Täällä ootellaan josko supistukset taas alkaisi. Viime yönä kipeitä supistuksia tuli reilun tunnin ajan jonka jälkeen ne loppui. Aamulla oli sitten taas vatsa hellänä. Tänään iltapäivästä vatsa oli tosi kovana, mutta kipuja ei supistusten yhteydessä ollut. Vatsaa vain aristanut niin että kävellessä on pitänyt hieman kannatella vatsaa, ku tärähtely sattuu..häpyluu on todella arka ei kyykkiminen tunnu yhtään mukavalta. Nyt odottelen jos alkaisi kipeämmin supistelemaan, synnyttämään jo haluttais lähteä...Yleensä yölliset supistukset on alkanu puolen yön jälkeen, että täällä sitten vain jännätään..toivottavasti taas alkaisi ja päättyisikin vasta vauvan tuloon...Hieman kyllä alkaa toivo loppua kun niin monena yönä jo kipeitä supistuksia ollut vaan aina loppunut lyhyeen...Mut jospa tänään...
Kesämassun kasvattajat 2009
- Ketjun aloittaja TiiNaLiiNa
- Aloituspäivämäärä
KaiKo
Näppärä viestien naputtelija
Vähitellen (ja näitä juttuja lukiessa) alkaa itsekin tajuta, että tosiaan, kohta voi tulla lähtö... tai sitten vasta kolmen-neljän viikon päästä. Muuten ei ole kiirettä, mutta jalat on alkaneet särkeä iltaisin ja aika elefantin jaloilta näyttävät. Kipeitä supistuksia ei vielä kertaakaan, mutta muuten supistelee kyllä useinkin. Pinnasänkykin on jo melkein kerran maalattu (kuulemma pariin kertaan maalataan)!
Vauvan kokoarviota ei ole tehty lainkaan. Sitä voisikin kysyä huomenna neuvolasta, jos muistaa.
Vauvan kokoarviota ei ole tehty lainkaan. Sitä voisikin kysyä huomenna neuvolasta, jos muistaa.
Tipitiitii
Satasella mukana keskusteluissa
Sonja09, juu, neoproct on reseptillä. Mutta suosittelen todella hakemaan neuvolalääkäriltä tms. sen reseptin.
Meillä oli eilen nimiäiset. Kaunis pieni tilaisuus. Pojan nimeksi tuli Mio Anton. Mio, poikani Mio. Miten niin kirjallisuusfriikki äiti? [:D] Mutta en sentään harhautunut mitään Gandalfia pojalleni nimeksi antamaan. [;)]
Baby Blues jatkuu täällä edelleen. Imetysvaikeudet jatkaneet pahaa oloa, ja väsyttää, kun ei osaa sanoa ei liialle ihmismäärälle. Nyt pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja rajoittaa vierailuja, sekä antaa paaaaljon aikaa tuolle imetysasialle. Ja alkaa suhtautua siihen niin, että jos ei täysimetys onnistu, yritetään osaimetystä, jos sekään ei onnistu, niin sitten ei. Sitten pullopoika. Mutta itkuja tulee vähänväliä, milloin imetysjutuista, milloin jostain muusta. Mies koittaa pitää sylissä ja olla tukena ja lohtuna, mutta ei mies voi kuitenkaan täysin näitä juttuja ymmärtää. Joskus menee sitten raivarin puolelle. [:(]
En kuitenkaan usko, että olisi kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksestata tms, kun vauvan sylissä pito saa olon tuntumaan hyvältä, ja jaksan kuitenkin täysin hoitaa vauvaa ja kotia...
Meillä oli eilen nimiäiset. Kaunis pieni tilaisuus. Pojan nimeksi tuli Mio Anton. Mio, poikani Mio. Miten niin kirjallisuusfriikki äiti? [:D] Mutta en sentään harhautunut mitään Gandalfia pojalleni nimeksi antamaan. [;)]
Baby Blues jatkuu täällä edelleen. Imetysvaikeudet jatkaneet pahaa oloa, ja väsyttää, kun ei osaa sanoa ei liialle ihmismäärälle. Nyt pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja rajoittaa vierailuja, sekä antaa paaaaljon aikaa tuolle imetysasialle. Ja alkaa suhtautua siihen niin, että jos ei täysimetys onnistu, yritetään osaimetystä, jos sekään ei onnistu, niin sitten ei. Sitten pullopoika. Mutta itkuja tulee vähänväliä, milloin imetysjutuista, milloin jostain muusta. Mies koittaa pitää sylissä ja olla tukena ja lohtuna, mutta ei mies voi kuitenkaan täysin näitä juttuja ymmärtää. Joskus menee sitten raivarin puolelle. [:(]
En kuitenkaan usko, että olisi kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksestata tms, kun vauvan sylissä pito saa olon tuntumaan hyvältä, ja jaksan kuitenkin täysin hoitaa vauvaa ja kotia...
Mietin jo eilen, että joko kaikki ovat synnyttämässä, kun kukaan ei kirjoitellut palstalle. Viime yönä heräsin eka kertaa kipeisiin supistuksiin, tuli kokonaiset kaksi kappaletta... Mutta siitä se lähtee. Eilen alkoi ilmeisesti loppuhepuli ja siivosin pari tuntia. Tänään olisivat vuorossa ikkunat. Tuntuu, ettei paikallaan jaksaisi olla - tulisi jo!!!
