Kesämassun kasvattajat 2009

Illalla tuli vaihteeksi tehtyä kunnon kävelylenkki -ei sillä kyllä mitään vaikutusta ollut, supistuksia tai muutakaan "oireita" ei ilmaantunut. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että liikun paljon reippaammin nyt kuin kuukausi sitten, jotenkin tuntuu menevän nyt väärään suuntaan koko touhu, kun itse kuvittelin että tässä vaiheessa jaksan vaappua tuskin postilaatikolle asti.
Neuvolassa tuli taas käytyä, lähinnä semmoinen päivää ja näkemiin -käynti, kun ei mitään erityistä tai ihmeellistä ollut sen lisäksi ettei lapsen pää enää th:n mukaan liiku (edistystäkö?!?). Kiva yllätys oli se ettei paino ole noussut yhtään, ehkä eilisen illan kävely ja mansikoiden syöminen on auttanut nesteiden poistossa (onhan mulla tänään oikein kauniin kapeat nilkatkin!).
Maanantaina on taas uusi neuvolakäynti, silloin olisi myös LA, mutta sitä mun on varmaan turha sen enempää miettiä, tuskin on kovaa kiirettä sairaalaan vaan neuvolaan mennään taas. Lapsella on sen verran heikko suuntavaisto vielä, että yrittää jalat edelle kyljen läpi ulos, mutta jos vielä itse huomais mihin suuntaan kannattaa yrittää, kun pääkin on jo juminut kiinni.
 
Male, Nan on korvikkeista ainakin meillä todettu parhaaksi masun kannalta. Sitäpä siis minä suosittelisin ostamaan valmiiksi kaappiin [:)] Saa myös ihan joka kaupasta.

Tsemppiä kaikille vielä masun kanssa odotteleville, nyt ei taida kellään enää olla pitkää odotusta edessä kuitenkaan [:)] Vaikka siinä "odottavan aika on pitkä"-fraasi saakin ihan uuden merkityksen, kun mennään lasketusta päivästä yli [;)]

Meillä on taas kuuma, ja pojalla entistäkin enemmän nukkumisvaikeuksia, mutta jotain positiivistakin, nukkuupa poika sitten yöllä.

Ipanuus täyttää tänään viisi viikkoa, ja joka päivä jaksan ihmetellä, että miten minusta on voinut tulla ulos jotain noin suloista... Joka päivä kummastelen pientä tuhisevaa ihmettä. On tämä vaan elämän parasta aikaa. Väsytti sitten kuinka paljon tahansa [:)]
 
Neuvola takana.. Ensinäkin olivat äitiysneuvolasta antaneet meille väärän lastenneuvolan..[:@] Huomattiin vasta paikan päällä, että kuulumme toisen neuvolan piiriin.. Just.. Muuten kaikki hyvin, mutta pojan paino lähtenyt laskuun.. Itkuhan siinä meinasi tulla[:(]. Reseptinä tuli kahden tunnin välein syöttämistä.. kaiken lisäksi en pysty tällä hetkellä imettämään, kun molemmat nännit ihan rikki. Pullosta edelleenkään en saisi antaa, koska muuten poika ei välttämättä suostu imemään tissistä.. Eli hörpyttämään.. Ja koska nännit rikki, en saa käyttää pumppua.. joten lypsän käsin.. Niska ja selkä jumissa.. Ei ole mitään herkkua hommaa.. Ja ton hörpyttämisen kanssa menee hermot.. [:@] Hörpyttäminen ei kestä kauan, mutta käsinlypsy kestää.. kun olen saanut homman hoidettua, huomaan että kohta jo onkin pojan ruoka-aika.. Ihan poikki.. Kaiken lisäksi mies päätti lähteä ulkoilemaan...[:@] Hyvää perjantaita vaan... Että tämmöinen päivä tänään täällä.
 
