kesäkuun vaavit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miilo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea Gibsoni!! Siellä me sitten oltiin samaan aikaan, tosin mehän lähdettiin jo lauantaina aamupäivällä kotiin että te olitte ehkä ehtineet salista just pois silloin. Eilen kävin vauvan kanssa vielä lääkärintarkastuksessa ja silloinkin katselin näyttäiskö kukaan äideistä siltä, että nimimerkki voisi olla Gibsoni [:D]. Lääkäri löysi vauvalta sivuäänen sydämestä ja sitä sitten tutkittiin sydänfilmillä yms. ja joku erikoislääkäri tuli kuuntelemaan, mutta ei hän mitään sivuääntä kuullut, että ei kai siellä sitten mitään ole.

Isommat lapset lähti puistoon isin kanssa ja vauva nukkuu meidän sängyllä, joten hetkeksi ehdin koneelle. Muuten kyllä tuntuu että tämä läppäri on menettänyt paljolti merkitystään verrattuna odottajana olemiseen. Imetys oli tuskaa joillekin alussa, niin täälläkin vielä. Tiedän aiemmista, että helpottaa, kunhan vauva edes vähän kasvaa, mutta tähtiä näkyy välillä kun vauva iskee kiinni. Imuotteeseen olen panostanut, mutta luulen että syy tuskaan on kertakaikkiaan vaan epäsuhta vauvan pienen suun ja minun ihan liian ison tissin välillä. Toivottavasti rinnanpäät vaan nyt kestää jotenkin... Vauva kun syö tosi tiheesti, varsinkin öisin. Päivällä nukkuu pidempiä pätkiä ja on päästy kantoliinan kanssa kävelylle onneksi. Pidemmällä olevaan puistoon en uskaltanut lähteä, kun ihan vielä ei se puistonpenkki-imetys houkuta [;)]. Ens viikolla alkaa varmaan sitten sekin, kun mies menee töihin. Tosin unet saattaa liinassa olla reilusti yli kaksi tuntia että ehtiihän siinä ajassa puistoillakin hyvin.

Ihan hurjasti jaksamista teille mahakkaille!! Sumulla varsinkin on tosi rankkaa supistusten kanssa, voimia!

Ai niin. Kätilö kertoi jostain syystä (en muista miksi...) että joku oli tullut synnyttämään rv36, kun oli ollut edellisenä päivänä jalkahoidossa ja hoitaja oli varoitellut sen voivan käynnistää synnytyksen kun akupisteitä painellaan samalla. Vedet oli kuulemma menneet hoidon jälkeen illalla. Että varailkaa äkkiä jalkahoitoja tai vyöhyketerapiaa [;)].

Koukku
 
Koukku; jalkahoito varattu ens tiistaille [:D]. Aiemminkin ois voinu kyl jo mennä,mut ei saanu aikaa! Ensin maanantaina kuopuksen 3-vee synttärit ja sit tiistaina itteensä hemmottelee..oiskohan noissa jo tarpeeks yllykettä vaaville!!?? [:)]
 
En oo viittiny kirjottaa tänne valitusviestejä pitkään aikaan ku mitään ei oo tapahtunu. Mutta nyt alko sit tapahtua [:D]. Mullahan meni jo melkein 2 viikkoa sitten osa limatulppaa. Eilen mulla oli sitten laskettu aika. No se meni aika samaan tapaan ku muutkin päivät viime aikoina. Yöllä yhden aikaan sit heräsin ja käänsin kylkeä, jolloin tunsin jotain hassua mahassa. Kun nousin ylös niin housuihin holahti jotain. Siinä sitten maha oli myös löysällä kun vessassa kävin, ja seurailin vieläkö valuu jotain ja kylläpä sitä välillä aina lorahteli. Sitä tulee edelleen ku liikun. Väriltään tää neste on vaaleenpunasta, eli oon melko varma että on lapsivettä. Soitinki synnärille yöllä ja sanoivat että jos ei supistukset aja aiemmin sinne, niin yhden aikaan päivällä pitäis mennä sit tarkistuttaa tilanne [:)]. Kipeät supistukset alko vähän ennen kolmea yöllä ja niitä on tullu tosi epäsäännöllisesti. Kipu ei todellakaan oo vielä mitään sietämätöntä, mutta nää supistukset on kyllä nyt ihan erilaisia mitä kaikki muut kivut joita oon raskauteni aikana tuntenu. Nukkuminenkaan ei oikein onnistu enää. Nyt alko sit oikeesti jo jännittää että jokohan sitä pian näkee oman pikkuisensa [:)]. 
 