Tipitiille ja Miolle onnea nimiäisten johdosta.
Ei voi kuin kuvitella tunnemyllerrystä. Eräs ystäväni sanoi luulleensa tulleensa hulluksi ja olisi kaivannut mm. neuvolasta enemmän tietoa ja tukea. Tuolloin ei tainnut olla lähipiirissäkään pikkuisia, joten vertaistukikin jäi mitättömäksi.
Miesten on varmasti hankala käsittää, kun eivät voi kuin kuvitella koko läpi käytävää prosessia. Pääasia kuitenkin, että yrittävät tukea ja olla hengessä mukana. Yritin viikonloppuna selittää miehelleni kipuja, joita nyt on tullut (supistukset ja liitoskivut). Mutta hän totesi itsekin, että hankala on edes kuvitella. Hän koittaa kuitenkin parhaansa mukaan olla avuksi ja helpottamassa oloani. Onneksi ei tarvitse läpikäydä tätä yksin!
Tipitiille ja Miolle onnea nimiäisten johdosta.
Ei voi kuin kuvitella tunnemyllerrystä. Eräs ystäväni sanoi luulleensa tulleensa hulluksi ja olisi kaivannut mm. neuvolasta enemmän tietoa ja tukea. Tuolloin ei tainnut olla lähipiirissäkään pikkuisia, joten vertaistukikin jäi mitättömäksi.
Miesten on varmasti hankala käsittää, kun eivät voi kuin kuvitella koko läpi käytävää prosessia. Pääasia kuitenkin, että yrittävät tukea ja olla hengessä mukana. Yritin viikonloppuna selittää miehelleni kipuja, joita nyt on tullut (supistukset ja liitoskivut). Mutta hän totesi itsekin, että hankala on edes kuvitella. Hän koittaa kuitenkin parhaansa mukaan olla avuksi ja helpottamassa oloani. Onneksi ei tarvitse läpikäydä tätä yksin!
Tipitiitii, oireesi kuulostavat ihan normaalisita bb:ltä, joten ei kannata huolestua asiasta. Itselleni tuo imetyksen epäonnistuminen oli todella kova paikka ja sitä itkettiin monen monta kertaa ja pohdin mikä minussa on vikana kun ei maitoa tule??? Nykyisin siis pullotellaan pelkkää korviketta ja tyytyväisellehän tuo siltikin vaikuttaa. [:)] No onneksi sain tukea niin mieheltä kuin neuvolan tätiltäkin, jotka molemmat olivat sitä mieltä että pääasiahan on se että vauva saa tarpeeksi ruokaa ja kasvaa, ollaan sitten lähekkäin ihan muuten vaan ja nyt päivittäin köllötelläänkin ihan nakusillaan yhdessä ja naatitaan läheisyydestä sillä tavalla. Pahempi mieli siitä tuli kun yritti ja yritti eikä imetys onnistunut, mutta nyt on niin ihana seurata vauvaa kun se tyytyväisenä juo pullon tyhjäksi ja myhäilee silmät puoliummessa vatsa killillään. Tsemppiä ja haleja täältä, olet maailman paras äiti vauvallesi!
Heissan!
Piti tulla äkkiä kirjoittelemaan kuulumisia, Nasu nukkuu sohvalla tyytyväisenä. Lastenneuvolasta käytiin tänään tervehtimässä, 2 kertaa on jo käyty äitiysneuvolan puolelta. Tehdäänkö muuallapäin näitä kotikäyntejä neuvolasta ja montako käyntiä tehdään?
Nasulla oli kaikki hyvin ja poika kasvaa nopeesti. Nyt painoa jo 4290g, eli yli kilo on jo tullut lisää syntymäpainoon. Pituus mitataan vasta kun mennään neuvolaan.
Tipitiitii, meillä myös ajoittain imetyksen kans ongelmia. Välillä saadaan oikein kunnon rintaraivareita ja syömisestä ei tule mitään. Yks ilta yritin imettää useaan kertaan, mutta aina sama raivari, itelläkin jo pääsi itku kun ei mikään onnistunut. Lopulta vaihdoin toiselle rinnalle, niin sit poika rauhoittui ja söi kunnolla. On tää äitinä olo kyllä sellaista opettelua, ettei siihen opi kuin olemalla äiti, joka päivä oppii uutta.[:)]
Lauantaina leivoin katstetilaisuuteen pullat ja huomenna olis tarkoitus leipoa pikkuleipiä. Ristiäiset on vasta 26.7. mutta ajattelin ajoissa aloittaa, niin saa rauhassa sit tehdä kaikki.
Jaahas, murina ja ähinä alkaa kuulua, taitaa olla taas ruoka-aika!
Piti tulla äkkiä kirjoittelemaan kuulumisia, Nasu nukkuu sohvalla tyytyväisenä. Lastenneuvolasta käytiin tänään tervehtimässä, 2 kertaa on jo käyty äitiysneuvolan puolelta. Tehdäänkö muuallapäin näitä kotikäyntejä neuvolasta ja montako käyntiä tehdään?
