Kesämassun kasvattajat 2009

Onnea  taas vauvan jo saaneille ja tsemppiä meille muille yhä odottaville. Minille vielä jälkikäteisesti toivotukset, vauva taitaa olla sylissä jo, joten toivottavasti toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin sektion jälkeen. Tule kertomaan kokemuksiasi kun jaksat!

Mulla myös eilisilta ensimmäistä kertaa kunnon kipuilua tuolla lantion ja häpyluun alueella. Ja tuntui siltä, että lonkka lähtisi alta kun nousin istumasta. Kai se on sitä avautumisen alkua, jostain luin, että todellisuudessa avautumisvaihe voi kestää muutaman viikonkin - siis kun lasketaan siitä kun lantion luut alkavat liitoskohdista laajeta. On oikeastaan aika hyvä, että kipuja ja erityisesti supistuskipuja tulee jo tässä vaiheessa. Niiden avulla pystyy orientoitumaan tulemaan ja alkaa harjoittelemaan rentoutumista ja oikeanlaista hengitystä. Täytyy todeta jo nyt, että harjoittelua se vaatii! Niin helposti itse meinaa krampata lihaksiaan ja koko kehoaan vaan entisestään kun isompi supistus tulee.

Ristiriitainen olo sen suhteen, että miten nopeasti toivoisin vauvan syntyvän. Toisaalta on ollut ihana nauttia näistä vapaista viikoista ja päivistä ja omasta ajasta. Kun olo on ollut hyvä ja unetkin vielä kohtuulliset, on tuntunut melkein varkaalta kun on saanut itselleen kaiken tämän ajan ja mahdollisuuden ajatella vaan itselleen. Toisaalta sitten ei malttaisi enää odotella että saisi tavata uuden tulokkaan. Omissa toiveissa kyllä ykkösenä listalla on tällä hetkellä kuitenkin se, että synnytys saisi käynnistyä spontaanisti. Mutta katsotaan kuinka käy!

Tulihan satuiltua. Nyt neuvolaan. Ihanaa päivää kaikille ja kärsivällisyyttä sekä hyvää vointia!
 
tyttö syntyi 25.6 ja mitat oli 3575g 48cm[:D], kaks tikkiä vaikka tuntui et repes selkään asti, onneks on ohi synnytys ja maailman kaunein asia kotona
 
Täällä kans odotellaan jo synnyttämään pääsyä. Hieman kipeitä supistuksia on ollut muutama parina yönä, mutta eivät ole jatkuneet sen pidempään. Minusta on vaikea arvioida noita "kipeitä" supistuksia, kun joka paikassa vain kuvataan niitä kuukautiskipumaiseksi kivuksi, mutta itse en ole koskaan menkkakivuista kärsinyt..olen kuitenkinn luokitellut muutamat supistukseni kipeiksi, (alavatsassa tuntui painetta ja vihlontaa ja kipu kesti n.20 sekuntia...) Onko muilla tuntunut tuollaisilta...?Häpyluu tuntuu aika aralta, kyykkyyn ei voi mennä kun luuta vihloo, ja välillä käveleminenkin sattuu...Kai siellä paikat etsii uusia paikkojaan tulevaa synnytystä varten...päivisin tulee aika usein sellasia supistuksia mitä "ei välttämättä itse huomaa", siis sellasia jänniä, vatsa vain menee kovaksi, mut ei tunnu miltään tavallaan..
 
Minnis: Etkös sinäkin ollut menoss OYS:iin synnyttämään...?Itsellä ois sinne sitten suunta, kunhan sen aika koittaa.
 
