Meillä ainakin terkkari ekana otti verenpaineet, painon yms. ja sitten lääkäri teki normaalin alapäätutkimuksen eli kattoo, että kaikki näyttää/ tuntuu normaalilta. Kesti noin 5 minuuttia. Samalla kyseli vointia ja kertoili raskauteen liittyvistä asioista. Lisäksi se lukee siun paperit siinä, että jos on jotain huomioitavaa.
Kesämassun kasvattajat 2009
- Ketjun aloittaja TiiNaLiiNa
- Aloituspäivämäärä
Kiitos tiedosta Admin ja hyvää kevättä.
Sain juuri sokerirasituksen tulokset ja kaikki ok[:D][:D][:D]. Ikäni takia olin testiin joutunut eli voin rauhassa alkaa potea ikäkriisiä[;)]. Samalla kuulin, että neuvolatätini vaihtuu - erikoinen tiedotustapa. Ilman soittoani olisin kuullut/ saanut huomata tämän seuraavalla käynnillä.
Sain juuri sokerirasituksen tulokset ja kaikki ok[:D][:D][:D]. Ikäni takia olin testiin joutunut eli voin rauhassa alkaa potea ikäkriisiä[;)]. Samalla kuulin, että neuvolatätini vaihtuu - erikoinen tiedotustapa. Ilman soittoani olisin kuullut/ saanut huomata tämän seuraavalla käynnillä.
Täällä podetaan jo kolmenkympin kriisiä, kun juuri oli synttärit. Viimeksi murehdin lääkärikäynnillä kaikkia raskausasioita, eikä helpottanut kyllä yhtään kun lääkäri sanoi että siksi olisi kannattanut hankkia lapsia aikaisemmin, ettei nyt tule lastenhankinnassa kiire. Mulle vaan sitten jää tuollaiset töksähtelevät kommentit ikuisiksi ajoiksi mieleen... eikä lääkäri ajatellut yhtään että ehkä meille olisi ollut lapsi tervetullut jo aikaisemmin.
Oletteko masunkasvattajat muuten lukeneet paljon raskausaiheisia kirjoja? Mikä olisi hyvä? Mulla itselläni on kirja Äidiksi ensi kertaa, joka on todella imetyskeskeinen ja mielestäni lapsen hoidosta pitää muutakin tietää kun imetys. Sitten olen ostellut Vauva-ja Kaksplus-lehtiä, sekä saanut lainaksi muiden vauvalehtiä. Niissä kyllä on monipuolisesti kaikkea ollut.
Oletteko masunkasvattajat muuten lukeneet paljon raskausaiheisia kirjoja? Mikä olisi hyvä? Mulla itselläni on kirja Äidiksi ensi kertaa, joka on todella imetyskeskeinen ja mielestäni lapsen hoidosta pitää muutakin tietää kun imetys. Sitten olen ostellut Vauva-ja Kaksplus-lehtiä, sekä saanut lainaksi muiden vauvalehtiä. Niissä kyllä on monipuolisesti kaikkea ollut.
Äitipuoli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Typylityy, olen pitäytynyt erossa vauva-aiheisista kirjoista. Olen huomannut, että on niin monia mielipiteitä siitä, miten lasta tulisi kasvattaa ja millainen on hyvä äiti, että parhaiten pärjää omalla terveellä maalaisjärjellä. Olen kylläkin lueskellut noita Vauva-, KaksPlus- ym. lehtiä. Niin, ja tosi tökerö toi lääkärin kommentti. Mä en kyllä olisi malttanut olla hiljaa vaan olisin laukaissut jotain takaisin.
Minnis, olipa erikoista! Tosin ei se munkaan neuvolantäti mitään omasta raskaudestaan puhunut, huomasin vain sen kasvaneen mahan. Katsotaan ottaako asian ensi kerralla puheeksi vai täytyykö mun itse nostaa kissa pöydälle. Ja siis selvittää kuka mulle tulee jatkossa. Ja toi sokerirasitus iän perusteella oli mielenkiintoista. Mulla ikää 32v. (vauvan syntyessä 33v.) ja mulle ei ole puhuttu halaistua sanaa sokerirasitukseen menemisestä. Seuraava (yhdistetty neuvola+lekuri) käynti on 9.4. jolloin mulla viikkoja 27. Hmm.
Onnea taas meille Minnis, 25 viikkoa täynnä!
Onneksi viikonloppu edessä!!!!
Minnis, olipa erikoista! Tosin ei se munkaan neuvolantäti mitään omasta raskaudestaan puhunut, huomasin vain sen kasvaneen mahan. Katsotaan ottaako asian ensi kerralla puheeksi vai täytyykö mun itse nostaa kissa pöydälle. Ja siis selvittää kuka mulle tulee jatkossa. Ja toi sokerirasitus iän perusteella oli mielenkiintoista. Mulla ikää 32v. (vauvan syntyessä 33v.) ja mulle ei ole puhuttu halaistua sanaa sokerirasitukseen menemisestä. Seuraava (yhdistetty neuvola+lekuri) käynti on 9.4. jolloin mulla viikkoja 27. Hmm.
Onnea taas meille Minnis, 25 viikkoa täynnä!
Onneksi viikonloppu edessä!!!!
Hei taas!
Oli niin kaunis ilma että jaksoin jopa tunnin lenkille [:D], ja kyllä piristi mieltä! Sokerirasitukseen en minäkään joudu/pääse vaikka olenkin "vanha" (28v) ja äitilläni sokeritauti, siskolla ja mummillani sekä tädeillä... Sanoivat neuvolassa ettei ole syytä kun arvot ovat olleet niin hyvät eikä minulla ole ylipainoa [8|].. Mainitsin kyllä lähisukuni mutta silti näin.