Nasulla oli kaikki hyvin ja poika kasvaa nopeesti. Nyt painoa jo 4290g, eli yli kilo on jo tullut lisää syntymäpainoon. Pituus mitataan vasta kun mennään neuvolaan.
Tipitiitii, meillä myös ajoittain imetyksen kans ongelmia. Välillä saadaan oikein kunnon rintaraivareita ja syömisestä ei tule mitään. Yks ilta yritin imettää useaan kertaan, mutta aina sama raivari, itelläkin jo pääsi itku kun ei mikään onnistunut. Lopulta vaihdoin toiselle rinnalle, niin sit poika rauhoittui ja söi kunnolla. On tää äitinä olo kyllä sellaista opettelua, ettei siihen opi kuin olemalla äiti, joka päivä oppii uutta.[:)]
Lauantaina leivoin katstetilaisuuteen pullat ja huomenna olis tarkoitus leipoa pikkuleipiä. Ristiäiset on vasta 26.7. mutta ajattelin ajoissa aloittaa, niin saa rauhassa sit tehdä kaikki.
Jaahas, murina ja ähinä alkaa kuulua, taitaa olla taas ruoka-aika!
Hei kaikille pitkästä aikaa ja PALJON ONNEA KAIKILLE JO SYNNYTTÄNEILLE!! Olen tässä lueskellut ihania tarinoita!
Itsellä viikko aikaa laskettuun aikaan. Olo on edelleen erinomainen, paitsi yöt tosi rekkaleisia ja jalat kipeät turvotuksesta. Olen kuitenkin pystynyt edelleen tekemään töitä maatilamatkailutilallamme, josta olen ollut tosi tyytyväinen. Kaikkein kiireisin viikko taisi olla viime viikko ja siitäkin vaan selvittiin. Kiltti lapsi, kun ei syntynyt kaikkein hektisempänä aikana [:)]
Tänään oli vaan pelko päällä, sillä onnistuin kaatumaan pihalla kävellessäni. En onneksi vatsalleni, mutta kyljelleni kuitenkin. Soitin saman tien synnytysosastolle ja sieltä käskettiin seuraamaan liikkeitä tunnin ajan. Jos ei mitään tunnu, niin sitten näytille. Tai jos verta alkaa tulla tai muuta hälyttävää. Ensin ei tuntunut 50 minuuttiin kuin ihan muutama pieni liike ja paniikki meinasi iskeä, mutta sitten kaveri alkoi potkia normaaliin malliin. Huh!! Nyt lepäilen loppuillan.
Voimia kaikille odottajille ja onnea synnytykseen!
Itsellä viikko aikaa laskettuun aikaan. Olo on edelleen erinomainen, paitsi yöt tosi rekkaleisia ja jalat kipeät turvotuksesta. Olen kuitenkin pystynyt edelleen tekemään töitä maatilamatkailutilallamme, josta olen ollut tosi tyytyväinen. Kaikkein kiireisin viikko taisi olla viime viikko ja siitäkin vaan selvittiin. Kiltti lapsi, kun ei syntynyt kaikkein hektisempänä aikana [:)]
Tänään oli vaan pelko päällä, sillä onnistuin kaatumaan pihalla kävellessäni. En onneksi vatsalleni, mutta kyljelleni kuitenkin. Soitin saman tien synnytysosastolle ja sieltä käskettiin seuraamaan liikkeitä tunnin ajan. Jos ei mitään tunnu, niin sitten näytille. Tai jos verta alkaa tulla tai muuta hälyttävää. Ensin ei tuntunut 50 minuuttiin kuin ihan muutama pieni liike ja paniikki meinasi iskeä, mutta sitten kaveri alkoi potkia normaaliin malliin. Huh!! Nyt lepäilen loppuillan.
Voimia kaikille odottajille ja onnea synnytykseen!
Heipsis!
Kävin täälä tuossa viime viikonlopulla kirjottelemassa, mutta tuli joku tiltti ja näimmä teksti ei koskaan päätyny tänne teille luettavaksi. No ei siinä kai mitään kauhean kummallista ollu. [:)]
[font="courier new"]Onnea kaikille vauvautuneille jälleen!! [:D]
On aivan kamalan kipeä häpyluu, sitä taisin marmattaa viimeksi kun kirjottelin, siis siinä joka ei koskaan tänne päätynyt. Kävely alkaa olla sitä ankka-/pingviinimallista ja sattuu aika tehokkaasti tuonne alapäähän. Välillä on parempi mutta näin iltasella se varsinki äityy kipeäksi. [&:]
Neuvolassa kävin tänään ja vaaveli on parkkeerannu päänsä sinne minne pitääkin, ei siis ihme että sattuu.. Saa siis nähdä koska meillä tulee lähtö. Ei ainakaan tunnu että tällä viikolla ois minkäänlaista toivetta päästä tositoimiin. Onneksi tämä ilmantila viileni ettei ihan kauhean kuuma enää ole, helpottaa oloa kummasti. [8D]
Hirmuisesti jaksamisia kaikille masukkaille ja myös vauva-arkilaisille!
