Kesämassun kasvattajat 2009

Mini: Juu koitan jättää anopin mielipiteet omaan arvoonsa. Mutta ärsyttää kun itsekin harmittelen tätä imetysrumbaa.. Mikä ei vieläkään tunnu mukavalta.. Ei saa mummi sitten meitin poikaa hoitoon, jos ei suostu korviketta antamaan. Itse hän siinä menettää..[:)] Mulla lähti synnytyksen jälkeen 10 kiloa.. Mutta silti painoa vielä reippaasti, kun lihoin raskausaikana melko paljon..

Imetys ei vieläkään onnistu ilman kipuja...[:'(].. Eilen meni todella hyvin, mutta taas tänään nännit todella arat.. Neuvolassa täti katsoi nännit ja sanoi niiden olevan ihan vereslihalla.. Itse en tätä ollut huomannut.. Olen kaikki hoitokeinot kokeillut.. Viimeisenä keinona kokeilen kaalinlehtiä.. Neuvolassa sanoi, että jos ei kohta ala paranemaan, täytyy varmaan lopettaa imetys.. Harmittaa jos niin käy, mutta mieluummin niin, kun nyt kauhulla odotan seuraavaa imetyshetkeä.. Ei tee hyvää minulle tai pojalle...
 
Eipä täältäkään mitään uutta kerrottavaa. Fiilikset samat kuin Virkulla, eli ei mitään oireita. Ei kipeitä supistuksia, ei limatulppaa, ei mitään. Ainoastaan flunssa uuvuttaa, eilen oli parempi fiilis, mutta tänään taas tosi nuhainen ja väsynyt olo. Tuntuu, että tällä hetkellä odotan ennemmin flunssan ohimenoa kuin synnytystä, olishan se kivempi synnyttää terveenä.

Välillä mustakin on tuntunut, että liikkuu vähemmän, mutta ainakin tänään kun olen vain maannut koko päivän on liikettä piisannut. Päivätorkuilla en meinannut saada unta, kun oli niin kova meno... ja vatsan vieressä nukkui/kehräsi kissa, jota vauveli potki, niin seurailin sitten kissan heilumista potkujen tahtiin. Ei ollut moksiskaan moisesta käsittelystä. Jos johonkin ääneen, niin kehräykseen on meidän vauveli tottunut.

Mulla ei ainakaan neuvolakerrat ole tihentyneet, vaikka LA on ohi jo. Pikemminkin päinvastoin, ennen oli 7 pv väliä, nyt tulee 9 pv. Edellinen käynti oli viime viikon maanantaina ja seuraava tämän viikon keskiviikkona (jos vauveli ei synny ennen). Viimeksi sanottiin, että tämän viikon keskiviikkona varataan aika sitten yliaikaisuuskontrolliin, joka kuulemma on TYKSissä 41+5 (eli 12 pv lasketun ajan jälkeen). Eli ensi viikon maanantaina. Toivottavasti ei tarvii tuonne mennä, vaan jotain tapahtuisi jo aiemmin. Vähän alan olla jo kateellinen siskolle, jonka kummatkin lapset syntyivät ennen laskettua aikaa [:D]

Ihania tämmöiset palstat, niin ei tarvii yksin tuskailla sen kanssa, että syntyisi jo! Tsemppiä siis meille kaikille odottajille! Ja jo vauvan saaneille tietysti myös!
 
Moi,
 
Erityissympatiat kaikille vauvaansa yliajalla odottaville. Tiedän miltä tuntuu odottaa lasketun ajan jälkeen sen itsekin kokeneena. Koettakaa jaksaa!
 
Meillä on tyttö nyt 3 viikkoa vanha ja arki alkaa muodostua omiin uomiinsa. Imetys ei onnistu, kun maitoa ei tule kuin pieni tilkka vaikka pumppaisi 2 tunnin välein, niin kuin olen tehnytkin jo 3 viikkoa. Jaahas tyttö heräsi...palaillaan!
 