Minäkään en ole vauva-aiheisia kirjoja viitsinyt lukea, eiköhän maalaisjärjellä pääse aika pitkälle ja neuvolakin auttaa ja ohjaa kun on tarvetta.
Eilen tuli sähköpostiin viesti että Gesslein vaunut ovat matkalla Saksasta Suomeen, jipii! Viikon sisällä meillä pitäisi siis olla ihka uudet vaunut kotona [:D]. Tilattiin sivuilta www.yatego.com
Oli niin kaunis ilma että jaksoin jopa tunnin lenkille [:D], ja kyllä piristi mieltä! Sokerirasitukseen en minäkään joudu/pääse vaikka olenkin "vanha" (28v) ja äitilläni sokeritauti, siskolla ja mummillani sekä tädeillä... Sanoivat neuvolassa ettei ole syytä kun arvot ovat olleet niin hyvät eikä minulla ole ylipainoa [8|].. Mainitsin kyllä lähisukuni mutta silti näin.
Minäkään en ole vauva-aiheisia kirjoja viitsinyt lukea, eiköhän maalaisjärjellä pääse aika pitkälle ja neuvolakin auttaa ja ohjaa kun on tarvetta.
Eilen tuli sähköpostiin viesti että Gesslein vaunut ovat matkalla Saksasta Suomeen, jipii! Viikon sisällä meillä pitäisi siis olla ihka uudet vaunut kotona [:D]. Tilattiin sivuilta www.yatego.com
Hepsunkepsun!
Aivan mieletön ilma ulkona, oli ihan pakko lähtä lenkille ja tulihan sielä sitten oltua joku tovi. Silmät sumeni kun sisälle tulin, on niin kirkasta! [:)] Mieli on ilonen ja vois tehä vaikka ja mitä, muttei tiiä että mistä sitä sitten alottas. Verhot ois vaihettava vielä kun pystyy kurotteleen, mutta jotenki ei saa nyt itestään sitä muka sitten kuitenkaan irti vaikka virtaa olis.
Eilen otin ja siivosin, imuroiminen oli melko mielenkiintonen kokemus.. Pisti ihan sitten heikottamaan, että piti lopettaa välillä kesken ja pistää maate että olo helpottu. Joko voi alkaa vaatimaan että mies tekis moisen homman?!? [;)] No sitten otin ja luuttusin ("viisaana" olen hankkinu mopin niin ei tarttee peffa pystyssä mennä), niin alaselkää juili lopun päivää ja edelleen jatkuu jomotus. *höh*
Tänään kävin neuvolassa, sain vihdoin raskaustodistuksen ja siis pääsen tekemään hakemusta kelalle ja ilmottamaan työnantajalle alkavasta äippäristäni. Lähetteen sokerirasituskokeeseen sain, täällä meillä kun kaikki sinne laitetaan ikään ja kokoon katsomatta. Pääsiäisen jälkeen siis sinne pitäs ittensä raahata. *huih*
Laittelen vähän omia arvoja kun teitin muitten arvoja on ollu kiva lueskella niin vähän täältäki sitten pistän oman lusikkani soppaan. [:)]
RV 22+6
painoa lisää +775g/vko
RR 128/80
Hb 115 ->rautakuurille
kohdunpohjan korkeus 21cm ->hieman siis ka korkeammalla mennään
sydämen syke 145
liikkeet ++
Nyt sitten saa alottaa tuon kelapaperi savotan, "innolla" oottelen että mitä siitäki sitten tulee. Saa nähä monastikko tulee bumerangina takasin. Ei voi muuta ku ihmetellä että miksi kaikki on tehty niin kamalan monimutkaseksi, varsinki tuon kelan osalta. Luulis että niille itelleenki ois helpompi ku ois yhessä lomakkeessa kaikki isyysvapaasta ym:sta, mutta ei. 3 eri lomaketta ainaki mulle annettiin täytettäväksi..[:'(]
Ja sitten kyselin tuosta isyydenvahvistamisesta, vaikka se ei vielä ajankohtasta olekkaan, niin sain siitäkin nivaskan papereita. Jonnekki lastenvalvojalle on mentävä tunnustus tekemään kuhan aika tulee.
No mutta, toivottavasti viikonloppu näyttäytyy meille yhtä kauniina kuin päivä on tänään. Paljon mukavampi on touhuta ku aurinko paistaa. [8D]
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille masukkaille ja kumppaneille!
Aivan mieletön ilma ulkona, oli ihan pakko lähtä lenkille ja tulihan sielä sitten oltua joku tovi. Silmät sumeni kun sisälle tulin, on niin kirkasta! [:)] Mieli on ilonen ja vois tehä vaikka ja mitä, muttei tiiä että mistä sitä sitten alottas. Verhot ois vaihettava vielä kun pystyy kurotteleen, mutta jotenki ei saa nyt itestään sitä muka sitten kuitenkaan irti vaikka virtaa olis.
