Täällä ollaan TAAS kovassa flunssassa, kuume ei ainakaan vielä oo noussu, mut olo on mitä hirvein ja kahtena yönä ei oo nyt tullu oikeen nukuttua kunnolla. Pari tuntia ja sit taas herään ja siinä välissä on taas joka rööri ehtiny tukkiutumaan. Tosi hienoa, varsinkin kun kaikki oloa helpottavat lääkkeet on kielletty! Kuumaa teetä, sympatiaa + panadolia pahimpaan särkyyn, enköhän hengissä selviä! [:D]
Nyt selvästi huomaa et pikkuisen aistit on kehittyneet, kun on alkanu toi "seurustelu" onnistumaan vähän paremmin! [:)] Silloin kun neiti on hereillä niin masua painamalla tulee aina vastaukseksi potku takaspäin. Ja mieheni kun on nyt alkanu puhumaan masulle niin silloinkin tuo näyttää reagoivan liikehtimällä ja potkimalla [:D] Välillä kyllä tuntuu et minua pahoinpidellään sisältäpäin kun vaavi oikein riehuu ja remuaa, silloin sitä toivoo et rauhottuis jo! [:D]
Minulle kans joudutaan jotain ylimääräisiä verikokeita tekemään kun olen joitakin vuosia sitten saanut verensiirtoja leikkauksen yhteydessä, mutta äkkiäkös ne on hoidettu alta pois!
Nyt jo kovasti odotellaan tuota keskiraskauden lääkärin tutkimusta 23.3, saadaan kokoarvio ja pääseepähän taas näkemään pikkuista! [:)]
Meillä on ens kuussa ensimmäinen hääpäivä ja oon nyt yrittäny miettiä pääni puhki et mitä sitä oikein keksis ohjelmaa! Joku pieni reissu olis kiva ihan kahden kesken tehdä.. Kylpylään tai risteilylle ym.. ei vaan osaa päättää!! [:D]
Näin tuossa muutama yö sitten omituisen unen. Viikkoja ei siinä unessa ollut yhtään sen enempää kuin mitä oli sillä hetkellä (23+jotain). Synnytys käynnistyi vesien menolla. Mieheni lähti mua sit viemään sairaalaan ja pelotti ihan kauheasti et eihän tää vauva vielä näin aikasilla viikoilla voi edes selvitä hengissä.. Sairaalassa sit kätilö laitto käyrille ja sano vaan et saa syntyä heti kun on syntyäkseen. Noh, vauva sit synty alateitse ja mieheni oli koko ajan siinä vierellä. Poika tuli ja syntmäpaino oli 3100g!!! ja täysin terve vauva!
Seuraavana päivänä päästiin kotiin, joka myös ihmetytti kun käsitykseni mukaan ensisynnyttäjiä pidetään sairaalassa vähän kauemmin kuin yhden yön yli. Unen lopussa makasin sängyssä ja vauva nukkui mun vieressä omassa kehdossaan. Uni oli niin todellinen et kun tuossa kohtaa heräsin niin olin ihan kauhuissani et missä mun pieni poika on kun äskenhän se oli tossa vieressä. Kerkesin herättää miehenkin siinä panikoidessani ennenku tajusin et se oli vaan unta ja vaavi on viel turvallisesti masussa. Alko vielä sopivasti potkiskelemaan et äippä vähän rauhottuis!
Mulla on ollut alusta asti vahva tyttöfiilis ja kolme tyttölupaustakin ollaan saatu, mut tuon unen jälkeen onkin ajatukset menny ihan sekasin!