Kesäkuun Tuulahdukset

Ensinnäkin voimia ja halauksia kaikille kipuileville, katuville, kyllästyneille ja turhautuneille! Eivätköhän kaikenlaiset tunteet laidasta laitaan ole ihan normaaleja tässä kohtaa. Ja ei niistä kannata turhaan kantaa syyllisyyttä, tunteet eivät ketään vahingoita. Varmaan vallalla on myös sellainen ihanan ja uhrautuvan äitiyden myytti, joka tekee vaikeaksi kielteisten tunteiden kokemisen ja tulee helposti syyllistynyt olo.

Itsellä on se tunne, että vasta olen päässyt odotuksen makuun. Yli puoliväliin asti meni niin pahoinvoiden, etten pystynyt nauttimaan koko raskaudesta ja nyt kun ongelmana on vaan tuo raskausdiabetes, on se onneksi niin oireeton, että mielestäni tunnen itseni hyvävointiseksi odottajaksi. Nyt kun maha on jo kunnon raskausvatsa ja mukula potkii päivittäin ja on tunnusteltavissa mahan läpi, tuntuu oikeastaan parhaimmalta tähän asti. Mulla on enemmänkin sama kuin Sammallampaalla: pelottaa kaikki syntymänjälkeinen. Sitten kun on näitä viiveitä yhteenmuuttamisessakin niin toivon, että tää matka mahan kanssa olisi mahdollisimman pitkä, jotta ehdittäis saamaan kaikki käytännön asiat kuntoon.

Käytiin tänään 4D-ultrassa. Oli tosi kiva päästä näkemään mitä mukula puuhaili! Tutkiskeli sormiaan, tunki niitä naamallensa ja suuhunsa. Työnsi kieltänsä ulos ja maiskutteli. Nojaili mielellään istukkaan, kai sillä on siinä pehmeä tyyny. Eli aikamoisen vauvamaiset elkeet ja pyöreät posket. Laitoin tähän avatariksi yhden otetuista kuvista. Siinäkin pojulla on käsi mukana kuvassa, näytti tosiaan olevan se tärkein leikkikalu [:)] Ja poika tosiaan pysyi poikana eli kaikki vehkeet löytyivät - edelleenkin. Ja paino oli keskikokoa eli ei vielä sokerivauva!
 
3D/4D ultra: Oon käyny 4D ultrassa, ja mä tykkäsin [:)] Ei ehkä ihan hintansa väärti, mutta ihan kokemuksena mukava. Tais maksaa 170e kelakorvauksen jälkeen. Ainaki Femedalta sai dvd:n siihen mukaan, ku jossain toisessa paikassa ne velotti siitä erikseen. Mut kela korvauksenki sai vaan johonki tiettyihin viikkoihin asti. PojanÄiti vissii muistaa tän paremmin?

Punastumisesta: en oo huomannu, että punastuisin useammin.. Tosin musta tuntuu, että useimmat heitot menee ihan ohi, tai sit muutan kaksmielisiks sellaset lauseet mitä ei oo tarkotettu sellasiks [:D] Voisin jotenki kuvitella, että liittyy lisääntyneeseen verenmäärään [:)]

Ajatuksista: Vaikka mulla nyt ei olekaan mitään ihmeempiä tähän sanoa varsinaisesti, ni sanonpa kumminkin [:D] Mä luotan vakaasti siihen, että jos puhun vauvasta/raskaudesta liikaa, niin kaverit kyllä huomauttaa samantien asiasta [;)] Ei oo tullu vauvaan liittyen mitään negatiivista mieleen eikä kyllä pelota vielä mikään vauvaan liittyväkään.. Lähinnä odotan, että koska se pelko alkaa hiipiä mieleen.
 
4d femedassa oli hinta 168,??€ rviikolle 24 asti, sen jälkeen kela ei korvaa ja hinta oli jotain 250.- luokkaa. Muista palvenluntarjoajista en tiedä...

