Kesämassun kasvattajat 2009

Uutta viikkoa täältäkin suunnalta! LA oli ja meni eilen, joten kummasti on puhelin huutanut että joko, joko... Tähän saakka olen ollut itse aika huoleton ja ajatellut, että vauva tulee kun on tullakseen, mutta nyt totesin, että loppuaikana ei enää viitsi jäädä mökille tai muiden nurkkiin yöksi joten jotenkin tämä elämän suunnittelemattomuus tulee paljon konkreettisemmaksi ja samoin itse ODOTUS. Huomenna menen neuvolaan, joten toivottavasti sieltä saisi merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Öisin on välillä ollut sellaista menkkakipumaista juilimista ja samoin välillä muuten vaan viiltävää kipua nivusissa + häpyluussa. Pääasiassa kuitenkin aika kivutonta menoa edelleen. Yönkin saattaa selvitä vielä yhdellä vessakäynnillä, joten vauva on tuskin kovin alas vielä pudottautunut.

Aika myöhään lähettävät sinut Minnis sinne tarjonnan arviointiin! Kyllä täällä Helsingissäkin kutsuvat kirjeellä tai soitolla mutta ainakin minulle soittivat heti neuvolaa seuraavana päivänä ja lähettivät sitten vielä varmuudeksi kirjeenkin peräään (aika turhaa!). Jos itse tunnet potkuja enemmän ylhäällä, niin eiköhän tuo ole aika selvä tapaus sitten. Ehkä lääkäri oli tällä kertaa joku hieman kokemattomampi tapaus. Lisäksi sanovat niin, että jos vauva näillä viikoilla kääntyy, niin sen sitten kyllä tuntee ja erottaa muusta liikehdinnästä.

Aurinkoa ja sopivaa lämpöä luvassa loppu viikolle. Tsemppiä kaikille edelleen!
 
Maam80: juu.. kylhän vaavelin kaa ihan mielellään viettää aikaa.. mutta haluisihan sitä itekin yksin johonkin. Edes sinne kauppaan. Nyt taaskin mies lähti kahville kaverinsa kanssa ja huomiseksi koko päiväksi itselleen keksinyt tekemistä. Ja minä tietenkin istun täällä kotona. HUUUOOOOOH... Helppohan miehen on lähteä, kun hän ei vie vaavelin ruokaa mukanaan. Ja muutenkin. Toivottavasti tää parisuhde nyt kestää tämän.. Ja uskoisin et helpottuu kun kokemusta tulee lisää ja itkukaan ei olisi enää niin herkässä..
 
Eilen tuli soitto polilta, että huomenna eli to ultrataan. Mielellään kyllä menen katsomaan, mitä masuasukille kuuluu, vaikken uskokaan, että vauva olisi muussa kuin raivotarjonnassa.

Voi kun olisi ihanaa, jos synnytys käynnistyisi ennen huomista!!! Vatsa on valunut tosi alas ja eilenkin supisteli kipeästi pitkin päivää. Aamulla kävin puolen tunnin kävelyllä ja illalla 1,5 tunnin kävelyllä + saunomiset päälle... Sitten supistelikin jo aika kipeästi, mutta loppui yötä vasten... hermoja vaatii
 
Toivotaan Minnis ettei tule ylläreitä näin loppumetreillä. Tosin me voidaan itse kovin vähän vaikuttaa raskauden ja synnytyksen kulkuun. Vauvoilla on ihan omat suunnitelmat [;)]

Mun mies on ollut oikea malli-isä ja auttanut todella paljon lapsen hoidossa ja kotitöissä. Tänään poistuu ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon omiin menoihinsa; varpajaisiinsa. Silti, väsyneenä tulee kiukuteltua ja itseäänkin harmittaa miehen ja vauvan puolesta. Univaje on pahin ja etenkin alussa imetysvaikeudet masensivat. Nyt ollaan saatu jo vähän puhuttua ja vietetty "laatuaikaa" vauvan nukkuessa. Tällä hetkellä laatuaika on lähinnä syömistä yhdessä tai kainaloon käpertymistä.

