Kiitos kommenteista ja "kannustuksista! Minäkin yritän itselleni kovasti uskotella, ettei ennakko-oireita juurikaan tarvita, vaan että synnytys voi tosiaankin käynnistyä tuosta vaan yllättäen. Mutta silti on se pettymys aina suuri, kun illalla nukkumaan mennessä ajattelee, että jokohan mussu ensi yönä alkaa tehdä tuloaan ja aamulla herää ja tajuaa, ettei ainuttakaan supistusta yöllä... :( Uskon kyllä, että kaikki tämä odottaminen palkitaan, mutten koskaan olisi voinut kuvitella, kuinka ärsyttävää on tämä loppuajan odottaminen ja odottaminen...
-esikoista siis odotellaan! :)
Onko kenelläkään mahdollisesti jakaa kokemuksia siitä, kuinka synnytys olisi todellakin alkanut "puskista" ilman ennakkovaroituksia? Kuulisin kovin mielelläni tällaisista kokemuksista.
Kuulisin myös mielelläni synnyttäneiltä kokemuksia siitä, mistä he tiesivät, että nyt on tosi kyseessä? Onko se sellainen automaattinen tunne, että tietää "nyt se alkaa" vai onko se vähän sellaista arvailua, että "olisikohan tämä nyt sitä"?
-esikoista siis odotellaan! :)
Onko kenelläkään mahdollisesti jakaa kokemuksia siitä, kuinka synnytys olisi todellakin alkanut "puskista" ilman ennakkovaroituksia? Kuulisin kovin mielelläni tällaisista kokemuksista.
Kuulisin myös mielelläni synnyttäneiltä kokemuksia siitä, mistä he tiesivät, että nyt on tosi kyseessä? Onko se sellainen automaattinen tunne, että tietää "nyt se alkaa" vai onko se vähän sellaista arvailua, että "olisikohan tämä nyt sitä"?