Meillä myös mies odottaa jo synnytystä..itsestä vaan alkaa tuntumaan että tuleekohan tuo lapsi tuolta milloinkaan.  Nää viime ajan helteet on kyllä vienyt sen verran voimat pois, että voisi jo haluta laitoksella "keventämään oloa". :)
 
Meille syntyi tyttö 24.6., jonka strategiset mitat olivat 3440g ja 51 cm. Nyt olemme onnellisesti kotona! [:D]

Sairaalassa tuli vietettyä viikko, kun vauva joutui suoraan synnytyssalista teholle hotkaistuaan kakkalapsivettä, vietti siellä pari vuorokautta ja sitten vielä sairaalareissun aikana tuli keltaiseksi. Synnytys alkoi lapsiveden menolla ja ainoastaan 1,5 h aikaisemmin vessareissulla oli sellainen olo, että ehkä vauva syntyy "tänä yönä". Vauva tosin syntyi vasta kun olimme lähes vuorokauden viettäneet synnytyssalissa. Synnytys oli kivulias ja tikkien määrää eivät kätilötkään osanneet sanoa, kun episotomian lisäksi oli repeämiä, mutta tosiaan palkinto kaikesta siitä oli kyllä sen väärtti!

Synnyttäneiltä haluaisin kysyä että mikä hetki oli synnytyksessä kaikkein kivuliain? Itselläni se oli hetki ennen epiduraalin saamista, vaikka itse olin luullut että ponnistusvaihe sattuisi eniten.

Nyt olemme nauttineet vauvan kanssa nakuilusta kun asunnossa on 30 astetta lämmintä!

Kannattaa muuten pakata sairaalakassiin myös kynä ja muistiinpanovälineet! Itsellä oli tosi huono muisti pari päivää ja kärsin siitä, etten muistanut mitä vauvalle oli oikeastaan tapahtunut vaikka hoitajat vauvan vaivoista ja hoidoista kertoivatkin moneen kertaan. Lisäksi oli vaikeuksia muistaa koska vauva oli syönyt ja koska kakannut. Onneksi siis keksin kirjoittaa päiväkirjaa!
 
[:)]pikaisesti tulen raportoimaan. Kyllä synnytys läks siitä käyntiin ja poika putkahti maailmaan 1.7.2009. Painoa huikeat 3970 g ja pituutta 53 cm. Sairaalassa ollaan ja voidaan hyvin. Myöhemmin lisää tietoa. Onnea muille synnyttäneille ja tsemppiä isojen vatsojen omistajille!
 
Jopas täällä tapahtuu! Aurinkoiset onnittelut nyyttinsä saaneille[:)][:)][:)]
 
Mimosa_87, miun synnäri on ihan eri puolella Suomea, Etelä-Karjalassa.
 
Suppareita tulee pitkin päivää, mutta vain muutama kivulias tai paremminkin epämiellyttävä. Etenkin iltaa kohden tuntuis tulevan enemmän ja aamulla heräsin supistukseen. Pääasiassa kuitenkin kivuttomia. Häpyluu samoin tosi hellänä.
 
Nyt pitää koittaa vielä nauttia "vapaudesta" eli pihalle lueskelemaan.
 
Jaksamisia niin perhe-elämästä nauttiville kuin muille massuaan kanniskeleville.
 
paljon onnea kaikille "poksahtaneille"
itse on puolen kuudesta asti hereillä kun alkoi niitä kipeitä supistuksia tulemaan. Tai ei niitä voi ylivoimaisen kipeiksi voi kutsua, kyllä niitä kestää, sen takia oleilen täällä vielä kotona. Supistuksia tuli alkuun aika tiheästi, nyt harveni. ottaa niin paljon päähän, jos ne taas loppuu. Toisaalta, yleensä aikaisemmin niitä tuli vasta illalla, eikä koskaan enää aamulla, eikä niin oikeesti selvästi kipeitä (tuntuu todella koville menkkäkivuille ja vauvan liikkeetkin sattuu ja muutenkin alavatsa). Ja tuli pikkasen veristä pöksyihin, jos sieltä rupeaa verisuonet vähän repiämään...
Eli jännitetään täällä...
Kahdelta olisi neuvola, jos kysytään sieltä ohjeitä (miehen pakotin kotiin jäämään tänään, kun ei mulla oo nyt lähetyvillä ketään kavereita, kaikki on lomilla jossain)
 
Huomenta!

Aamulla herätessä koko vatsa kova kuin kivi ja tosi hellänä. Hyvä, että vessaan kykeni. Nyt vihloo koko ajan vatsaa, mutta ei supista?! Outoa! No tänään onneksi neuvola.