Taas meni päivä, eikä mitään tapahtunut. Muutama kipeä supistus illalla ja yöllä, sitten ei mitään. Toisaalta hyvä, että saa yöllä levättyä, koska muutaman päivän sisään on käynnistys - nyt on alkanut ihan oikeesti jännittämään! Mieskin alkaa olla todella hermona, että eikö se sieltä jo tule. No ihan pian odotus palkitaan, tavalla tai toisella.

Eilen lainattiin kertaalleen nimikirja ja yhteinen sävel taisi löytyä. Molemmille sukupuolille on pari vaihtoehtoa. Pitää ensin nähdä, minkä näköinen mukula sieltä tulee. Pelottavaa valita nimi toiselle loppuiäksi!
 
Viimeinen neuvola käyty myös, neuvolatäti ihmetteli taas vauvan isoa kokoa, mukavaa viimehetken kauhistelua! Iso tai pieni, mutta voisi jo alkaa saapua. Huomenna saa varata ajan yliaikaiskontrolliin, luultavasti sen saa vielä tälle viikolle. Miten teillä muilla? Jostain luin, että käynnistystä yritetään viimeiseen saakka välttää, että riippuu sitten kontrollin tekijästä, että käynnistävätkö vaiko määräävätkö vielä lisää odotusaikaa.

Kaiko, koita toipua flunssasta pikaiseen! Varmaan synnytyksessä - ja siitä toipuessa - tarttee kaikki terveen ihmisen voimat, joten parantuminen on siinä mielessä tärkeetä.

Vauvan liikkeet edelleen aika maltillisia, mutta ihan kiva kuulla, että samaa liikkeellä muillakin. Toivotaan tosiaan, että se on sitä valmistautumista... jos ei niitä muita valmistautumisen merkkejä edelleenkä kyllä näy tai tunnu.

Pitkää pinnaa kaikille!
 
Aika erilaisia nämä neuvolan työntekijät; eilen oli joku hieman vanhempaa vuosikertaa oleva täti-ihminen ja oli heti huolissaan mun verenpaineesta -vaikka ei ole tähänkään asti neuvolassa mitattu "normaaleja" lukemia. Nyt sitten mitataan joka päivä kotona verenpaineet ja tutkitaan proteiinit ja glukoosit tikuilla varmuuden vuoksi.
Ja neuvolaan pitää mennä taas torstaiaamuna vaikka vasta eilen iltapäivällä kävin siellä, täällä ainakin tiheni tahti heti! Samalla vaivalla menisi jo synnyttämään, jos neuvolassa pitää jatkuvasti käydä. Nyt varsinkin tuntuu oudolta että antavat noin tiheästi niitä aikoja, kun kaikki pienemmät neuvolat on kiinni ja niiden asiakkaat pitää saada sopimaan Tapiolaan. Mutta eipä voi ainakaan väittää, että kesälomien takia ei pidetä huolta asiakkaista!
Täällä on edelleen lapsi viettänyt rauhallisesti tätäkin päivää, kohta alan jo laskemaan liikkeitä, on niin outoa kun ei jatkuvaa potkimista tunnukaan. Miten voi niin yli-innokas riehuja muuttua näin rauhalliseksi vai eikö vain sovi enää edes potkimaan; onko kasvanut jo salaa viisikiloiseksi??? Viime viikolla TH muistaakseni arveli 3,5 kiloa vauvan painoksi, ei nyt niin nopeasti ole voinut kasvaa. Kaikkea pitääkin miettiä, kun on liikaa aikaa oleilla kotona...
 
Eilen neuvola, jossa oli uusi neuvolatäti ja ei oikein sanonut mitään. Tuntui aika oudolta. Kerroin kaikista oireista, joita ollut mutta ei mitään kommenttia suuntaan tai toiseen. Eilen oli kyllä aikamoista supistelua ja vähän alkoi jo jänskää. Ei kuitenkaan mitään, sellasta että oisin edes ajatellut että nytkö. Valmistelua siis. Sormet on niin turvoksissa, ettei meinaa saada nyrkkiä kiinni. Tasan viikon päästä neuvola ja taas uusi neuvolatäti. Sf-mitta oli pari pari senttiä laskenut, mutta kun on eri mittaaja, niin en tiedä voiko sitä verrata, muutenhan viittaisi siihen että alaspäin on menty.