Moi!
Tulin tänne urkkimaan miten teillä menee. Mulla olisi siis ollut LA 25.6 ,mutta meni silloin marraskuussa jo kesken. Nyt on kuitenkin hyvät fiilikset kun olen jo viikolla 22 eli eiköhän tämän kanssa mennä niin kuin pitääkin. LA on siis 19.11.

Onnea kaikille Vauvan saaneille ja muillekkin joilla loppusuora jo häämöttää!

Idaho muuten oletko koittanut niitä rintakumeja, jotka tulevat nännin päälle imettäessä ja näin suojaavat rikkimennyttä nänniä. Itse olen joutunut käyttämään aika paljonkin niitä edellisten lasten kanssa ja nyt hommaan jemmaan jo valmiiksi (ei kahta ilman kolmatta [;)]). Ei satu ja lapsikin saa paremman otteen... Löytyy ainaki apteekeista...
 
Pipe: kokeilin kumeja.. mutta herra ei suostunut niiden kanssa syömään.. Neuvolatäti sanoi, ettei ihme että nännini on niin rikki.. Vaavelilla niin kova imu, että huulet vesikelloilla... auts..[:'(]
 
tervehdys pitkästä aikaa..
La 11.7 palkittiin pitkä odotus. Poika syntyi 18.25 sektiolla pitkän ja tuskaisen odotuksen jälkeen. Menin perjantai-iltana n. klo. 22 synnärille kipeiden supistusten takia. Siinä vaiheessa ei paikat ollut kuin juuri ja juuri kahdelle sormelle auki ja kanavaakin oli vielä sentti jäljellä. Pääsin kuitenkin osastolle lepäilemään sillä kärsin kipeistä ja säännöllisistä supistuksista. kipu oli jo tuossa vaiheessa sellainen että noin 7 min. välein sain veet silmiin supistusten takia. onneksi sain lihakseen pistettävää kipulääkettä joka auttoi kipuun muutaman tunnin ajan. kello 3 aikaan minut siirrettiin synnytyssaliin, jossa taas kipentyneiden supistusten kanssa kävin lämpimässä suihkussa. Pian sain ilokaasua kipuihin, ja se kyllä helpotti todella paljon taas jonkun aikaa, kunnes supistukset jälleen kipenivät entisestään. 12 aikaan päivällä sain epiduraalin ja kivut hävisivät, voi kun oli ihana olo. Olin silloin 4 cm auki ja kanava oli hävinnyt. nyt siis odotettiin synnytyksen "todella" lähtevän käyntiin ja sain supistuksia vahvistavan tipan. Noh..n. klo 14 olin 5cm auki...kipua en tuntenut vain paineen tuntua...sitten vierähti puol toista tuntia ja olin edelleen 5 cm..Nyt paineen tuntu paheni j aalkoi työnnättämään, en kuitenkaan saanut työntää sillä paikat eivät olleet auenneet. Tuskissani pidättelin etten ponnistaisi. Tunti vierähti ja tunne vain paheni ja supistukset tiheni entisestään..Tuska oli kamala...Sitten jouduin odottamaan lääkäriä, joka ultrasi ja totesi että vauvan pää on kasvot ylöspäin vinosti..eli siis pää oli "leveimmillään"..Lääkäri sanooi että katsotaan tunti, josko vauva kääntäisi päätä...Tunti oli helvetillinen, kätilöl alkoi puhua mahdollisesta sektiosta ja otti verikokeita...yli tunti oli kulunut ja joudun yhä odottamaan lääkärin päätöstä sektiosta..olin jo aivan loppu ja jokainen supistus tuntui entistä tuskallisemmalta. Vihdoin lääkäri tuli ja päätti sektiosta, leikkaus puudutuksessa pelotti minua hirveästi mutta siinä vaiheessa päätös leikkauksesta oli todellinen helpotus. Vielä leikkauspöydällä ennen puudutuksen saamista suurin piirtein kouristelin työnnättämisten takia. Sitten sain helpottavan puudutuksen joka puudutti koko alaruumiini ja kaikki kipu ja tuska oli poissa. Toki kauhistus siitä että pian vatsani viillettään auki sai minut kauhistelemaan, mutta jotenkin vain selvisin. Hetken päästä sainkin nähdä vilauksen pienestä pojasta, jolla oli tuuhea musta tukka..tuo siis oli vatsassani ollut nämä 9kk..Ei siinä voinut kuin valuttaa kyyneleet poskille. Poika vietiin isänsä luo vauvanhoitohuoneeseen kun minä jäin vielä leikkaupöydälle "viimeisteltäväksi". Heräämöstä pääsin osastolle 23.30. Ja sitten sain pojan hetkeksi syliini kapaloon käärittynä. Yöksi poika vietiin hoitajien hoidettavaksi. Aamulla 5 aikaan hoitaja tuli minulle ilmoittamaan että poika on siirretty lasten teho-osastolle tarkkailuun, sillä unen aikana pulssi oli laskenut ja happisturaatio myös hieman pienentynyt. Päivällä pääsisin katsomaan poikaa lasten osastolle. Klo 12 aikaan sunnuntaina pääsin siis katsomaan poikaa ja ilokseni lastenlääkäri ilmoitti että lähtiessäni saisin pojan kainolaan takaisin vietäväksi. Kaikki oli siis taas kohdallaan ja poika voi hyvin. Kyllä siinä äidin olo helpottui..Laitoksella sain hyvin imetyksen käyntiin..Jostain syystä pojan sokekriarvot kuitenkin olivat alhaalla ja jouduimme antamaan lisämaitoa omani lisäksi. Sitten vauva eräänä iltana oli hieman väsyneempi ja ei oikein alkanut syömään, tiesin sokeriarvojen olevan alakantissa joten tuo sai minut ja hoitajat huolestumaan. 5. päivänä sairaalassa arvot olivat taas kohdillaan (4 kontrollia yli raja-arvon) Ja pääsimme kotiin, siis eilen. Kotiin tultaessa säikähdin kun poika ei taas meinannut syödä, mutta jo seuraavalla syötöllä ruoka taas maistui ja ensimmäinen yö meni hyvin. Tänään poika on ollut todella virkeä ja syönyt hyvin...Jospa nuo vastionkäymiset siis tästä helpottuisi..