Näköjään hieman viileämpi päivä ja loppuviikko luvassa, kunhan ei mene taas alle +10 asteen.
 
Pieni tyttö tuli!!! Kirjoittelin maanantaina epämääräisistä supistuksista ja lapsiveden menon epäilystä. Lähdettiin sitten sairaalaan ihan sopivasti: matkalla (20min) supistukset alkoi olla jo oikeasti tosi kipeitä, ja kun vihdoin kätilöä puolisen tuntia odoteltuani pääsin tutkittavaksi, olin jo 3 cm auki. Istuin ammeessa reilun puoli tuntia, ja silloin supistuksia tuli jo niin että hyvä että ehdin hengähtää välillä. Synnytyssalissa alkoikin jo ponnistuttaa aika pian, ja kullanmuru syntyi 3,5h sairaalaan tulomme jälkeen.
 
On synnytys kyllä ehdottomasti järisyttävin kokemus mun elämässä. Ei sitä tunnetta vaan voi kuvata, kun saa sen olennon vatsan sisäpuolelta oman vatsan päälle ekaa kertaa. Hyvä muuten Scoolina että mainitsit hormonimyrskyistä: mäkin vollotan täällä ihan koko ajan ja kaikesta. Haluaisin esim laulaa jotain vauvalle, mutta kun vain ajattelenkin asiaa niin alkaa kyyneleet tulvia (niinkuin nytkin). Saati sitten jostain huolenaiheista... Kiva kuulla että tää olotilaan on joku syy ja että se helpottuu jossain vaiheessa..
 
Muistiinpanovälineet kannattaa ottaa tosiaan mukaan - ja käskeä mies huolehtimaan kaikkien yksityiskohtien muistamisesta! Mulla ainakin uutta asiaa tuli niin paljon, että tuntuu kuin kaikki olisi yhtä puuroa mielessä.
Mini on tietysti jo äiti, mutta mä en ainakaan haluaisi kauheaa vierasmäärää sairaalaan. Meillä oli (Jorvissa) perhehuone, ja oli todella ihanaa kun sai keskittyä 100-prosenttisesti vauvaan, kun kaikki tarvittava oli käden ulottuvilla, ruoka tuotiin valmiina eteen, ja puhtaat vaatteet ilmestyi kaappiin. Ja apua oli ihan vieressä.
 
Varmaan moni on jo lähtenyt sairaalaan? Voimia kaikille odottajille, synnyttäjille ja äideille! Nyt käyn katsomassa miten uusi ihminen jaksaa pahvilaatikossaan... [:)] (ja nyt alkoi taas itkettää...)
 
Ah, ja unohdin sanoa, että tyttö painoi 3015g ja pituus 50cm. Eli tosi hoikka neiti tuli - ja mainittakoon että vikalla neuvolakäynnillä painoarvio oli 3600g ja vielä sairaalakätilö veikkasi 3400g 3 tuntia ennen synnytystä. Eli eihän ne tunnustelemalla saa kuin käsityksen pituudesta, ja paino voi olla jotain ihan muuta.
 
Ja niin, olin suunnitellut epiduraalia, mutta kun synnytys meni niin vauhdilla, niin ilman jäin. Ainoa "kivunlievitys" oli ilokaasu, josta ei ollut kyllä tipan vertaa apua! Tikkejä tuli sekä leikkaushaavaan että myös pieneen repeämään [&:]. Mutta vointi on ollut koko ajan ihan hyvä, ja alkuheikotuksen jälkeen voimat on alkaneet palautua! Eikä millään ole mitään väliä tuohon vauvaan verrattuna, ne on niin pikkuasioita. Lisäksi sain oikein kunnon peräpukamat synnytyksessä, jotka on nyt kotiin tultua ja liikkumisen lisäännyttyä alkaneet vaivata. Mutta kai ne joskus ohi menee... [:)]
 
Onnitteluja taas uusille vauvautuneille! Tytöt taitaa edelleen olla täällä suurena enemmistönä?