Kävin täälä tuossa viime viikonlopulla kirjottelemassa, mutta tuli joku tiltti ja näimmä teksti ei koskaan päätyny tänne teille luettavaksi. No ei siinä kai mitään kauhean kummallista ollu. [:)]
[font="courier new"]Onnea kaikille vauvautuneille jälleen!! [:D]
On aivan kamalan kipeä häpyluu, sitä taisin marmattaa viimeksi kun kirjottelin, siis siinä joka ei koskaan tänne päätynyt. Kävely alkaa olla sitä ankka-/pingviinimallista ja sattuu aika tehokkaasti tuonne alapäähän. Välillä on parempi mutta näin iltasella se varsinki äityy kipeäksi. [&:]
Neuvolassa kävin tänään ja vaaveli on parkkeerannu päänsä sinne minne pitääkin, ei siis ihme että sattuu.. Saa siis nähdä koska meillä tulee lähtö. Ei ainakaan tunnu että tällä viikolla ois minkäänlaista toivetta päästä tositoimiin. Onneksi tämä ilmantila viileni ettei ihan kauhean kuuma enää ole, helpottaa oloa kummasti. [8D]
Hirmuisesti jaksamisia kaikille masukkaille ja myös vauva-arkilaisille!
Vihdoinkin kotona! 30.6 syntyi Mini 2940 g / 48 cm Naistenklinikalla sektiolla (RV 40+4). Äiti ja vauva voivat molemmat hyvin. Onnea myös kaikille muille äipille ja tsemppiä odottajille! Ajattelin kirjoittaa meidän kokemuksesta.
Itse sektio oli positiivinen kokemus ja kaikki kävi todella nopeasti. Kivuliainta oli epiduraalipuudutuksen laitto. Mies oli paikalla, hoitohenkilökuntaa 10 hlö ja itsekin olin koko ajan hereillä. Noin 5 min leikkauksen alkamisesta tyttö nostettiin verhon takaa äidille näytille ja huusi kuin syötävä [:)] Kätilön (ja miehen) tarkastettua ja puhdistettua lapsi annettiin rinnalleni 10 minuutiksi. Siitä alkoi 2 tunnin piina yksin heräämössä jossa makasin halvaantuneena. Lääkäri sanoi että pääsen vauvan luo kun pystyn liikuttamaan jalkoja. Arvatkaa vaan kuinka raivoisena yritin liikuttaa varpaita [:D] Leikkaushaava oli kipeä mutta morfiinijohdannainen piti sen kurissa[:D] ja kipulääkkeitä sai lisää pyytämällä. Ensimmäinen päivä sängyssä, toisena nousin ylös muutaman kerran ja siitä paraneminen alkoi jo nopeasti. Leikkaushaava on tosi iso, se ehkä vähän yllätti.
Vietimme sairaalassa yhteensä 6 päivää. Ei yhtään liikaa! Kävin onneksi pahimman baby bluesin ja imetyskriisin sairaalassa, joihin sain paljon apua kätilöiltä, erityisesti meidän omalta enkelikätilöltä jota ilman en varmasti imettäisi lastani.
Imetyksestä ja Baby bluesista. Vauva oli alle 3 kiloinen joten se sai heti syntymästä luovutettua äidinmaitoa pullosta. Yritin imettää vauvaa, mutta ensinnäkin tarvitsin rintakumin matalien nännien takia jotka irtosivat helposti vauvan raivotessa kun maitoa ei tullut (heti). Muutenkaan vauva ei kiinnostunut helposti. Pe-iltana maito alkoi nousta ja en ole koskaan ollut niin poissa tolaltani. Olemattomat yöunet eivät auttaneet.. Valvoin vauvan kanssa koko yön yrittäen imettää. Oma kätilöni valehtelematta piti rinnastani kiinni varmaan 4 tuntia sinä yönä ja yritimme imettää tipauttamalla pullosta maitoa nännille vauvan imiessä. 7 aamulla vauva nukahti. En pystynyt tehdä sen yön jälkeen muuta kuin itkeä. Olimme joka tapauksessa saaneet vauvan hieman imemään. Jo heti seuraavat imetykset sujuivat jotenkuten käyttämällä "narrimaitoa" vaikkakin vauva edelleen ensin raivosi.
Imetykseen suosittelen pyytämään mahd paljon apua, vauva ei todellakaan ainakaan meillä vaan "ryöminyt rinnalle". Mies on myös syöttänyt muutamaan otteeseen pullosta pumppaamaani äidinmaitoa jos olen ollut niin poikki että on ollut pakko nukkua. Ajattelin että pyritään täysimetykseen, mutta ei sentään äidin mielenterveyden kustannuksella!