Täällä päivät senkun hupenee :)
kiirettä pitää pojan kanssa, menee ihan täyspvä duunista. Selkä vetää viimesiään ja illat sujuu sohvalta käsin.

huomenna lääkäri ja to sokerit. viikonloppuna kirpparille, ens viikolla möksälle viikoksi, juhannus, sit onkin jo heinäkuu käsillä...
Kohta ollaankin jo synnärillä... Sitten lapsi menee koluun, tulee lapsenlapsia ja mulla alkaa eläkevuodet.
 
Huomenta!

Jaa- se on PojanÄidillä ruuhkavuodet selvästi käsillä[:D] Tervetuloa joukkoon- on se kivaa, kun ei tarvi miettiä, mitähän sitä hommailis.
Mä tosin tänä kesäkin teen vastaiskun; slow-kesä, jossa pyrin siihen, että pojat ainakin kerran päivässä sanoo ettei ole mitään tekemistä ja on tylsää..vastaan siihen, että hienoa, nauti siitä tunteesta[;)] ..ihan ei kyllä diggaile asiasta, mutta hyvää se tekee, kun noi syksyn kiireet ovat jo ovella.

Pippulalle onnitelut raskauden nauttimisesta- olisihan se ollut kurjaa, jos koko raskausaika olisi menny kärvistellessä[&:]

Milamariaa, mä en ole huomannu punastuvani enempää kuin aikaisemmin..paitsi silloin kun näytän tältä
 [:@]
Mutta varmasti johtuu verevyydestä tässä tilassa.
Ja iho on nyt ollut paremmassa kunnossa kuin silloin kahden ekan kanssa.
Ja joo- kannattaa varautua hehkeän olon karisemiseen sitten synnytyksen jälkeen, kun susta tulee maitoa suihkuava, hikoileva ja väsynyt maitokone[;)][:D].

Onko tuohon mitään apua mahdollisesti, Sammallammas? Kuulostaa ihan kamalalle kivulle.
Auttaako tukivyön käyttö?
Ihanan höpsö mies sinulla!

*napa*: Älä huoli, noi ajatukset ja tunteen on osa tätä raskauden ts. valmistautumisen aikaa.
Ja totta tuokin, että noista ei juurikaan puhuta- aina pitäis olla onnensa kukkuloilla.
Mut mehän ei olla niin kuin pitäisi, joten tänne vaan kaikki paska-kökkö-ruma-epävarma- ajatukset!
Et varmasti ole ainut. nim. kokemusta on[;)]
Niin ja parastahan asiassa on, että ei ne ekaan raskauteen lopu, mullakin on kolmas tulossa ja samanlaisiossa paska-fiilareissa täälläkin pyöritään.

Celina: Mitens sokerit?
Ja kurjaa, kun sielläkin on paskafiilikset[:(]
Mitäs mä osaisin sulle sanoa...muuta kuin: kuuluu asiaan- varsinkin ekan vauvelin tulo muuttaa oikeesti kaiken, myös miehen maailmassa ja toisilla ukkeleilla se ottaa pidemmän ajan elää ton tosiasian kanssa, valitettavasti.
Mä yritän silloin kun on epävarmin ja huonoin tunne itsellä päällä, ajatella mitä mä "normaalisti" ajattelen käsillä olevasta asiasta..toisinaan siitä on apua. Ja toisinaan ei voi muuta kuin itkeä ja just miettiä kaikki plan beet ja ceet jne.
Yksi ärsyttävimmistä asioista raskaudessa (taas-> mun mielestä) on ajatusmaailman muuttuminen itselle vieraaksi. Sitä on herkkä potenssiin 10000000 ja epävarma ja ja ja kaikkee..Mutta se ilmeisesti valmistaa vastaanottamaan vastasyntyneen signaalit[;)]..
Joten jos ei muuta, niin koeta sopia miehesi kanssa, että kestätte vaikka pakolla yhdessä 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen. Tona aikana ne asiat ja käytännöt ja tunteet yleensä normalisoituu, niin äidillä kuin isälläkin.
Teilläkin on niin pitkä taival jo takana, että sun überherkät, juuri heränneet äidin supervaistot ovat varmasti aika shokki miehellesi..

