kesäkuun vaavit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miilo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
TyttöKoo: Eli siis mulla itsellä jäi oikein positiivinen muisti niin kerron nyt tämän jos joudut suunnitelluun sektioon: Elikkä siis edellisenä iltana aloitetaan ruoka paasto. Aamulla ennen kuin nouset niin laitat jalkaan sellaiset tukisukat. Sitten sairaalassa ensin käyt vielä synnärillä tarkistuttamassa että on vielä perätilassa,sulta otetaan verikoe josta nähdään sun veriryhmä jos tarvitset lisäverta sitten salissa. Ja sitten kun tulee sinun leikkausvuoro niin saat juotavaksi semmoista mautonta juomaa semmoisen lääkemitan verran ( eli todella vähän). Sitten sulle laitetaan ihopuudutus, spinaali puudutus, epiduraali ja tipassa tulee pieni annos morfiinia. Ja hereillä olet koko toimituksen ajan ja isi pääsee myös saliin mukaan. [:)] Kun leikkaus on aloitettu niin kestää jonku 5-15 minuuttia ennen kuin lapsi on maailmassa. Ja koko aikana tuntuu vain semmoista pientä painelua. Heräämössä kipu on aika mieto mikä tuntuu leikkaushaavassa. Haavahan tulee tonne bikinirajan alapuolelle ja on todella pieni.. Kesäkuussa ois taas mahdollisesti tämmöinen ainakin minulla tiedossa :) Ja hyvin mielin menossa kun Jorvissa oli niin positiivinen mielikuva tästä. Ärsyttävintä oli ainoastaan odottelu milloin tulee oma vuoro päästä saliin.
 
Virginia, mitä litkua se on se lääkemitallinen, jotain rauhoittavaa/relaksoivaako? sitä voisin ehkäpä tarvita... [;)] Miks tukisukat, tulppavaaranko takia? Entäs se virtsakatetri, laitetaanko se? Hassua miten sitä pelkää semmosia pieniä asioita mitä itsekin on tehnyt työssään potilaille (esim toi katetrointi)... Ja siis sä sait sekä spinaalin että epiduraalin, molemmatko? *kyselyikä* 
 
Hei kaikille!

Minulla on ollut melko "mielenkiintoinen" viikko.
Varoitus: pelkkää omaa napaa.... Ja aika pitkästi vielä.

Tiistai 13.4.: Neuvolassa kerroin lisääntyneistä harjoitussupistuksista ja paineen tunteesta alapäässä. Vastaus oli: "Jaa".

Keskiviikko 14.4.: Kauhea väsymys, totaalinen työmotivaation puute.

Torstai 15.4.: Herään aamulla klo 6.30 alavatsan viiltelyyn, kipu oli niin kova että itkin. Mies hieroi selkää ja pääsin puolen tunnin päästä ylös sängystä. Alaselkää sattui ja alavatsassa tuntui kuukautismaista kipua, välillä viiltelyä.
Soitin äidilleni joka totesi että ne on supistuksia. Soitin neuvolan TH:lle joka sanoi että ne on supistuksia, kielsi menemästä töihin ja varasi minulle ajan terveyskeskuslääkärille (mun omalääkärille).

Lääkäri tutki kohdunkaulan ja kohdunsuun, kaikki ok. Virtsakokeessa leukosyytit 2 plussalla ja näyte viljeyyn. Lääkäri kirjoitti 2 päivää sairaslomaa alavatsakipujen vuoksi (hänen mielestään kyse ei ollut supistuksista), käski odotella seuraavaan päivään klo 12 että saan tulokset virtsakokeesta.

Päivän aikana selkä jomotti ja oli ajoittain "tulessa", alavatsa viiltelyjä tuli ajoittain ja kipua oli koko ajan. Soitin neuvolaan jossa todettiin että oireet kuulostavat aivan virtsatulehdukselta, ota panadolia ja soita päivystykseen tarvittaessa.

Nukkumaan kahden panadolin voimin.