Täällä ollaan vielä pitkään yhtenä kappaleena; mistään supistuksista ei tietoakaan, nekin vähäiset ja kivuttomat mitä on aiemmin ollut on kokonaan loppuneet.

Eilisessä neuvolassa sf mitta oli jo hurjat 36 cm, ei pitäis enää siitä kasvaa, mutta kun pää vielä liikkui niin eipä se varmaan pienenekään. En nyt ole ihan varma ymmärsinkö oikein, että pitäis vähän pienentyä siinä vaiheessa kun pää on kiinnittynyt?! Positiivisena yllätyksenä paino oli pysynyt samassa kuin viime viikolla! (Silloin hurja yli kilon nousu viikossa, turvotusta olikin ihan kivasti.) Espoon pikkuneuvolat suljetaan loppukesäksi, joutuu taas menemään Tapiolaan, onneksi tuttu th on kuitenkin töissä eikä tarvi selittää kaikkia asioitaan alusta asti taas jollekin uudelle ihmiselle.

Sonja09; muistan äitini sanoneen että mun synnytys meni aika vauhdikkaasti -ei tullut kuin peräpukamat. Kuulosti silloin oudolta, mutta niitä voi näköjään tulla [:'(]. Riemua riittäisi varmasti repeämistä ja tikeistä aivan tarpeeksi. Olen kyllä yrittänyt olla ajattelematta etukäteen kaikkia noita kaupanpäällisiä, toivottavasti joku kertoo että ei niitä edes huomaa sairaalassa ollessa, kun on niin innoissaan vauvasta?!?
 
mä täällä tuskailen edelleen niitten supistuksien kans. Niitä tulee kuitenkin koko ajan ja sattuu, mutta heti kun innostuu ajattelemaan, että jotain täällä tapahtuu, niin saa takapakkia. neuvolassakin arveltiin, että saattaa olla syynnytyksen alkuvaihe olla käynnissä, mutta kuinka kauan se kestää... Supistuksen ainakin tänään ovat säännölliset, mutta völi on sen verran pitkä (30-15 min) että ehdin nukkua yöllä suht hyvin (jos voi sanoa hyvin kun herää kuiten jatkuvasti). Mutta voimia tässä todennäköisesti tarvitaan, eli kaikki mahdollinen lepo on tervetullut. Ja pitää keksiä jotain tekemistä, ettei menee tässä hulluksi neljän seinän sisällä seuraavaa supistusta odotellen. Näyttää siltä, etten mä ihan muutamassa tunnissa synnytä[:@]
Ja limatulppa irtosi, se todistanee, että siellä sisällä jotain kuitenkin tapahtuu...
 
Voi onnea taas tuoreille äideille! Mahtavaa kuulla iloisia vauvauutisia päivittäin.

Ja Sonja09 - kiitos helpottavasta tiedosta painoarvion suhteen. Mulla oli jo kaksi viikkoa sitten (37 + 0) vauvan painoarvio 3400g ja kuulemma loppuaikoina pitäisi kasvaa 200g /vko. Eli pientä paniikkia on ollut ilmassa. Mulla arvio tehtiin tosin ultralla eli se voi olla (valitettavasti) vähän täsmällisempi kuin tunnustelemalla tehty. En ymmärrä, mistä se pieni ihminen sen suhteellisen suuren painonsa on kerännyt, sillä itse olen saanut raskauden myötä mielestäni vähän lisäpainoa, eilen neuvolassa (38 + 3) oli tullut lähtöpainoon lisää 9 kiloa ja lähtöpaino oli normaali. No, nehän sanovat, että vauva ottaa sen mitä tarvitsee.

Mini taitaa olla vielä sairaalassa? Toivottavasti ennättää kertomaan sektiokokemukset jossain vaiheessa.

Itsellä on ihan sama tilanne kuin Tuulilla - ei oikeastaan juurikaan supistuksia tai muita ennakoivia merkkejä. Vauvan pää liikkui vielä eilen neuvolassa ja vauva oli korkealla kylkiluita hipomassa. Muuten saa minun puolesta asustella mahassa vielä, kunhan ei vaan a) vauva kasvaisi jättiläiseksi ja b) synnytystä jouduttaisi käynnistämään vaan se käynnistyisi spontaanisti.