*pillittää ja katselee kun mies tuuduttaa vauvaa uneen tanssimalla Myrskyluodon Maijan tahtiin*

Jesh, Minillä oli tullut painoa 5 päivässä 175 g lisää (2750g -> 2925g). Massakuuri siis on tehonnut! 2 viikon iässä ollaan siis lähes takaisin syntymäpainossa. Massakuuria jatketaan vielä, uusi kontrolli ensi viikolla. Oltiin tehty excel-taulukko syötöistä (aika, kesto ja mitä annettu; tissi, äidinmaito vai korvike) joka näytettiin neuvolassa. Jos painoa ei olisi tullut niin taulukosta näkee helposti mitä on tehty ja olisiko siinä parannettavaa. Neuvolatätin mukaan korvikemäärät olivat niin pieniä että lähinnä kyse on placeboosta eli pikkuinen tykkää ottaa vielä pullosta mutta jäävät makupaloiksi. Oli kiva kuulla että pääasiallinen ruoka on siis tullut tissistä. Ehkä tämä imetyshomma alkaa toimia!? [:)]
 
Miekin toivon, että homma menisi ilman mitään suurempia kiemuroita, mutta pääasia on saada maailmaan hyvinvoiva vauva. Sais kyllä jo tulla!

Hienoa Mini, että imetys on lähtenyt käyntiin! Niinhän monessa oppaassa yms. sanotaan, että muutaman viikon ottaa aikaa ja kauheesti vaatii hermoja.
 
Jaksamista Minnikselle, kyllä tuo ikuiselta tuntuva odotus unohtuu kun vauva syntyy!

Olen alkanut miettiä missä vaiheessa pitäisi alkaa panostaa taas parisuhteeseen. Toistaiseksi vauva menee kaiken edelle, kun on vasta ekat viikot ja "opettelujakso" menossa, mutta jossain vaiheessa täytyy miehellekin antaa aikaa. Meillä on pieni ristiriita siinä että minulla tytön tarpeet menee selvästi omien tarpeiden edelle, mutta ei miehellä. Välillä hän esimerkiksi patistaa mut syömään tai lepäämään, ja "hoitaa" sillä aikaa vauvaa: eli esim lukee lehteä tai katsoo telkkaria ja vauva huutaa naama punaisena sylissä. Enhän mä voi silloin levätä!! Miehen mielestä vauvan hoito on ihan helppoa ja ongelmatonta - niin varmaan onkin jos huuto ei haittaa. [&:] Taitaa olla miehellä vielä paljon opettelemista. Ekana yönä kotona hän oli suorastaan vihainen vauvalle, koska se sotki hänen yöunensa, voitteko kuvitella. Eikä meidän muru edes huuda pahemmin öisin, vaan antaa mun mielestä yllättävän hyvinkin vanhempiensa nukkua! (Ainakin toistaiseksi, koputan puuta.)

Mies on kyllä tosi aktiivinen kotitöissä: laittaa ruokaa ja pesee pyykkiä, ja on viime päivät rakentanut intohimoisesti kukka/stereopöytää ikkunan eteen, mutta vauvanhoito on jäänyt oikeastaan mulle. On se tietysti luonnollistakin kun mä imetän, mutta juuri esimerkiksi senkin kanssa olisi kiva saada vähän tukea toiselta. Toisaalta ehkä miehen on helpompi saada kontakti lapseen kun se osaa kommunikoida vähän enemmän - toistaiseksi isän "järkipuhe" ei vielä oikein uppoa. Mies kun ei suostu "lepertelemään" vauvalle. Noh, tulipahan tilitystä!