Eilen otin ja siivosin, imuroiminen oli melko mielenkiintonen kokemus.. Pisti ihan sitten heikottamaan, että piti lopettaa välillä kesken ja pistää maate että olo helpottu. Joko voi alkaa vaatimaan että mies tekis moisen homman?!? [;)] No sitten otin ja luuttusin ("viisaana" olen hankkinu mopin niin ei tarttee peffa pystyssä mennä), niin alaselkää juili lopun päivää ja edelleen jatkuu jomotus. *höh*
Tänään kävin neuvolassa, sain vihdoin raskaustodistuksen ja siis pääsen tekemään hakemusta kelalle ja ilmottamaan työnantajalle alkavasta äippäristäni. Lähetteen sokerirasituskokeeseen sain, täällä meillä kun kaikki sinne laitetaan ikään ja kokoon katsomatta. Pääsiäisen jälkeen siis sinne pitäs ittensä raahata. *huih*
Laittelen vähän omia arvoja kun teitin muitten arvoja on ollu kiva lueskella niin vähän täältäki sitten pistän oman lusikkani soppaan. [:)]
RV 22+6
painoa lisää +775g/vko
RR 128/80
Hb 115 ->rautakuurille
kohdunpohjan korkeus 21cm ->hieman siis ka korkeammalla mennään
sydämen syke 145
liikkeet ++
Nyt sitten saa alottaa tuon kelapaperi savotan, "innolla" oottelen että mitä siitäki sitten tulee. Saa nähä monastikko tulee bumerangina takasin. Ei voi muuta ku ihmetellä että miksi kaikki on tehty niin kamalan monimutkaseksi, varsinki tuon kelan osalta. Luulis että niille itelleenki ois helpompi ku ois yhessä lomakkeessa kaikki isyysvapaasta ym:sta, mutta ei. 3 eri lomaketta ainaki mulle annettiin täytettäväksi..[:'(]
Ja sitten kyselin tuosta isyydenvahvistamisesta, vaikka se ei vielä ajankohtasta olekkaan, niin sain siitäkin nivaskan papereita. Jonnekki lastenvalvojalle on mentävä tunnustus tekemään kuhan aika tulee.
No mutta, toivottavasti viikonloppu näyttäytyy meille yhtä kauniina kuin päivä on tänään. Paljon mukavampi on touhuta ku aurinko paistaa. [8D]
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille masukkaille ja kumppaneille!
Pipsuliini
Oman äänensä löytänyt
Yyyyh, minä kans täytin tällä viikolla Kelan paperit uusiksi, koetan saada äitiysrahaa vähän korkeammaksi..Saa nähdä meneekö läpi... Ärsyttäviä papereita ja lomakkeita!![>:]
Huomenna olisi sitten muuttopäivä, tänään on pakattu 9 tuntia tavaroita. Uskomattoman kauan homma vie, vaikka olenkin pikkuhiljaa pitkin viikkoa laittanut kamoja kasaan. Onneksi pääsee töihin lepäämään muutamaksi tunniksi, kun mies ja kökkäporukka aloittavat aikaisin aamusta. [;)] Hyvällä tuurilla ehdin mukaan enään loppusiivouksiin.[:)] Sitten onkin edessä puolivuotta äidin katon alla, wish me luck![:D]
Hyvät viikonloput kaikille!!
Huomenna olisi sitten muuttopäivä, tänään on pakattu 9 tuntia tavaroita. Uskomattoman kauan homma vie, vaikka olenkin pikkuhiljaa pitkin viikkoa laittanut kamoja kasaan. Onneksi pääsee töihin lepäämään muutamaksi tunniksi, kun mies ja kökkäporukka aloittavat aikaisin aamusta. [;)] Hyvällä tuurilla ehdin mukaan enään loppusiivouksiin.[:)] Sitten onkin edessä puolivuotta äidin katon alla, wish me luck![:D]
Hyvät viikonloput kaikille!!
Juu onnen meille Äitipuoli, taas uusi virstanpylväs saavutettu[:)]
Mie olen lukenut vaan jotain lehtiä. Ajattelin mennä pitkälti kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa -mentaliteeetilla eli luottaa vaistoihin ja ainahan saa kysyä lähipiiriltä neuvoa.
Tuo ikäjuttu on kyllä tosi outo! Ystäväni sai juuri vauvan ja kävi samassa neuvolassa kuin minä - olemme samanikäiset ja ystävälleni oli huomautettu lievästä ylipainosta - minut testattiin, häntä ei?! No ihan sama. Tulipahan todistettua, että arvot ok.
Luojan kiitos viikonloppu koitti vihdoinkin! 5päiväiset työviikot alkoivat olla todellakin liikaa, onneksi tämä oli viimeinen!!! Rytmikin on muuttunut vielä normaalia aikaisemmaksi - viideltä ylös ja viim. 10 illalla taju pois. Eilisaamu alkoi muuten vauhdikkaasti - liikkuminen/ kääntyminen sängyssä on nykyisin melko hankalaa ja aloin aamulla kääntää kylkeä tajuamattani olevani aivan sängyn reunalla... ja mätkis - tipuin nelinkontin lattialle. Onneksi ei sattunut, lähinnä nauratti[:D]. Eipä ole käynyt ihan vähään aikaan. Mieskin heräsi ja ihmetteli, mitä tapahtui.
Nyt alan etsiä neulomisohjettani, olisi taas Äitipuolelle kysymys[8|]
Mie olen lukenut vaan jotain lehtiä. Ajattelin mennä pitkälti kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa -mentaliteeetilla eli luottaa vaistoihin ja ainahan saa kysyä lähipiiriltä neuvoa.
Tuo ikäjuttu on kyllä tosi outo! Ystäväni sai juuri vauvan ja kävi samassa neuvolassa kuin minä - olemme samanikäiset ja ystävälleni oli huomautettu lievästä ylipainosta - minut testattiin, häntä ei?! No ihan sama. Tulipahan todistettua, että arvot ok.
