Hei kaikki,
ja kiitos mukavista ja hyödyllisistä keskusteluista! Kirjoitan tänne nyt ensimmäistä kertaa, mutta olen seurannut palstaa jo pari viikkoa. Olen ensimmäistä kertaa raskaana, LA 3.7. joten viikkoja on jo tullut puolet kasaan. Vihdoin! En ole aikaisemmin ajatellut olevani mitenkään stressaajaluonne, mutta yllättävän paljon olen kuitenkin jaksanut pohtia kaikkia mahdollisia - mutta hyvin epätodennäköisiä - ongelmia sikiössä. Siksipä olenkin innostunut seuraamaan tätä keskustelua, koska mieltä on paljon rauhoittanut se, kun on huomannut että samoja asioita muutkin miettivät. Ja että ongelmien sijaan on niin paljon kivempiakin asioita ajateltavana! Varsinkin kun minulla ei ole oikeastaan raskaana olevia tai viime aikoina synnyttäneitä kavereita juurikaan (vaikka ikää on jo 30), mutta sen sijaan useampiakin sellaisia ystäviä, jotka eivät tule raskaaksi vaikka se olisi toiveissa... Joten kiitokset positiivisesta asenteesta!
RU oli eilenaamulla, ja kaikki näyttää olevan hyvin. Tosin vauva oli niin kovin kippurassa, että sukupuoli ei vielä selvinnyt, vaikka sitä yritettiin oikein "etsiä". Hän haluaa säilyttää sen ilmeisesti yllätyksenä synnytykseen asti. :) Mikäpä siinä, kumpi tahansa on hyvin tervetullut!
Yksi huolenaihe minulla oli se, että vatsa ei vaan näyttänyt kasvavan vielä 19. viikollakaan. Oloa helpotti, kun tajusin viikko sitten (kiitos teidän) että ne muljahdukset mahassa ovat kuin ovatkin vauvan potkuja. Nyt niitä on niin hauska seurata! Ja nyt taitaa vatsakin olla pyöristymässä - ainakin äsken kävi yksi työkaveri (miespuolinen ja hyvin vaivaantuneena) kysymässä, sattuisinko tietämään jotain joka tarvitsisi pinnasänkyä tms. tavaraa, kun heiltä liikenisi pois tilaa viemästä. Oli kuulemma miettinyt jo viikon verran miten kehtaisi asiasta tulla puhumaan. :)
Olen itsekin miettinyt tuota kummiasiaa, että milloin kummeja olisi sopivaa kysellä. Kolmea tärkeää ihmistä olemme ajatelleet. Tekisi kovasti jo mieleni pyytää heitä, ja toisaalta miksikäs ei...