Kyykkimistä yritän harjoittaa, joogassa saimme neuvoksi, että se voi edistää vauvan laskeutumista ja sitä kautta synnytyksen käynnistymistä. Kyykkimisen pitäisi olla sellaista jalkapohjat maassa -kyykkimistä. Tarvittaessa tukea voi ottaa esim ovien kahvoista, jos ei ole kovin luontainen tuo asento muuten.

Nyt päikkäreille. Perjantaita ja viikonloppua kaikille!
 
Onnea tuoreille äideille!

Virkku, kuulemma ihan yhtä päin mäntyjä voivat mennä niin ultralla kuin käsikopelolla tehdyt painoarviot. Saas siis nähdä...

Neuvola takana ja kaikki ok. Sf-mitta pysähtynyt 37 cm:n ja painoa tullut 875g viikossa (kohta on 20kg rikki). Pää ei ole edelleenkään kiinnittynyt ja vauva on aika ylhäällä. Liekö kiinnittyy synnytyksessä tai ollenkaan, sekin kuulemma mahdollista.

Äitipuoli, josko jossain kohtaa tätä luet, niin voitko kuvitella - ostin Crocksit kaikista puheistani huolimatta... Jalat sen verta turvoksissa, etenkin löysän nilkan takia toisen jalan sisäsivu, että jouduin luopumaan kaikista periaatteistani. Tuntu olevan ainoot popot, joihin sain tukipohjalliset, mutta jotka ei ole tappavan kuumat. Nyt kun vielä kehtais mennä ne jalassa pihalla;) No, pistetään hormoonien piikkiin moinen hairahdus.

Näkyykö tahi toimiiko muilla tää viestikenttä jotenkin oudosti? Päivitin epähuomiossa Explorer 8.0 ja nyt kaikki temppuaa - ja vielä väittävät, että kehitys on hyvästä=(
 
Sonja09 ja Tuuli, luin jostain että pukamat tulee melkein 90:lle prosentille synnyttäneistä synnytyksessä tai sen jälkeisinä viikkoina.
Mulle ilmaantui noin viikko synnytyksen jälkeen, ja oli kipeät! Tikkien kanssa istuin alusta asti, mutta pukamat teki sen homman kyllä ihan mahdottomaksi [:D] Kävin neuvolalääkärillä, sain suppoja ja puuduttavaa voidetta, niillä helpotti sitten ihan parissa päivässä. Lääkkeen nimi oli Neoproct, suosittelen lämpimästi, jos pukamat kovasti vaivaavat.

Ja isosti jälleen onnea uusille äideille! [:)]
 
Heissan kaikille!
LA tänään eli 3.7.09,tässä vain odotellaan milloin se pikkuinen rupeaisi maailmaan tulemaan.

Toivottavasti piakkoin,olo aika tukala,särkee joka paikkaan ja ei voi oiken tehdäkään mitään.
Onnea kaikille synnyttäneille ja masun kanssa olevillekin:)
 
Aurikoista lauantaita kaikille!!!!
 
Täällä on tapahtunut niin hurjasti lyhyen ajan sisällä, että meni tovi lueskellessa kaikki ilmaantuneet vietit ja sitten ISOSTI ONNEA KAIKILLE VAUVAUTUNEILLE JA TSEMPPIÄ VIELÄ ODOTTAVILLE!!![:D]
 
Me on täällä nyt 34pv vanhan "Lyylin" kanssa opeteltu elelemistä ja suhteellisen hyvä rytmikin on jo löytynyt 3,5h unta sitten syödään, vaihdetaan vaippa, seurustellaan 1-2h ja sitten taas nukutaan. Yöllä tosin ei onneksi olla hereillä kun syönnin ajan ja sitte vähä tihrustellaan maailmaa ja nukahdetaan nopeasti, eli äippäkin saa levätä ihan riittävästi. Muutenkaan en ole väsynyt, hieman iltaisin on vatsa hellänä leikkauksen jäljiltä jos koko päivän on duunaillut kaikkea eikä malttanut levätä, mutta yllättävän hyvin on sektiosta toivuttu.
 