Kysymys imetyksestä: mä imetän vielä rintakumilla, ja tyttö stressaantuu kauheasti kun yritän ilman sitä. Miten muut on onnistuneet pääsemään siitä eroon? Pelkään että hänelle tulee rintakammo kun aina vaan joutuu turhautumaan [:o]
 
idaho, toiv olet saanut miehen kans jotain sovittua, että saisit edes kokeilla olla ihan yksin hetken aikaa. KAIKKIEN äitien pitäis saada omaa aikaa hetken! Itse en ole vieläkään saanut, vaikka oma äitikin kävi täällä auttamassa viikon. Nojoo, kävi se 2krt lenkillä rattaiden kanssa, jolloin sain nukkua koska olin niin reporankana mutta enpä tiedä osaanko olla yhtään rauhassa jos ei vauva oo lähellä. Ehkä oon sit "kanaäiti", mutta tavallaan ehkä hyvä että olen alkanut hyväksymään tämän ja nauttimaan siitä. Minulla vaan on sellainen tunne ettei kukaan muu osaa pikkuista hoitaa niin kuin pitää.. Kai se on just niin tarkoitettukin tämä vanhemmuus :D
 
sonja09, imetän rintakumilla edelleen ja jatkankin näin toistaiseksi. Nyt on tärkeintä saada vauvan paino nousemaan joten neuvolassakin suosittelivat ettei nyt lähdetä kikkailemaan ja muuttamaan mitään. Oma kätilö sanoi sairaalassa että ei edes tarvitse vierottaa.

Olishan se kätevää olla ilman mutta toistaiseksi imetys ei ole onnistunut ilman jos olen varovaisesti kokeillut. Netistä löytyy kyllä tietoa ja keskustelua vieroituksesta ja tukeakin on varmaan saatavilla. Oon henkisesti valmistautunut käyttämään kumia loppuun asti. Jotkut kyllä onnistuvat vieroituksessa hyvinkin.

Onko sulla kumi arkojen rintojen vai matalien nännien takia?
 
Heips äidit ja massuilijat!
En ole taas aikoihin kirjoitellut, mutta lähes päivittäin käyn lukemassa täällä muiden kuulumisia. Jaksamista ja tsemppiä odotuksen loppumetreille ja synnytykseen niille joilla vielä massu kasvaa.
Meillä täällä päivät on jokainen ihan erillaisia, välillä nukutaan melki koko päivä ja toisinaan taas valvotaan melki koko päivä. Yöt yleensä nukutaan, mutta nykyään herätään 2-3 tunnin välein. En vaihda yleensä yöllä vaippaa, ainoastaan silloin kun tiedän siellä olevan kakkaa. On ollut myös puhetta et missä järjestyksessä syötöt ja vaipat. Meidän Nasu yleensä kakkaa samalla kun syö, eli vaihdan vaipan vasta syötön jälkeen.
Tuttia olen yrittänyt tarjota, mutta vielä ei tuttia imetä kovinkaan innokkaasti. Keitettyä vettä olen antanut pullosta aina silloin tällöin (kun muistaa) ja sitä Nasu tykkää välillä juoda paljonkin. Oletteko muut antaneet vettä?
Mitenpäin teidän vauvat yleensä nukkuu? Mä oon paljon nukuttanut kyljellään, mutta nyt Nasu nukkuu tyytyväisenä mahallaan pylly pystyssä.
Omaa aikaa ei ole mullakaan ollut vielä yhtään, mutta huomenna tulee kengittäjä laittamaan heppojen kaviot kuntoon, niin taidanpa hypätä hepan selkään jos vain paikat jo kestää [;)] Ajattelin aloittaa rakkaan harrastuksen heti kuin mahdollista.
Aurinkoista kesää kaikille!
 
Tänään sitten pääsin yksin tohon lähikauppaan. Ja lisäksi mies lähti vaavelin kanssa ulkoilemaan.. Ihanaa tätä rauhaa..[:)]. Jotenkin orpo olo olla yksin kotona.. Koko ajan kyllä miettii miten heillä nyt siellä menee.. Mies vielä muistutti, että onhan vaaveli myös hänen, kun annoin ohjeita ennenkuin läksivät..

Mä en vaihda syötön jälkeen, kun sairaalassa sanoivat että se lisää pulauttelua.. Toki jos ihan selvästi isot kakkat vaipassa, niin odotan hetken ja vaihdan sitten. Jos herra ei nukahda sillä välin.. Me nukutetaan kyljellään. On siihen ihan tyytyväinen.. Perjantaina neuvola.. Jännittää, että onko painoa tullut lisää. Imetyksen kanssa onkelmia ja kun soitin neuvolaan olivat sitä mieltä ettei pullosta kannata antaa.. Nyt sitten muutaman päivän ollut pelkällä rintamaidolla.. Ja nännit sen mukaiset.. Mennyt taas rikki..[:@] Ja sitä tuskaa kun poika ensimmäiset imaisut vetää.. Muutama ärräpää siinä pääsee..