Luojan kiitos viikonloppu koitti vihdoinkin! 5päiväiset työviikot alkoivat olla todellakin liikaa, onneksi tämä oli viimeinen!!! Rytmikin on muuttunut vielä normaalia aikaisemmaksi - viideltä ylös ja viim. 10 illalla taju pois. Eilisaamu alkoi muuten vauhdikkaasti - liikkuminen/ kääntyminen sängyssä on nykyisin melko hankalaa ja aloin aamulla kääntää kylkeä tajuamattani olevani aivan sängyn reunalla... ja mätkis - tipuin nelinkontin lattialle. Onneksi ei sattunut, lähinnä nauratti[:D]. Eipä ole käynyt ihan vähään aikaan. Mieskin heräsi ja ihmetteli, mitä tapahtui.
Nyt alan etsiä neulomisohjettani, olisi taas Äitipuolelle kysymys[8|]
Minä olen 34 -vuotias ensisynnyttäjä eli reilusti yli kolmekymmentä eikä mulle kyl oo neuvolassa eikä lääkärit oo sanonu et olisin vanha saamaan lapsen. Olen käynyt läpi heldelmoityshoidot joiden ansiosta olen tullut raskaaksi. Viisi vuotta on yritetty ennen kun tärppäsi, eli todella odotettu raskaus. Nyt on viikkoja 27 + 3 eli hyvällä mallilla. Onko täällä muita jotka on tullut raskaaksi hedelmöityshoidoilla?
Kävin eilen hakemassa äitiyspakkauksen postista ja pitää nyt alkaa penkomaan sitä.
Kävin eilen hakemassa äitiyspakkauksen postista ja pitää nyt alkaa penkomaan sitä.
Huomenta!
Minnis, meilläkin rytmi mennyt jo naurettavan aikaiseksi, joskus olen jo sängyssä 20:30, herään aina 6-aikaan. Kääntyminen on juu vähän hankalaa, ja aamuisin lonkat särkee mutta onneksi loppuu heti kun nousen.
Pipsuliini, jaksamista muuton kanssa! Äitin luokse muuttamisella (jonkin aikaa) on varmasti hyvät ja huonot puolensa, itse en kyllä jaksaisi kun äitini on sellainen touhottaja.. Kokoajan pitäisi olla jotakin tekemässä tai johonkin menemässä.. Sovittiin että äiti tulee meille sitten kun mieheni on ollut isyyslomansa kotona, viikoksi auttamaan kotiaskareissa jos tarvii. Yleensä kyllä väsyn jo hänen puuhastelunsa katselemisesta..
Vieläkään en onnistu laittamaan tänne kuvia [:@]
Minnis, meilläkin rytmi mennyt jo naurettavan aikaiseksi, joskus olen jo sängyssä 20:30, herään aina 6-aikaan. Kääntyminen on juu vähän hankalaa, ja aamuisin lonkat särkee mutta onneksi loppuu heti kun nousen.
Pipsuliini, jaksamista muuton kanssa! Äitin luokse muuttamisella (jonkin aikaa) on varmasti hyvät ja huonot puolensa, itse en kyllä jaksaisi kun äitini on sellainen touhottaja.. Kokoajan pitäisi olla jotakin tekemässä tai johonkin menemässä.. Sovittiin että äiti tulee meille sitten kun mieheni on ollut isyyslomansa kotona, viikoksi auttamaan kotiaskareissa jos tarvii. Yleensä kyllä väsyn jo hänen puuhastelunsa katselemisesta..
Vieläkään en onnistu laittamaan tänne kuvia [:@]
Juu ei minutakaan suoranaisesti liian vanhaksi sanottu, vaan että ikää on sen verran, että diabetes voi tulla helpommin. Sitä paitsi käsittääkseni synnyttäjien keski-ikä on nykyisin 30 kieppeillä. Ja pahahan se on sanoa, milloin on liian vanha, jos ei ole vaan aiemmin ollut mahdollista tulla raskaaksi.
Äitipuoli, kysymys - Neuletakin toista etukappaletta neulottaessa neuvotaan seuraavaa eli aluksi on neulottu kapea pitkä kaistale, jonka reunasta poimitaan 65 silmukkaa ja aletaan neuloa ns. eri suunnasta kuin aiemmin, sitten sanotaan: Neulo helmineuletta ja päätä samalla etureunan yläreunasta joka 2. krs: 1x4s, 2x2s ja 2x1s = 55s. Yhteensä siis kavennetaan 10s. Eli tuleeko kerroksia, joiden aikana kavennetaan 5 kpl? Hei nyt taisin siis tajutakin - voiko olla mahdollista[;)]. Tämäpä kätevää ja ihan ilman apua...
Äitipuoli, kysymys - Neuletakin toista etukappaletta neulottaessa neuvotaan seuraavaa eli aluksi on neulottu kapea pitkä kaistale, jonka reunasta poimitaan 65 silmukkaa ja aletaan neuloa ns. eri suunnasta kuin aiemmin, sitten sanotaan: Neulo helmineuletta ja päätä samalla etureunan yläreunasta joka 2. krs: 1x4s, 2x2s ja 2x1s = 55s. Yhteensä siis kavennetaan 10s. Eli tuleeko kerroksia, joiden aikana kavennetaan 5 kpl? Hei nyt taisin siis tajutakin - voiko olla mahdollista[;)]. Tämäpä kätevää ja ihan ilman apua...
Pipsuliini, voimia todellakin kotiin paluun kanssa - mie kestän yleensä äitiäni noin 5 minuuttia ja sitten onkin verenpaineet piikissä... Miulle tapahtuu aina jonkinlainen taantuma 15vee tasolle, kun tapaan äitini. Vanhempani ovat eläkkeellä ja tarvitsevat terveydentilansa takia suht paljon apua, asuvat siis 0,5kmn päässä. Eli tapaamme useita kertoja viikossa. Olen joutunut ottamaan heistä vastuuta n. 20vee lähtien eli siinä vaiheessa, kun useimmat muuttavat kotontaan ja alkavat harjoitella aikuisuutta. No eipä siitä sen enempää, koita siis Pipsuliini jaksaa. Hienoahan se on, että apua löytyy ja sitä saa tarvittaessa!