Tsemppiä siis kaikille muille vauvan kanssa eläjille, ja niitä vielä odottaville...Toivon todella ettei muut joudu kokemaan noin tuskallista synnytystä. Mutta joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta en saanut mitään traumoja vaan voisin aivan hyvin suunnitella toista lasta parin vuoden päähän :)

Nyt taitaa ola pian vauvalla ruoka-aika...sitten pääsee äiti saunaan.
 
Alkaa kyllä pikkuhiljaa usko loppua, meinasiko tämä lapsi syntyä ollenkaan?! Eilisiltana lupaili jo tähän mennessä kipeimmillä supistuksilla, mutta ne loppuivat taas nukkumaan käydessä. Ei tässä viitsisi alkaa itseään väsyttämään ja valvomaankaan koko yötä, mutta kohta sekin kai on tehtävä.
 
Huomenna neuvola, mutta eipä sielläkään mitään ihmeellistä selviä, kun tehdään vaan perusmittaukset.
 
Hei taas ja taas kerran onnea tuoreille vanhemmille! [:D]
 
Meidän tyttö sen kun kasvaa, 50 kokoiset vaatteet alkaa olla jo turhan tiukat, hih. Huomenna neuvola, veikkaisin että neiti painaa jo yli 5 kg. "Päivärytmi" on edelleen sama, eli ei oikeastaan rytmiä ollenkaan. Tähän olen jo tottunut aika hyvin, ja saan usein unta itsekin milloin Matilda nukahtaa. Mies tekee joka aamupesun, paitsi eilen kun houkutus baariin oli perjantaina liian suuri [:@]. Ymmärrän toki että mies haluaa joskus käydä ulkona, mutta kun ei pysty ottamaan kohtuudella on turha yrittää aamuyöllä kännissä kotiin.. Sen tein erittäin selväksi kun väänsin avaimen pois ja kannoin raivoissani mokoman rähjäkkeen pihalle.. Olemme nimittäin aikoja sitten sopineet ettei vauvan kanssa samaan talouteen kännissä tulla, ja kun mies ei osanut tästä pitää kiinni oli ihan hyvä huomata että todellakin saan riuhtovan känniapinan omin voimin häädettyä [;)] Ei yhtään kivaa todellakaan, mutta nyt luotan itseeni suojelevana Äitinä vielä enemmän. Toivon tietenkin sydämestäni ettei näin tarvisi käydä enää..
 
