Viime yön viimeisellä työtunnilla tunsin mahassa jotain hassua, en osaa sitä pukea sanoiksi. Mutta en sanois että tuntisin liikkeitä siltikään, ei ne niin vahvoilta tuntunut. Eikä oo tullu enää sen jälkeen sitä tunnetta.. Kovasti täällä isukki yrittää tökkiä ja kuunnella ja huhuilla mutta eipä oo tepsiny [&:] [:D] Eilen maistoin ihan pienen kulauksen uutta energiajuomaa, ja sanoinkin miehelle että jospa se vauva nyt vähän sais energiaa potkasta. Mutta ei, täällä vielä sitä odotellaan...
Mun äiti on pitänyt musta vauvakirjaa kun olin syntynyt, siellä on ensimmäiset hiuskiehkurat, valokuvia ja ensimmäinen irronnut maitohammas ja kaikkee tietoja millanen oon ollu jne. Myös musta tehty valokuva-albumi jostain 0-13 vuotiaaks. Mun miehen äiti taas ei oo pitäny mitään kirjaa tai antanu edes valokuvia, niillä viimesen 25 vuoden valokuvat on yhden lipaston laatikossa ihan sikisokin ja nyt kun niiden vanhemmat eros niin ne tappelee vaan keskenään kuinka kuvansa puolittaa. Minusta se on vähän ikävää ettei oo itestään mitään vauva-aikojen muistoja kun niitä on niin kiva katella myöhemmin, esimerkiksi nyt kun oon ite raskaana. Mun äiti tossa sanokin jo, että kai sä oot ostanut jo vauvakirjan. En oikeestaan ollu ajatellu vielä niin pitkälle, mutta todellakin haluan myös omalle lapselleni tehdä nämä muistot mahdolliseksi. Sainkin televisiosta idean kirjottaa tässä raskausaikana vauvalle kirjeen millaista meillä on hänen isänsä kanssa yhdessä, miten kovasti odotamme häntä ja millain oma raskauteni on sujunut, tuntemuksia jne. Jos rakenneultrassa saamme sukupuolen selville, niin menen ensitöikseni ja ensimmäiseksi hankinnaksi vauvalle ostamaan vauvakirjan, jota alan täyttää. Kuinkas teillä muilla, aiotteko pitää tälläistä?
Sain muuten rippilahjaksi sedältäni sen päivän aamulehden kun synnyin. Ehkä tässäkin olisi kiva idea esimerkiksi tulevalle kummille tai miksei meille vanhemmille itselleenkin, kerätä sen päivän lehtiä: "Mitä maailmassa on silloin tapahtunut kun minä olen syntynyt?".