Kenellä mennyt LA ohi, eikö teillä ollut mitään oireita?
Mun menkkakipuilu rauhoittui yöksi, kuinkahan kauan nämä oireet jatkuvat näin...? Vauvan liikkeet on vähentyneet selvästi, taitaa olla tilan puutetta, sitten kun liikkuu, niin kyllä on epämukavaa, toisaalta ihanaa kun tietää, että kaikki ok, meilläkin ollut vilkas vekkuli joten vähän ihmeellistä on. Veskissä saa käydä, vaikka juuri mitään ei tule, rasittavaa.

Idaho: jossain oli neuvo hiustenkuivaajalla kuivattaa, jos on koko ajan märät, en tiedä pystyykö siihen, mutta aina kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista. Toivottavasti saat imetyksen onnistumaan, tsemppiä.

Onnea uusille vauvan saanneille ja me odottelijat yritetään kestää!
 
Meilläkin oli tänä aamuna neuvola, poika painaa nyt 5475g ja on 58,5 cm pitkä. Kasvaa siis hurjaa vauhtia meidän pikkuruinen [:D]

Ne ei kyllä ole siellä laitoksella vetäneet suoraksi tuota poikaa, eihän se nyt ole mahdollistakaan vajaassa kuudessa viikossa 51:stä sentistä noin venähtää... Vaikka kyllä Miolle ihan hyvin meni (ainakin muutamat) koon 50 vaatteet, kun kotiin tultiin.
On se käsittämätöntä tuo kasvu näin alkuun....

Muutenkin kovasti Mioa kehuttiin, virkeä ja jäntevä ja tarkkaavainen on pikkuinen. Kovasti ääntää ja koittaa nauraa. Toistaiseksi nauru on jäänyt hassunnäköiseksi yritykseksi. Mio avaa suun ihan auki ja pitää sellaista, öö, kurluttavaa ääntä. Vaikea selittää. Hauskaa kuitenkin. Kyllä se sieltä vielä tulee, ihka oikea naurukin. [:)]
 
Vihdoin pääsen taas kirjoittamaan tänne. Olen maannut 4 vuorokautta sängynpohjalla kuumeessa, mutta nyt ollaan sen verran lähellä 37 astetta, että jaksan kiinnostua taas muusta maailmasta. Tiedän että kaikki näin sanovat, mutta rintatulehdusta kannattaa todella välttää! Eli jos rinnassa on kova tukkeuma, niin hierokaa se auki heti. [:@] Mä en saanut sitä heti tehtyä, ja kaiken muun imetystressin ym. lisäksi en jaksanut huolehtia asiaa loppuun. No, patti tulehtui kunnolla, ja nyt kahden antibioottivuorokauden jälkeen tulehdusarvot oli edelleen niin korkealla, että istun nyt sairaalan sängyllä ja saan täällä troppia suoraan suoneen. Kamalinta on tietysti se miten se vaikuttaa pienokaiseen[:o]. Maidontulokin vähenee kummasti kun äiti on 2 vuorokautta yli 39 asteen kuumeessa eikä jaksa syödä, ja lääkkeet nipistää pienen vatsaa.[&o] 
Ihan kamalaa.
 
Nyt äitiä taidetaan taas kohta tarvita, mutta rintakumeista sen verran, että mäkin olen käyttänyt Ainun kumeja, sitä isompaa 24mm ja sellainen saatiin jo sairaalassa. Ostin kerran vahingossa pienemmän koon 16mm eikä niillä ollut mulle mitään käyttöä. Alkurasituksen jälkeen musta parasta hoitoa nänneille oli ilmakylvyt, ja välillä sipaisu sitä lammasrasvaa. Onneksi on ollut niin lämmin: sairaalasta tultua vedin verhoja ikkunoihin ja patsastelin kotona ilman paitaa päivät pitkät. 
 
Nyt pitää mennä!
 
