Kesäkuun kuulumiset

Oi voi.. hulluhan sitä on ku nyt päätettiin vauva panna alulle :/ Meillä alkaa yläkerran rakentaminen ja arvatkaapa onko tällä mammalla energiaa miettiä ja laskelmoida raksa tarvikkeita :( mies kun on vielä sellanen et epäilee kaikkea ja haluaa tutkia ja väitellä mm eristeistä paljon mitäki pitää olla meän rakennusvalvojan kanssa. Sanoin et heti ku tiän et vauvalla kaikki hyvin niin voin lakata murehtimasta sitä ja keskittyä remppaan mut ennen sitä mun energiat ei riitä :( Nyt alan olleen niillä main rv mitä mun läheinen oli kun sai km.. joten mieli alla päin täällä :( Asiasta ku ei voi hälle puhua kun on niin tuore juttu ja arka paikka.. Nyt vain tuntuu et tekis mieli vain itkeä...
 
Meillä on jatkuvasti remppaa menossa, ei varmaan noin laajaa kuitenkaan. Makuuhuone on puoliksi purettu ja olohuone/takkahuoneessa pitää lattiat purkaa ja tehdä uudestaan, nämä pitää olla ennen talvea. Lisäksi olis tiedossa keittiö ja kylppäriremppa, mutta taitaa jäädä ens kesään... Mies on remonttihommis työkseen eli tekee kaiken itse..
 
Käytin tänään oireettomuuttani hyväksi ja purkasin laminaatit olohuoneesta ja takkahuoneesta. Vieläkin on yllättävän pirteä olo, paitsi että itku on herkässä. Kait mä tulin tunteelliseksi kun tykkäsin siitä laminaatista :dance018
 
Mä itkin kun koira vei mun sukan pyykkitelineeltä!! On nää raskaushormonit erikoisia :hilarious::hilarious: mies joutu oikeen varmistaa että itkenkö siis oikeesti sukan vuoksi vai ihan jollekkin muulle....
 
Ja tämä väsymys... Se on päällä ihan 24/7. Työnteko ei kiinosta sitten yhtään, odotan niin 3viikon päästä olevaa lomaa että saan nukkua. Onneksi nt-ultra on ennen loman alkua nii saa (toivottavasti) lomailla rauhassa :)
 
Mulla on viela 6 viikkoa ennen lomaa.. eika tosiaan tyonteko kiinnosta sitakaan vahaa kuin yleensa. Saaks jo alkaa laskemaan viikkoja aitiyslomaan? :rolleyes:
 
Mä oon jo laskenut viikkoja :smiley-bounce012

Ja mulla ei ole lomaa ollenkaan, eikä yhtään huvita työt. Tosin pystyn itse vaikuttamaan mitä vuoroja otan vastaan, mutta tietysti mitä vähemmän teen niin sitä vähemmän on sitten palkkaa.. kuukausi pitää vielä odottaa tuleeko karenssi kun itse lähdin edellisestä työstä vaikka olikin pätevä syy.

Ens viikolla olis muuten työhaastattelu, 80% varmuudella paikka olis jo mun, mutta olis 2kk sijaisuus mikä ei nyt just kiinnosta muuten kuin palkan takia. Poissaoloja kuitenkin tulee Jonku verran labran, ultrien ja neuvolan takia. Mietin että pitäisikö kertoo haastattelussa raskaudesta vaikka ei se noille kuulu.
 
Ma en oo viela paattany millon jaisin aitiyslomalle, mut kai sita taytyy tahdata n. kuukautta ennen, vaikka sit jos/kun menee yli niin arsyttaa etta viikot menee "hukkaan". Taalla kun aitiysloma on tasan vuoden ja sen jalkeen joko meet takas toihin tai irtisanoudut. Tosin en nyt erityisesti nykyiseen duuniin enaa haluis palatakaan, mut en nyt viela jaksa miettia vaihtoehtoja.
 
Odottelen aikoja, et pystyis taas tekemään töitä... Väsymys on edelleen niin voimakasta, ettei paljoakaan pysty päivisin puuhailemaan:banghead:. Onneksi muut raskausoireet sentään ihan lieviä tällä hetkellä.
 
Minäkin olen miettinyt tuota äitiyslomalle jäämisen ajankohtaa. Koululla alkaa tietysti joululoma 22.12. mutta kovasti mietin että käyttäisinkö vielä lomapäiviä siinä ja jäisin mammalomalle vasta tammikuun puolella. No, onneksi on aikaa miettiä näitä!
 