Idaho, mulla on Ainun pyöreä rintakumi-malli. Sain kätilön avustuksella vauvan syömään rintakumista käyttämällä ´narrimaitoa´eli kumin sivusta tiputettiin maitoa jotta vauva jaksaisi imeä niin kauan että maitoa tulee. Kotona pistettiin mies töihin [:)]Kun maitoni herui jo helpommin lypsin kädellä kumiin valmiiksi pari tippaa jotta vauva ei hermostu. Nyt 3-viikkoisena vauva luottaa jo että maitoa tulee. Lisäksi vauvan imuteho on kasvanut ja maito tulee nopeasti. Meillä myös rakkula ylähuulessa [8|] Alussa käytin muuten myös vettä kumin kostukkeena jotta vauva saa sen helpommin suuhunsa. Säätöä, tiedän, mutta nyt selvitään jo ilman kaikkea 'oheiskrääsää' paitsi tuota kumia.

Minnis, minä hetkenä tahansa! Joka tapauksessa ei enää montaa päivää [:)] Tsemppiä synnärille koko perheelle.

Mimosa 87, rankan kuuloinen kokemus. Kerropa myöhemmin miten haavasi on parantunut. Itselläni hyvin mutta nyt taas hieman oireilee 3 vk ikäisenä ilmeisesti rasituksesta johtuen. Olen kävellyt päivittäin 1-2 tuntia mutta mies on työntänyt vaunuja. Menin pari päivää sitten itsekseni 1,5 h vaunukävelylle ja näköjään heti kostautui [&:]
 
Mini.. Kiitoksia.. kokeilin tuota ainua ja poika sen huoli.. hiukan vielä vaikeuksia.. huomasin että olin ostanut isoimman kumin ja kun mentiin katsomaan kaupasta pienempää, niin sielä ei tietenkään ollut kuin isoimpaa..[:@]. Tosin nyt nännit hieman paremmat jo.. Muutama imetyskerta onnistunut ilman kauheimpia kipuja.. tosin viime kerta tosi kivulias taas joten seuraava syöttö tulikin sitten pullosta..

Meillä olisi ensi kuussa luvassa ystävien häät. Ja nyt kuumeisesti mietin kenelle poika hoitoon. Ehdokkaita olisi enemmänkin kuin yksi.. Mikä todella kiva huomata.. Miehen äiti ottaisi hoitoon, mutta sillä ehdolla että mukana tulee äidinmaitoa.. Mikä ei varmaan tule onnistumaan, kun lypsämällä en paljoa saa.. Korviketta hän ei suostu antamaan.. Mitä hieman ihmettelen.. Enkä tiedä kuinka pitkäksi aikaan uskallan pojan antaa hoitoon.. Mies olisi sitä mieltä, että minäkin nauttisin hiukan alkoholia.. itse en vielä oikein tiedä.. Poika silloin vielä kovin pieni.. Vaikeaa.. Ja ahdistaa juhlavaatteiden ostaminen.. Eilen olin vaateostoksilla ja lähdin itku kurkussa pois, kun en löytänyt mitään sopivaa.. Niin paljon lihonnut ja muutenki kroppa vielä näyttää ihan kauhealta.. [:'(] Huah..
 