No niin ,Vaav1lle paljon onnea matkaan![:)]

Mun ihanasta miehestä on tullu nyt loppuvaiheessa vähän hassun puoleinen..Eilen illalla se lähti käymään asioillaan,ja minä sitten aattelin tässä itekseni että lähdenpä käymään tossa rannassa huljuuttelemassa jalkoja kun oli taas niin yhtä pullataikinaa[>:] ranta tosiaan ihan tossa vieressä n.50m.. en ottanu puhelinta mukaan,ja jätin sitten tvn ja tietsikankin päälle,kun meinasin etten kauaa siellä oo. No mieshän oli sillä aikaa tullut kotiin,ja hirveen paniikin vetäny päälle,kun ei ollu löytäny mua ja puhelinkin oli kotona[&:] Onneks olin juur tulossa kotiin kun mies oli astumassa ovesta ulos ja lähtemässä autolla ajelemaan että missä minä oon[&:][:D] toinen luuli että ny on tullu äkkilähtö...En kai minä nyt ilmoittamatta lähtis synnyttämään[8|][:D] <3 On se kyllä ihana [:)][:)]

nyt jos lähtis aamukahvin juontiin ja sitten miettimään tän päivän askareita [:)][:)] Ihana auringon paistekin!
 
Koukku: Me kans käytiin maanantaina lääkärillä.
Toivottavasti siellä nyt ei mitään sivuääniä teillä ole.
Mulla kans pukkas hiki kun se lääkäri vaan kuunteli ja kuunteli ja kuunteli ja kuunteli... Oli varmaan elämäni pisimmät 2 minuuttia kun se ei sanonut välissä mitään. Sitte totes -Juu, hyvältä kuulostaa, ei sivuääniä. Olis voinu välissä edes jotain kommentoida... Oikeesti tuli hiki otsalle [:D]

Kääk... Mulla on tissit kasvanu yöllä... Hirveet melonit. Olen siis aina kuulunut pienirintaisiin A-kuppi naisiin...
Mieskin sano aamulla, että HUH mammalla on muuten tissit! [:D] Ja kipeet ku mitkä! Pelkään heti, että saan jonku rintatulehduksen, koska kärsin yhden sellaisen jo raskausaikana. Se on tuskaa... Toi toinen rinta jouduttiinkin sillon tyhjentämään. Oli ihan täynnä mätää [:'(] Ja tuntuu, että toi toinen rinta ei tyhjene ollenkaan...

Nyt onkin ensimmäinen yö kotona takana. Kyllä minäkin muutaman tunnin sain nukkua. Levotonta sellaista. Herään jokaiseen pieneen inahdukseen, tuhahdukseen yms.. Päätinkin että taitaa neiti saada nukkua alkuun meidän kans. En jaksa sitä nostella viereeni montaa kymmentä kertaa yössä [:D]

tirppana Arvaa vaan lähteekö synnytys käyntiin kun lähdette reissuun. En uskaltais ite lähtee, mutta ymmärrän kyllä tunteesi/olosi [:D]
Varoitan kuitenkin. Supistukset autossa ovat kauheita... (meillä oli synnärille matkaa 30 min ja mä oikeesti itkin tuskasta ku ei siinä autossa pystynyt asentoa vaihtamaan kun tuli supistus)

Kaikille ketkä eivät vielä ole vauvautuneet niin kärsivällisyyttä. Se on ihan hirveätä odottaa sitä hetkeä... Hengessä täällä ollaan mukana kuitenkin!!!
 
