Näin se pärähti viikko 37 käyntiin... Eikös sitä pidetä täysiaikaisuuden rajana?
Neuvolakin oli tänään, siellä ei tapahtunut mitään kummempaa. Vähän vaan käynti taas herätti, kun terkka kertoi koneelta tarkistelleensa ennen mun neuvola aikaa, etten ole vielä jakautunut... Näkee koneeltaan kuulemma 15 min synnytyksen jälkeen tiedot. Tajusin siinä sitten, että niin... Synnytyshän voi tosiaan alkaa ihan milloin tahansa.Toisaalta sitä odottaa kuin kuuta nousevaa, että saa sen oman nyytin vihdoin syliinsä, toisaalta taas.. Nämä on oikeesti viimisiä päiviä tai viikkoja, mitä saadaan viettää miehen kanssa kahdestaan, tehdä ihan mitä itse tykätään (tai mitä itse tykkään [:D]), tehdä ihan mitä huvittaa ja silloin kun huvittaa. En nyt tarkoita, että elämä loppuu lapsen saannin jälkeen kuitenkaan, mutta nämä on ne viimiset hetket, milloin voin keskittyä vain ja ainoastaan itteeni. Sairaalakassiakaan en oo vielä pakannut, paitsi vauvan osalta. Tuntuu ettei tässä vielä mikään kiire ole, vaikka päivät vetää vähiin. Kaikki tuntuu muutenkin jotenkin epätodelliselta, kohta mustakin tulee äiti <3
Montaa tollasta matsia kuin eilen en kyllä kestä, tai oikeesti jakaannun [:D] Laskeskelin siinä matsin aikana suppareita ja päälle 15 niitä tuli siinä matsin aikana pelkästään. Eipä nuo hyvältä tuntuneet, vaikkakaan ei niitä kipeiksikään pystyny kutsumaan, ainakaan tällä kipukynnyksellä. Takana oli tosin vielä 6h kämpän puunaamista, niin ihmekös tuo..