Perjantai 16.4.: Herään klo 6 ja menen vessaan, istun pöntölle ja silloin iskee! Järjettömät kivut lantiossa ja alavatsassa. En pysty liikkumaan ja huudan. Mies herää ja minä huudan ja itken. Mies saan minut nostettua pöntöltä, pukee itsensä ja minut, raahaa autoon. Kivut kovenevat, en pystyisi istumaan ja autossa on istuttava. Alan olla varma että nämä ovat supistuksia

Ajamme Turun läpi kohti TYKSiä, supistukset tihenevät ja tulevat noin minuutin välein. Huudan kurkku suorana, mies huutaa että: "Älä ponnista, älä ponnista, jaksa vielä vähän".

Saavutaan äitiyspolille, 3 hoitajaa nostavat minut vuoteelle ja lääkäri on mukana. Tutkitaan kohdunsuun ja kohdunkaulan tilanne: lääkäri toteaa että kohdunkaulasta reunat jäljellä, kohdunsuun puolelle sormelle auki. Otetaan erilaisia kokeita ja saan supistuksenestolääkkeen sekä kortisonin vauvan keuhkojen kypsyttämiseksi. Supistukset loppuvat kuin seinään lääkkeiden ansiosta joita annettiin minulle 30min välein. Vessassa käydessä alapäästä tulee limaa + verta.

Supistukset rauhoittuvat ja pääsen ultraan jossa todetaan kohdunkaulan palautuneen normaaliksi, vauvan painoarvio oli 1700g. Olen puoleen päivään asti polilla, lääkettä annetaan koko ajan ja tilannetta seurataan ja sitten mut siirretään osastolle jossa aloitetaan pitkäaikainen supistuksenestolääkitys. Kaikki testit on ok, ja todettiin myös ettei minulla ollut virstatulehdusta!

17.4.-19.4.: Lauantaina sain toisen kortisonin ja olin liikkumiskiellossa (kuten perjantainakin). Tilannetta seurattiin käyrillä muutamia kertoja päivässä. Sunnuntaina sain jo vähän liikkua ja tilanne oli edelleen hyvä, ei supistuksia (siis kivuliaita). Tänään pääsin kotiin [:D].

Kokemus oli melkoinen. Ja olen todella onnellinen että vauva pysyi vielä vatsassa ja toivon että se siellä pysyy vielä ainakin 2 viikkoa. Olen supistuksenestolääkityksellä rv34+0 asti ja sen jälkeen ei enää estellä jos vauva tulee. Sairaslomalla olen nyt äitiyslomaan asti.

Olen hieman pöyristynyt terveyskeskuslääkärin toiminnasta. Hän ei uskonut että kyse oli supistuksista eikä myöskään tarkistanut verinäytteestä virstatulehdusta (kuulemma olisi näkynyt verikokeessa).
Jos jotain hyvää tästä pitää löytää niin nyt tiedän miltä supistukset tuntuvat ja miten synnytys lähtee käytiin. Ja voin kertoa tytöt, supistukset olivat karmein kipu mitä olen ikinä kokenut, ne lamaannutti mut täysin ja pystyin vain huutamaan (kurkku suorana).

Nyt opettelen olemaan kotona ihan rauhassa ja koitan pitää tän poitsun mahassa vielä ainakin sen 2 viikkoa.
Kommentoin muita juttuja myöhemmin, nyt menen lepäämään [:)].
 
Just_Pam, sullahan oli lähestulkoon samanlainen kokemus mitä mulla! Ja lääkkeetkin kai samat, siis kortisonipiikit ja supistustenestolääkitys. Hienoa, että sullakin supistukset helpotti lääkkeillä ja että pääsit kotiin!!! Tuliko sulla ne supistukset myös levossa vai vaan liikkeelläollessa? Kun mulla ne tuli levossakin niin lepääminen ei ollut mun vaivaan oikea lääke. Edelleen tulee päivittäin suppareita täällä, mutta ei enää niin kipeitä. Totta tuo, että ne tosiaankin sattui KOVAA ja mulle tuli semmonen olo, että saisko tän pliis vielä peruuttaa...[8|] onneks kuitenkin myös meillä pikkunen pysyy vielä kyydissä, eikä tullutkaan maailmaan vaikka se siltä näyttikin ensin. Myötätuntohalaus sulle, nimim. saman kokenut... ja tsemppiä!!!! [:)]
 