Mä kokeilin rintakumia.. mutta tuntui ettei herra saanut siitä mitään... Minkä merkkiset olisivat hyvät?
 
himmeli, meillä ainakin pikkuinen juo keitettyä vettä hikan poistamiseksi, lähtee sillä tosi hyvin. Kauhean paljon ei voi antaa, lisää masuvaivoja, jos paljon juo. Joisi kyllä, jos antaisi [:D]

Meillä mies hoitaa tosi paljon vauvaa iltaisin, mulla on hyvinkin silloin omaa aikaa. Päivisin mies on töissä ja yöt on sitten tietty myös enimmäkseen mun heiniä, kun täytyy miehen saada nukkua töissäkäynnin vuoksi… Mä kun voin päivälläkin ottaa päiväunia, kun vaaveli nukkuu. [:)]
Mä luotan täysin, että mieheni osaa itsenäisesti vauvaa hoitaa ja hänestä huolen pitää. Olen huomannut, että ihan jopa alitajuntaisesti näin, sillä jos mies on vauvan kanssa, en enää edes herää vauvan itkuun, vaikka muulloin herään jo Mion pikkuiseen ähinäänkin. Tosin eipä vauva juuri meillä isin hoidossa itkekään, kun isi jaksaa hoitaa ja hössöttää ja seurustella. Ja se hyvä puoli on imetyksen epäonnistumisessa, että voin ilman varoaikaakin lähteä ulos pyörimään ja vauva jää miehen kanssa, eikä tarvitse hötkyillä murkinoinnin kanssa... Toisaalta olen huomannut, että koska minulla on se mahdollisuus, sitä tulee käytettyä aika vähän. Suurimman osan omasta ajasta minä nukun, tai hengaan muuten kotosalla, katson boksilta lempiohjelmia tms...
Tai syön [:D] Raskauskilojen tiputus alkoi hyvin, mutta sitten pudotus ensin pysähtyi ja nyt on kääntynyt noususuhdanteiseksi. Voisiko joku kertoa, että mistä tätä nälkää riittää? Voisin syödä 24h/vrk.. Joku hormonijuttu?

Meidän Mio nukkuu kyljellään, joskus kääntyy selälleen. Pääperiaate tuntuu olevan, että mitä enemmän kierteellä, sitä parempi [:D] Ja nukkuu perhepedissä, oma sänky hankittiin meidän sängyn viereen, mutta sen vauva hylkäsi pari viikkoa sitten lopullisesti. Ei vaan suostu siellä nukkumaan, vaikka kaikki kikat koitettiin ja vuorattiin sänky isin ja äidin tuoksuisilla lakanoilla... Joten nyt nukkuu viekussa sitten. Pinnasänkyyn ois jossain välissä tarkotus siirtää, pohdinnassa on, että mikä ois hyvä ikä.
 
Huomenta vai pitäisikö vielä sanoa yötä...

Kauhea veskihätä ja vatsankiristys herätti ja nyt ei meinaa uni tulla. Tajusin juuri, että onhan näitä supistuksia tullut joka yö, kun vatsa on aina kivikova ja arka herätessä vessahätään eli vauva painaa supistuksen aikana rakkoa. Ei vaan pää meinaa toimia enää... Olin mm. käynyt kompostilla toissapäivänä ja huomasin eilen jättäneeni kannen auki, kivasti oli elämää... Yhden kauppareissun lopuksu tajusin autolle mentäessä, että kärrit jäivät kassalle ja sätin siitä miestäni, joka totesi hetken päästä, että meilä oli kori ei kärryt... Ja ilmeisesti tämä alamäki jatkuu/ pahenee lapsen syntymän myötä...