Kattili on palannut oyssin reissulta. Olivatkin elämäni pisimmät kaksi viikkoa. poika syntyi käynnistyksenä 5.6 ja kaiken piti olla ok (vaikka synnytys olikin ollut rankka). Kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri löysi "jotain" omien sanojensa mukaan ja haki paikalle toisenkin lääkörin. kohta niitä lääkäreitä olikin neljä ja hoitajia päälle. oltiin miehen kanssa ihan ihmeissämme että mitä nyt. olin aikaisemmin havainnut jälkivuotoni eriskummaiseksi ja siiä hoitajille virkannut mutta he vaan sanoivat että kun rautaa syö niin väri voi veressä muuttua. en siis sen kummemmin sitten jäänyt asiaa murehtimaan. mutta sitten lääkärit vaikuttivat huolestuneilta, minulla oli jotain ylimääräistä emättimessä. asia täytyi tarkistaa ja lähdin ampulanssilla isompaan sairaalaan oyssiin. poika tuli lanssiin kyytiin ja isi tuli perässä autolla. oyssissa sitten selvisi että synnytyksessä on jäänyt sisältä suuri repeämä huomaamatta ja suolet pursosivat emättimen puolelle. aatelkaa! siitä kiireellä leikkaussaliin ja leikkaukseen. olin aivan järkyttynyt ja shokissa, meidänhän piti päästä kottin sinä päivänä. leikkauksen jälkeen lääkärit totesivat että leikkauksesta ei ollut hyötyä, suolet eivät pysyisi oikeissa paikoissaan koska arpikudos oli ehtinyt jo neljän päivän ajan parantua. (siis kun ei oltu ommeltu sitä heti synnytyksessä) niin tehdyt tikit eivät tulisi kestämään ja edessä uusi leikkaus. samaan aikaan poika oli alkanut kellastua j hänet vietiin oyssiin lastenklinikalle valohoitoon. en nähnyt kahteen päivään poikaa kun en voinut itse liikkua. ne olivat yhtä helvettiä,itkin enemmän kuin koko el'ämässäni yhteensä. uusi leikkaus siis edessä ja minulle piti tehdä paksusuoliavanne jotta suolet eivät olisi käytössä ja repalekohdat emättimessä saivat rauhassa parantua. ja kaikki tämä vaan kun lääkärit synnytyksessä eivät olleet huomanneet kymmenen sentin repeämää emättimessä. leikkauksen jälkeen poika oli päässyt sinivalosta jo pois ja isi raahasi poikaa monia kertoja päivässä minua katsomaan. osastolle ei saanut tuua vauvaa kun infektioriski oli niin suuri niin pystyin olemaan ensimmäiset kolme päivää leikkauksesta puolisen tuntia kerrallaan pystyssä poikaa näkemässä osaston ulkopuolella. ne olivat elämäni pisimmät ja helvetillisimmät kaksi viikkoa. mutta me selvittiin siitä <3 avanne on onneksi väliaikainen, puolisen vuotta arvio lääkärit että sen pitää olla. onneksi vauva voi hyvin. isi saa olla kotona nyt pari kuukautta kun tämä mamma on toipilaana. onneksi. ilman tuon miehen tukea ja vauvaa en olisi kyllä selvinnyt tästä.
minut ohjattiin tekemään potilasvahinkoilmoitus, koska jos repeämä olisi ajoissa huomattu,mitään tätä ei olisi tarvittu.
nyt kun ollaan kAikki kotona yhdessä, ei mikään korvaa tätä tunnelmaa <3
 
Toukokuisista huutelen tosta lantion leventymisestä! Viirukhanilla tosin oli aika iso tuo muutos, mutta kyllä mullakin oli mielestäni 36 ->40 muutos koossa, että eihän tossa oo kun koko meillä enää erona.. Raskauden tuomat kilot ja maha lähti viikossa(ihmeellistä itsestänikin) mutta nyt 5 viikkoa synnytyksen jälkeen meni just ja just yhdet omat farkut jalkaan ja kii. Eli kyllä se lantio siitä lähtee palautumaankin. Älkää menkö ihan heti vaatekaupoille. [;)] Kaveri sanoi tehneensä sen virheen ja heittäneen kaikki vanhat farkut pois kun sai kilot pois eikä omat menneet jalkaan. Muutaman kk päästä ne olisi menneet..
Voi kai se lantio jäädä jollain leveämmäksikin, mutta näin täällä.
 