Jeps Tyttö Koo, taidetaan olla kohtalotovereita [8D]. Mulla siis supparit alkoi 31+2, eikös sullakin ollut lähes samoilla päivillä? Suppareita tuli levossa ja liikkeessä, ja siis tulee edelleen mutta ne eivät ole kivuliaita.

Kyllähän toi pelästytti mutta kuten ne tuolla osastollakin sanoi, voi olla että vaavi syntyy vasta LA:n jälkeen.
 
Just_Pam --> Onneksi kaikki hyvinnyt ja vauva vielä masussasi.[:)] Varmasti aina säikäyttää. Onneksi viikot ovat jo voiton puolella kuitenkin, ettei sen puolen ole hätää. [:)][:)]

Täälä viime yö oli taas sitä, että unta tuli yhteensä ehkä 3 tuntia. Kun kivut loppuu ja närästys, että voi harkita menoa edes makuulle uudestaan niin meidän pikki herra alkaa potkimaan oikein olan takaa[:D][:D] Ainakin on sen merkki, että kaikki on hyvin ja nauttii vielä olostaan masussa.
 
Tyttö Koo: Tuota sektiota älä todellakaan jännitä. Mulla kanssa sama edessä, ja menen ihan ilman pelkoa sinne. Sektiosta vaan löytyy yllättävän vähän tietoa, jos vertaa ihan normi synnytykseen. Kaipa sitä ajatellaan, että turha siitä on etukäteen jauhaa, kun kuitenkin synnyttävät normireittiä.. Joopa joo.. No tässä olis melko hyvä linkki. Kävin ite siellä muistoja verestämässä.. http://demo.seco.tkk.fi/tervesuomi/item/nn:298
Lisäyksenä tosiaan se, että sen jälkeen kun isä ja lapsi poistuneet kylvettämään tulokasta, sut kursitaan takas kokoon joka kestää kuulemma noin puoli tuntia. Itellä on aina ollut taju poissa tossa vaiheessa, joten en voi ihan varmaks sanoa [:D] No tuo tajunnan menetys johtuu muutenkin raskauden aikana alenevasta verenpaineesta, joka sitten alenee lisää leikkauksessa, joten... Mutta kursimisessa tosiaan se puoli tuntia, ja heräämössä noin pari tuntia, jonka jälkeen osastolle.
Ite suosittelen sua ottamaan suolihuuhtelun, koska se eka vessassa käynti on jotain niiin huh huh.. No jos vatsalihakset on pistetty palasiks, niin voit kuvitella miltä se paskan punnertaminen sieltä suolesta tuntuu [:D] Katetrointi nipistää vähän, mutta paikoillaan ollessaan, ei tunnu miltään, ja juu, se laitetaan. Ja ylipäätään, lääkitys ainakin mun kohdalla pelannut, eli heti kun jotain tuntuu, ei muuta ku piikkiä persuksiin. Kivun kanssa ei kannata yrittää pärjätä, ei todellakaan edistä sitä paranemista. Mahdollisimman nopeesti liikkeelle vaan, vaikka sitten pelkästään kipulääkkeiden voimalla.

Jumankekka Just_Pam.. tää alkaa oikeesti tuntumaan siltä, että kohta putkahtaa ensimmäinen "kesäkuulainen" maailmaan. No kunhan nyt kaikki vielä muutaman viikon pysyisivät vatsassa kypsyttelemässä itseään. Paras paikka se niille kuitenkin vielä on. Onneks siellä ei kuitenkaan ihan vielä jakaannuttu, ja voihan se tosiaan olla, että syntyy sittenkin vasta LA jälkeen. Noistahan ei varmaks voi kukaan mitään sanoa. Ajattele tosiaan positiivisesti, että nyt suurinpiirtein tiedät miltä ne supparit tuntuu ja nimeomaan milloin sinne sairaalaan pitää lähteä. Koska ne tosiaan erottaa niistä tavallisista kivuttomista, sekä menkkakivuista ja muista kolotuksista mitkä lähes kaikkia tällä hetkellä vaivaa [;)]

Käytiin tänään ikeassa, viimeisellä täydennysreissulla, ja meikä teki kuolemaa. Ei siis ikeaa ennen seuraavaa syksyä, kiitos [:D] Mutta nyt on sitten kaikki tosiaan hankittu, ja nyt pitäs vaan alkaa laittamaan kamoja paikalleen, ja pesemään sitä pyykkiä [:)]

Tänään tuli myös vastaus keskussairaalasta. Eli mulla ultra 10.5, jolloin selviää tuo tarkka leikkauspäivä. VOI LUOJAN KIITOS!! Mulla ei oo siis jäljellä kuin n. 6 viikkoa!! [:D][:D][:D][:D]
 
Huh huh Just_Pam! Onneks kaikki käänty vielä hyvin, ja poika pysy mahassa! Sun täytyy nyt varmuuden vuoks vaihtaa nimimerkkiäkin pariks viikoks [:)]

Tällänen keskustelupalsta on kyllä todella antoisa kun löytyy niitä kohtalotovereitakin ja voi purkaa edes jollekkin joka ymmärtää.
 
Voi ei,Just_Pam. Olipas melkonen viikko! Onneksi kuitenkin kaikki kääntyi parhain päin ja vaavi jatkaa turvallisesti kasvuaan[:)]

Tää on saanu jonkun keväisen energiapiikin ihan selvästi..koko ajan vois tehdä kaikkee,ei supistele enää vähän väliä tai edes sillonkaan kun jotain puuhailee. On kyllä kiva kun jaksaa vähän kotia puunailla yms. pikkuhiljaa kylläkin,en oo rehkimisasteelle vielä päässy,ja mies kyllä pitää huolen lepohetkistä [:D][:D]koko ajan komentamassa,että nyt sohvalle pitkälleen[:D]
Otettiin varaslähtö sunnuntaina vappuun ja leivottiin munkkeja[:D][:D]Ei tarvii varmaan vappuna sit enää tehdäkään,heh,tuli meinaan syötyä jo melko lailla niitä[:D][:D]
 
Huh huh mikä viikko Just_Pam! Onneksi vaavi saatiin kuitenkin pysymään vielä kyydissä mukana! Ja ollaan sormet ja varpaat ristissä et pysyykin tuonne vähän turvallisimmille viikoille saakka!!
 
Kiitos kaikille myötätunnosta ja tsempityksistä [:)].

Kyllä mä luulen että aika turvallisilla vesillä ollaan, mut mennään päivä kerrallaan. Vaikka vauva onkin jo ihan elinkelpoinen niin aika rankkaahan se olisi jos vaavi joutuisi viikkoja keskolassa viettämään. Mulle kerrottiin sairaalassa paljon keskosvauvan hoidosta, ihan kiva niin ei tule yllätyksenä jos nyt meinaisikin syntyä.

Ja nyt aamupalaa napaan [;)].
 
Just_Pam Vo luoja mikä moukka siellä tk:ssa! Onneksi kaikki on nyt hyvin ja toivottavasti pikkuinen pysyisi vielä muutaman viikon mukana. Tsemppiä ihan kauheasti!! [:)]

Ja ihan pakko vielä palata yhdellä viestillä tohon aiheeseen joka varmaan voisi jatkua ikuisuuksiin...

Hani mun vanhempi koira nimenomaan sai kyytiä kaverini kissalta ja väliin piti mennä ne erottamaan.
Ja kyse oli juurikin siitä että jos jotain sattuisi meidän pihalla! Oli kyse kissasta tai koirasta, isosta tai pienestä niin pysykööt pihallaan.

Täällä kaikki ihan jees vaikka liitoskipuja, ja suppareita tulee (enimmäkseen kivuttomia). Mut myös tota "menkkamaista" tunnetta on ollut niin alaselässä kuin vatsassakin.
Kotona pysytään ja toivottavasti vielä yhtenä kappaleena pitkään mutta en kyllä epäröisi lähteä sairaalaan näytille jos kovia kipuja tulee ja pelottaa.

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille!
 
Huh huh, tätä palstaa lukiessa saa kyllä sykkeen nousemaan paremmin kuin urheillessa... Onneksi selvittiin taas säikähdyksellä.
 
Tyttö Koo: Se mauton juoma neutralisoi vatsahapot ettei oksennus tule [:)]  Ja ne tukisukat justiinsa sen tulppa vaaran takia ja se katetrointi ei ainakaan mulla tuntunu miltään [:D] En edes tajunnu mitään kun rakossa oli jo katetri. Toisaalta kun se peittokin oli edessä ettei nähny sinne leikkauspuolelle niin ei tajunnu mittää 8) Ja juu sain molemmat epiduraalin ja spinaalin.
 
Terkkuja neuvolasta:

rv: 32+6
paino: +159g/vko
turvotus: -
RR: 124/86
Pissa: puhdas
Hb: 124
Sf-mitta: 33cm
Tarjonta: pt
Syke: 155
Liikkeet: ++

Mies oli neuvolassa tänään mukana kun oli sopivasti päivätauolla. Puhuttiin nyt sitten tästä sektion mahdollisuudesta ja sovittiin seuraava neuvola-aika 4.5. jonka jälkeen th tekee lähetteen sairaalaan synnytystapa-arviointiin viikolle 36 jos ukkeli on vielä perätilassa. Siellä sitten sovitaan se leikkauspäivä, hui....
Sitten puhuttiin tulevasta ehkäisystä joka meidän kohdalla nyt sitten tarkoittaa sterilisaatiota. Olisin itse suostunut siihen, että operaatio tehdään mulle, mutta mies sanoi, että hän menee siihen. Ja taas tuli niin hiton hyvä mieli, kun hän sanoi, että eiköhän nuo 4 tenavaa sitten meille riitä [:)] siis lähinnä se, että mies tosiaan pitää noita 3 poikaa niin ominaan [:)] Joten mies soittaa itselleen lääkäriajan, joka tekee lähetteen julkiselle puolelle vasektomiaan. Pillerit tekee mut ihan raivohulluksi, enkä halua kierukkaa itselleni, joten tämä on meille nyt paras ratkaisu. Koen tehneeni oman osuuteni tässä lastenteossa kunhan tämä veijari saadaan maailmaan, muut jatkakoon lisääntymistä.
Oli tosi ihanaa kun terkkari kyseli mieheltä sen tuntemuksia isäksi tulemisesta ja muutenkin oli ihan aidosti iloinen, että meidän elämä uusperheenä toimii. Melkein tunti siellä hurahti ja ehdittiin puhumaan kunnolla kaikista mieltä askarruttavista asioista.

Kiitoksia teille kaikille sektio-tsemppaamisesta ja katusutariinalle hyvästä linkistä!!! Kai nämä mun pelot tästä hälvenee, kunhan tilanteeseen saa varmuuden, että tosiaan leikataan. Sitten sitä osaa ehkä asennoitua asiaan "oikein".
 