Minusta kaikkein kipein vaihe oli juuri supistukset ennen kuin sain epiduraalin tai siis mullahan ne alko yllättäen ja voimakkaina heti niin kipu oli kyllä melkoista siihen saakka kunnes sai puudutteen. [:-] MUTTA kyllä ne kaikki kivut todellakin lievenee muistoissa ajan kanssa ja joka kerta kun katsoo pientä tuhisevaa prinsessaa niin tietää kokemuksen olleen kestämisen arvoinen! [:)] 
 
Mulla oli myös "baby blues" niinkuin kirjat sen synnytyksen jälkeistä hormonimyrskyä nimittävät. Ekat itkut tuli jo laitoksella kun hoitsu sanoi että päästään kotiin, sitten seuraavat autossa kotimatkalla,  ja kotona menikin sitten muutama tunti vollottaessa ja ilman syytä tietty... Onneksi mies oli siinä tukena ja tsemppaamassa ettei tarvinnut yksin kokea sitä hirmuista myllerrystä. Synnärillä kätilöt varoittelivat että hormonimyrsky voi olla todella kovakin ja silloin ajattelin että näinköhän nyt hieman liioittelevat, mutta kyllä se vaan niin on että järki sanoo päässä että kaikki on hyvin eikä ole mitään syytä itkeä, mutta kun se tulee niin se tulee eikä sille mahda mitään se on vaan itkettävä pois ja sitten se helpottaa. Eli älkää säikähtäkö sitä että itku tulee usein ja ilman syytä tai vaikka siitä syystä että joku on jättänyt kahvikupin väärään paikkaan, se kyllä menee ohi, mulla kesti 3 päivää eli ei kovin kauaa. Sitä on oikeastaan hyvin vaikea selittää, eikä sitä esim. miehet oikein ymmärräkkään mitä äiti käy läpi odotuksen, synnytyksen ja synnytyksen jälkeen, sen voi täysin ymmärtää vain toinen saman kokenut, mutta edelleen kaikki on sen arvoista.
 
Älkääkä huolehtiko niistä kokoarvioista, meilläkin käsikopelolla sekä lääkäri että neuvolan täti arvioivat vielä synnytysviikolla että iso lapsi tulee yli 3800g lähemmäs 4000g, mutta sitten sieltä tulikin siro 49cm ja 3020g. Ja ihana synnytyssalikätilömme sanoikin että älä huoli niistä kokoarvioista, yksikään vauva ei ole jäänyt syntymättä!!! [:D] 
 
Jees, nyt nyherretään nälkä nyherrystä, joten kiiruusti maitobaarin pitäjä paikalle!!! Palaillaan!!!
 
Samaa mieltä olen kuin Killi! Näin lähes 5-päiväisen vauvan äitinä. Toivon todella että baby blues menee pian ohi - mä itken ja liikutun ja huolestun muutenkin niin herkästi, että tämä on todella jo tuskaisaa [:)] Tilitin tuntojani kyynelehtien varmaan 2 tuntia eilen miehelle, joka oli toki tosi myötätuntoinen, mutta ei tajunnut yhtään mitään siitä miltä musta tuntui. On se niin mielettömän iso kokemus sekä fyysisesti että psyykkisesti, kaikkine vaiheineen ja toipumisineen, ettei sitä voi ymmärtää muuta kuin toinen äiti.
 