Eilen meinasin jo hitsata kunnolla - eniten ahdistaa hyväntahtoiset puhelut! Isälleni tuli tiuskittua ihan tyhjästä, mutta ahdistavinta on saada tukipuheiluita vastasynnyttäneiltä ystäviltä, jotka ovat pahimpia piilohiillostajia, että eikö se jo sieltä tule, vaikkakin kysymys on piilotettu muotoon "tiedän niin hyvin, miltä sinusta tuntuu". Ei tämä nyt vielä maailman kauheinta ole tämä odotus, kun vointi on ihan jees. Mutta vastasynnyttäjän mielestä miun pitäisi ulista tuskissaan ja olla sekoamispisteessä. Kyllähän se sitten alkaa nyppiä, kun yhden puhelun aikana toistetaan parikymmentä kertaa, että kyllä se on kauheaa tuo odotus. Tuntuu, ettei vastasynnyttäjä ole vielä oikein päässyt omasta vaikeahkosta raskaudestaan irti ja toivoo muilla olevan yhtä kamalaa. Vertaistukeahan hän yrittää tarjota, mutta tilanteen vääntäminen kamalammaksi kuin onkaan ei tod auta! Sitten ei jaksaisi alkaa selittää, että OIKEASTI voin ihan ok. Toki vauva saisi jo tulla, mutten ole vielä ihan hajalla.

No tulipas avauduttua. Pitänee mennä yrittämään nukkumista, että jaksaa aamulla herätä ultraan.
 
Mulla on vähän sama olotila ollut kuin Minniksellä; ei mitään pahempaa ongelmaa eikä valituksen aihetta. Tietysti vatsassa alkaa olemaan ahdasta ja se aiheuttaa kaikenlaisia törmäyksiä ja koko vatsa on välillä pitkiä aikoja ihan toispuoleinen, mutta ei näistä mitään kipuja tule. Pää ahdistaa virtsarakkoa kyllä pahasti iltaisin ja välillä öisinkin, hyvää harjoitusta tulevaisuuden varalle.
Toisaalta tuntuu ettei tämä lapsi aio syntyä vielä pitkiin aikoihin, mutta kun en kerran ole tuskissani tai muutenkaan hajoamispisteessä (vielä) niin ei kai tässä mikään kiirekään ole? Mutta tämä mahan kanssa kuljeskelu on niin hidasta ja alkaa käydä tylsäksi, sen puolesta saisi jo tapahtua jotakin edistystä...
Huomenna on taas neuvola, toivottavasti sielläkin ollaan sitä mieltä ettei mitään vikaa ja ongelmaa ole ilmaantunut viime kerran jälkeen.
Ai niin, liittyykö supistuksiin kipuja alaselässä? Tai mulla on oikeastaan pelkkiä alaselkäkipuja, jotain pientä kiristystä vatsan puolelle samaan aikaan on ollut, mutta en silloin edes ajatellut että voisi olla kyse supistuksista, tuli vasta myöhemmin mieleen.

Hyviä vointeja kaikille vielä odottaville ja vauva-arkeen jo siirtyneille!
 
Laskettu aika oli ja meni eilen. Eikä vieläkään mitään edistystä. Kuten Minnikselläkin, niin mulla on ihan ok vointi, joten sen puolesta ei hätää. Tosin eilen iski joku jumi oikeaan hartiaan/käteen, enkä saa nostettua kättä ylös kunnolla tällä hetkellä. Äitini kysyi oonko soittanut neuvolaan tuosta, mutta mitäs ne siihen osaisi sanoa? Jotenkin tuntuu turhalta soittaa sinne. Mies tuota eilisillan hieroi ja mä yritin tänään pyöritellä hartiaa ja venytellä. Ehkä se pikkiriikkisen paremmalta tuntuu kuin eilisiltana.

Anopilta tuli eilen kirje. Ja edellispäivänä miehelle 'anteeksipyyntötekstareita' etukäteen kirjeestä. Joten todennäköisesti kirje sisältää kissojen haukkumista yms. mukavaa. Sovittiin miehen kanssa, että en edes lue kirjettä, se voi sen lukea jos viitsii. Taitaa olla muutenkin ihan hyvä käytäntö jatkossa anopin kirjeiden suhteen, että mies lukee jos viitsii ja kertoo jos siellä on jotain asiaa kissojen haukkumisen lomassa. Mä kun pahoitan mieleni noista kirjeistä.