Voi ei, mua alkoi tosiaan pelottaa nuo autosupistukset. En ollut lainkaan ajatellut, että joudun mahdollisesti kärvistelemään SUPISTUKSISSA sen sata kilsaa... :( Mutta kun ei sitä osaa kotiinkaan jäädä. Jo kolme viikkoa on odottanut ja odottanut ja odottanut ja mielenterveys tässä alkaa ajo kärsiä, kun ei pääse mihinkään lähtemään! Mieskin on niin innolla lähdössä reissuun... Ja jos tänne jäädään, ei se kuitenkaan synny. Ei varmana! Nyt pitänee vaan toivoa, että kulti alkaisi syntymään tänään tai huomenna ennen lähtöä... :D Muutenkin pitäisi kyllä päästä sinne reissuun, että saisi toisen auton vietyä, kun me myydään se sukulaiselle ja ollaan luvattu toimittaa se juhannuksena ELLEMME ole sairaalassa tai ellei vauva ole juuri syntynyt. Enemmän pelottaa siis se, että joudun huomenillalla ajamaan toisen autoista yksin perille :D. Ajellaan kylläkin miehen kanssa peräkanaa...
 
Hui! Kattilille tosi paljon voimia! Todella kurjasti kävi,mutta pääasia että asia selvisi kuitenkin ja nyt olette kotona koko perhe! <3<3
 
kattili, paljon onnea vauvasta ja hurjasti voimia toipumiseen.

Mulla alkoi supistelut illalla, ne jatkui kipeinä ja epäsäännöllisinä läpi yön. Tiheys vaihteli 5-40 minuuttia. Keskityin hengittelemiseen ja torkahtelin aina väleissä, ja aamuyöstä mietin ruvetaanko jo pian lähtemään synnärille... Kahdeksalta nousin lopulta ylös, suppareita tuli vielä muutama, mutta nyt ovat taas laantuneet kokonaan. Höh.

Huomisaamuksi (42+1) on sovittu käynnistys. Olisi kyllä mahtavaa, jos vauva kuitenkin päättäisi ruveta tulemaan jo ennen sitä. Vähän epätodellinen olo, kun tää odotus on jatkunut jo NIIN pitkään, ja viimeiset neljä viikkoakin oltu jatkuvasti tässä enemmän tai vähemmän valmiusasemissa.
 
Onnea kaikille uusille vauvautuneille!!

Ja kattilille paranemisia! Huh, kyllä kuulosti hurjalta tuo!

Täällä olis sit niinkun laskettu aika saavutettu.. Eikä missään tunnu miltään [:D] Noh.. Ollaan nyt miehen kanssa alettu vartoomaan sitä 5.7 käynnistystä kun ei tässä mitään tunnu tapahtuvan! Kaikki oireet häviää sitä mukaa mitä pidemmälle päästään [:D]

tirppana: Myö ollaan kans miehen kanssa huomenna lähdös mökille juhannuksen viettoon. Sen verran hyvää teki se viime mökkireissu niin päätettiin lähteä nyt jussikskin sinne. Pysyy mielenterveys suhtkoht hyvänä [:D] Eipä sieltä onneks aja kuin sen 45 min motaria tänne Lahteen ja kun lähtee vaan tarpeeks ajoissa jos jotain alkaa tapahtua.. [:)] Tuleehan nekin jotka siellä asuu niin tänne päksiin synnyttää.