Kirjoittelen taas myöhemmin lisää, nyt nukkumaan kun vauvakin on nokosilla [:)]
Itse sektio oli positiivinen kokemus ja kaikki kävi todella nopeasti. Kivuliainta oli epiduraalipuudutuksen laitto. Mies oli paikalla, hoitohenkilökuntaa 10 hlö ja itsekin olin koko ajan hereillä. Noin 5 min leikkauksen alkamisesta tyttö nostettiin verhon takaa äidille näytille ja huusi kuin syötävä [:)] Kätilön (ja miehen) tarkastettua ja puhdistettua lapsi annettiin rinnalleni 10 minuutiksi. Siitä alkoi 2 tunnin piina yksin heräämössä jossa makasin halvaantuneena. Lääkäri sanoi että pääsen vauvan luo kun pystyn liikuttamaan jalkoja. Arvatkaa vaan kuinka raivoisena yritin liikuttaa varpaita [:D] Leikkaushaava oli kipeä mutta morfiinijohdannainen piti sen kurissa[:D] ja kipulääkkeitä sai lisää pyytämällä. Ensimmäinen päivä sängyssä, toisena nousin ylös muutaman kerran ja siitä paraneminen alkoi jo nopeasti. Leikkaushaava on tosi iso, se ehkä vähän yllätti.
Vietimme sairaalassa yhteensä 6 päivää. Ei yhtään liikaa! Kävin onneksi pahimman baby bluesin ja imetyskriisin sairaalassa, joihin sain paljon apua kätilöiltä, erityisesti meidän omalta enkelikätilöltä jota ilman en varmasti imettäisi lastani.
Imetyksestä ja Baby bluesista. Vauva oli alle 3 kiloinen joten se sai heti syntymästä luovutettua äidinmaitoa pullosta. Yritin imettää vauvaa, mutta ensinnäkin tarvitsin rintakumin matalien nännien takia jotka irtosivat helposti vauvan raivotessa kun maitoa ei tullut (heti). Muutenkaan vauva ei kiinnostunut helposti. Pe-iltana maito alkoi nousta ja en ole koskaan ollut niin poissa tolaltani. Olemattomat yöunet eivät auttaneet.. Valvoin vauvan kanssa koko yön yrittäen imettää. Oma kätilöni valehtelematta piti rinnastani kiinni varmaan 4 tuntia sinä yönä ja yritimme imettää tipauttamalla pullosta maitoa nännille vauvan imiessä. 7 aamulla vauva nukahti. En pystynyt tehdä sen yön jälkeen muuta kuin itkeä. Olimme joka tapauksessa saaneet vauvan hieman imemään. Jo heti seuraavat imetykset sujuivat jotenkuten käyttämällä "narrimaitoa" vaikkakin vauva edelleen ensin raivosi.
Imetykseen suosittelen pyytämään mahd paljon apua, vauva ei todellakaan ainakaan meillä vaan "ryöminyt rinnalle". Mies on myös syöttänyt muutamaan otteeseen pullosta pumppaamaani äidinmaitoa jos olen ollut niin poikki että on ollut pakko nukkua. Ajattelin että pyritään täysimetykseen, mutta ei sentään äidin mielenterveyden kustannuksella!
Kirjoittelen taas myöhemmin lisää, nyt nukkumaan kun vauvakin on nokosilla [:)]
KaiKo
Näppärä viestien naputtelija
Ei mun vielä tuota pitänyt lähettää...
Kaikki hyvin, tosin painoa on viikossa tullut 1200g! Syytän turvotusta. Ja hiukan oli huolissaan mun 'kohonneesta' alapaineesta. Joka siis oli 70 (kun ennen ollut max 62). Ei tuo mun mielestä mitenkään hälyyttävää ole. Etenkin kun normaalisti olen ollut aamuisin neuvolassa ja tänään olin vasta iltapäivästä.
Onnittelut kaikille vauvautuneille! Ja tsemppiä baby bluesiin! Pitänee itsekin alkaa asennoitumaan siihen, että imetyksen alku on yleensä hankalaa. Äitini just sanoi tänään mulle, että pysy sitten siellä sairaalassa sen aikaa, että saat imetyksen jotenkin sujumaan.
Kaikki hyvin, tosin painoa on viikossa tullut 1200g! Syytän turvotusta. Ja hiukan oli huolissaan mun 'kohonneesta' alapaineesta. Joka siis oli 70 (kun ennen ollut max 62). Ei tuo mun mielestä mitenkään hälyyttävää ole. Etenkin kun normaalisti olen ollut aamuisin neuvolassa ja tänään olin vasta iltapäivästä.
Onnittelut kaikille vauvautuneille! Ja tsemppiä baby bluesiin! Pitänee itsekin alkaa asennoitumaan siihen, että imetyksen alku on yleensä hankalaa. Äitini just sanoi tänään mulle, että pysy sitten siellä sairaalassa sen aikaa, että saat imetyksen jotenkin sujumaan.
Tervehdys!! Onnea kaikille vauvan saaneille!! [:)] Itellä vielä 10 päivää aikaa LA:han. Olen käyny lukemassa teidän toisten juttuja, mut nyt aattelin tulla kysäseen, onko jollain kokemusta vauvan kääntämisestä?[:'(] Meidän Ipana on edelleen pää ylöspäin ja viime viikolla äippäpolilla 2 eri lääkäriä yritti sitä kääntää. Kaveri vaan ei ollu halukas kääntyyn. Onko jollain kääntyny jälkeenpäin itellään vai onko jouduttu sektioon? Mahdoinko selvittää asian niin et siitä saa jotain tolkkua?![;)]
Huomenta
Onnea Minille! On tosi jees lukea kokemuksia, etenkin imetysjuttuja. Jännä kuinka sitäkin pitää maailman luonnollisimpana asiana, ainakin kunnes itse alkaa yrittää. Toivottavasti Mini ajan kanssa homma alkaa pelata. Ja mitä valiä vaikkei oliskaan täysimetys, kunhan lapsi on tyytyväinen.