Meillä varataan yliaikaiskontrolli 41+2 tai 3 jälkeen. Käynnistys tehdään yleensä ennen 42+0. Meijän kohdalla ylimääräinen käynti vähän sekoitti aikataulua, mutta kohta on napero sylissä, vaikkakin käynnistyksen avulla. Neuvolassa oon käyny kerran viikossa rvn 40+0 jälkeen.
 
Tiukassa tuntuu olevan, mutta ei enää montaa hetkeä meni niin tai näin =) 
 
Täällä alkaa yöt olla todella tuskasia, ei supistele, mutta muuten vain on semmonen levoton olo ja kuumottaa ja kaikkea mahollista teettää. Sohvalle jo parina yönä kömpiny että mies saa nukutuksi minun pyörimiseltä. Huokailuttaa syvään ja meinaa närästää taas. [:@] Saa sitten nähä kauanko tätä kestää.

Meillä alkaa nyt ilmeisesti neuvolakäynnit pyörimään 2krt/vko kun 40vkoa tulee täyteen, tai siis jo tällä viikolla käyn sen 2krt vaikka vasta tulen siihen 40vkoon. Käytännöt on siis eriä tässäkin tapauksessa paikkakunnittain näimmä.

Kellään metallin makua suussa? Mulla on nyt jotain viikon ollu semmonen outo maku ja tuntunu voimistuvan nyt parin päivän aikana, enteiliskös jotain? Pitänee mennä katteleen jos jostakin löytyis selitystä moiselle, kun sehän on alkuraskaudesta jonkin sortin merkki että nyt ollaan plussalla, mutta en muista maistuko mulla sillon samalle...

Jaksamista kaikille! [:)]
 
Heippa!

Taitaa olla niin, että vauvansa saaneet ovat niin kiireisiä, että eivät ehdi tänne enää kirjoitella [:)] (allekirjoitan tuon itse)

Meidän vauveli oli eilen niin virkku, että ehdin jo huolestua, kunnes illalla tajusin, että tulipahan juotua aamulla kahvia ja iltapäivällä myös. Pitänee siis luopua siitäkin ajoittaisesta nautinnosta.

Onko kaikki vauvansa saaneet äidit jo tervehtyneet synnytyksestä? Istuminen onnistuu mulla hyvin, vähän tulee märkivää vuotoa jostain repeämistä mutta toivottavasti paranevat pian että pääsisi jo vihdoin kävelylle vauvan kanssa. Nyt kun alapää kipeytyy jo kilometrin kävelystä.

Onko joku muu huolissaan sikainfluenssasta? Itse olen jo harkinnut, että en mene isoihin kauppoihin kohta ollenkaan. Ja sitten kun alkaa epidemia täällä jyllätä niin jämähdetään varmaan kotiin. Vauvalla kun on jo nyt ollut pientä nuhaa ja silmä on jatkuvasti rähmässä. Ehkä huominen neuvolatäti antaa tippoja.

Meidän vauvalla alkaa tulla hormoninäppylöitä ja päälaki on alkanut hilseilemään niin, että pelkään että hiukset lähtee. Yhdistettynä vielä tuohon, että toinen silmä on välillä rähmästä ummessa niin näyttää kyllä kurjalta tuo vauvan pää. Mutta onneksi hän itse on tyytyväinen.

Meidän vauvalla onkin tänään neljäviikkoissynttärit [:D]
 
Tuosta teidän synnyttäneiden palautumisesta olisi kiva lukea enemmänkin, joten jos ennätätte vaan vauvanhoidolta kertoa kokemuksia ja tilanteitanne, niin olisi hirmu mielenkiintoista lukea niitä. Itse kun en jostain syystä niinkään pelkää sitä, miten synnytysestä ja sen kivuista selviää vaan enemmän sitä, miten raskaudesta ja synnytyksestä palautuu.

Meillä täällä Helsingissä yliaikaisuuskontrolliin saa ajankin vasta 41 + 5, joten saan itse odotella vielä joitakin päiviä. Ilmeisesti eivät kovin herkästi lähde käynnistämään eli jos vauvalla ja äidillä vaan on kaikki ok, niin annetaan mennä vielä yli viikon 42. Ilmeisesti käytännöt vaihtelevat tässäkin jonkin verran kaupungista riippuen. Täällä ei myöskään neuvolakäynnit ole tihentyneet vaan kerran viikossa on ollut loppuajan rytmi.