Mammalle hauskaa ja mukavaa ukkoviikkoa!
Ihanaa, että loma sujui hyvin!

Mitens HaniMamin pk-seudulle kohdistunut retki meni? Missäs kävit?

Jänö- ihan varmasti rakastaa sua vielä.. eikä ole jättämässä- noi fiilikset vaan kuuluu tähän ja valitettavasti niistä ei vaan puhuta kovinkaan paljon.

Omaa (paskaa): No niin, täälläkin sitten painitaan paskameiningissä, kun ei tää uusperheen arki ole niin kamalan kivaa aina (eipä se ole myöskään ydinperheellä, mutta mun kokemus on, että uusperheissä kuitenkin enemmän niitä kipupisteitä). Varsinkaan, kun esikoiselle pitää jatkuvasti selventää, missä koti ja arki oikein olikaan..ja ettei se ole hänen päätös, missä asuu..kurjaa ja kurjaa..onneksi sentään exä eilen komppas mua yhteiskeskustelussa rannalla..vaikkakin ois kyllä voinu enemmänkin.
Tällä palstalla ei tainnu olla muita uusperheilijöitä?
No mutta..ukko keitti sumpit, joten taidan mennä puuron vääntöön ja sitten harvinaisuus: MÄ HERÄTÄN LAPSET!! ..no en mä oikeesti raaski herättää, sen kun nukkuvat, lomailijat! (ja tais se eilinen kotiin paluu isältä olla taas sen verran tunnerikas, että vei voimia pikkuherroista).
Tänään aamupalan jälkeen sinne kasvimaalle kitkemään ja sitten olisikin vuorossa uimahalli poikien kanssa!
Mantran omaisesti:"TästätuleehyväpäiväTästätuleehyväpäiväTästätuleehyväpäivä...".

Palataan asiaan- hyvillä&/huonoilla fiiliksillä!
 
Kiitos Kaika tsemppauksesta! Raskaus tosiaan laittaa kaiken maailman hormoonit liikkeelle ja muutenkin sitä muuttuu niin herkäksi kaikelle, että ajatuksetkin sitten helpommin laukkaa missä milloinkin.

Välillä minulla myös tulee noita tulevaisuuteen liittyviä pelkoja... Miten saamme pidettyä lapsen erossa huumeista tai että siitä ei tule mitään nuorisorikollista... Vähän turhan pitkälle menee ajtukset välillä... [:o][&o]  Ihanaa, että on tämä palsta, missä voi vähän tuulettaa tätä pääkoppaansa toisten samanlaisten kanssa! [8D]

Muuten viikko on tähän saakka mennyt aika hyvin vaikka tosiaan olen yksin kotona ja mies siellä työmatkalla. Vähän eilen tuli paha olo kun mies laittoikin vain viestiä, eikä meinannut ollenkaan soittaa kun emme olleet puhuneet sunnuntain jälkeen ollenkaan puhelimessa, vain viestitelleet. No soitti se sitten perään kuitenkin.

Iho, finnit: Minulla on tullut jonkin verran näppyjä naamaan [:@][:@]. Tosin niitä on ollut aina.... myöhäisteini.... Mutta rintakehään tuli oikein kunnolla sellaista hormooninäppyä, jota minulla ei ennen koskaan ole ollut. Nyt alkaa se vähän väistymään kuitenkin onneksi. Sen olen kuitenkin huomannut, että hiukset on nyt tosi hyvässä kunnossa ja tuntuvat niin paksuilta. Kaveri ystävällisesti muistutti, että siitäkin kannattaa sitten nauttia juuri nyt koska imettäessä sitten hiukset harvenee ja kunnolla...

Kaika: Tuo uusperheen arki on varmasti tosiaankin haasteellista. Onneksi sait exäsi puolellesi. On siinä kuitenkin varmasti aika paljon sovittelemista ja selvittämistä, että kaikki menisi samojen sääntöjen mukaan.
 