Edelleen toivottelen vauvautuneille vauvantuoksuista arkea ja meille mahakkaille kärsivällisyyttä! Kyllä mekin kohta saadaan meidän pikkuiset masun tälle puolelle! [:)]

JA KAIKILLE: HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!!! jos vaikka vahingossa lähdetäänkin jo tänään  [:D]
 
Moikka,

Kattilin kokemukset on ehkä hurjin mitä olen koskaan kuullut, mutta todella sitkeä ja urhea oot ollut! Ja nyt vihdoin onnellisesti kotiutunut suloisen palleron äiti, onneksi nyt näyttää valoisammalta!

Autosuppareita huokailin minäkin kun 3 tuntia olin kellotellut kotona todella kipeitä ja tiheitä suppareita. En vaan halunnut hukkareissua, joten päätin vetää oikein pitkän kellotuksen ennen lähtöä. Supparit sitten päätti loppua autoreissun ajaksi - vain jatkuakseen entistä vahvempina sairaalassa. Takapenkillä saa aika hyviä asentoja - kahvoista kiinni tai puoliröhnötykseen pitkälleen, tyyny mukaan tms. ettei tarvii istua vöissä suorassa.

Me kotiuduttiin eilen ja iso itkuhan siitä tuli, se oli niin uskomattoman hienoa ja ihmeellistä ihan joka kantilta (ja hormonit hyrrää ihan satasella, mitään kaunista ei uskalla ajatella kun pato aukeaa...).

Vielä pitää sanoa, että niiiiiiiiin hyvin tiedän miltä odottaminen tuntuu. V.....ttaa toisena hetkenä, toisena tulee suru ja sitten taas kiukku ja kärsimättömyys. Mutta kuten meidän äidillä usean lapsen kokemuksella, käynnistäminen oli helpompi kuin tavisynnytykset ja nopeampi, joten ei voi sanoa että se olisi kivuliaampi. Meillä lähti käyntiin sisätutkimksen jälkeen yliaikaistarkastuspäivän iltana, joten sekin on vielä teillä osalla edessä. Hengessä mukana, kyllä ne sieltä vielä tulee!!

Ps. nyt jos olisin vielä ollut kotona, olisin tehnyt pakkaseen ruokaa, koska tässä hässäkässä ruoanlaittoon voi olla aikaa, tai sitten ei. Omia rintakumeja tarttin sairaalassa muutamat, kun olivat jatkuvasti käytössä ja käytiin heti ostaa lisää kotiin. Sekä maidonkerääjiä useammat, ettei tarvii jatkuvasti pestä. Vauva imee toista niin toisesta lorottaa maitoa ja molemmat nää auttaa tosiaan noihin kipeisiin nänneihin, kun liivit hiertää.
 
huh huh mikä kokemus kattili Ei tossa tilanteessa voi muuta kuin aatelle, että onneks teillä ei kuitenkaan lapselle käynyt mitään. Silleen mäkin ajattelen, ite vaan täytyy yrittää kärvistellä [8|]

Mä kävin taas vaihteeks näyttämässä itteeni naistentautien polilla. Antovat taas lisää troppeja millä sais ton kohdun supistumaan. Eivät luojan kiitos ainakaan vielä laita mua kaavintaan.. Mutta pyysinpä sitten samalla itelleni minipillerit, eli täällä ehkäsyasiat on nyt sitten niillä hoidettu. Mielenkiinnolla oottelen tuleeko millasia vaikutuksia, kun pillerit ei mulle ole koskaan sopineet.
 
Jestas kattili! Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin.

Juuh, autossa supparit vahvistuivat (ainakin mulla) potenssiin kymmenen. Pelkäsin niitä aivan älyttömästi mutta kun synnyttämään lähdettiin supistuksia onneksi ehti tulla 15min matkan aikana vain 2.

Odottelen täällä innolla koska loputkin kesäkuiset saavat nyyttinsä syliin.
sumu on tänään käynnistyksessä, eikö? Sumulle tsemppiä! Ja Vaav1:lle myös!

Meillä vauva-arki on lähtenyt tosi hienosti käyntiin. Ja mun mies on aivan yliveto tuon vauvan kanssa! On ilo katsella miten hienosti hän toimii pojan kanssa ja miten ylpeä hän on pienestä pojastaan. Huokaus [:)].
Arttu on ilmoitettu vauvauintijonoon sekä lastenvalvojalta tilattu aika isyyden tunnustukseen. Herätyksiä yössä on kahdesti ja imetys sujuu.