Miut varmaan taas "pakotetaan" lääkärin toimesta jäämään sairaslomalle viimeistään kuukausi ennen äitiysloman alkua..
Teen toooosi fyysistä työtä, vuoro alkaa aina viimeistään 3.30 aamuyöllä, täysin seisomatyötä ja tosi paljon nostoja. Esikoisen odotusaika oli tosi helppo ja maha oli suht pieni ni hyvin oisin omasta mielestäni pystyny vielä töissä olemaan, mut kuukausi ennen äippäloman alkua lääkäri löi saikkulapun kouraan. Ni en varmaan paljon enää marraskuun puolivälin jälkeen oo töihin nytkään menossa:wacky:
 
Ite miettiny kans et koska jäis. Töitä saisin tehä niin pitkään et synnärille pitää lähteä. Äippäloma on 480pv mut siitä saan ite päättää paljonko käytän täyspäiväsesti. Nuita päiviä saan käyttää siihen asti et lapsi lähtee kouluun. Pohtinu et jos käyttäis tammikuussa lomapäiviä mitä kertyny ja vasta sitten alkais nostaan äitiyspäivärahaa :) oma työ on kans fyysistä osittain mut onneksi raskaan työn ohessa myös kirjanpito on mun vastuulla niin pystyn tekemään kevyempääkin työtä. Varmaan joudun äippälomalla kans välillä kirjanpito hommiin :D mies ei kyllä tykänny ku sanoin et jos vauva on helppo tapaus niin käyn töissä sen kans :D Ai miten niin olen työnarkomaani :D
 
Huh, kesäloma alkanut perjantaina ja autoon päästessä valtava itku ihan helpotuksesta, kun ei tarvitse taistella päiviä läpi hymyhuulessa, vaikka olo oli hirveä, väsytti, pyörrytti ja olin todella pahalla tuulella vielä kaiken hyvän päälle. En siis ole kertonut töissä ja olon salaaminen kävi tosi raskaaksi. Kesäloman jälkeen varmaan pakko kertoa, että on selitys siihen etten ihan normiaktiivinen jaksa olla. Eilinen aamupäivä menikin nukkuessa [emoji16]

Meillä olisi myös remontin jatkaminen edessä loman kunniaksi. Sisälle tehdään pesuhuone ja yläkertaan aletaankin sitten tekemään lastenhuonetta [emoji173] toivottavasti jaksan osallistua muutenkin kuin vain suunnitteluun.

Tiistaina on ensimmäinen neuvola ja ultra. Jännittää aivan suunnattomasti. Vaikka oireet on tosi voimakkaat jne niin eihän silti ole sata varma, että siellä pientä on matkassa. Toivottavasti ei jouduta pettymään.

Laskeskelin itse, että jäisin pois töistä jo joulukuun alusta, todennäköisesti saan pitää loput lomat ennen varsinaista äitiyslomaa, näin ainakin muillakin ollut :)
 
Ite kans suunnitellut että joulukuun ouolessa välissä jäisi mammalomalle, ainakin mitä kelan sivuja lueskelin niin niistä sain käsityksen et sillon viimeistään pitöö jäädä ja vauvaa ei saa ainakaan kunnalliseen päivähoitoon ennen kun 10kk ikäisenä. Aloin jo ehdotella et jos mies jäiskin 6kk jälkeen kotio ja mä palaiskn töihin. Mut ukko ei vastannut juuta eikä jaata.
Kuulin tuossa puskaradiosta et sitä alkanu vähän epäilyttää/kaduttaa koko homma. Ei taida ihan olla valmis vauvan tuomiin muutoksiin elämässä. :meh: tämä tieto oli vallan hauskaa ottaa vastaan isännän kaverilta aamu seitsemältä. Hieman vituttaa.
 
neponen, mä luulen että miehesi reaktio on varsin normaali juttu, samankaltaisia ajatuksia uskon tulevan jossain vaiheessa lähes kaikille isäksi tuleville. Uskon myös, että se on ihan normaalia, eikä vielä tässä vaiheessa kannata surra suuresti. Raskausaika on miehille eri tavalla haastavaa kuin meille naisille ja siksi se todellinen isyys tulee esiin sitten vasta vauvan syntymän lähestyessä ja synnyttyä. Tottahan asia kannattaa yrittää hienovaraisesti ehkä ottaa esiin miehen kanssa, voihan olla että uudenlainen elämä ja arki vain jännittää!
 
Juu todennäkösesti. Eniten mua ehkä ärsyttää se että kuulen sen aatoksista muualta kun mieheltä iteltään. Mut oon myös viimeviikkoina ollu oikeen hormonihirviö, otan nokkiini tai hermostun ihan tyhjästä ja poraan kun katon luontodokkaria :cat:
Saatiin kaverilta doppleri lainaan, jahka krapulapesäke suvaitsis nousta ylös nii vois kokeilla kuuluuko sydän äänet :)
 
Meillä keskusteltiin aiheesta neuvolassa. Sanoi että on erittäin normaalia että katumusta voi tuntea kumpikin. Kyseessä on kuitenkin iso asia. Toivottavasti saat miehesi kanssa juteltua asiasta.
 
Huoh, täällä maha ei kyllä jätä mitään arvailujen varaan, jos vaan joku älyää katsoa... Mahdottomasti pömpöttää, kuin ilmapallo. Olen toki itse pienikokoinen, joten kaipa se on hankala piilotella. Nyt on alkanut jännittää taas, kun enää viikko nt-ultraan. Tuossa oli muutama seesteinen viikko ettei asiaa juuri ajatellut, mutta nyt taas mietityttää onko kaikki hyvin. Rankkaa tämä raskaana olo. Aina pitää jostain olla huolissaan. :banghead: :happy:

Lomaa saan odotella vielä hyvän tovin... Elokuussa vasta.
 
Niin ja tuosta epäiälystä, että mulla ainakin itellä käy aina välillä mielessä, että olikohan tämä sittenkään hyvä asia. :nailbiting:

Vaikka todellakin toivottu on ollut.
 
Takaisin
Top