[font="times new roman"]Huh, kiitos pukamavoidevinkistä! Mulla kätilö tarkasti mut ennen sairaalasta kotiinlähtöä, ja suositteli jotain Pro-alkuista voidetta ja suppoja, ja nimenomaan sanoi että se on reseptivapaa, mutta kun mies kävi apteekissa kävi ilmi ettei se ollut - eikä sieltä löytynyt muuta kuin jotain virkistävää mentolivoidetta! Tosin tuo Neoproctkin taitaa olla vain resesptillä saatava..?
[font="times new roman"]Neuvolasta sanottiin vain että huuhtele vedellä ja käytä Scheriproct-nimistä tuotetta, niillä ne menee ohi. Huuhteleminen käykin kätevästi kun samalla kertaa tulee pestyä sekä leikkaushaava että pukamat.
[font="times new roman"] 
[font="times new roman"]Kiinnittymisestä / laskeutumisesta: mun vauva ei ollut kiinnittynyt eikä edes laskeutunut kovin alas kun synnytys käynnistyi. Mulla ei esimerkiksi koskaan tullut sitä jatkuvaa vessahätää, mitä kovasti odottelin, eikä erityisen "painavaa" oloa alavatsaan. Mutta niin se vaan sieltä tuli ulos, ja kuten sanottu varsin nopeasti.
[font="times new roman"] 
[font="times new roman"]Synnytyksestä taas, se mitä epäilin kotona lapsiveden menoksi ei muuten ollut sitä, vaan emätinnestettä. Kätilö sanoi muistaakseni että sekin liittyy synnytyksen käynnistymiseen, mutta en ole ihan varma, koska olin siinä vaiheessa jo ponnistamassa, joten olin melko sumussa. Kannattaa muuten ponnistussupistusten välissä keskittyä kunnolla lepäämään ja rentoutumaan, mä ainakin olin silloin niin poikki etten jaksanut silmiä pitää auki. Mutta siten jaksaa parhaiten ponnistaa, kun niin se on joka tapauksessa sieltä ulos saatava! Milli kerrallaan.
[font="times new roman"] 
[font="times new roman"]Tämä kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta kaikki vaivat ja kivut unohtuu kyllä ihan täysin kun nyytin saa syliinsä. Ja nämä pukamat ja leikkaushaavat on ihan täysin pikkujuttuja kaiken muun rinnalla. Raskaana sitä keskittyi niin täysin oman voinnin ja kehon kuuntelemiseen, että kaikki asiat oli, (tietysti!) tärkeitä, mutta nyt kun se pieni ihme ei enää ole mun sisällä, oma vointi on niin sivuseikka, etten meinaa malttaa syödä enkä nukkua! Mua alkoi naurattaa kun pari päivää synnytyksen jälkeen kätilö tuli antamaan mulle  pistoksen pyllyyn (koska mun veriryhmä on Rh- ja vauvalla Rh+), ja varoitteli etukäteen että pistää vähän ja rokote kirvelee hieman. Se tuntui niin hassulta kun olin juuri synnyttänyt, ei paljon neulat juuri silloin enää tuntuneet…
[font="times new roman"] 
[font="times new roman"]Natsku taisi lähteä synnyttämään. Mullakin anoppi oli juuri edellisenä iltana sanonut että sitten kun tuntuu kuukautiskivuilta niin se on sit synnytys edessä. Niin ne mulla alkoikin, ekat 8-9 tuntia lähes kivuttomina mutta sitten koveten.
[font="times new roman"] 
Tulipas pitkä stoori. Neiti nukkuu, samoin isä, joka onnistui saamaan migreenin. Täytynee varmaan huoltaa vaihteeksi häntäkin! [:)]
 
Kokoasiaan vielä - kaverini lantio oli toisen lapsen kohdalla röntgenkuvattu ja todettu, että kyllä mahtuu. Eka lapsi tuli sektiolla. Samoin myös tää toinen, ei siis mahtunut lantiosta. Turhapa näitä on ennakkoon murehtia, lopulliset päätökset tapahtuu kuitenkin vasta synnytyksen yhteydessä.

Miuta on vaivannu pukamat jo alkuraskaudesta saakka ja Scheriproct sekä huuhtelu on auttanut tosi hyvin. Nyt ei oo tarvinnu mitään lääkitystä, kun on useamman kerran päivässä suihkuttanut ja huolehtinut puhtaudesta.

Eilen tuli vaan yksi kipeämpi supistus, mutta häpyluuta koski siitäkin eestä. Pitää kait lähteä taas veneilemään, josko tasainen heilutus ja hyppyytys saisi jotain aikaiseksi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top