Kysymys kaikille jo lapsia omaaville:
Tuli miehen kanssa puhetta isyysloman pitämisestä, eli hänellä olis se kolme viikkoa käytettävissä. Itse olin ajatellut, että ne ekat viikot on tärkeimmät, joten ne kaikki viikot kannattais pitää heti lapsen syntymän jälkeen. Mut sitte alettiinkin pohtia, että pitäiskö hajauttaa. Pitäis vaikka kaks viikkoa heti mukulan syntymän jälkeen ja viikon sitten myöhemmin syksyllä. Onko ne ekat viikot jotenkin ratkasevia siinä, että lapselle syntyy kiinteä suhde isukkiin? Vai olisiko parempi saada isi vaikkapa marras-joulukuussa kotiin viikoksi ihmettelemään, mitä vauva on oppinut? Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut?
 
Sammallammas, täällä on mietitty kans samaa :) kertokaahan miten te ootta asian ajatelleet ?

Mie oon itekseen miettinyt että se kaks viikkoa vois alkuunsa olla hyvä ja jos sen viikon pitäs sitten vähän myöhemmin... pitää alkaakkin ihan nyt miettimään tuota asiaa ihan ajan kanssa...
 
Isyyslomista kaikki vaan heti alkuun, siinä on niin paljon kaikkea opeteltavaa ja touhuumista ja varsinkin jos synnytys ei vaikka ihan nappiin ole mennyt niin lisäpari käsiä on korvaamaton siinä että itse toipuu ja jaksaa sitten ottaa ohjat käsiinsä, näin sanon ma[:D].
Ja naisenlogiikalla (mikä mulla on siis aivan pettämätön[8|][8D]) ajateltuna niin tuo leimaantuminenkin on tärkeää heti alkuunsa.

Veti nuo neuvolat mielen hieman matalaksi... Laitoin jo vuodatuksen omalle palstalle.
Huomenna vielä sokerit joten lippu kyllä niin puolitangossa tällä pimulla...[&o]
Illaksi ostin holitonta skumppaa siinä toivossa että se piristäisi. pitää muistaa se ennen kasia ryypätä...
Postissa onneksi tuli huutonetistä vauvalle tilpethööriä nin voin niitä hypistellä pahimpaan.
Menenpä vaikka lohtusyömään kesäsoppaa...
 
Moikka!

Meillä isyysloma pidetään syntymästä 3 viikkoa..
Toisaalta meillä on poikkeuksellinen tilanne, kun mies tekee kotoa työnsä l. lähes 100% etänä..
Meillä kuitenkin aamupalat ja lounaat ja välipalat syödään aina yhdessä jo nyt...
Ja mies muutenkin päivän aikana laittaa tiskit ja pyykit ja siivoilee muutenkin, että enköhän mä laita vauvelin työhuoneeseen kehtoonsa kiikkaamaan päivällä ainakin kerran ja isälle jätän pullon maitoa, jonka antaa sitten kun vauva herää...(samalla voin ottaa isommat koulusta kotiin ja laittaa välipalaa..)


Silloin aikaisemmin oli lasten isä kotona pari viikkoa synnytyksestä..muistaakseni.

Mutta mun mielestä tärkeämpää on vanhempien sisäistää se, että molemmilla on työpäivät; kotivanhemmalla ja kodin ulkopuolella työskentelevällä ja sitten kun kodin ulkopuolella työskentelevä kotiutuu, jatkuvat kotityöt ja vauvan hoitamiset edelleen..
Silloin kotivanhemmalla mahdollisuus käydä kaupassa, siistiä paikkoja tms..ja kotiutuva vanhempi voi antaa läsnäolonsa vauvalle..
Mulla meinaa exä jotenkin sai päähänsä, että lasten kanssa kotona oleminen on muiden kotivanhempien kanssa kahvittelua[:@] (sille on siis syynsä, että on exä[;)][;)])

Siis sanomani piti, että sillä koska isyysloman pitää, ei ole kovinkaan suurta merkitystä isä-lapsi suhteen kehittymiseen..onhan noita vuosia, jona se suhde rakennetaan- ei sen kolmen viikon aikana..
Joten ehkä jos on tiedossa esim sektio, niin voidaan varmasti ajatella, ettei äiti pysty alkuun nostelemaan ym..joten tällöin isän varmaan kannattaa olla alusta saakka kotona..

