Kesäkuun kuulumiset

Meillä on ollut alkuperäinen ajatus että menisin suht nopeasti takaisin töihin ja mies olis sitten kotona. Lapsi päiväkotiin aikaisintaan vuoden ikäisenä, mutta toisaalta en tuohon päikkyyn haluis pientä viedä. Oma meni tähän päikkyyn 4 vuotiaana ja osas hyvin pitää puolensa jne mut ellei osa hoitajista vaihdu niin alle 3 vuotiasta en mielellään tuonne vie..
 
Kylla muakin hirvittaa, esikoinen on ollut superhelppo tyyppi pienesta pitaen, joten mietityttaa et mita jos sielta tuleekin joku koliikkivauva joka ei nuku ikina, ja yleensakin miten parjaan kahden kanssa, kun mies tekee kahta duunia niin ei aina oo hirveesti kotona.
 
Ai epäilyjä ei kai mikä se sellainen on. Tän päivän kun on taas vääntänyt rautalangasta muksuille asiaa tuli mietittyä miks aloittaa taas se rumba kun nää on nyt niin omatoimisia jo ja sitten pitää taas uusiks olla silmät selässä
 
Kyllä on itseäkin epäilyttänyt, oliko tää raskaus kuitenkaa hyvä juttu. Esikoinen menee jo syksyllä kouluun. Ens. raskaus oli myös helppo tähän alkuraskauteen verrattuna.

Olen myös huomannut raskauden tuoneen pintaan paljon negatiivisia tunteita ja pelkoja. Jäin esikoisen kans yksin, kun poika oli puolivuotias. Ero tuli itselle täysin yllätyksenä. Jonkin verran ilmeisesti traumat viime vauva-ajasta painaa.
 
Kyllä täälläkin on välillä käynyt mulla mielessä, että mihinkä tässä ryhdyttiin, kun kolmatta lähdettiin yrittämään.. Nuo kaksi on jo niin isoja ja itsenäisiä mutta toisaalta niin pieniä, ja nyt se kaikki alkaa taas alusta. