KOTONA OLLAAN JA YHTENÄ KAPPALEENA!
2 vuorokautta olin Kätilöopistolla, sain kortisonipiikkejä, jotka kypsyttää vauvan keuhkoja ja sitten supistustenestolääkitys meni myös kokoajan. Käyrille piirtyi aika hurjat supistukset ja siks jouduin jäämään heti sairaalaan, ei tullut kuuloonkaan että olisin päässyt kotiin vaikka ensin niin toivoinkin. Mutta loppujen lopuks oli hyvä että ensinnäkin menin näytille, jääräpää kun olen niin viime tipassa mentiin... huoli vauvasta oli aivan kamala, kun en pystynyt itse asioihin vaikuttamaan millään tavalla.
Nyt siis pääsin kotiin , kun tämän aamun käyrä oli jo parempi. Edelleen supistelee välillä, muttei enää kipeesti. Ihan vuodelevossa olen nyt eikä ulos ole asiaa hetkeen. Ja takas pitää mennä tosi herkästi. Lääkäri puhui tänään mulle kierrolla, että kun en oo ensisynnyttäjä niin vertaan supistuksia synnytykseen ja siks en ehkä niin helposti lähtenyt sairaalaan (olis saanut jo tulla huomattavasti aiemmin...). Mutta nyt tiedän suurinpiirtein ton kivun määrän jolloin pitää lähteä. Mulla kun ei ole aiemmissa raskauksissa tämmösiä ollut koskaan, tilanne oli ihan uus. Nuo aiemmat supistukset tässä raskaudessa ei kyllä olleet sitten mitään verrattuna näihin mitä nyt oli.
Kotona siis ollaan nyt ja pojat&mies huoltaa mua. Mies oli todella huolissaan, myönsi sen vasta eilenillalla kun puhuttiin puhelimessa. Ja pakko se on myöntää, että itsekin olin huolissani kun tajusin kuinka paljon vauva halus jo tulla maailmaan.
Ainakin toistaiseksi kaikki on suht ok, hiljalleen mennään hetki kerrallaan.
Kiitos kaikille myötätunnosta! Kärsin vähän vieroitusoireista tuolla osastolla kun en päässyt kurkkimaan teidän juttuja [:D]
Ai juu, piti vielä sanoa että lääkäri myös puhui siitä kuinka mulla on nyt eri geenit tässä raskaudessa ja ehkä sillä on jotain merkitystä että kävi näin. Tää on sitten se vaikeempi koitos mulle kaikista neljästä raskaudesta. Ja itse alan nyt myös vahvasti uskomaan tuohon teoriaan.