Hei! 14.7. klo 8.52 syntyi pikku prinsessamme.Pituutta oli 49cm ja painoa 3740g. Pisteet 9-9-9. Tyttö syntyi suunnitellulla sektiolla, joka meni hyvin. Sairaalasta pääsimme eilen lauantaina eli ensimmäinen yö kotona vietetty. Tytöllä todettiin kotiinlähtötarkastuksessa lonkkaluksaatio, joten joudumme pitämään lastaa noin 2-3 kuukautta. Kontrollit 2 viikon välein. Imetys takkuili jo sairaalassa. Rinnanpäät ei nouse ja joudunkin käyttämään rintakumia todennäköisesti koko imetysajan. Maitoa kyllä piisaa. Toisesta rinnasta tihkuu ainakin maidonkerääjän verran, kun toisesta imettää. Rinnat on piukeet ja pahkuraiset. Huomenna soitan aamulla neuvolaan ja pyydän lypsykoneen kotiin. Kävin sairaalassa pariinkin kertaan lypsyllä ja heti helpotti. Muuten kotiutuminen on sujunut hyvin. Mieskin on innokkaasti (välillä tuntuu että liiankin) mukana vauvan hoidossa. En kuitenkaan valita. On suuri apu vauvan imetysasennon hakemisessa juuri imettämisen aikana, kun mun täytyy viritellä kumit ja kerääjät. Vaipan vaihto sujuu ihan hyvin molemmilta. Itkuherkkä olen jo pienistäkin asioista, niin hyvistä kuin huonoista. Jo pelkästään vauvan ilmeily saa vedet silmiin. Tänään itkin tota lasta-asiaa, vaikka tiedänkin että se on vauvalle vaan hyväksi. Oisko tässä ollu suurin piirtein tämän hetkinen tilanne?!? Vauvat on ihania, ainakin oma. Äidin suojeluvaisto heräsi kyllä heti kun näin vauvan ensimmäistä kertaa. Tuolla tuo käärö nyt tuhisee jotain. Pitää tästä mennä katsomaan, ollaanko siellä seurustelutuulella vai nälkäkö vaivaa. Ei tällä kertaa muuta. Onnea kaikille vauvan saaneille ja tsemppiä niille joilla koitos vielä edessä. P.S. Miten ton allekirjotuksen saa vaihdettua?
 
Maam80, vai että rupee koon 50 vaatteet oleen pieniä? Meillä poika käyttää nyt 62-koon vaatteita, kun 56 ei enää oikein mee päälle [:D]

Onnea Jantsu vaavelista, lonkkaluksaatio on kurja homma, mutta paranee hyvin ja lapsi loppujen lopuks tuntuu tykkäävän olla siinä sammakkona [:)] Ainakin mun tuttavapiirissä olleet luksaatiolapsoset. Ja tsemppiä imetysjuttuihin!
 
Tiukassa tuntuu olevan meidän lapsi. Supistuksia, kipeitä sellaisia tulee, muttei säännöllisesti. Kivut alkaa olla uutta luokkaa, viime yönä meinasin ottaa lukua, kun piti supistukseen herätessä mennä vessaan. Kipu on todella saanut uudet mitat. Eilen huomasin supistusten yhteydessä, että pissaaminen on hankalaa. Eli kun vauva painuu kovasti rakkoa vasten joudun silti pinnistämään... outoa, onko muilla kokemuksia? Pitää kysyä tänään neuvolassa.

Onnea Jantsu! Lonkka-asiaa - kantoliina auttaa myös lonkkien korjaantumisessa. Vauvan ollessa pystyasennossa edessä, ovat jalat sammakkoasennossa. On kuulemma hyväksi myös terveille lonkille.
 