Vauvan liikkeet ovat edelleen vähäisiä verrattuna aiempaan, välillä kyllä tuntuu, että ihan hyvä niin, sillä liikkeet ovat välillä jopa kipeän tuntuisia erityisesti silloin, kun vauva työntää itseään virtsarakkoa kohden.

Keskiviikkoa kaikille!
 
Terveisiä viimeiseltä neuvolakäynniltä. Tosiaankin viimeiseltä. Saatiin lähete TYKSiin yliaikaisuuskontrolliin ja sieltä soiteltiinkin äsken. Ensi maanantaina, eli viikolla 41+5. Sama käytäntö siis Turussa kuin Helsingissäkin. Ja neuvolantäti sanoi, että siellä tosiaan vain arvioidaan tilanne, eli ei lähdetä varmaankaan silloin vielä käynnistämään, että vasta 'loppuviikosta'. Vaikuttaisi siis, että täälläkin annetaan mennä reilusti yli jos kaikki on muuten ok. Ja muutenkin asioidaan sitten tästä eteenpäin suoraan sairaalan, ei neuvolan kanssa.

Kaikki oli kunnossa, mitä nyt verenpaine pikkuisen noussut. Vanha neuvolantäti oli palannut kesälomaltaan ja totesi, että se on vain normaalia loppuraskaudessa. Eli ei ole noussut hälyyttävästi. Kerrattiin yhdessä koska lähteä sairaalaan, ja sain lisäohjeena, että jos kuume nousee yli 38:n, niin sitten soittoa äitiyspoliklinikalle. Flunssa nimittäin ei ole vieläkään helpottanut. Nenä tukossa, yskittää. Melko mahdotonta löytää hyvää nukkuma-asentoa. Ja neuvolasta sanottiin, että voin ottaa yötä vasten Nasolinia, jotta saisin nenän edes vähän auki ja nukuttua. Mies on ollut tänään parempi, joten toivottavasti ollaan molemmat jo parin päivän päästä kunnossa. Ja sitten saisi lapsukainenkin jo syntyä.
 
Mä käyn joka päivä lukemassa kirjotukset.. Mut sen verran väsynyt, ettei jaksa aina kirjoittaa.. Tosta raskauden jälkeisestä palautumisesta.. Mulla leikattiin väliliha ja pystyin kunnolla istumaan kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen.. Vieläkin jomottaa välillä ja pitkien lenkkien jälkeen on kyllä tuskainen olo.. Vuotoa tulee edelleen.. Mulla oli synnytksen jälkeen lonkat _todella_ kipeät. Liikkuminen hankalaa ja nukkuminen tuskallista. Nyt sattuu vain toinen lonkka. Välillä todella kovaakin. Ja häntäluukin taisi murtua synnytyksessä. Istuminen välillä hankalaa.. Onpas mulla vaivoja..

Lantionpohjanlihakset ovat todella heikot.. Edelleenkään en pysty pysäyttämään pissaamista..[:@] Kovin yritän harjoittaa noita lihaksia.. Mutta kovin paljon en pysty, kun alkaa haava jomottamaan sen verran..

Imetys ei oikein vieläkään ole lähtenyt käyntiin. Pullosta poika saanut pääosin ruokansa.. Muutaman kerran uskaltanut imettää. Ei ole tehnyt niin kipeää, mutta on pakko pitää välillä taukoa..
 
Tänään sitten oli pojalla ensimmäinen neuvola. Painoa tuli viikossa 450 ja koko saldo on sitten +650 gr kahdessa viikossa. Pituutta 52,5 ja pääympärysmitta 37. Pissasi poika koko pöydän ja vaa'an ja vähän tätiäkin. Äiti oli niin tyytyväinen, kun välillä epäröi, riittääkömaitoa, luovutanko sitä turhaan, mutta tuli todistettua, että sitä tosiaan riittää ylin kyllin.