Johan tuli jaaritus..toivottavasti saatte mun ajatuksesta kiinni...
 
Kiitos jo paljon vastauksista isyysloman viettoon!

Ja piia 84: meillä tosiaan ristesi ajatukset miehen kanssa...Mies meinasi, että on vaan yhden viikon heti lapsen syntymän jälkeen. No mä siinä sitten herkässä tilassani aloin heti pillittää, että hän jättää mut yksinäni vauvan kanssa niin pian [:(][:(][:(]. Kun olin ajatellut, että yhdessä saataisiin hoitaa vauvaa ja saada arki sujuvaksi. Kyllä se pelkkä viikko tuntu vähän iskulta kasvoihin ja parahdinkin varmaan jotain tosi aikuismaista ja kypsää, kuten että onko työ tärkeämpää kuin vauva...[8|] nyt vähän hävettää, kun silleen menin sanomaan. No, siinä sitten puhuttiin asiasta ja mies totesi ettei itse asiassa ollut ajatellut asiaa yhtään sen enempää. Ei ollut siis ottanut huomioon ekan viikon mahdollista kaoottisuutta tai synnytyksestä toipumiseen menevää aikaa. Mies lupasi mun perusteltua oman mielipiteeni, että ainakin sen kaksi viikkoa pitää heti syntymän jälkeen. Se lupaus rauhoitti mua suuresti. Jotenkin nyt jännitän kauheasti vauvan kanssa kotiin jäämistä yksin. Mitä jos en osaakaan hoitaa vauvaa? Olisi niin paljon kivempi hoitaa ja kummastella yhdessä miekkosen kanssa. Mitenkä teillä on suunniteltu?
 
Iltaa mammat!

Pilpalla näky olevan samanlainen vauvansänky, ku meilläki [:)] Mä edelleen toivon saavani kameran lähiaikoina, et pääsis ottaa pari kuvaa niistä mitä on hankkinu [;)]

Isyyslomasta... meillä ei sitä pidetä ollenkaan, kun mies on vuokratyöläinen, eikä se varmaa muutenkaa pitäis, koska toi käsite on täysin tuntematon hänelle [;)] Mutta enempiki luulen, että vaikuttaa sitten siihen, monelta kotiutuu iltaisin, ettei joka ilta menekään töiden jälkeen salille vaan tule kotiin. Ja onneks hänellä työvuorot alkaa 11-12 aikoihin, että kerkeää kyllä aamulla olemaan vauvan kanssa. Ja tosiaan, kun vauvan sänky on miehen puolella, ni saa öisin sitten nousta antamaan vauvaa mulle ja laittaa vauvan takasin sänkyynsä [;)] Mulla onneks noita apukäsiä sitten on kyllä aina saatavilla, kun kavereita asuu lähellä ja samaten vanhemmat asuu n. 5min ajomatkan päässä meiä kämpiltä, että en usko, että tulee suuria ongelmia sen suhteen. Vaikka eihän se tietenkään sama asia ole, kun jos isä hoitaa lastansa..

Äitini anto tänään aika hyvän vinkin lastenkasvatuksesta.. Hänelle oli siis joku vanhempi rouva aikoinaan tän saman sanonut sillon, kun äiti odotti vanhinta veljeäni: Lasta kasvatetaan kunnolla ja kuria pitäen ensimmäiset 7v ja sen jälkeen voi alkaa vähän rentoutua, koska pohjatyö on hoidettu kuntoon tuona aikana. Meiä perheessä toi on ainaki toiminu [:)]
 