Löysikö kukaan sairaalasta uusia ystäviä? Mun kämppäkäveri TYKSissä oli aivan mahtava ja olemmekin olleet yhteydessä. Minusta oli kiva löytää kaveri joka on samassa tilanteessa kuin minä, voin jakaa vauvajutut hänen kanssaan eikä tarvitse kuormittaa kaikkia vauvahöpinöillä (kaikki vaan ei jaksa kuunnella ja ymmärrän heitä oikein hyvin).

Jaksamista ja tsemppiä kaikille mahakkaille, kyllä ne sieltä tulee kun heidän aikansa on. odottaminen on tuskaista mutta niin sen arvoista!
 
Aurinkoista keskiviikkoa!

Täällä jotenkin aivan ihana päivä, vaikkei mitään sen kummempaa olekaan tapahtunut. Mies otti aamulla 2 vanhinta poikaa ja menivät viettämään nyt omaa luksusaikaansa, kun minä vein eilen herra nro 3 kaupungille. Käytiin jäätelöbaarissa, ostettiin pojalle 2 DVD:tä, käytiin hampurilaisella ym. Pikku-Onni oli sillä aikaa isin hyvässä hoidossa ja hienosti olivat pärjänneet. Pakko silti myöntää, että vähän oli huono omatunto jo ennen kuin pääsin matkaan...ja loppujen lopuks se teki ihan hyvää päästä hetkeks pois kotoota. Ajateltiin, että nyt on pakko ottaa huomioon myös noi vanhemmat pojat, vaikkeivät olekaan millään tavalla "protestoineet" vauvan syntymää.

Ostin tänään monen vuoden tauon jälkeen Vauva- ja Kaksplus-lehdet. Ei ole ollut oikein mielenkiintoa noihin enää pitkään aikaan mutta nyt vaan tuntui siltä, että haluan ne ostaa niin saan terassilla lehtiä lueskella samalla kun vauva nukkuu vaunuissaan. Ihanan lämmin päivä on ollut tänään, aurinko paistanut ja mielikin tuntuu tosi virkeeltä hyvinnukutun yön jälkeen. Tänään pitäis pakata poikien kamat, kun lähtevät huomenna isänsä matkaan juhannuksen viettoon ja tulevat vasta sunnuntaina kotiin. Me käydään omalla mökillä miehen ja pikkusen kanssa, siellä on mun vanhemmat ja sisko perheineen. He houkuttelivat meidät mökillä käymään, alunperin ei pitänyt lähteä ollenkaan mutta nyt sitten mennään pe ja tullaan la kotiin.

Noista muista hommista vauvanhoidon ohella... Juu, kyllä tässä on muitakin hommia tehtävä kun on noita veljeksiä sen verran monta [:)] Oon ihan tietoisesti halunnut jo tarttua kotihommiinkin kun mies lähtee ens viikolla takas töihin ja mun pitää taas organisoida päivä rullaamaan neljän lapsen kanssa. Sit on kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, pyykkäystä, judotreeneihin vientiä... Lisäks saan ens viikolla ke siskon 2 tyttöä (1v ja 2kk) pariks tunniks hoitoon kun siskolla on ensin jälkitarkastus ja sitten vielä sairaalaan aika. Siitä oon kyllä oikeesti tosi onnellinen ,ettei mulla ole mitään ihan vaippaikäisiä nuo muut omat pojat... Ei varmastikaan pää kestäis ollenkaan... [;)]

Tämmöstä täällä... Ja Onni täyttää tänään jo 3 viikkoa! [:)]

Hyvää Juhannusta kaikille, toivottavasti loputkin kesäkuiset vauvat saadaan maailmaan pian!!!
 
Olipa todella hurja Kattilin tarina! Tsemppiä vaan toipumiseen kovasti!

