D].
Ja sitten vielä siitä kokoarviosta. Älkää sitäkään niin kovasti miettikää, mulle sanottiin viimisellä lääkärikäynnilla että ei iso eikä pieni vauva, ei muuta. Ja ensimmäinen arvio grammoissa tehtiin vasta kun olin jo laitoksella synnyttämässä. Kaksi eri kätilöä katto sen ja toinen sano että 3400 g ja toinen etää 3500 g ja vauva painoi 2890 g. Se on hirmu vaikeeta sanoa, mutta ilmeisesti sanovat aina vähän yläkanttiin.
Oho, kylläpä kuulostan nyt ihan maailman kaikki tietävältä... Ei ollut se tarkoitus. Vaan uskokaa siihen että ihminen on luotu synnyttämään ja jos jotain tulee, niin apu on yleensä lähellä. Ja raskaus ja synnytys ja terve vauva ovat aina ihmeitä ja koko tapahtumaketju riskejä täynnä alusta loppuun. Meilläkin synnytyksen jälkeen kätilö totesi, että onnea oli tytöllä matkassa iso määrä kun hyvin voivana ja elossa ulos putkahti. Istukassa oli muutama napasuoni, jotka tekivät sellaisen pienen lenkin ja sikiökalvot oli menneet puhki 2 cm:n päästä siitä lenkistä. Jos kalvot olis puhjenneet siitä lenkin sisältä, niin elävää vauvaa ei meille olis todennäköisesti tullut. Ei auta siis murehtia, mitä vaan voi sattua, eikä sille itse mahda mitään.
Ihan hyvä se on Helvi meidän kuulla kuinka käytännössä asia meni. Tietenkin jokainen tapaus on erilainen, mutta kokemukset antaa vähän perspektiiviä.
Eilinen oli ihan hirveä päivä - piti viedä meidän nelijalkainen lopetettavaksi[:(]. Eipä ole ns. oikean päätöksen tekeminen tuntunut ikinä näin pahalta ja väärältä! Mutta kun ottaa lemmikin, ottaa myös vastuun siitä ettei se joudu turhaan kärsimään. Koko päivä oli yhtä itkua. Onneksi Papunen tuntui olevan ihan oma itsensä, vaikka kyllähän se pakosta vaikutti siihenkin.
Illalla vielä jouduttiin menemään synnytysvalmennukseen, joka venyttämällä venytettiin 1,5 tuntiin, vaikka asiat olisi voinut kertoa alle tunnissa. En käsitä moiseen syytä, etenkin kun puolet kuulijoista eivät pysty kunnolla istumaan. Saattaapi jäädä loput käymättä, paitsi sairaalaan tutustuminen.
Miulla Sf-mitta rv:lla 32+5 oli 31cm. Meidän suvussa 160 senttiset naiset on pinnistänyt useita 4,5 kg vauvoja - meille riittää pienempikin[;)]
Eilinen oli ihan hirveä päivä - piti viedä meidän nelijalkainen lopetettavaksi[:(]. Eipä ole ns. oikean päätöksen tekeminen tuntunut ikinä näin pahalta ja väärältä! Mutta kun ottaa lemmikin, ottaa myös vastuun siitä ettei se joudu turhaan kärsimään. Koko päivä oli yhtä itkua. Onneksi Papunen tuntui olevan ihan oma itsensä, vaikka kyllähän se pakosta vaikutti siihenkin.
Illalla vielä jouduttiin menemään synnytysvalmennukseen, joka venyttämällä venytettiin 1,5 tuntiin, vaikka asiat olisi voinut kertoa alle tunnissa. En käsitä moiseen syytä, etenkin kun puolet kuulijoista eivät pysty kunnolla istumaan. Saattaapi jäädä loput käymättä, paitsi sairaalaan tutustuminen.
Miulla Sf-mitta rv:lla 32+5 oli 31cm. Meidän suvussa 160 senttiset naiset on pinnistänyt useita 4,5 kg vauvoja - meille riittää pienempikin[;)]
Pakko huikata nopsasti tässä ennen palaverin alkua, että Helvi kiitos ihanaisesta järjen äänestä [:)]. Itse olen tuota sf-mittaa miettinyt ihan liikaakin kun se huitelee ihan yläkäyrän tienoilla. Huomenna on taas totuuden hetki neuvolassa.