Takana ok nukuttu, vaikkakin katkonainen yö. Parit vessareissut ja kipeät supistukset herättävät vuorotellen. Eilen alkoi mennä hermo, kun oma äiti kyseli, että joko on käyty harjoittelemassa synnärillä ja anoppi totesi, että parempihan se on lapselle olla siellä vatsassa mahdollisimman pitkään... Niinkuin sillä tässä kohtaa olisi maailman suurinta merkitystä tuleeko se ulos tänään vai perjantaina - paitsi miun psyyken kannalta. En tajua, mihin miun kärsivällisyys hävisi?!?! Joudun varmaan linnottautumaan kotia, jos menee yliajalle, etten käy ihmisten päälle...
Kaiko, eihän tuo alasyke paha ole. Sitä paitsi lopuraskaudesta verenpaine nousee yleisesti. Jos ei se mene johonkin 100/150, niin tuskin kannattaa huolestua!
Jantsu, kyllä täällä aiemmin puhuttiin kääntämisestä, oisko ollu juurikin Mini. Löytyy ne jutut, kun menet about kuukauden taaksepäin keskusteluissa. Muistaakseni suosittelevat loppuun asti altiesynnytystä myös perätilassa, jos mahtuu lantiosta tulla, mutta äiti/vanhemmat voi valita myös sektion. Oon kuullu, että joillakin kääntyy vielä ihan lopussa. En tiiä onko kuinka yleistä, kun tilat käy vauvalla vähiin.
Tulipa juttua. Pitänee mennä vielä hetkeksi loikomaan ja sitten vaikka aamukävelylle.
Päivän jatkoja.
Onnea Minille! On tosi jees lukea kokemuksia, etenkin imetysjuttuja. Jännä kuinka sitäkin pitää maailman luonnollisimpana asiana, ainakin kunnes itse alkaa yrittää. Toivottavasti Mini ajan kanssa homma alkaa pelata. Ja mitä valiä vaikkei oliskaan täysimetys, kunhan lapsi on tyytyväinen.
Takana ok nukuttu, vaikkakin katkonainen yö. Parit vessareissut ja kipeät supistukset herättävät vuorotellen. Eilen alkoi mennä hermo, kun oma äiti kyseli, että joko on käyty harjoittelemassa synnärillä ja anoppi totesi, että parempihan se on lapselle olla siellä vatsassa mahdollisimman pitkään... Niinkuin sillä tässä kohtaa olisi maailman suurinta merkitystä tuleeko se ulos tänään vai perjantaina - paitsi miun psyyken kannalta. En tajua, mihin miun kärsivällisyys hävisi?!?! Joudun varmaan linnottautumaan kotia, jos menee yliajalle, etten käy ihmisten päälle...
Kaiko, eihän tuo alasyke paha ole. Sitä paitsi lopuraskaudesta verenpaine nousee yleisesti. Jos ei se mene johonkin 100/150, niin tuskin kannattaa huolestua!
Jantsu, kyllä täällä aiemmin puhuttiin kääntämisestä, oisko ollu juurikin Mini. Löytyy ne jutut, kun menet about kuukauden taaksepäin keskusteluissa. Muistaakseni suosittelevat loppuun asti altiesynnytystä myös perätilassa, jos mahtuu lantiosta tulla, mutta äiti/vanhemmat voi valita myös sektion. Oon kuullu, että joillakin kääntyy vielä ihan lopussa. En tiiä onko kuinka yleistä, kun tilat käy vauvalla vähiin.
Tulipa juttua. Pitänee mennä vielä hetkeksi loikomaan ja sitten vaikka aamukävelylle.
Päivän jatkoja.
jatsku, mulla oli sama tilanne eli vauva perätilassa. Katso aikaisempia kommenttejani...
Ei kääntynyt vaikka yritettiin kääntää. Lantioni kuvattiin ja koska vauva oli selkeästi alle 4kg, minulla oli mahdollisuus synnyttää myös alateitse jos vauva tulisi laskettuun aikaan mennessä. Toinen vaihtoehto oli suunniteltu sektio viikolle 39. Päätin odottaa LA asti. Vauvaa ei kuulunut joten Mini syntyi sektiolla vk 40+4.
Missä asut? Sektio naistenklinikalla oli positiivinen kokemus ja henkilökunta ammattitaitoista. Itselle oli tietysti aluksi pettymys kun ei päässyt kokemaan "oikeata synnytystä" mutta enää ei harmita yhtään. 1/6 vauvoista syntyy sektiolla.
Ei kääntynyt vaikka yritettiin kääntää. Lantioni kuvattiin ja koska vauva oli selkeästi alle 4kg, minulla oli mahdollisuus synnyttää myös alateitse jos vauva tulisi laskettuun aikaan mennessä. Toinen vaihtoehto oli suunniteltu sektio viikolle 39. Päätin odottaa LA asti. Vauvaa ei kuulunut joten Mini syntyi sektiolla vk 40+4.