Sammallammas: Meillä taas risteni ajatukset niin päin että minä meistä ajattelin että lyhyempikin ajanjakso riittäisi, että sen kaksi viikkoa olisi kolmesta ja sitten vois käydä vähän töissäkin olemassa... mulla lähinnä sellanen pelko itelläni että jokseenkin mies kyllä olisi kolme viikkoa kotona mutta sitten se onkin siinä, ottaisi sen lomailun kannalta siltä osin ettei osaa ajatellakkaan asioita mun kannalta, esim. synnytyksestä palautumisesta yms. Tähän päivään asti kun se on aikalailla ollut kotitöiden osaltakin sitä että tekee sillon ku huvittaa(kiinnostaa, tai mie rääkäsen sille asiasta) ja mie teen sitte pakosti muullon. jotenkin mies ei oo oikein vielä päässy sisäistämään tätä raskautta kunnolla.... Tämän sairasloman myötä tosin asiat on alkaneet hieman muovautumaan toisellkain tavalla ja pikkuhiljaa valmistelen (juu-u, savolainen mies kun on) tulevaan. Miehellä ei siis ole ollenkaan vauvoista kokemusta. Se isyyspakkaus mistä oonkin täällä ohimennen maininnu on toisaalta myös sellainen joka tähän tulevaan valmistelee [;)] Uskon kyllä kun mieheni luonteen kuitenkin tiedän että nämäkin asiat saadaan selvitettyä ja ukkokulta ottaa hyvinkin osaa lapsensa elämään muutenkin kuin olemalla taka-alalla, ja lähinnä nämä ajatukset ovatkin omassa päässä johtuen ehkä siitä että muutamalla ystävällä jokseenkin on käynyt niin että mies ei edes osaa pukea vauvaa ilman että toinen on suurinpiirtein neuvomassa vieressä mistä aukosta se pää pannaan sisään...

Kunhan saadaan kunnolla keskustelua ajan kanssa näistä asioista niin kyllä ne selviää :) niinkuin varppina teilläkin[:)]
 
Huohmenta!

Kaksi päivää mennyt seikkaillessa. Tiistaina käytiin pikavisiitiillä Espoossa ja eilen käytiin Vantaalla Ikeassa, nyt on reissattu pk-seudulla ristiinrastiin[:D] Huomenna pääseekin sitten ulkomaille, eli Tallinnaan.

Isyyslomasta: Eilen sanoin miehelle, että toivoisin hänen olevan ekat pari viikkoa kotona, kun kaikki on kuitenkin meille molemmille uutta. Voi kauhea, kun alkaa pelottamaan ja kauhistuttamaan lapsen tulo, kun täytyy alkaa konkreettisemmin sitä miettiä[&:] Meillä on vähän samanlainen tilanne kuin Kaikalla, että mies tekee ison osan töistä kotona ja pystyy muokkaileen aikataulujaan kohtuullisen hyvin, joskin on niitäkin päiviä, että mies lähtee jonnekin aamukahvipalaveriin kello 8.00, sanoo tulevansa parin tunnin päästä jo kotiin ja tuleekin vasta kuuden jälkeen illalla[:D].

Kaika: Oon tosiaan lukenut psykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa ja vielä on muutama lukemispäiväkirja ja opintotehtävä tekemättä, että saan kokonaisuuden valmiiksi. Toivon kovasti, että saisin ne tehtyä heinäkuun puoleen väliin mennessä, kun silloin aloitan virrallisesti äitiysloman kuitenkin.

Pippula: tuo sun Avatar on aivan liikuttavan ihana[:)] Oikea söpöläinen teille tulossa!

Vaavilla on melkoiset aamujupat menossa, maha vaan hytkyy[:)] Ollaan myös nyt jonkun aikaa soitettu vauvalle aina nukkumaan mennessä Sininen uni- kappaletta ja luettu muutamaa lasten runoa. Nyt muutamana päivänä vauva on aloittanut iltajumpan biisin soidessa ja silloin on erityisen kova meno masussa, kun isukki lukee iltarunoja, äitin äänestä ei niin kauheasti oo väliksi, kun sitä taitaa kuulua ihan tarpeeksi koko ajan[:D].

Ja lista pitenee, raskauteen liittyvistä asioista, jotka vois jo loppua: lirahdus aivastuksen yhteydessä[:@][:'(][:o][&o][X(]

Lirahduksetonta odotusta!
 