Toinen on anoppini. Tulemme hyvin toimeen, mutta hänellä on tapana tarjota erilaisia tavaroita tms., joita en välttis haluaisi. Hyväähän hän vain tarkoittaa, mutta silti. Kerroin taannoin, että olen ostanut kivan kankaan lastenhuoneeseen, josta teen verhot yms. Mutta hänpä keksikin, että heillä on vielä jemmassa mieheni vauva-ajan verhot eli jäänne 30 vuoden takaa. Ja meidän pitää ehdottomasti ottaa ne... lupauduin katsomaan niitä ja jännityksellä odotan, mitä on luvassa. Voivat tietty olla hienotkin, mutta kun olen vartavasten ostanut ihanan kankaan, josta sitten teen toisiinsa sopivat tekstiilit - niin mikä perhana siinä on, ettei voi ymmärtää. Onneksi mieheni ymmärtää[:)]. No seuraavaksi anoppi alkoi kysellä, että mitä voivat tuoda lomamatkalta tuliaisiksi, esmes vauvalle vaatetta. Ovat menossa Malesiaan. Yritin sanoa, että vaatteehan voi kyllä ostaa täältä, mutta hän intti haluavansa tuoda jotain. Onneksi mieheni tajusi sanoa, että koska ei tiedä, mitä lyijy tms. ainetta niissä, niin niitä ei meidän tenavalle pueta. Ja edelleen korostan, että pidän anopistani, mutta en välttämättä halua sisustaa kuten hän tms.[;)]
No johan taas tuli juttua.
Toinen on anoppini. Tulemme hyvin toimeen, mutta hänellä on tapana tarjota erilaisia tavaroita tms., joita en välttis haluaisi. Hyväähän hän vain tarkoittaa, mutta silti. Kerroin taannoin, että olen ostanut kivan kankaan lastenhuoneeseen, josta teen verhot yms. Mutta hänpä keksikin, että heillä on vielä jemmassa mieheni vauva-ajan verhot eli jäänne 30 vuoden takaa. Ja meidän pitää ehdottomasti ottaa ne... lupauduin katsomaan niitä ja jännityksellä odotan, mitä on luvassa. Voivat tietty olla hienotkin, mutta kun olen vartavasten ostanut ihanan kankaan, josta sitten teen toisiinsa sopivat tekstiilit - niin mikä perhana siinä on, ettei voi ymmärtää. Onneksi mieheni ymmärtää[:)]. No seuraavaksi anoppi alkoi kysellä, että mitä voivat tuoda lomamatkalta tuliaisiksi, esmes vauvalle vaatetta. Ovat menossa Malesiaan. Yritin sanoa, että vaatteehan voi kyllä ostaa täältä, mutta hän intti haluavansa tuoda jotain. Onneksi mieheni tajusi sanoa, että koska ei tiedä, mitä lyijy tms. ainetta niissä, niin niitä ei meidän tenavalle pueta. Ja edelleen korostan, että pidän anopistani, mutta en välttämättä halua sisustaa kuten hän tms.[;)]
No johan taas tuli juttua.
Minnis, kyllä sille anopille kannattaa oma mielipiteensä sanoa, tosin ehkä tahdikkaaseen diplomatiaan kiedottuna. Jos se iänikuinen verhokangas ei miellytä niin eipä se asia muuksi muutu. Hullummaksi voi mennä jos otat kankaan vastaan mutta et ikinä tee siitä mitään.
Neuletakin kavennuksista varmuuden vuoksi jotta pääset hommiin: kun pääset kavennuksiin asti kavennat ensimmäisen kerran 4s, toisen kerran 2s, kolmannen kerran 2s, neljännen kerran 1s ja viidennen kerran 1s.
Pipsuliini ja muut Kelan kanssa takkuilevat, minun hakemustani ei hyväksytty tässä vaiheessa, kun olen anonut äitiyspäivärahaa viimeisen puolen vuoden tulojen perusteella. Tulot pitää olla tasan puoli vuotta ennen äitiysloman alkua, minun kohdallani 28.11.08-27.5.09. Jos kuukausipalkka on kiinteä ja siihen ei tule minkäänlaisia lisiä, hakemuksen voi täyttää etukäteen. Eli kesän kynnyksellä viikolla 22 tai 23 palkanlaskija lähettää Kelaan uuden selvityksen paljonko olen tienannut. Tästä hetkestä puoli vuotta taaksepäin ei käy, koska (virkailijan sanoin:) silloinhan voisin halutessani vaikka lopettaa työnteon. Että sillai.
Neuletakin kavennuksista varmuuden vuoksi jotta pääset hommiin: kun pääset kavennuksiin asti kavennat ensimmäisen kerran 4s, toisen kerran 2s, kolmannen kerran 2s, neljännen kerran 1s ja viidennen kerran 1s.
Pipsuliini ja muut Kelan kanssa takkuilevat, minun hakemustani ei hyväksytty tässä vaiheessa, kun olen anonut äitiyspäivärahaa viimeisen puolen vuoden tulojen perusteella. Tulot pitää olla tasan puoli vuotta ennen äitiysloman alkua, minun kohdallani 28.11.08-27.5.09. Jos kuukausipalkka on kiinteä ja siihen ei tule minkäänlaisia lisiä, hakemuksen voi täyttää etukäteen. Eli kesän kynnyksellä viikolla 22 tai 23 palkanlaskija lähettää Kelaan uuden selvityksen paljonko olen tienannut. Tästä hetkestä puoli vuotta taaksepäin ei käy, koska (virkailijan sanoin:) silloinhan voisin halutessani vaikka lopettaa työnteon. Että sillai.
