Toi on ihan totta, oon kyllä tähän asti yrittänyt jättää hänen kommenttinsa ihan omaan arvoonsa, mutta jotenkin nyt alkaa olla mitta täynnä... eikä tämä ihminen ole edes mulle mikään hirvittävän läheinen, ihan vaan mieheni kautta tullut perheeseen. Hän aina kommentoi asiat vitsinä, kun huokailee kuinka helppoa meidän elämä on kun lapset on AINA poissa kotoa... Itse en näe siinä mitään hauskaa, ehkä olen sit tosikko... ei siinä ole mitään vitsiä jos mun pojat on isällään sen takia, että ne on avioerolapsia, hänestä se taas on hauskaa ja jotenkin kadehdittavaa.
Ja meillä on ainakin puhuttu miehen kanssa jo monesti että kun vauva tähän perheeseen syntyy, me ei saada unohtaa toisiamme, se on meille tosi tärkeää. Me halutaan myös jatkossa olla mies ja nainen, aviopari, eikä pelkästään äiti ja isä, jotka unohtavat toisensa. Tulevan kummitädin mielestä se ei kuulemma voi olla mahdollista... miksi ei??? Olenhan entisessäkin elämässä elänyt perhe-elämää (sitä ydinperhe-elämää) eikä me silloin lasten synnyttyä ex-miehen kanssa toisiamme unohdettu, paitsi loppuaikana. Argh, oon niin täynnä raivoa, että lienee paras vaan lopettaa tän asian jauhaminen. Ihmiset on erilaisia, niin se vaan menee! [:@]
Kiitos Viirukhan, sait mut hymyilemään!!! [:D]
Ja meillä on ainakin puhuttu miehen kanssa jo monesti että kun vauva tähän perheeseen syntyy, me ei saada unohtaa toisiamme, se on meille tosi tärkeää. Me halutaan myös jatkossa olla mies ja nainen, aviopari, eikä pelkästään äiti ja isä, jotka unohtavat toisensa. Tulevan kummitädin mielestä se ei kuulemma voi olla mahdollista... miksi ei??? Olenhan entisessäkin elämässä elänyt perhe-elämää (sitä ydinperhe-elämää) eikä me silloin lasten synnyttyä ex-miehen kanssa toisiamme unohdettu, paitsi loppuaikana. Argh, oon niin täynnä raivoa, että lienee paras vaan lopettaa tän asian jauhaminen. Ihmiset on erilaisia, niin se vaan menee! [:@]
Kiitos Viirukhan, sait mut hymyilemään!!! [:D]