Jospa sitten takaisin pohtimaan miten saisi ajan kulumaan, kun toinen käsi on kutakuinkin käyttökelvoton. No, eiköhän hömppäromaani vasemmassa kädessäkin pysy =)
 
Hei vaan teille, olen täällä piitkästä aikaa, mutta samalla asialla. La 29.7. ja ensimmäistä odottelen.
Oli kiva lukea näistä "oireista", joita tulee näin lähellä laskettua aikaa. Itselläni on juuri ollut tuota pientä menkkamaista kipuilua, mutta en ole pitänyt sitä muuta kuin pienenä oireena. Kävely on mulle aika kauheeta ollut jo pidemmän aikaa, alkaa selkää särkemään ja pitää istua koko ajan. Nyt kun on käyty esim. ostoksilla pidemmän aikaa, alkaa oikealla reidessä tuntumaan polttavalta kuin olisi tulessa onko muilla ollut tällaista?

Vauvan liikkumin kun on ahdasta, niin sekin tuntuu kyllä välillä tosi epämiellyttävältä. Vielä ei ole kyllä mitenkään laskeutunut, kun hengittäminen on vähän raskasta ja sf-mittakin meni ylärajan yli vaikka koko ajan on menty aika ylärajoilla.

Mulla on vielä vaivana erittäin kipeät ja isot peräpukamat, joten istuminenkin on välillä vaikeaa, miten muilla onko ollut niiden kanssa ongelmia ja jos on synnyttänyt miten niiden kanssa meni synnytys ja sen jälkeinen paraneminen.

Meille sattuu juuri asunnon vaihto samaan aikaan kuin on laskettu aika, joten on ihan hyvä, että on ollut muutkin ajateltavaa ja tekemistä kuten pakkailla tavaroita. Muuten tuntuu, että sitä vaan jännittää ja odottaa kokoajan synnytystä. Olen kaiken lisäksi synnytyspelkoinen.

Nukkuminen on sellaista katkonaista, liekö sitten harjoittelua vauvan tuloon. Parin tunin unia pitkin yötä päivää. Herään jokaiseen pieneen ääneen, korvatulpat siis korviin.

Toivottavasti ei tuu kauheita helteitä.

Onnea kaille jo synnyttäneille! Kiva myös lukea niistä kun nekin ovat kohta meillä odottajilla käsillä.
 
Niin se pyörähti viimeinen viikko käyntiin. Ei enää kauaa tarvitse odottaa, vaikka apuja tarvittaskin!!!

Eilen käytiin polilla ja vauva oli raivotarjonnassa, kuten pitikin. Kaikki oli muutenkin hyvin, peruskokoinen (alle 4kiloinen) vaavi on tulossa. Sisätutkimus sai taas näkemään tähtiä - vitsi, että voi tehdä kipeää. Tulevaa ajatellen varmaan vielä ihan pientä kipua...

Eilen tuli tehtyä porrasreeniä, pihahommia ja pitkä iltakävely... Mies totesikin vatsalleni saunassa, että äippä on kohta niin poikki, ettei jaksa enää synnyttää. Sohvalla löhötessä tuntuikin sitten selvästi, että kaveri asettelee päätään lähtöasemiin. Aika kovasti saa kyllä paikat venyä. Mutta ihan sama, kunhan tulisi jo!

Ehkä tämän viikonlopun aikana perhelukumme kasvaa=)
 
Heips heips heips! [:)]