ALKUPERÄINEN: HaniMami
Ja lista pitenee, raskauteen liittyvistä asioista, jotka vois jo loppua: lirahdus aivastuksen yhteydessä


HAHhaa!! Toi on just yksi niistä asioista, joista ei kerrota ennen ensimmäistä raskautta..toinen samaan kategoriaan menevä heitto on: "No se toinenhan menee siinä samalla."[:D][:D]

Mutta nopeesti vaan käymässä..pitännee valmistautua Tammisaareen lähtöön..äippäpolilla aika sokereiden vuoksi. Mutta ekaksi livistän uimaan[;)]
Huoh..eilinen oli taas näitä vaikeita päiviä esikoisen kanssa..tai lähinnä vaikeus on exän kanssa...se ei nyt näytä tajuavan lastensa parasta..ei sitten millään[&o][&o]
No laitoinpa erittäin asiallisen mailin menemään ja toivon, että se nyt heräisi tähän päivään..
Joka tapauksessa tästä(kin) syystä on noita nukkumisvaikeuksia..ja olen siis tänä aamuna jo vedelly kuntopyörällä treenit, jotka jatkuvat uimahallissa..kiukku saa treenaamaan lujempaa[;)][:D]

Nyt tuli minä-mulla-minua- postaus, mutta iltapäivällä tulen uutena ihmisenä kommentoimaan ja kertoilemaan lekuriuutiset.

Jaksaa jaksaa!!
 
Isyysloma: Me olemme emme ole vielä lyöneet lukkoon sitä, miten mies pitää isyyslomansa. Osa kavereista on sanonut juuri sitä, että on hyvä että isä on kotona heti sen koko kolme viikkoa, koska kaikki on niin uutta ja että saa asiat vähän rullaamaan. Osa taas on sanonut sitä, että ehdottomasti pitää vasta myöhemmin, koska alussa se vauva ainoastaan nukkuu ja syö, joten ei siinä ole mitään tekemistä isällä. Mutta tämähän tosiaan riippuu niin kovasti siitä vauvasta ja synnytyksestä, että miten se menee. Itse ajattelin, että katsomme asiaa sitten vasta tilanteen tultua, kun miehen ei varmaankaan tarvitse niin tarkasti etukäteen töihinsä ilmoitella, että mitä päiviä on paikalla ja mitä ei. Ja Kelallehan voi sitten tehdä ilmoituksen vasta takautuvasti.

Kyllä minuakin jo jännittää/pelottaa/kauhistuttaa [:o][:o] miten sitä sitten pärjään yksin vauvan kanssa, että miten osaan sitä hoitaa yms... apua, apua...

Monet olette kirjoittaneet kiertäneenne kirpputoreja ja minäkin eilen kävin sitten sen innoittamana yhdellä. Yleensä en oikein ole kirpputoreilla käynyt. Innostuin kyllä kovasti, koska tein tosi hyviä löytöjä ja mihin hintaan! Ne aivan pienimmät vauvan vaatteet olivat kuin uusia ja tosi halpoja. Tänään menen töiden jälkeen käymään vielä toisella kirpputorilla [:)].
 
Huomenta!
 
Minähän tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi, kun täällä kovasti keskustellaan isyyslomasta [:D] 
 
On jo poitsu vahvistunut niin paljon, että saa minut joka päivä säikähtämään :D Hassusti se ensin jaloilla vähän kokeilee vasempaa puolta masusta ja minä mielessäni "Ooi, kuinka hentoisesti kokeilee" ja sitten TÖKS niin kunnolla, että säikähdän ja koko maha heiluu [:D][:)] Ihana <3 [:)]
 
Tänään olisi neuvola ja ääh, inhottavaa sanoa sille ylihuolehtivalle neuvolantädille tästä tilanteesta. Voin vaan kuvitella hänen sanansa kun kerron. Alkaa varmasti mahdoton hössötys ja kaikkea, huoah.
 
 
 
Ainiin ja teille pelokkaille: Joillakin ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla yksin vauvan kanssa, eikä ole paljon vaihtoehtoja kuin sivuuttaa turha pelko! Suosittelen samaa teillekin. Tuleehan se isi teillä useimmilla kuitenkin aina töistä kotiin jne..
 