Termos!
Täällä on neuvola jälleen käyty, paino on ja pysyy samana mikä miellyttää minua. [:)] Sf-mitta oli kasunnu sentin, eli nyt 34cm ja turvotuksia ei ole! Sanoin tätille että ei ollu eilenkään niin viivaa tuli paperiin siihen kohtaan sitten. [:D] Perjantain mennään uudestaan ja kattellaan tilannetta, siis jos sinne asti päästään. Kaveri kun voi keksiä että hän syntyykin nyt eikä sitten myöhemmin, täti sano että ei tarvii ilmotella jos ei päästäkään perjantaina paikalle, hän kyllä sitten tietää missä ollaan. LA:han ois siis tulevana lauantaina eli 25.pvä.
Sukulaiset tuumailee että jos menee niinkuin kaikilla muillakin, niin lähtö tulee ykskaks yllättäen eikä paljoa varotella etukäteen, eli koskaan kun ei siis tiedä. Alkaa hieman ehkä jo jänskättämään että oikeasti kaveri syntyy seuraavan 3vkon sisällä minä hetkenä tahansa!
Pitäs lähtä kaupasta käymään siirappia ja meiramia ja alkaa suunnittelemaan elämäni ensimmäistä kaalimössön tekoa. Saa nähä mitä siitä tulee, teoriassa osaan, mutta tulos kun voi olla ihan jotain muuta kuin mitä pitäs. [;)]
Leppoista päivää kaikille ja onnea jälleen vauvautuneille ja meille vielä massua kasvattaville viime päiviin!
 
Erityissympatiat täältä suunnalta kaikille muille LA:n ohittaneille! Tiedän niin hyvin tunteenne ja toivon kovasti, että joku meistä pääsisi mahasta eroon jo tänään! Itsellä on nyt täynnä 41 viikkoa, kivuliaita supistuksia ei juurikaan kuulu - eikä oikeastaan muitakaan oireita. Vauva on neuvolan mukaan jo todella alhaalla, mutta se on kuulemma erityisesti ensisynnytäjille tavanomaista. Vessassa käynnit on muuttunut aika huvittavaksi hommaksi; olevinaan aina kamala hätä, mutta sitten ei tulekaan juuri mitään.

Minnis, kyllä noilla supistuksilla ja kivuilla voisi kuvitella, että lähellä olet! Itsekin olen yrittänyt lohduttautua sillä, että 95 % todennäköisyydellä viikon päästä maha on kadonnut ja tilalla on vauva.

Oletteko muuten muut loppuajoilla olevat huomanneet vauvan liikkeissä muutosta? Meillä tavanomaisesti tosi vilkas vauva on mielestäni möyrinyt viimepäivinä selkeästi aiempaa vähemmän. Liikkeitä tulee kyllä niin, että ei tarvitse huolestua, mutta ei enää niin häiritsemiseen saakka kuin aikaisemmin. En muista lukeneeni mistään, että näin tapahtuisi, mutta toisaalta tuntuu, että monet luetuista asioista alkaa tässä jo unohtua, kun odottelee vaan sitä,  että pääsisi hommiin!

Lopuksi vielä onnittelut uusista vauvoista tuoreille äideille. Kyllä me perästä tullaan[:)]!
 
LA tänään eikä mitään muutosta aikaisempaan olotilaan, ei taida tämä päivä kelvata lapselle syntymäpäiväksi. Ei tässä kyllä mikään kiire ole, kun ei ole mitään kipujakaan, joten valitkoon vapaasti jonkun toisen päivän. On täällä kyllä taas päästy valmisteluissa vähän eteenpäin; hoitotaso on kiinni kylpyhuoneen seinässä ja näyttää ihan hyvältä mun mielestä, toivottavasti toimii käytännössäkin hyvin.
Sänky on vielä laatikossa odottamassa kasaamista, mutta meillä on kyllä kehto jos oikein kiire tulee eikä ehditäkään kasata sänkyä (ei ole kovin todennäköistä [:D]).

Minnis; toivottavasti ei kovin kauan enää tarvi odotella, varmasti hankalaa kun on pitkän aikaa oikeita supistuksia ja sitten ei kuitenkaan päästä eteenpäin. Täällä vielä odotellaan, jos tulis edes supistuksia...