Missä asut? Sektio naistenklinikalla oli positiivinen kokemus ja henkilökunta ammattitaitoista. Itselle oli tietysti aluksi pettymys kun ei päässyt kokemaan "oikeata synnytystä" mutta enää ei harmita yhtään. 1/6 vauvoista syntyy sektiolla.
idaho
Puuhakas puhuja
[:(]täällä ollaan sairaalassa vielä. Kuudes päivä käynnistyi. Poika kovin keltainen.. Kauhee koti-ikävä ja itkuja täällä päästelty. Mulla kanssa imetyksen kaa ongelmia. Täällä sentään saa apua. Noh.. En ota paineita. Kyllä se korvike kelpaa.. Ja jos sais lypsettyä. Kyllä poika imee hyvin,kunhan saadaan kunnon asento. Hiukan jänskättää miten kotona lähtee homma käyntiin. Ikävä masua.. Nauttikaa olosta ja levätkää. Täällä poika kukkuu yöt ja univelat sen mukaiset..
Moi vaan kaikille! Ja ekax onnee kaikille vauvautuneille! Ja voimia vielä odottaville.. En oo tosiaan tänne moniin kuukausiin kirjottanu mut palstaa olen seurannu kyllä[;)] ja kun sillon joskus näihin "kesämassuihin" liityin niin kerrottakoon et meille syntyi pieni prinsessa 28.6 rv 40+6[:)][:)][:)] Pienellä painoo oli 2665g ja pituutta 47cm eli äitiinsä tuli[:D] Synnytys meni hyvin ja olisin ollu jo samana päivänä valmis kotiin, en siis ollu kipee juurikaan vaikka vähän repesin, tosin selkä vihottelee vieläkin.. Kolmantena päivänä meillä oli mahdollista päästä kotiin mut vauvan paino oli laskenu viel hiukan ni ei sit päästäneet ja siitäkös romahdin ihan täysin! Sitten oli itkua itkun perään seuraavaan päivään!!! Mut paino oli sit lähteny nousuun ja kotiuttivat myös vauvan, tosin viel ensin ottivat kokeet ku vauva näytti keltaselta, onnex kaikki oli ok siltäkin osin[:)] Hyvin on kotiutuminen menny ja pikkunen on tosi rauhallinen, esikoinenkin on tulokkaan ottanu hienosti vastaan ja ainakin viel on vältytty pahemmilta mustasukkaisuus-kohtauksilta. Itsellä on vaan itku aika herkässä mut eiköhän se jossain vaiheessa ohi mene..Tänään meillä on ensimmäinen neuvola, eivät siis tee kotikäyntejä näin kesällä joten mennään itse sinne. Mutta joo, täytynee alkaa laittaa pyykit kuivamaan kun pienokainen vielä nukkuu.. Hyviä vointeja kaikille tasapuolisesti[:)]
KaiKo, mulla pysyi verenpaine tosi tasaisena koko raskauden ajan, mutta vikalla neuvolakäynnillä alapaine oli noussut suunnilleen 75:stä 84:ään. Hoitaja vain totesi että se saattaa ennakoida synnytystä, ja niinhän siinä kävi että tyttö syntyi 4 päivää käynnin jälkeen.
Ja imetyksestä, huoh. Huolet eivät tosiaan välttämättä lopu synnärille. Meillä imetys toimi kotiin tullessa jo ihan hyvin, rintakumilla, vaikka hyvien asentojen etsintä on vielä kauheaa sähläämistä. Sairaalassa muistin juoda koko ajan ja söin kaiken mitä eteen kannettiin. Kotiin tultua en ole malttanut syödä enkä juoda tarpeeksi, ja nyt ei maitoa enää tulekaan tarpeeksi [:(]. Olen aloittanut kauhean tankkauksen ja mies kokkaa ja kantaa eteen isot kasat ruokaa ja vahtii että syön. Pelkään vaan että kun kerran olen alkanut stressata maidon tulosta, se toimii kierteen tavoin niin että se entisestään vähenee. Mielialat kun vaikuttavat siihenkin [:o]. Eli MUISTAKAA pitää hyvä huoli itsestänne myös kotiin tultua! Ja juokaa paljon, varsinkin näin kesäkuumalla!
Mitenköhän ton lilypien sai taas vaihdettua vauvaksi....?
Ja imetyksestä, huoh. Huolet eivät tosiaan välttämättä lopu synnärille. Meillä imetys toimi kotiin tullessa jo ihan hyvin, rintakumilla, vaikka hyvien asentojen etsintä on vielä kauheaa sähläämistä. Sairaalassa muistin juoda koko ajan ja söin kaiken mitä eteen kannettiin. Kotiin tultua en ole malttanut syödä enkä juoda tarpeeksi, ja nyt ei maitoa enää tulekaan tarpeeksi [:(]. Olen aloittanut kauhean tankkauksen ja mies kokkaa ja kantaa eteen isot kasat ruokaa ja vahtii että syön. Pelkään vaan että kun kerran olen alkanut stressata maidon tulosta, se toimii kierteen tavoin niin että se entisestään vähenee. Mielialat kun vaikuttavat siihenkin [:o]. Eli MUISTAKAA pitää hyvä huoli itsestänne myös kotiin tultua! Ja juokaa paljon, varsinkin näin kesäkuumalla!
