sumu-kulta... olen Kaikan kanssa samaa mieltä, että ehkäpä kaikkein viisainta on nyt muuttaa Helsinkiin, missä sulla on oma perhe tukena! Vaikka tekeekin tosi kipeää erota miehestä, niin oman ja vauvasi voinnin kannalta se on parasta.
Kun itse odotin ex-mieheni kanssa nuorinta poikaani, hän petti minua ja voin raskausajan todella huonosti. Meidän parisuhde oli jo ollut kuolleena kauan kun yhtäkkiä sainkin tietää odottavani 3. lasta. Sairastuin synnytyksen jälkeen vakavaan masennukseen, joka vei minut sairaalahoitoon ja terapiaan, sain myös lääkityksen. Käytännössä lapsen syntymän jälkeen olin 3 pojan yh, vaikka asuimmekin yhdessä ja se oli sairaana hirmu rankkaa. En olisi selvinnyt ilman oman perheeni tukea, lisäksi mulla oli rakkaita ystäviä tukena ja auttamassa ihan arjen asioissa.
Järjellä ajateltuna ymmärsin kyllä, että meidän pitäisi erota jo monta vuotta sitten, mutta minä rakastin miestäni-kaikesta huolimatta enkä olisi minäkään halunnut päästää irti... lopulta, kun aloin pikkuhiljaa päästä takaisin jaloilleni sairauteni jälkeen, mies ilmoitti lähtevänsä. Se oli kova isku vasten kasvoja, koska olin toipilas ja jäämässä oikeasti yksin poikieni kanssa. Mutta minä selvisin! Pienin askelin ja vähitellen.
Samat pelot kävin silloin läpi; pelotti että jään loppuelämäkseni yksin eikä mulla olis voimia kasvattaa poikia yksin. Mutta niin vann kävi, että löysin uuden miehen ( loppujen lopuksi aika nopeastikin) ja nyt me olemme naimisissa ja eka yhteinen vauva tulossa.
Joten sumu, uskon vahvasti että myös sinusta löytyy yllättäviäkin voimia aloittaa elämä täällä Helsingissä. Ota perheeltäsi kaikki tuki vastaan ja mene eteenpäin päivä kerrallaan. Vähitellen huomaat, että elämä alkaa kantamaan omalla painollaan, kesällä saat ikioman pikkuisen vierellesi ja hän tulee antamaan sulle paljon voimia! Iso Halaus sulle!!!!