Moikka!

Milamariaa, noinhan se on. Ja kyllä se vaan on niin, että kaikkia jännittää ekan kanssa, isiä ja äitiä, kun ekan kerran jää sen lapsen kanssa yksin.
Onneksi noi vauvelit on lujaa tekoa, eikä normaalikäytössä mene rikki[;)][:D]
Mun vinkki noviiseille on oppia ottamaan rauhallisesti..siinä kohtaa kun vauva alkaa rääkymään sydäntäsärkevästi, vetäkää syvään henkeä ja rauhoittakaa oma mielenne..koska toisinaan itku jatkuu jopa tunteja ja sitä enemmän vauveli itkee, mitä hermostuneempia/epävarmempia hoitajansa kosketukset on..

Mä muistan kun olin ihan huolesta soikeena ekan kanssa, kun selvästi sillä oli kuolemankuume jo päällä ja itki ku viimeistä päivää.. (oikeesti oli vaan huutanut itsensä kuumaksi ja mä hermoilin ja hyssytin, heijansin, ja kaikkea), nii mun mutsi tuli siihen tilanteeseen ja varmalla otteella otti vauvan lähelle ihoaan ja sanoi jotain hiljaisella ja rauhallisella äänellä- itku loppui kuin seinään.
Musta ainakin tuntui alussa vaikeimmalta ajatus, että tietäisin, mikä vauvelilla on vikana (nälkä, märkä vaippa, tylsää, liian täynnä, ilmavaivat jne), varsinkin kun kaikki sainoi, että kyllä sen itkusta erottaa..
Mutta kyllähän sen todellisen kipu/särkyitkun erottaa..

Ja nyt on käyty äippäpolilla:

Vauvelin painoarvio ultralla 1036g.
Kaikki vauvalla just niinkuin pitää ja kovasti pyöriskeli siellä.
Joudun ottamaan sokereita vielä vrk:n ja sitten maanantaina puhelinaika ja sovitaan insuliininaloittamisesta.
Neljän viikon päästä taas äippäpolille ultraan (JEE!!) ja naistenklinikalle sen jälkeen istukkatutkimuksiin...
Kovasti kehuivat ruokavaliotani ja liikunnan määrää[:)]

Niin ja klitoriskin löytyi (myös vauvalta[8D][8D]), jotta tyttö olisi tulossa. Olipa kivaa, että se tuli varmemmaksi.

Nyt maitokauppaan nuorimmaisen kanssa.

Moikka!
 
Niin, varmasti se ensimmäinen jännittää mutta niinkuin Kaika sanoikin, varmuus on vaan hyväksi ;>
Ja Kaikalle vielä onnittelut hyvästä ultrareissusta! :) Oliko sulla esikoinen tyttö vai poika?
 
Onnekseni neuvolareissu meni hyvin, eikä neuvolantäti aloittanut mitään pahempaa hössytystä.
Minulla vähän pehmentyneet paikat ja 3 cm:stä 2,5:een.. Mutta sanoi ettei pehmentyminen ollut niin huomattavaa, että tarvitsisin vuodelepoa mutta maratonia saan kuulemma välttää. Huh! Minulla kun sitä autoa ei ole ja on sukulaisia rassattu miehen lähdön jälkeen jo niin, että ihan nolottaa [>:]
Muuten kaikki oli ok [:)]
Painon nousukin tippunut 325g/viikko, kun viimeksi oli 1115g/viikko eli jes!
 
Tänään olisi aikomuksena tehdä pizzaa ja ehkä leipoa cookies-keksejä [:D] Tekosyynä olkoon vaikkapa huomenna alkava viikonloppu ja hyvä neuvolareissu [;)]
 
Milamariaa- Sitä samaa- onnittelut hyvistä lukemista ja hyvästä reissusta.
Ja tottahan ton takia joutuu herkuttelemaan[8D][8D] Slurps!
Mulla on molemmat poikia- nyt siis 6v ja 7v, elikkäs on kyllä tosi kivaa, jos se tyttönen nyt tulee..kivaa, mutta outoa..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top