Mitenköhän ton lilypien sai taas vaihdettua vauvaksi....?
idaho
Puuhakas puhuja
Nonih.. me sitten päästiin tänään kotio.. Jei.. Vaavi tällä hetkellä rauhallinen, joten koneellekin ehdin tulla..[:)] Hiukan vielä huolestuttaa toi keltaisuus.. Mutta toivottavasti tästä lähtisi nyt parempaan suuntaan. Torstaina jo neuvola. Eka koti-imetys takana.. Onnistui hyvin.. Pelkään sitä ensimmäistä "kiukku-imetystä". Käskin miehen valmiiksi katsomaan miten lämmittää korvikkeen.. Kun toi meitin poitsu suuttuu, siitä imetyksestä ei tule yhtään mitään..
Synnytys sitten lähti käyntiin viime tiistaina. Meidät lähetettiin vielä kotiin kärsimään kivuista. Neljä tuntia jaksoin kotona sinnitellä, sitten oli pakko mennä takaisin. Oikeaan aikaan menin, kun olin avautunut 4 senttiä. Kävi vielä tuuri että sain epiduraalin heti synnärille saapuessani.. Siitä oli todella apua.. Suositelen..
Nyt poika kiljasi siihen malliin, että taidan mennä..[:)]
Synnytys sitten lähti käyntiin viime tiistaina. Meidät lähetettiin vielä kotiin kärsimään kivuista. Neljä tuntia jaksoin kotona sinnitellä, sitten oli pakko mennä takaisin. Oikeaan aikaan menin, kun olin avautunut 4 senttiä. Kävi vielä tuuri että sain epiduraalin heti synnärille saapuessani.. Siitä oli todella apua.. Suositelen..
Nyt poika kiljasi siihen malliin, että taidan mennä..[:)]
Äidiksi_2009
Jostain jotain jo tietävä
Moi Sonja09 ja muut,
Tuon lilypien saa vaihdettua luomalla kokonaan uuden osoitteessa http://www.lilypie.com/First_Birthday.php.
Ja sitten tuosta imetyksestä...vaikeuksia myös täällä. Ei ole maito noussut ollenkaan ja nyt jo viikko + 2 päivää synnytyksestä. Sain jo lääkityksenkin, mutta ei ainakaan vielä ole tehonnut. Olen tuota imetysasiaa itkeskellyt päivittäin ja tuntuu, että olen epäonnistunut äiti. Haluaisin niin kovin imettää, mutta kaikkeni olen asian suhteen tehnyt ja maitoa ei vaan tule kuin muutama pisara. En olisi uskonut, että imetys voi olla näin hankalaa.
Jos imetystä ei lasketa, niin muuten meillä menee hyvin pienen tytöntyllerömme kanssa. Tyttö nukkuu ja syö (vastiketta) hyvin. Hän on maailman suloisin lapsi, ainakin omasta mielestä.
Voimia kaikille muillekin imetysvaikeuksien kanssa!
Tuon lilypien saa vaihdettua luomalla kokonaan uuden osoitteessa http://www.lilypie.com/First_Birthday.php.
Ja sitten tuosta imetyksestä...vaikeuksia myös täällä. Ei ole maito noussut ollenkaan ja nyt jo viikko + 2 päivää synnytyksestä. Sain jo lääkityksenkin, mutta ei ainakaan vielä ole tehonnut. Olen tuota imetysasiaa itkeskellyt päivittäin ja tuntuu, että olen epäonnistunut äiti. Haluaisin niin kovin imettää, mutta kaikkeni olen asian suhteen tehnyt ja maitoa ei vaan tule kuin muutama pisara. En olisi uskonut, että imetys voi olla näin hankalaa.
Jos imetystä ei lasketa, niin muuten meillä menee hyvin pienen tytöntyllerömme kanssa. Tyttö nukkuu ja syö (vastiketta) hyvin. Hän on maailman suloisin lapsi, ainakin omasta mielestä.
Voimia kaikille muillekin imetysvaikeuksien kanssa!
äidiksi 2009, olet varmaan jo kaikkea kokeillut... meidän kätilö neuvoi sairaalassa pumppaamaan rintapumpulla 3-5 tunnin välein jotta maito alkaisi nousta. Läheisyyden kaipuuseen saattaisi auttaa vaikka kantoliina niin vauva saa olla iholla?Joka tapauksessa, äiteys ei ole imetyksestä kiinni ja korvikkeella on kasvatettu monta tervettä lasta!
Huomaatteko muuten kuinka monella on jotain takertelua ollut imetyksen kanssa? Ja siltikään en itsekään ollut yhtään valmistunut siihen että imetys ei välttämättä onnistu heti tai ollenkaan.
Huomaatteko muuten kuinka monella on jotain takertelua ollut imetyksen kanssa? Ja siltikään en itsekään ollut yhtään valmistunut siihen että imetys ei välttämättä onnistu heti tai ollenkaan.