Huomenta!
Super-energinen päivä vissiin tulossa... kävin jo kaupassa, nautin lumisateesta koiran kanssa, nyt teen ruuan valmiiks ja siivoilenkin tässä samalla. Paha olo ei ole tänään riivannut-ainakaan vielä, ihanaa!!!
Ummetuksesta taidan kärsiä myös minä. Ja heti kun tämä vaiva alkoi, muistin että kärsin siitä myös aiemmin edellisisssä raskauksissa. Mitään pukamia ei ole mulle koskaan tullut. Mullakin maha ihan turvoksissa ja olo välillä aika tukala, mutta ainakin vielä pärjäilen.
Toissa yönä kun valvoskelin, tuli ihan ihmeellinen fiilis yhtäkkiä...jotenkin tosi vahvasti häivähti mielessä ajatus, ettei tuolla masussa olekaan ketään [:o] En vieläkään tiedä mistä se ajatus tuli ja kun kaikki on kuitenkin ihan hyvin, ei kipuja tai vuotoa tai muuta (ja vahvana raskausoireena on pahoinvointi/oksentaminen). En ole vaan vielä kuullut kertaakaan sydänääniä tai ollut ultrassa, ehkä siks tämä pieni epävarmuus nosti päätään hetkeksi. En uskaltanut sanoa miehelle mitään, se olis tietty hätääntynyt.
Sitten oon itkenyt joka päivä ihan hulluna, siis kaikenmaailman ohjelmat ja kirjat saa mut itkemään. Tuntuu, ettei tarvitse mitään kummempaa kun meikätyttö jo kyynelehtii krokotiilin tavalla... Mies tuntuu olevan jo aika tottunut. Mitään raivotarta musta ei ihme kyllä ole tullut, pinna on välillä aika kireenä, mutta pääsääntöisesti olo on tasainen, lukuunottamatta tätä itkeskelyä. Kun sillon kesäkuussa jätin pillerit pois, huomattiin miehen kanssa ihan selkeä ero mun olotilaan. Pillerit teki musta raivohullun ja heti kun olin jättänyt ne pois, tilanne rauhottui huomattavasti. Sen takia ollaankin puhuttu, että en ala syömään niitä enää raskauden ja synnytyksen jälkeen vaan keksitään joku toinen ehkäisykeino. Mukavaa marraskuista päivää teille kaikille!