nyyh... [:(] pakko tulla tänne purkamaan omaa pahaa oloa...
Täällä oli eilen iso tappelu [:(] Pojat on olleet enemmän ja vähemmän riehakkaina pari päivää (siis ihan normaalilla tavalla mun mielestä) ja menin sitten avautumaan asiasta miehelleni haluten häneltä tukea. Hän sitten kommentoi asiaa ottamalla vanhimman poikani puhutteluun ja alkoi aivan turhaan jo monta tuntia sitten tapahtuneista asioista vaahdota. Pyysin, että antaa pojan olla ja että kyllä mä olen asian jo lasten kanssa selvittänyt, että kyllä me pärjätään. Mies tokaisi siihen, että ei se kyllä oikein siltä näytä jos 2 päivää ovat hyppineet seinille, enkä mä saa poikiin mitän otetta... Otin tosi kovaa itseeni, että hän arvosteli mun tapaani olla äiti. Yritin myöhemmin puhua asiasta, koska se mua niin vaivas, mutta mies sanoi että mun on turha jankuttaa hänelle ihan turhanpäiväisistä asioista... Se oli mulle ihan liikaa ja joku napsahti päässä [:o] kamalan raivarin saattelemana heitin lautasen lattialle niin että se hajosi ja kaiken lisäksi säikytin lapset.
Viime yö meni sohvalla maaten, itkin ja valvoin. Mies sanoi vielä illalla että hän pelkää mun raivareita eikä halua olla ihmisen kanssa, jota joutuu pelkäämään... Olen aivan totaalisen rikki ja lamaantunut, häpeän omaa käytöstäni, itkettää, masentaa... Tiedän, ettei mikään oikeuta mua tommoseen käytökseen, mutta mies ylitti sen tietyn rajan, jota en hyväksy. Ei olla puhuttu tänään vielä sanaakaan, enkä tiedä edes mitä sanoa... Hän ei halua ymmärtää, että mulle asia on iso, eikä mikään turhanpäiväinen, jos antaa ymmärtää, etten pysty omia lapsiani hoitamaan... Hän sanoi se kuulemma vitsinä??? Ei tommosia asioita mun mielestä sanota vitsinä, se loukkas mua tosi kovaa!!!
Lasten kanssa käytiin asia vielä eilen illalla läpi ja kaikki on nyt onneks siltä osin ok. Kunhan sais itsensä vielä kasattua tän päivän neuvolaa varten... ja ehkä tää tässä ajan kanssa helpottaa ja saadaan jotenkin puhuttua. Raskaus varmasti lisää tätä hormonitoimintaa ja mieliala vaihtelee, mutta mulla on aina ollut se periaate, että jokainen on lapselleen paras äiti/isä ja jos mua tullaan arvostelemaan, niin silloin suutun ihan oikeasti.
Olo on nyt ihan kamala valvotun yön ja itkemisen jäljiltä... sattuu ja pelottaa ihan kamalasti... Että tämmöstä täällä... huoh... [&o]