Mä oon ihan hirvee syömään karkkia enkä pysty lopettaan!!! [:@]
En minä ennen raskautta syöny kun joskus harvoin mutta nyt tää alkaa olee päivittäistä. [:@]
 
mohomaha mulla on sama juttu, et kauheesti tekee aina mieli karkkia nyt raskaus aikana, ennen ei mielestäni tehny näin paljoo mieli. Eilen kävin neuvolassa jälleen ja oli tullu painoakin ihan mukavasti lisää, ehkä vähän liikaakin.[8|] Ajattelin sit neuvola käynnin jälkeen et nyt on pakko ottaa ihteesä niskasta kiinni ja lopettaa liika karkin syönti. Päätin että sallin tästä eteen päin karkin syönnin itselläni vain lauantaisin karkkipäivisin. [:)] Saa nähä pystynkö tuohon miten pitkään. Oon ostanu itselleni erilaisia hedelmiä joita voin popsia karkin sijan, niitä olen kyllä syöny ennenkin ja tuntuu et hedelmiäkin on menny raskaus aikana tavallista enemmän alas. [:D] Varsinkin kiivit, ai että ne on hyviä. [:)]
Ei mulla varsinaisesti vielä liikaa painoa ole tullu raskauden aikana vaikka yli kymmenen kiloa on nyt tähän asti tullukin, mutta ennen raskautta olin hiukan alipainon puolella niin en ole kilojen tuloa sen kummemmin tarkkaillu. Mutta nyt aijon sen verran kahtoa mitä syön varsinkin makean suhteen, ettei tule liikaa sokeria syötyä... En halua että vauvasta tulee mikään "sokerilapsi". ja vauvallekin varmaan tekee parempaa kun popsin omenoita enkä karkkia... [:)]

On kyllä taas ollu niin ihana ilma ulkona. Tekis niin mieli tehdä kaikenlaisia piha hommia, mutta kun vielä puuttuu se oma piha mitä myllätä. Sellanen on kyllä kovasti hakusessa, mutta ei tahdo nuita uusia asuntoja kovin tiuhaan tulla tällä hetkellä myyntiin, joten täytyy vaan yrittää odottaa että tulee myyntiin se oikea koti. [:)] Olen onneks päässy vanhempieni pihamaalle aina tarpeen tullen haravoimaan ja muuta mukavaa puuhastelemaan. [:)] "Kauheeta" tää raskaus aika kun tulee vaikka mitä outoja mieli tekoja välillä päähän. [:D] mutta en valita... päivät menee paremmin kun on jotain tekemistä kun töitäkään ei nyt ole.. Mukavaa viikon alkua kaikille. nyt tämä mamma lähtee ottamaan happihyppelyn ja kävelemään pienen lenkin. [:)]
 
oih... *sydän sykkyrällä*

Verestinpä vanhoja teiniajan muistoja... Bon Jovin " I´ll be there for you" nonstoppina ja kyyneleet virtaa... [:D] kirotut raskaushormonit! Mies kattoo vieressä ihan ihmeissään ja vetää mut mukaan tanssimaan... IHANAAAAAA!!!!! huh, taidan olla ihan seonnut...
 
Täällä kans ihan älytöntä toi karkin syönti[8|][8|]Joka päivä pitäis olla joku pussi..Alkuraskaudesta meni enemmän suolasia herkkuja,nyt tuntuu että voisin elää pelkällä makealla[:D][:D]salmiakki varsinkin on niiiiin hyvää[;)]On ollut ennenkin kyl ykkösherkku,mut nyt tuntuu että se on vielä 100xparempaa[:D][:D] Pitäny ottaa kyllä itteensä niskasta kiinni, ja rajottaa tota namin syöntiä kertaan tai kahteen viikossa,ei muuten tuu mitään! ja muutenkin täytys varmaan vähentää tota muidenkin herkkujen syöntiä,kakut,pullat,munkit yms..[:D][:D][:D]
Oon myös huomannu,että juusto on alkanu himottaan ihan sikana,oli sit edamia tai oltermannia! tuntuu että vois leivän päälle siivuttaa vaiks kuinka paljon ja syyä ihan pelkästäänkin[:D]
 
Meillä ei ole nyt karkki ollu in niinkuin edellis raskaudessa. Mut sen sijaan JÄÄTELÖ! ja mehujäät....... AAAAAAAAGH [:D] Paketti Mars-jäätelöä odottelis kaapissa. Varmaan menee iltaan mennessä
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top