Mulla kanssa lantio on levinnyt, ja yhdet uudet farkut menin jo ostamaan uutta kokoa... pakko oli, kun ei mitään päälle pantavaa ollut kaapissa mammahousuja ja verkkareita lukuunottamatta! Mahasta on kummasti melkein kaikki ylimääräinen kyllä lähtenyt.

Juu ja muista kotihommista... itse olen potenut jo huonoa omaatuntoakin siitä, kun olen joutunut keskittymään niin moneen muuhunkin asiaan kuin vauvaan, meillä kun oli muutto viime viikon maanantaina. Koko viime viikko ja osittain tämäkin on mennyt kotia laittaessa ja laatikoita purkaessa ja kaupoissa juostessa, välissä vaan vähän vaipan vaihtoa ja imetystä ja taas heti kun vauva vaan nukahti niin muihin hommiin. No, onneksi tuo pieni nukkuu aika paljon, ja tuskin se huomaa, että äiti huitelee pitkin kotia kuin tuulispää.

Meillä laskettu aika olisi ylihuomenna, eli 25.6., mutta silloinpa meidän pieni täyttää jo 4 viikkoa. Olen ihan kokonaan missannut tuon viimeisen odotuskuukauden, enkä kerennyt vielä tuskastumaan niin pahasti kun suurin osa täällä! Viikon kerkesin vain äitiyslomallakin olemaan. Tosin tiedän, että olisin kyllä niin tuskissani ollut nämä viikot, jos pieni olisi mahassa vielä! Tuskissani ja turhautunut! Joten sinänsä en ole kyllä kateellinen teille, jotka edelleen olette mahojenne kanssa odottamassa ja osa jo yliaikaakin!!
 
Voi apua kattili mikä juttu! Meitä on täällä loppujen lopuks aika monta keitä jotenkin synnytys tai vauvan terveys on koetellut. Mutta onneksi nämäkin asiat on huomattu monen kohdalla ja kuten eräs opettajani joskus sanoi: tilanne korjataan kun se huomataan. Voimia kuitenkin sinne myös jatkoon!

Henniv mikä ihana mies sinulla! [:D] Omaanikin tuli kyllä testailtua ja en voi muuta sanoo kun että nyt jos koskaan tiedän tän kokemuksen jälkeen että se todellakin rakastaa mua. Mun oma mies ja sen kanssa saamani yhteinen lapsi, eipä oo valittamista [;)][;)]

Nyt tässä väännetään ristiäiskutsukortteja leikkaa-liimaa tyylillä [:)] Löydettiin tiimarista valmiita kutsukortteja, cittari ja prisma ei tarjonnut kun hääkutsuja ja lastenkutsuja... Että sinne vaan jos joku muukin kaipailee kortteja!
 
Äitini on sairaanhoitaja niin hän muistutti minua tuossa puhelimessa sellaisesta asiasta, että rinnat kannattaa oikeasti pitää lämpöisessä nyt kun maitokanavat ovat auki. Voivat kuulemma tulehtua ihan vain siitäkin kun käy pakkasella... [:-]

Täällä kans on kyynelehditty enemmän kuin moneen kuukauteen. Ihan pienestäkin tulee kyllä kunnon vollotukset. Mä jouduin oikein sitä kysymään hoitajilta, koska mä en yleensä kauheen helposti itke... Toisaalta hauska kokemus. Itkeä kun vain itkettää [:D]

Kattlinin kokemus oli kyllä todella hurja... Hui kamala.

Ai niin, se piti vielä kirjoittaa että ihanat ystäväni olivat tehneet minulle ihanan jutun. Tänään tuli lähetti oven taakse kukkalähetyksen kanssa. Ja taas pääsi kyynelkanavat auki... lähetti vähä ihmetteli =D
Kukkia on aina ihana saada, mutta musta tää ajatus et se tuli ihan lähetin tuomana oli todella ihana (ystäväni asuvat muualla). Huokaus.. Eli kyllä niitä ystäviä kuitenkin on vaikka välillä odotusaikana yksinäiseksi itseni tunsinkin. No, ni... ja taas tulee kyyneleet...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top