Uskon myös, että naisen keho on tehty synnyttämään ja siitä kyllä selvitään - toivottavasti mahdollisimman vähin vauhdituksin ja ylimääräisin lääkkein. Paras siihen synnytykseen lienee valmistautua ajatuksissaan ja muutenkin - kaikki kai omilla tavoillaan.
Uskon myös, että naisen keho on tehty synnyttämään ja siitä kyllä selvitään - toivottavasti mahdollisimman vähin vauhdituksin ja ylimääräisin lääkkein. Paras siihen synnytykseen lienee valmistautua ajatuksissaan ja muutenkin - kaikki kai omilla tavoillaan.
Hei kaikki!
Onnea Helville, ja kiitos selostuksesta! Musta ainakin on kiinnostavaa kuulla synnytyksen jälkeisiä kokemuksia (erityisesti omasta kropasta), koska tuollaisista yksityiskohdista ei minulla ole aavistustakaan... [:)]
Ja kiva kuulla tuosta vauvan koosta myös: minullakin sf-mitta menee lähellä yläkäyrää ja tuntuu että vatsa kasvaa ihan kauheaa vauhtia. Itse olin kyllä keskikokoinen syntyessäni, samoin kuin siskoni, mutta isä taas oli aikoinaan ihan supervauva - käy ihan isoäitiäni sääliksi..! [:D] Mitään kokoarvioita en ole saanut missään vaiheessa.
Mä olen koko ajan mitannut painoni omalla vaa'alla, ja käyttänyt aamupainoa neuvolassa. Paino vaihtelee kyllä ihan kauheasti, useamman kilon päivässä, ja nyt on aamupainokin alkanyt olla mitä sattuu: päivästä toiseen aamupainokin vaihtelee +/- 1,5kg! Ota siitä sitten selvää. Mutta en stressaa![;)]
Rautatabletit (yök) ovat ehkä auttaneet, koska en ole enää ihan niin väsynyt kuin viime viikolla. Saa nähdä ensi viikolla neuvolassa, mikä on hb-arvo.
Ensi viikolla on myös kolmas lääkärikäynti. Siellä(kään) ei kuulemma ultrata ollenkaan, vaan tehdään vaan sisätutkimus. Mua on ultrattu (RU) viimeksi helmikuussa, eikä sitä enää ilmeisesti tehdä ollenkaan, eli vauvan näkee vasta sitten synnärillä. Onko teillä muilla ollut niitä jo enemmänkin, kun tuntuu että niin moni käy ultrassa tämän tästä?
Luulisin että vaavi on pää alaspäin, ja se mahtuu kyllä sivusuunnassa vielä liikkumaan. Välillä työntää takapuolta oikealta, välillä vasemmalta puolelta, ja valuu selvästi yölläkin sille puolelle millä kyljellä satun nukkumaan. Mustakin tuntuu että vatsa olisi hieman jo laskeutunut, kun olo ei ole ihan niin tukala kuin aikaisemmin - tai sitten olen vain tottunut siihen. [:D] Ja kuten Minnis sanoi, mustakin vatsan yläosassa olisi vielä tilaa, mutta mussukka ei vain yltä enää (tai vielä?) sinne asti.
Mikäköhän äitipuolen vointi on, kun ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Toivottavasti kaikki on hyvin!
Onnea Helville, ja kiitos selostuksesta! Musta ainakin on kiinnostavaa kuulla synnytyksen jälkeisiä kokemuksia (erityisesti omasta kropasta), koska tuollaisista yksityiskohdista ei minulla ole aavistustakaan... [:)]
Ja kiva kuulla tuosta vauvan koosta myös: minullakin sf-mitta menee lähellä yläkäyrää ja tuntuu että vatsa kasvaa ihan kauheaa vauhtia. Itse olin kyllä keskikokoinen syntyessäni, samoin kuin siskoni, mutta isä taas oli aikoinaan ihan supervauva - käy ihan isoäitiäni sääliksi..! [:D] Mitään kokoarvioita en ole saanut missään vaiheessa.