Ihana aurinkoinen sää ja vieläpä suhteellisen viileä kun aurinko vielä matalahkolla/nurkan takana. Ikkunat ja ovet auki että saa ilmaa kiertämään ja viilentymään myös täälä sisätiloissa. Iltapäivällä kun tietää että helle iskee jälleen ja kämppä on kuin sauna!
Nyt on kesän mansikat käyty kykkimässä (ja niska poltettu), sillä ei tosin ole ollut mitään vaikutusta siihen että kaveri ois inahtanutkaan ulostulemisen merkiksi, potkiskelee vaan tyytyväisenä kylkeen ja pyörittää pyllyä. [;)] Muuten kyllä on sitten raihnainen olotila, jalat ja selkä kolottaa vaikka koitin muka venytellä kaiken sen touhun päälle. Viime yö oli tuskaa kun ei meinannut sängystä ylös päästä vessaan, mutta ei kai saa valittaa kun itte on olonsa itelleen hankkinu (tyhmä pää, kolottava ruumis). Olin muka vielä eilen sitä mieltä että joo, tänään mennään sitten mustikat keräämään, mutta oli kyllä pakko illalla myöntää ettei kykene enää. Jää siis mustikat saamatta jos joku jalosieluinen ei niitä sitten meille kerää (tätä saa toivoa).
No häätyy ottaa sitten pölyrätti jälleen kauniiseen(?) käteen ja alkaa huiskimaan sillä ja sitten jos vaikka lattiat luuttuais. Ei sitä nyt voi tietenkään levähtää vaikka ihan selvästi sitä tarvitteis. Jos vaikka sitten huomenna! [8D]
Huomena alkaa sitten "viiminen" viikko odotusta, siis jos vaikka laskettuna päivänä kaveri tulisi maailmaan. Tähän en edelleenkään usko, vaikka olen nyt sitä jaksanu toitottaa että sais jo syntyä.. Asennoituminen koittaa olla 2vkoa yli aikaa, mutta kumman vaikealta se on tuntunut kun tietää että kaveri voi päättää syntyä mikä päivä vain nyt tässä. Olo kun vaan ei kummene, ei ole kipeitä suppareita eikä muutenkaan mitään mikä viittaisi siihen että synnytys ois lähestymässä, niin on aika vaikea kuvitella olevansa synnärillä vielä muutamaan hetkeen.. Että tästä tulee pitkä odotus vielä! Kaikki sympatiat siis teille jokka jo oletta sen maagisen rajan tuolla puolen.
Saako muuten niitä pestäviä liivinsuojuksia ihan taviskaupasta vai mentävä johki erikoisliikkeeseen niitä kaivelemaan? Olen ollu jotenki laiska ja en ole viittiny etes tutkia asiaa, kun ne pestävät kuulostaa kivemmilta ku noi kerttikset.. Pitääki muuten tehä ostoslistaa edelleen puuttuvista tavaroista, olen hiukka hidas näissä jutuissa.
Noh, porskutellaanpas taas etiäpäin.. [:)] Ihanaa päivää kaikille!
 
Minnis, tuo yliaikaisuus on varmaan aika hermoja raastavaa, toivotaan, ettei kauan enää tarvii olla, mutta eihän sitä muutenkaan. Itse yritän ajatella, että vielä 5 viiikkoa, parempi niin kuin että odotan sitä laskettua aikaa, se tuskin pitää kuitenkaan.

Neakka, aivan käsittämätöntä kuinka olet mansikoita poiminut, huh, huh. Mun masun kanssa se ei kyllä onnistuis mitenkään. No, mun ei tarvii tehdä kuin pieni kävely lähikauppaaan ja sitten pitää levätä silläkin matkalla. Supisteluja (tosin harjottelua) alkaa tulla siihen malliin ja painon tunne kasvaa alhaalla, tuota muuttolaatikoiden pakkamista kyllä olen tehnyt jo koko mammaloman ajan pikkuhiljaa, joten se kyllä uuvuttaa ihan tarpeeksi.

Kyllä niitä pestäviä imetyssuojia pitäis saada ihan normaalisti, ei siis tarvii lähtee etsimään mitään erikoisliikettä, jos sattuu olemaan esim. jokin iso tavaratalo lähellä kannattaa katella Prismasta tai Citymarketista.

Meillä alkaa kaikki olemaan varattuna vauvaa varten, jotain korviketta ehkä ois kuitenkin vielä hyvä varata vauvalle, jos sitten näyttää käyvän niin kuin monelle on käynyt, ettei imetys onnistukkaan. Mitähän niitä on?

Ihana päivä ulkona, mutta tuo kuumuus hieman rassaa.

Ootteko muuten ajelleet vielä autolla ihan normaalisti ja kuinka kauan sitä uskaltaa ajella?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top