Kyllä mäkin käyn lukemassa, ainakin joka toinen päivä, mutten kirjoittamaan jaksa/kerkeä. Vaikka muuten meidän poika on aika rauhallinen, hänellä on päivässä ainakin yksi jakso, kun hän ei viihdy muuten kun sylissä tai tissillä ja se kestä semmosen parisen tuntia. Yleensä se on klo 18-21, kun hän ilmesisti tankkaa itsensä yöunille. tänäänkin hän imi tissiä varmaan reilut kolme tuntia, välillä ottaen 15 minuutin trkut.

Palautumisesta sen verran, että olin ekan viikon ihan romuna, selkää särki mahdottamasti varsinkin illalla kun piti nukkumaan mennä, niin alaselkä julvi kunnolla. en tiedä, onko muuten synnytyksestä tullut, vai oliko epiduraalin jälkivaikutuksia...
Mutta se meni ohi ja nyt vedetään pojan kanssa pitkät lenkit ja kävin jopa eilen salilla. Huomenna olisi taas tarkoitus mennä, jos poika suostuu yhteistyöhön[:D]
 
Synnytyksestä toipumisesta: täällä on toivuttu tosi hyvin. Tosin mulla nyt olikin aika pienet ne repeämät, ihan vaan muutamia tikkejä... Niitä sitten kolmisen viikkoa suihkuttelin haalealla vedellä joka vessakäynnin yhteydessä pitkään, eivät oikeastaan isommin ole vaivanneet missään vaiheessa. Pukamat ilmaantuivat pari viikkoa synnytyksen jälkeen, ne oli todella kipeitä, mutta sain lääkäriltä hyvän reseptin ja paranivat lääkkeen aloituksen jälkeen viidessä päivässä kokonaan. Istumaan olen siis pystynyt muuten normaalisti ihan koko ajan, mutta nuo pukamat parina päivänä häiritsi...
Pitkästä kävelystä alkoi tikkikohtaa jomottaa vielä viime viikollakin. On kuulemma normaalia useita kuukausia, että kun oikein alkaa veri kiertää yms., niin alkaa jomottaa. Mutta se ei satu, sellainen hassu paineentunne vain. Mulla näin, mutta tuttavapiirissä on yksi ihminen, jonka paraneminen "normaaliin tilanteeseen" kesti puolitoista vuotta. Joten on sitten todella yksilöllistä tuokin ja riippuu repeämien koosta ja määrästä ja tikkien ompelijasta. Vinkkinä, älkää antako opiskelijoiden ommella tikkejänne... [&:]

Typylityy, meillä myös ollut ihottumaa ja hilsettä ja karstaa. Ceridal on ahkerassa käytössä [:D] Sitä laitan karstakohtiin ja päänahkaan, helpottanut huomattavasti. Voi myös öljyttynä varovasti rapsutella vaikkapa vauvankammalla (sellaiset pallot piikkien päissä), siis hilsettä ja karstaa. Tuolle hormoni-ihottumalle ei liene mitään tehtävissä, muuta kuin odottaa. Paitsi, että meillä sitä jo niin paljon, että pieni epäilys myös allergiasta... Tilannetta seuraillaan.

Allergiaepäilyä ryydittää myös jatkuva puklaaminen, poika puklailee nyt koko ruokailuvälit, ja toisinaan maitoa tulee ihan kaarimaisena suihkuna suusta ja nenästä. [&o] Surkeaa pikkuiselle tuo, mutta ei kuulemma huolta, kun kasvaa hyvin. Joten tosiaan nyt vaan katsellaan mihin tilanne kehittyy. Jos ihottuma leviää taipeisiin ja/tai puklailu ei helpota kolmen kuukauden ikään mennessä tai paino kääntyy pahasti laskuun, mennään allergiatesteihin.
Muilla näitä vaivoja?
 