Scoolina, olen aina hienovaraisesti onneksi saanut sanottua/ torjuttua aiemmat "lahjoitukset", mutta ahdistaa joka kerta, kun ei halua loukata. Tämä ei sinällään liity tavaroiden antamiseen, mutta kaiken huippu oli, kun anoppi kertoi ennen häitämme tyttärensä eli mieheni siskon kysyneen, voiko häihin laittaa valkoisen mekon ja anoppi oli sanonut, että kyllä voi. Pienet hepulit sain, silloin töksäyttelin mielipiteeni välittämättä anopin tunteista. Vieläkin nousee karvat pystyyn[:@].
Kiitos ohjeista, oikein olin ymmärtänyt.
Nyt pikkukävelylle ja vanhempia moikkaamaan, aivan ihana auringonpaiste.
Rentouttavaa lauantaita kaikille.
Kiitos ohjeista, oikein olin ymmärtänyt.
Nyt pikkukävelylle ja vanhempia moikkaamaan, aivan ihana auringonpaiste.
Rentouttavaa lauantaita kaikille.
Täällä kanssa hoidoilla, kaikki rumpa alkoi vuoden -05 alusta ja nyt ollaan tässä tänään 29rv juhlapäivä ja joka täysi vko ollut aina sitä [:)], tietty voihan siihen laskea senkin milloin alkoi haluta lasta eli 15 vuotta sitten, mutta se viimeinen epätoivo ja hoidot -05 alusta, nyt sit 37v. Lääkärit ei ole sanoneet iästä tökeröä, mutta sitten kaikkea muuta, esim. kun olen nyt tuon kramppaamisen takia joutunut käymään polilla ja viimeeksi kysyin soittoajalla lääkäriltä että olisiko parempi katerointivaihtoehto kuitenkin että en lappaisi kipulääkkeitä, niin lääkärin vastaus oli että ei me sitä lasta voida susta pois ottaa, että ei se ole tarpeeksi valmis, että jotain ihan pe...keleen tökeröä ja kun kysymykseni oli että olisin vaikka valmis kertakateroimaan päivittäin ettei lapselle haittaa suurista lääkemääristä. Ei lääkäri kuunnellut paljon muutakaan, vaan puhui päälle jotain diibadaabaa. Todella tökerö ja sanon kyllä jotain jos tapaan hlökohtaisesti vielä!!
Tunteet on aika pinnassa muutenkin, eilen tulin äärettömän surulliseksi siitä että onkohan vaunut tarpeeksi hyvät vauvalle, että pitäisiköhän vielä kitkuttaa ja ostaa kuitenkin käytettyjen tilalle ihan uudet ja koittaa myydä käytetyt eteenpäin...kaikenlaisia ajatuksia. Vauva voi onneksi hyvin, tosin poikkitilassa, mutta ehtii kääntyä ja kääntyy toivottavasti vielä. Toivottavasti ei asento kiinni liian lyhyestä napanuorasta, että kaikkea saa miettiä. Toivottavasti ei panikoiduta kukaan loppukuukausina, vaan jaksetaan tsempata ja kerätä voimia synnytykseen.
Meen kuitenkin surffaamaan ja ihailemaan uusia vaunuja nyt, Salamanteri potkii terkkuja kaikille [:)], ostin muuten eilen Anitan Baby Beltin, auttais kuulemma tohon vatsan tukemiseen hyvin, mut kun manteri aika alhaalla ja poikittain, niin aivan kuin painais sitä ehkä, pitää testailla.
Mukavaa lauantaita, Siri
Tunteet on aika pinnassa muutenkin, eilen tulin äärettömän surulliseksi siitä että onkohan vaunut tarpeeksi hyvät vauvalle, että pitäisiköhän vielä kitkuttaa ja ostaa kuitenkin käytettyjen tilalle ihan uudet ja koittaa myydä käytetyt eteenpäin...kaikenlaisia ajatuksia. Vauva voi onneksi hyvin, tosin poikkitilassa, mutta ehtii kääntyä ja kääntyy toivottavasti vielä. Toivottavasti ei asento kiinni liian lyhyestä napanuorasta, että kaikkea saa miettiä. Toivottavasti ei panikoiduta kukaan loppukuukausina, vaan jaksetaan tsempata ja kerätä voimia synnytykseen.
Meen kuitenkin surffaamaan ja ihailemaan uusia vaunuja nyt, Salamanteri potkii terkkuja kaikille [:)], ostin muuten eilen Anitan Baby Beltin, auttais kuulemma tohon vatsan tukemiseen hyvin, mut kun manteri aika alhaalla ja poikittain, niin aivan kuin painais sitä ehkä, pitää testailla.
Mukavaa lauantaita, Siri
Hei taas!
Lääkäri-neuvolakäynti on onnellisesti ohi. Käynti oli vähän hassu sikäli, että ekaa kertaa en tiedä mitkä oli sydänäänet enkä kohdunpohjan korkeutta. Sanoi vain että kaikki ok. Meillä meni nimittäin koko aika keskusteluun stressistä ja elämänhallinnasta, lääkäri kovasti painotti sitä että ei saa liikaa ahnehtia hommia ja stressinaiheita, vaan että elämästä ja varsinkin lapsesta pitää nauttia. Ihan kuin en sitä tietäisi, vaikka oikeassa tietysti oli. Käännyin vielä takaisin kysymään että mikä se sf-mitta mulla oli, mutta hän sanoi ettei mitannut sitä - vaikka ihmettelen kyllä että mitä se sitten mittasi sillä mittanauhalla häpyluusta kohdun yläreunaan? Olisi vain ollut kiva tietää, kun en osaa itse mitata: mun yritykset vaihtelee niin monta senttiä [:)] Ja seuraava käynti taas vasta kk päästä.
