kesäkuun vaavit
- Ketjun aloittaja Miilo
- Aloituspäivämäärä
minttumansikka
Satasella mukana keskusteluissa
Olen pahoillani tapahtuneesta, Hele81!!! Halaus! Voimia!!!
Viime perjantaina kolahti kutsu np-ultraan, joka on kahden viikon päästä perjantaina! Sitä odotellessa... Niin, kävin eilen neuvolalääkärillä, luulin, että se vaan rönkkii tuon alapään, ottaa papan yms., mutta sepä kurkkasi tuonne massuun ultralla. Vaikka laitteet ei ollukkaan parhaimmasta päästä, siellä näky pikkunen!!! Noin 2,2 cm pitkä. Ja sydämen lyönnitkin nähtin vilaukselta! Meinasi itku päästä, kun tajusin, että siellä todella kasvaa joku!!! Siinä ei paljon paljas pylly muistunu mieleen maatessa, kun kattelin sitä monitoria! Ja kokeilihan se kohdunsuun, kaikki oli kunnossa. Arveli se lääkäri, että kohtuni on taaksepäin kallistunut, että kun se alkaa kasvaa, mahaa sitten riittää... Se rupesi vähän mietityttämään, kuinkahan iso musta oikein tulee...?
Kävin hammaslääkärissä keväällä, ei ainakaan sanonu, että pitäs nyt mennä!
Kun sanoin siitä possupiikistä, että en sitä ota, nii terkkari vaan sano, että kannattaa käsihygieniasta pitää huolta hyvin. Kauppareissn jälkeenkin pestä kädet ja jopa purkkeja yms. ostoksia pyyhkiä. Ei huolta, pesen varmaan sata kertaa päivässä kädet, ja sen ne on näkösetkin, tosi kuivat. Ja pitäisi välttää suuria yleisötapahtumia...Itse menossa kuun lopussa Yön konserttiin, jota en muuten jätä välistä jonkun pöpön takia!
Täälläkin pahoinvointi oikeestaan jo hävinnyt. Armoton väsymys ja palelu vaivaa. Ja tissit on turvoksissa ja tosi kippeet. Ja pissillä saa juosta vähän väliä.
Jeps, tämmöstä täällä...Tämä lähtee päiväunille, ennen kuin alkaa raikkoomaan huushollia kuntoon!!!
Viime perjantaina kolahti kutsu np-ultraan, joka on kahden viikon päästä perjantaina! Sitä odotellessa... Niin, kävin eilen neuvolalääkärillä, luulin, että se vaan rönkkii tuon alapään, ottaa papan yms., mutta sepä kurkkasi tuonne massuun ultralla. Vaikka laitteet ei ollukkaan parhaimmasta päästä, siellä näky pikkunen!!! Noin 2,2 cm pitkä. Ja sydämen lyönnitkin nähtin vilaukselta! Meinasi itku päästä, kun tajusin, että siellä todella kasvaa joku!!! Siinä ei paljon paljas pylly muistunu mieleen maatessa, kun kattelin sitä monitoria! Ja kokeilihan se kohdunsuun, kaikki oli kunnossa. Arveli se lääkäri, että kohtuni on taaksepäin kallistunut, että kun se alkaa kasvaa, mahaa sitten riittää... Se rupesi vähän mietityttämään, kuinkahan iso musta oikein tulee...?
Kävin hammaslääkärissä keväällä, ei ainakaan sanonu, että pitäs nyt mennä!
Kun sanoin siitä possupiikistä, että en sitä ota, nii terkkari vaan sano, että kannattaa käsihygieniasta pitää huolta hyvin. Kauppareissn jälkeenkin pestä kädet ja jopa purkkeja yms. ostoksia pyyhkiä. Ei huolta, pesen varmaan sata kertaa päivässä kädet, ja sen ne on näkösetkin, tosi kuivat. Ja pitäisi välttää suuria yleisötapahtumia...Itse menossa kuun lopussa Yön konserttiin, jota en muuten jätä välistä jonkun pöpön takia!
Täälläkin pahoinvointi oikeestaan jo hävinnyt. Armoton väsymys ja palelu vaivaa. Ja tissit on turvoksissa ja tosi kippeet. Ja pissillä saa juosta vähän väliä.
Jeps, tämmöstä täällä...Tämä lähtee päiväunille, ennen kuin alkaa raikkoomaan huushollia kuntoon!!!
Ylpeä mamma
Oman äänensä löytänyt
Aarghh! Kävin tänää ottaas possupiikin, nyt on olo ku ois jyrän alle jääny! Lapsille ei oo tullu mitää oireita (ainakaan vielä!!!) mut itellään tuntuu olevan sit kaikki maholliset, paitsi et käsi ei oo ,ainakaan vielä, kipee! Jotain positiivista sentään[;)].
Otin jo etukäteen loppuviikon vapaaks, ajattelin et lepo tekis varmasti muutenkin hyvää. Mut ei täs paljoo lepoo saa kun kolme energistä ja tylsistynyttä muksuu juoksee ympäril, ja isäntä on vielä sopivasti iltavuorossa [>:]. Onneks parin tunnin päästä saa laittaa muksut tutimaan, eli pääsee itekin käpertyy sänkyyn! Ihanaa!!
Mulla on eka neuvola vasta 30.11, eli 10+2 viikolla...hieman ahdistaa odottaa sinne asti. Mut toivon et kuuntelis sit sydänääniä heti eka kerral! Np-ultra pitäis sit saada jonneki joulukuun puolelle, toivottavasti saadaan aika mahd. pian! On nimittäin ollu täälläkin välillä vähän sitä fiilistä et "onko tuolla masussa ketään"!! Ärsyttää tää odotus!!
Otin jo etukäteen loppuviikon vapaaks, ajattelin et lepo tekis varmasti muutenkin hyvää. Mut ei täs paljoo lepoo saa kun kolme energistä ja tylsistynyttä muksuu juoksee ympäril, ja isäntä on vielä sopivasti iltavuorossa [>:]. Onneks parin tunnin päästä saa laittaa muksut tutimaan, eli pääsee itekin käpertyy sänkyyn! Ihanaa!!
Mulla on eka neuvola vasta 30.11, eli 10+2 viikolla...hieman ahdistaa odottaa sinne asti. Mut toivon et kuuntelis sit sydänääniä heti eka kerral! Np-ultra pitäis sit saada jonneki joulukuun puolelle, toivottavasti saadaan aika mahd. pian! On nimittäin ollu täälläkin välillä vähän sitä fiilistä et "onko tuolla masussa ketään"!! Ärsyttää tää odotus!!
Hyvää torstaita kesäkuiset odottajat!
Pitkä koiralenkki tehty, sain vähän kasattua ajatuksia. Eilen illalla ja yöllä tuli taas itkeskeltyä oikein urakalla... Mies meni jo ysiltä nukkumaan kun oli neljältä herätys. Kun tulin hänen viereensä, joku ihmeellinen hellyyskohtaus iski ja samalla myöskin kaikki pelot, muistot... muistelin meidän alkuaikoja, kuinka kamalan pitkä matka me ollaankaan kuljettu yhdessä ( vuosissa vasta 4). Tämä liitto on ollut kaikkea muuta kuin helppo, ollaan opeteltu kantapään kautta mitä oikea rakkaus ja toisen kunnioittaminen on. Meillä on ollut todella vaikeita aikoja, mutta silti, meidän välillä on aina ollut suuri rakkaus...ja sen voimalla ollaan jaksettu taistella yhdessä. Tämän suhteen aikana olen vasta oppinut olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, olen opetellut tekemään omat ratkaisuni itseni, poikieni ja tämän perheen hyväksi. Mies oli aluksi tosi itsekäs ja hänellä kesti aikansa ennenkuin pääsi lopullisesti "sisään" meidän perheeseen. Nyt hän on omaksunut roolinsa niin hienosti, että on sanottava, että hän hoitaa poikieni asiat ja ottaa vastuuta paremmin kuin biologinen isä. Ja hän on ottanut pojat omikseen, se on tosi hieno asia. Mutta helppoa se ei ole ollut, niin monesti meinasin lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa... ja jos olisin joskus kuunnellut muita ihmisiä, meitä ei nyt olisi. Näitä asioita mietin kun katselin nukkuvaa, elämäni suurinta rakkautta siinä vierelläni... olin vaan niin kamalan onnellinen, että iso itku pääsi. Ja halusin tämän jakaa teidän kanssanne.
Ja sitten siinä yön pimeinä tunteina tuli taas se tunne ja pelko, ettei masussa ole ketään kuitenkaan [&o] Haluaisin mennä vaikka heti yksityiselle ultraan, mutta rahaa ei ole siihen nyt ollenkaan. Pitää vaan odottaa sinne ekaan kunnalliseen ultraan, joka onneks on jo 23.11. Aiemmin ei mulla ole koskaan ollut näin vahvoja pelkoja, nämä on mulle ihan hämmästyttäviä tunteita. Lisäksi pyörii nuo työasiat päässä aikalailla vaikka sairauslomalla olenkin ja asiat ei sinänsä koske minua... Kaikki jutut on jotenkin nyt vaan yhtenä sekamelskana päässä... onneks vähän helpotti tuo koiran kanssa raittiissa ilmassa käveleminen. Että tämmöisiä tunnelmia täällä tänään...[8|]
Pitkä koiralenkki tehty, sain vähän kasattua ajatuksia. Eilen illalla ja yöllä tuli taas itkeskeltyä oikein urakalla... Mies meni jo ysiltä nukkumaan kun oli neljältä herätys. Kun tulin hänen viereensä, joku ihmeellinen hellyyskohtaus iski ja samalla myöskin kaikki pelot, muistot... muistelin meidän alkuaikoja, kuinka kamalan pitkä matka me ollaankaan kuljettu yhdessä ( vuosissa vasta 4). Tämä liitto on ollut kaikkea muuta kuin helppo, ollaan opeteltu kantapään kautta mitä oikea rakkaus ja toisen kunnioittaminen on. Meillä on ollut todella vaikeita aikoja, mutta silti, meidän välillä on aina ollut suuri rakkaus...ja sen voimalla ollaan jaksettu taistella yhdessä. Tämän suhteen aikana olen vasta oppinut olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, olen opetellut tekemään omat ratkaisuni itseni, poikieni ja tämän perheen hyväksi. Mies oli aluksi tosi itsekäs ja hänellä kesti aikansa ennenkuin pääsi lopullisesti "sisään" meidän perheeseen. Nyt hän on omaksunut roolinsa niin hienosti, että on sanottava, että hän hoitaa poikieni asiat ja ottaa vastuuta paremmin kuin biologinen isä. Ja hän on ottanut pojat omikseen, se on tosi hieno asia. Mutta helppoa se ei ole ollut, niin monesti meinasin lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa... ja jos olisin joskus kuunnellut muita ihmisiä, meitä ei nyt olisi. Näitä asioita mietin kun katselin nukkuvaa, elämäni suurinta rakkautta siinä vierelläni... olin vaan niin kamalan onnellinen, että iso itku pääsi. Ja halusin tämän jakaa teidän kanssanne.
Ja sitten siinä yön pimeinä tunteina tuli taas se tunne ja pelko, ettei masussa ole ketään kuitenkaan [&o] Haluaisin mennä vaikka heti yksityiselle ultraan, mutta rahaa ei ole siihen nyt ollenkaan. Pitää vaan odottaa sinne ekaan kunnalliseen ultraan, joka onneks on jo 23.11. Aiemmin ei mulla ole koskaan ollut näin vahvoja pelkoja, nämä on mulle ihan hämmästyttäviä tunteita. Lisäksi pyörii nuo työasiat päässä aikalailla vaikka sairauslomalla olenkin ja asiat ei sinänsä koske minua... Kaikki jutut on jotenkin nyt vaan yhtenä sekamelskana päässä... onneks vähän helpotti tuo koiran kanssa raittiissa ilmassa käveleminen. Että tämmöisiä tunnelmia täällä tänään...[8|]
valkosipuli
Jostain jotain jo tietävä
Pahoitteluni Hele81! Koita jaksaa! Saman kokeneena tiedän että ei ole helppoa[:o]
Mullakin toi laskuri jätättää pvällä näköjään..
Mullakin toi laskuri jätättää pvällä näköjään..
Ylpeä mamma
Oman äänensä löytänyt
Miks en mä onnistu saamaan tota lilypie:ta näkyviin??!!![&o]
Ylpeä mamma
Oman äänensä löytänyt
Dodiin...neljäs kerta toden sanoo! Jo onnistui!
Tämän siitä sitten saa kun menimme kertomaan porukoille. Äiti soitti ja kysyi että oliko sulla se ultra tänään... on vasta viikon päästä. Sanoin että ei auta kun odottaa. Marmatti sitten vielä että kun kenellekään ei saa vielä kertoa. No sehän on teidän oma asia. nupo nupo. Eikö nyt isovanhemmille voisi kertoa, kun kerran koko ajan kyselevät. Kyseisestä syystä olen vihannut sitä mummoa koko sen ajan kun luulimme olevan lapsettomia, joten taidan kertoa ihan viimmeisenä sille...odottakoon.
Perkele, eihän kukaan terve järkinen ala ennen 12 viikkoa ja np ultraa kailottamaan sitä kaiken maailman kummin kaiman koiran kusettajille [:@] Mielenkiintoista tässä on että äiti itse on aikoinaan saanu 2 keskenmenoa 12 viikon jälkeen.
Hyvä että täälä voi päästää höyryjä ulos [:D]
Perkele, eihän kukaan terve järkinen ala ennen 12 viikkoa ja np ultraa kailottamaan sitä kaiken maailman kummin kaiman koiran kusettajille [:@] Mielenkiintoista tässä on että äiti itse on aikoinaan saanu 2 keskenmenoa 12 viikon jälkeen.
Hyvä että täälä voi päästää höyryjä ulos [:D]
Jaaha, se ois perjantai ja pojat matkaa tänään viikonlopun viettoon mökille mummin ja vaarin kanssa! Ihana hiljaisuus ja rauha laskeutuu tänne kolmen aikoihin! [:D] Eilisilta oli kundeilla niin hirveetä hulinaa, että hermot meni oikein kunnolla ja riehuivat itselleen ens viikon tiistaille pelikiellon. Tulee siis enemmän kuin tarpeeseen tämä lapsivapaa-viikonloppu. Mies-parka heräs taas klo 3.45 tänään ja lähti töihin, mutta hymyssä suin [:)] hän tekee nyt työtä, josta on haaveillut pikkupojasta asti ja tuo innostus on jotain käsinkosketeltavan suloista. Sanoi just eilen olevansa nyt todella onnellinen, hänellä on nyt kaikki, josta on haaveillut; maailman ihanin vaimo [:D] , hienot miehenalut, melkein omat pojat (ette usko miten hyvältä tuntui kuulla tuo!!! ), hyvä työ ja oma, ikioma eka vauva tulossa...parisuhde voi hyvin ja ollaan onnellisia, meillä on kiva koti ja ihana koira... voiko sitä ihminen enää enempää toivoa??? EI VOI!
Tietääkö teistä kukaan, kuinka toimia jos haluan ottaa henk.koht. yhteyttä johonkin ihmiseen täällä? Siis tuolla @postillahan se kai käy, mutta onko kenelläkään tarkempaa tietoa?
Tietääkö teistä kukaan, kuinka toimia jos haluan ottaa henk.koht. yhteyttä johonkin ihmiseen täällä? Siis tuolla @postillahan se kai käy, mutta onko kenelläkään tarkempaa tietoa?
undulaatti
Sukkela juttelija
ALKUPERÄINEN: nappu
Tämän siitä sitten saa kun menimme kertomaan porukoille. Äiti soitti ja kysyi että oliko sulla se ultra tänään... on vasta viikon päästä. Sanoin että ei auta kun odottaa. Marmatti sitten vielä että kun kenellekään ei saa vielä kertoa. No sehän on teidän oma asia. nupo nupo. Eikö nyt isovanhemmille voisi kertoa, kun kerran koko ajan kyselevät. Kyseisestä syystä olen vihannut sitä mummoa koko sen ajan kun luulimme olevan lapsettomia, joten taidan kertoa ihan viimmeisenä sille...odottakoon.
Perkele, eihän kukaan terve järkinen ala ennen 12 viikkoa ja np ultraa kailottamaan sitä kaiken maailman kummin kaiman koiran kusettajille [:@] Mielenkiintoista tässä on että äiti itse on aikoinaan saanu 2 keskenmenoa 12 viikon jälkeen.
Hyvä että täälä voi päästää höyryjä ulos [:D]
Mä satuin aikani kuluksi eksymään tänne ja silmäni pisti samantien tähän kommenttiin. Eli ihanaa kun muutkin ovat samaa mieltä! Yksi tuttu nimittäin odottaa lasta, la piti olla kesäkuun alussa, mutta siirtyikin kesäkuun loppuun. Hän hehkutti sitä jo facebookissa niin, että kaikki varmasti tietävät, juuri nämä kummin kaiman koiran kusettajatkin, kuten tuossa yllä olevassa tekstissä asia ilmaistiin. Jo silloin, kun ajan piti olla kesäkuun alussa hän sitä hehkutti. Kiva sitten olla vetämässä sitä taaksepäin. Minua ainakin ärsyttäisi olla kaikille sanomassa, että ei sittenkään, nyt viikot ovatkin vasta 7 paikalla ja la siirtyi niinkin paljon. Ja niin hän tekikin sitten sielä iki-ihanassa facebookissa [>:] Entä jos sattuisikin jotain. Sitten pitäisi vielä kerran kaikille ilmoittaa, että ei sittenkään tule koko lasta tyylillä... Minua ainakin ahdistaisi siinä tilanteessa. Kaikki toki tyylillään, mutta itse kyllä pidin omana tietonani np-ultraan asti. Toki kaikista läheisimmät tiesi heti. Mutta ne olivatkin sellaisia joiden kanssa olisin surunikin jakanut, jos jotain olisikin sattunut.
Anteeksi kuokkavierailuni [;)]
mohomaha
Kommentoinnin ninja
Minä oon työpaikalle nyt kertonut. Kerron sitten jos jokin muuttuu että miten muuttuu. Lääkärin mukaan katsaus kohtuun vastaa viikkoja. Kävin tänään verikokeessa ja varasin ultran joka on vasta neljän viikon päästä! Oon sillon 13+5 jos oon.
En kuitenkaan pidä sitä tällä hetkellä mitenkään epävarmana asiana.
En kuitenkaan pidä sitä tällä hetkellä mitenkään epävarmana asiana.
katusutariina
Sanaisen arkkunsa ammentaja
No itse jouduin kertomaan töissä heti kun tämä raskaus ilmeni. Työtehtäväni on sen luontoinen, että siinä altistuu kemikaaleille, jotka aiheuttavat sikiöön rakennevaurioita. Ja tapana on, että siitä saa siirron heti toisiin tehväviin.
Kyllä.. esimiehellä on vaitiolovelvollisuus, ja hän olikin ihan hiljaa asiasta, kun häntä vannotin pitämään suunsa kiinni. Oli tuolloin siis tyyliin 4llä viikolla raskaana, eli todellakin ihan alussa vielä. Mutta valitettavasti mun kroppani halusi paljastaa tän raskauden ihan ite. Kyseessä todellakin nyt kolmas raskaus, ja tuo vatsa pullahti esiin jo 6lla viikolla, ja nyt käytän jo äitiyshuosuja (käyttänyt jo reilun viikon.. huoh).. että aivan turha yrittää salata keneltäkään yhtään mikään. Raskausviikkoja nyt reilut 10, vasta..
Facebookissa itse asian varsinaisesti kaikille julkistin, kun siitä jo muutenkin juoruttiin. Kävi muuten aivan uskomattoman helposti! [:D] Ja kyllä sen mietin jo etukäteen, että mikäli nyt saisinkin keskenmenon tai muuta vastaavaa, niin samaa foorumia käyttäisin tuon asian kertomiseen. Kirvelee pari pv, ja sitten se on ohi. Slut. Loppu. Ja jäisin keräilemään itseäni niiden ihmisten kanssa jotka oikeesti välittää. Kummin kaimat esittänee vähän tekopyhät surunvalittelunsa facebookissa, eikä niihin edes tarvitse vastata muuta kuin kiitos, ja poistaa se koko keskustelurimpsu hetken päästä seinältä kummittelemasta.
No itse olen tätä mieltä. Ja oikeesti, jollekin "non-raskaana-olevalle-ihmiselle" on aivan sama, oletko sä nyt 7llä viikolla vai 15. Tuo luku ei yleisesti sano niille yhtään mitään. Ja syntyykö se kesäkuun alussa, lopussa..? Pah, kunhan muistavat kuukauden päästäkin vielä, että ensi kesänä, niin hyvä [:D]
Kyllä.. esimiehellä on vaitiolovelvollisuus, ja hän olikin ihan hiljaa asiasta, kun häntä vannotin pitämään suunsa kiinni. Oli tuolloin siis tyyliin 4llä viikolla raskaana, eli todellakin ihan alussa vielä. Mutta valitettavasti mun kroppani halusi paljastaa tän raskauden ihan ite. Kyseessä todellakin nyt kolmas raskaus, ja tuo vatsa pullahti esiin jo 6lla viikolla, ja nyt käytän jo äitiyshuosuja (käyttänyt jo reilun viikon.. huoh).. että aivan turha yrittää salata keneltäkään yhtään mikään. Raskausviikkoja nyt reilut 10, vasta..
Facebookissa itse asian varsinaisesti kaikille julkistin, kun siitä jo muutenkin juoruttiin. Kävi muuten aivan uskomattoman helposti! [:D] Ja kyllä sen mietin jo etukäteen, että mikäli nyt saisinkin keskenmenon tai muuta vastaavaa, niin samaa foorumia käyttäisin tuon asian kertomiseen. Kirvelee pari pv, ja sitten se on ohi. Slut. Loppu. Ja jäisin keräilemään itseäni niiden ihmisten kanssa jotka oikeesti välittää. Kummin kaimat esittänee vähän tekopyhät surunvalittelunsa facebookissa, eikä niihin edes tarvitse vastata muuta kuin kiitos, ja poistaa se koko keskustelurimpsu hetken päästä seinältä kummittelemasta.
No itse olen tätä mieltä. Ja oikeesti, jollekin "non-raskaana-olevalle-ihmiselle" on aivan sama, oletko sä nyt 7llä viikolla vai 15. Tuo luku ei yleisesti sano niille yhtään mitään. Ja syntyykö se kesäkuun alussa, lopussa..? Pah, kunhan muistavat kuukauden päästäkin vielä, että ensi kesänä, niin hyvä [:D]