Kontrollikäynti takana. Piti olla käynnistyspäivä, mutta osasto niin täynnä, etteivät ottaneet... Pikkasen jurppii!!! Huomenna sitten aamusta uudestaan ja silloin käynnistävät. Kiva, että lupailevat, kun sitten eivät otakaan, karkele! Vauvalla kaikki hyvin, mutta äidin pää hajoaa ja isä se vasta kuumana käykin... Inhottaa, että meni viikonlopulle, koska tuolloin henkilökuntaa vähemmän jne. No eipä tässä paljon jurputus auta. Kohdunsuu hieman (sormelle) auennut eli taitaa mennä päivä portaita ravatessa...

Toivon mukaan seuraavan kirjoituksen yhteydessä voin kertoa pikkukaverin syntymämitat =)
 
Täällä on takana sairaalassa vietetty "yö", eli kolmen aikaan sinne paukkasin ja tuossa puoli tuntia sitten pääsin kotiutumaan. Yöllä alko verenvuoto ja olin että "jes, nyt se sitten alko", supistuksia oli 4min. välein ja kuvittelin ihan oikeasti että tattaraa tässä tämä sitten on, niin pah! Supparit väheni aamua kohden 5min. väleiksi ja sitten 10min. ja verenvuotokin loppui niin sanovat että saan lähtä takas kotia ottamaan vauhtia.
No nyt ollaan kotona ja suunnittelen tässä nukkumista kun en todellakaan osannu taaskaan nukkua sairaalassa, siinä oli sitten kiva valvoa kolmesta puoli kasiin ja ootella että lääkäri tulee ja tutkii mitä meille kuuluu. Mies tietty ihan täpinöissään oli että nyt saadaan vauvaseuraa tämän vuorokauden puolella, ja on näimmä varustanu jääkaapin varpajaisjuomilla ihan täyteen. [:D] Nyt sitten ootellaan uusinta yritystä, josko vaikka jo tämän vuorokauden puolella kuitenki alkais tapahtumaan vaikka nyt laantukin, kyllä se jotain tuola kuiten yrittää toimittaa..
Passitin tosiaan miehen kotiin yöllä nukkumaan että jaksaa töihin sitten mennä ja urheasti hän sinne on mennykki, soitin kun sain kotiutumisluvan että turhaan ois jääny pois töistä kun ihan plörinäksi tämä homma meni. Mutta en luovu toivosta!
Nyt taidan mennä tutimaan josko vaikka sais viime yön velat kuitattua. Ehkä sitä ei osannu nukkua senkään takia kun odotti että NYT...
Jaksamista! [:)]
 
Neuvolassa taas käyty; ei niin mitään toivoa synnytyksen pikaisesta käynnistymisestä, ei edes pientä oireenpoikasta siihen suuntaan! Muuten menisi vielä ilman valituksia, mutta verenpaineessa on jatkuva noususuhdanne menossa (alapaine neuvolassa mitattuna jo yli 100, kotona sentään jäi alle 90) ja alaselkään on ilmaantunut ikävä kipu, joka tuntuu muuten paitsi kävellessä.
Vauvan pää on jo tosi alhaalla (ja sen huomaa; yöheräilyt tihentyneet vielä entisestään) ja mun paino oli pudonnut kilon; kiitän iltakävelyä ja mansikoiden syöntiä turvotuksen poistosta.
Mitenkähän lyhyitä kävelyjä ihmiset yleensä tekee tässä vaiheessa, kun neuvolan täti-ihminen oli ihmeissään mun korkeintaan 5 km iltakävelyistä? Mun mielestä se ei ole mitään kovin pitkä matka, jos ei kerran ole kipuja tai muuta vikaa. Meneehän siihen kävelyyn paljon enemmän aikaa kuin ennen, mutta ei kai sohvalla makoilu ainakaan vauhdita synnytystä.
Alkaa olla jo aika pahat kyllästymisoireet ja tekemisen puute; sänkykin tuli jo kasattua ja laitoin lakanatkin valmiiksi. Nyt tuntuu ettei ole enää mitään tekemistä jäljellä loppuajaksi!

Toivottavasti Minnis tulee viikonlopun jälkeen kertomaan iloisia uutisia ja KaiKo myös, heti kun on flunssasta ensin selvinnyt!
Neakka voi kyllä ehtiä ensin, pidän peukkuja kaikille kolmelle!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top