Joudun muuten vaihtamaan neuvolaa heti kun muutetaan, tylsää. Mutta onhan se uusi sitten tuttu kun käydään vauvan kanssa... Tuntuu vaan että elämässä on liikaa muuttuvia osia juuri nyt! Huomaan että perusturvallisuuden tunne järkkyy jotenkin paljon helpommin nyt kuin aikaisemmin, ja välillä on pakko mennä pyytämään turvahalausta mieheltä, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. En tiedä johtuuko se tästä isosta mahasta ja sen tuomasta haavoittuvuudentunteesta, vai ihan vaan hormoneista. Ehkä molemmista? Onko muilla vastaavia tuntemuksia?
Minäkin olen jo 31v. mutta ei mistään sokerirasitustesteistä ole ollut puhetta. Eikä onneksi mun "vanhuudestakaan", koska olisi vauva vähän aikaisemmin jo saanut tulla. Onneksi selvittiin clomifeneilla, mutta kyllä siinä ehti jo hyvin syyllistää itseään siitä ettei alkanut yrittää aikaisemmin - tosin halusin ensin miehen ja vakaan parisuhteen ja sen että molemmat ollaan asiaan valmiita! Mutta edelleen lapsen tulo tuntuu maailman suurimmalta ihmeeltä, ja välillä tuntuu vaikealta uskoa että se on oikeasti totta.
Mä en ole vielä yhtään lukenut kirjoja enkä lehtiä. Olen ajatellut että ehdin NIITÄ asioita pohtia sitten lähempänä, onhan tässä vielä 3kk laskettuun aikaan. Mulla on nimittäin taipumusta pohtia asioita liikaa... Ja kai sitä maalaisjärjellä selviää alkuun, vaipanvaihto ja syöttäminen on jo tuttua serkkujen hoidosta, ja hätätilassa oma äiti asuu muutaman km päässä. [:)]
Lääkäri-neuvolakäynti on onnellisesti ohi. Käynti oli vähän hassu sikäli, että ekaa kertaa en tiedä mitkä oli sydänäänet enkä kohdunpohjan korkeutta. Sanoi vain että kaikki ok. Meillä meni nimittäin koko aika keskusteluun stressistä ja elämänhallinnasta, lääkäri kovasti painotti sitä että ei saa liikaa ahnehtia hommia ja stressinaiheita, vaan että elämästä ja varsinkin lapsesta pitää nauttia. Ihan kuin en sitä tietäisi, vaikka oikeassa tietysti oli. Käännyin vielä takaisin kysymään että mikä se sf-mitta mulla oli, mutta hän sanoi ettei mitannut sitä - vaikka ihmettelen kyllä että mitä se sitten mittasi sillä mittanauhalla häpyluusta kohdun yläreunaan? Olisi vain ollut kiva tietää, kun en osaa itse mitata: mun yritykset vaihtelee niin monta senttiä [:)] Ja seuraava käynti taas vasta kk päästä.
Joudun muuten vaihtamaan neuvolaa heti kun muutetaan, tylsää. Mutta onhan se uusi sitten tuttu kun käydään vauvan kanssa... Tuntuu vaan että elämässä on liikaa muuttuvia osia juuri nyt! Huomaan että perusturvallisuuden tunne järkkyy jotenkin paljon helpommin nyt kuin aikaisemmin, ja välillä on pakko mennä pyytämään turvahalausta mieheltä, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. En tiedä johtuuko se tästä isosta mahasta ja sen tuomasta haavoittuvuudentunteesta, vai ihan vaan hormoneista. Ehkä molemmista? Onko muilla vastaavia tuntemuksia?
Minäkin olen jo 31v. mutta ei mistään sokerirasitustesteistä ole ollut puhetta. Eikä onneksi mun "vanhuudestakaan", koska olisi vauva vähän aikaisemmin jo saanut tulla. Onneksi selvittiin clomifeneilla, mutta kyllä siinä ehti jo hyvin syyllistää itseään siitä ettei alkanut yrittää aikaisemmin - tosin halusin ensin miehen ja vakaan parisuhteen ja sen että molemmat ollaan asiaan valmiita! Mutta edelleen lapsen tulo tuntuu maailman suurimmalta ihmeeltä, ja välillä tuntuu vaikealta uskoa että se on oikeasti totta.
Mä en ole vielä yhtään lukenut kirjoja enkä lehtiä. Olen ajatellut että ehdin NIITÄ asioita pohtia sitten lähempänä, onhan tässä vielä 3kk laskettuun aikaan. Mulla on nimittäin taipumusta pohtia asioita liikaa... Ja kai sitä maalaisjärjellä selviää alkuun, vaipanvaihto ja syöttäminen on jo tuttua serkkujen hoidosta, ja hätätilassa oma äiti asuu muutaman km päässä. [:)]
Pullantuoksuista huomenta kaikille!