Virkku; meillä on kans ollut epäilyttävän rauhallista viikonloppuna, pientä jumppaa välillä, mutta on iso ero aikaisempaan, jolloin jalkaa tunki lähes kyljestä läpi ja maha pingersi vähän väliä toiseen suuntaan. Viikonloppuna tuli kyllä käveltyä tavallista enemmän, en tiedä vaikuttaako se mitään? Neuvolassa mulle sanottiin, että jotkut lapset lepää ja kerää voimia pari päivää ennen synnytystä ja voi olla sen vuoksi rauhallisempia, kaikki ei tietenkään ole samanlaisia tässäkään asiassa! Mutta jospa siellä jo valmistaudutaan?!?

Neuvolakin on tänään keskellä päivää, ei oikein osaa tehdä mitään hyödyllistä, kun tuntuu että pitää vahtia kelloa koko ajan että ehtii ajoissa jonottamaan. Jokohan siellä pitää alkaa käymään kaksi kertaa viikossa, kun LA on jo ohitettu?
 
Neuvola takana, viimeinen sellainen yksinään=) Vaikka kaveri on nyt kiinnittynyt ja vatsa selkeästi laskeutunut, sf-mitta on takaisin 37 eli noussut puoli senttiä - kasvua siis tapahtuu. Toivottavasti saadaan ulos ennenkuin painaa 5kg;)

Vauvan liikkeistä - miekin olen huomannut, että viime päivät ollut rauhallisempi. Pitänyt ihan dopplerilla kuunnella sydänäänet, kun niin on ollut hiljaista. Jostain luin, että saattavat rauhoittua ennen syntymää (kuten Tuulikin taisi kirjoittaa).
 
Idaho. Ööh, kyllä mun mielestä äiti antaa ohjeet vauvanhoito-ohjeet, etenkin syöttämisestä. Vauvat ja tilanteet on erilaisia joten anoppikaan ei välttämättä voi hoitaa lasta kuin omaansa. Suositukset myös muuttuvat parissakymmenessä vuodessa! Vähän pattitilanne jos ei korviketta suostu syöttämään, sitten ei varmaan voi hoitaa? Ehkä miehesi pitäisi keskustella asia äitinsä kanssa...

Itse käytän vielä osittain äitiysvaatteita esim mammalegginssejä. Masukin vielä pömpöttää ja vaatteet painaa helposti haavaan. Ehkä syksyllä vaateostoksille [:D] Juhlissa käytän myös raskauden aikana ostettuja tai muuten vain väljempiä. Synnytyksessä lähti vain 1,4 kg eli paino oli vain noussut. Synnärille jäi 6 päivän jälkeen vaivaiset 3 kg eli reilu 10 kg on pudotettavaa. En tiedä paljon siitä on jäljellä kun en omista vaakaa.Mutta nyt imetetään ja katsotaan sitten talvella miltä näyttää. Annan itselleni 9 kk palautumiseen; saman verran mitä kilojen keräämiseen meni.
 
Neuvola takana ja taas kehuttiin tyttöä [:D], painoa nyt 4810g pituutta 56,3cm eli hienosti on kasvanut. Neuvolatäti nauroi kakkaihmettelylleni ja tokaisi siihen vaan että hyvä aineenvaihdunta joillakin lapsilla [;)]. Sai vaipasta näytteenkin ja hyvän laatuistahan se kuulemma on tuo tuotanto. Aika äimänä kyllä ite olen tuosta kakkamäärästä kun ei ehdi edes vaippaa vaihtaa kun ruuttaa jatkuvalla syötöllä..
 
Tällä kertaa neuvolassa menikin nopeasti tunti höpötellessä ihan niitänäitä, kun neitikin oli hereillä sopivasti ja heilui ja hymyili. Sateesta huolimatta rattailla käytiin, joka päivä on tarkoitus jokunen tunti ulkoilla -siinä kohenee omakin kunto ihan huomaamatta [:D]. Pahimmat väsymykset on ohi ainakin tältä erää ja välillä energiapuuskia pukkaa omalta kun vauvankin osalta.
 
Malttia ja voimia vielä odottaville, toiv menis nämä nihkeän nahkeat ilmat nopeasti, tarpeeksi hiostavaaa ilman mahaakin..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top