Mä olen koko ajan mitannut painoni omalla vaa'alla, ja käyttänyt aamupainoa neuvolassa. Paino vaihtelee kyllä ihan kauheasti, useamman kilon päivässä, ja nyt on aamupainokin alkanyt olla mitä sattuu: päivästä toiseen aamupainokin vaihtelee +/- 1,5kg! Ota siitä sitten selvää. Mutta en stressaa![;)]
Rautatabletit (yök) ovat ehkä auttaneet, koska en ole enää ihan niin väsynyt kuin viime viikolla. Saa nähdä ensi viikolla neuvolassa, mikä on hb-arvo.
Ensi viikolla on myös kolmas lääkärikäynti. Siellä(kään) ei kuulemma ultrata ollenkaan, vaan tehdään vaan sisätutkimus. Mua on ultrattu (RU) viimeksi helmikuussa, eikä sitä enää ilmeisesti tehdä ollenkaan, eli vauvan näkee vasta sitten synnärillä. Onko teillä muilla ollut niitä jo enemmänkin, kun tuntuu että niin moni käy ultrassa tämän tästä?
Luulisin että vaavi on pää alaspäin, ja se mahtuu kyllä sivusuunnassa vielä liikkumaan. Välillä työntää takapuolta oikealta, välillä vasemmalta puolelta, ja valuu selvästi yölläkin sille puolelle millä kyljellä satun nukkumaan. Mustakin tuntuu että vatsa olisi hieman jo laskeutunut, kun olo ei ole ihan niin tukala kuin aikaisemmin - tai sitten olen vain tottunut siihen. [:D] Ja kuten Minnis sanoi, mustakin vatsan yläosassa olisi vielä tilaa, mutta mussukka ei vain yltä enää (tai vielä?) sinne asti.
Mikäköhän äitipuolen vointi on, kun ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Toivottavasti kaikki on hyvin!
KaiKo
Näppärä viestien naputtelija
Typylityy & Scoliina, mulla oli rv 32+5 sf mitta 33 cm, eli käyrien yli mentiin, vaikka aiemmat on olleet siinä keskikäyrällä. Lisäksi viimeisen 5 viikon aikana painoa oli tullut n. 1 kg / viikko. Neuvolantäti kuitenkin tunnusteli, että ihan sopivan kokoiselta käsikopelolla vatsan päältä tuo tuntui. Sanoi, ettei tarttis koko loppuaikaa tulla ihan kiloa per viikko lisäpainoa, mikä lienee ymmärrettävää. Joten en mä ole huolissani tuosta. Ja toisaalta, alkuunhan mulla ei hirveesti tullut painoa, kokonaispainon lisäys on nyt n. 11 kg.
Raivotarjonnassa tuo on tosiaan mullakin, mutta silleen kyljellään, että peppu on välillä oikealla, välillä vasemmalla ja sen huomaa kyllä kummin päin on, kun vatsa on aina vino johonkin suuntaan.
Sonja09, mulla on ollut ne 2 ultraa, enkä missään vaiheessa ole edes olettanut, että olisikaan enempää. Ellei sitten synnytystapatutkimuksessa (neljän viikon päästä) tule lähetettä ultraan.
Joku tuossa sanoi, että oli ajatellut, että voisi tulla hitusen etuajassa. Mä taas olen ajatellut vain, että kyllä se menee laskettuun aikaan tai ylikin... on niin paljon kaikkea puuhaa, mitä ajattelin saada aikaiseksi vielä ennen, nyt vasta tulin ajatelleeksi, että mitä jos se tuleekin etuajassa =)
Raivotarjonnassa tuo on tosiaan mullakin, mutta silleen kyljellään, että peppu on välillä oikealla, välillä vasemmalla ja sen huomaa kyllä kummin päin on, kun vatsa on aina vino johonkin suuntaan.
Sonja09, mulla on ollut ne 2 ultraa, enkä missään vaiheessa ole edes olettanut, että olisikaan enempää. Ellei sitten synnytystapatutkimuksessa (neljän viikon päästä) tule lähetettä ultraan.
Joku tuossa sanoi, että oli ajatellut, että voisi tulla hitusen etuajassa. Mä taas olen ajatellut vain, että kyllä se menee laskettuun aikaan tai ylikin... on niin paljon kaikkea puuhaa, mitä ajattelin saada aikaiseksi vielä ennen, nyt vasta tulin ajatelleeksi, että mitä jos se tuleekin etuajassa =)