Huh huh! Takana niin kiireinen viikko, että jälkeenpäin alkaa oikee huippaamaan.[:)] Tänään siis täynnä 30rv, joten päätin sen kunniaksi leipoa aamutuimaan hieman pullaa ja tietty samalla pitää mahdollisimman paljon meteliä että bilettämässä ollut iskä ei vaan nukkuisi liian myöhään... [:D] Siis enää 10 viikkoa jäljellä, ihan törkeen vähän....alkaa tulee kohta paniikki! No onneksi remontti on loppusuoralla, makkarista puuttuu enää listat ja vaatekaappi ja sitten pääsis sitä siivoomaan ja laittamaan kuntoon.
Mä olen 31v ja normaalipainonen, mutta kävin keskiviikkona sokerirasituksessa. Meillä neuvolassa kehotettiin menemään sinne, koska isälläni on sokeritauti. Tämän vuoden alusta tuli voimaan täällä käytäntö että kaikki yli 25 vuotiaat uudet odottajat menevät sokerirasituskokeeseen, riippumatta painosta tai sairaustaustoista. Piikkikammoiselle uutinen kokeeseen joutumisesta oli alkuun sokki, mutta näin jälkeenpäin ole kuitenkin tosi tyytyväinen että menin sinne, sainpahan ainakin mielenrauhan että kaikki arvot kohdallani ok. Torstaina olikin sitten neuvola ja lääkäri, ohhoh, painoa olikin tullut 1,7kg lisää reilu kolmessa viikossa, enkä mä ole huomannu mitään. No onneks se on kertynyt tuohon normaalin kohtaan eli masuun eikä peffaan...[;)] Eikä lääkärikään siitä mitään huomauttanu kun kaiken kaikkiaan painoo tullu tähän mennessä 6,5kg, eikä turvota eikä muutenkaan ole mitää vaivoja. Ainoastaan häntäluun vasemmalta puolelta vetää välillä ihan pirukseen, johtuukohan lantion löystymisestä??? Hemoglobiini oli noussu 128:sta 132:een, verenpaine 107/68, sf-mitta 28 eli käyrien ylälaidasta laskettu lähelle keskiviivaa, kohtu normaalin kokoinen ja vauva raivotarjonnassa, liikkuu paljon (pönkää peppua ylöspäin, lähestyy uhkaavasti tissivakoa... [:D] ) ja sydämensyke 140. Kohdunsuu oli kiinni ja kiinteä, pituutta 3,0cm eli hyvin pyyhkii sielläkin. Reseptillä pyysin perusvoidetta (Ceralan) isoja pulloja kuivaan ihoon, raskausarpia vain muutama vaalea lantiolla, ei muualla.
No johan tuli tilitettyä, nyt oikasen itseni hetkeksi sohvalle ja sitten lähden roudaamaan paperia paperinkeraykseen, jotta saa nurkkia hieman tyhjemmäksi. Eli eipä tässä muuta kun rauhallista viikonloppua kumpulaisille!!!
Huh huh! Takana niin kiireinen viikko, että jälkeenpäin alkaa oikee huippaamaan.[:)] Tänään siis täynnä 30rv, joten päätin sen kunniaksi leipoa aamutuimaan hieman pullaa ja tietty samalla pitää mahdollisimman paljon meteliä että bilettämässä ollut iskä ei vaan nukkuisi liian myöhään... [:D] Siis enää 10 viikkoa jäljellä, ihan törkeen vähän....alkaa tulee kohta paniikki! No onneksi remontti on loppusuoralla, makkarista puuttuu enää listat ja vaatekaappi ja sitten pääsis sitä siivoomaan ja laittamaan kuntoon.
Mä olen 31v ja normaalipainonen, mutta kävin keskiviikkona sokerirasituksessa. Meillä neuvolassa kehotettiin menemään sinne, koska isälläni on sokeritauti. Tämän vuoden alusta tuli voimaan täällä käytäntö että kaikki yli 25 vuotiaat uudet odottajat menevät sokerirasituskokeeseen, riippumatta painosta tai sairaustaustoista. Piikkikammoiselle uutinen kokeeseen joutumisesta oli alkuun sokki, mutta näin jälkeenpäin ole kuitenkin tosi tyytyväinen että menin sinne, sainpahan ainakin mielenrauhan että kaikki arvot kohdallani ok. Torstaina olikin sitten neuvola ja lääkäri, ohhoh, painoa olikin tullut 1,7kg lisää reilu kolmessa viikossa, enkä mä ole huomannu mitään. No onneks se on kertynyt tuohon normaalin kohtaan eli masuun eikä peffaan...[;)] Eikä lääkärikään siitä mitään huomauttanu kun kaiken kaikkiaan painoo tullu tähän mennessä 6,5kg, eikä turvota eikä muutenkaan ole mitää vaivoja. Ainoastaan häntäluun vasemmalta puolelta vetää välillä ihan pirukseen, johtuukohan lantion löystymisestä??? Hemoglobiini oli noussu 128:sta 132:een, verenpaine 107/68, sf-mitta 28 eli käyrien ylälaidasta laskettu lähelle keskiviivaa, kohtu normaalin kokoinen ja vauva raivotarjonnassa, liikkuu paljon (pönkää peppua ylöspäin, lähestyy uhkaavasti tissivakoa... [:D] ) ja sydämensyke 140. Kohdunsuu oli kiinni ja kiinteä, pituutta 3,0cm eli hyvin pyyhkii sielläkin. Reseptillä pyysin perusvoidetta (Ceralan) isoja pulloja kuivaan ihoon, raskausarpia vain muutama vaalea lantiolla, ei muualla.
No johan tuli tilitettyä, nyt oikasen itseni hetkeksi sohvalle ja sitten lähden roudaamaan paperia paperinkeraykseen, jotta saa nurkkia hieman tyhjemmäksi. Eli eipä tässä muuta kun rauhallista viikonloppua kumpulaisille!!!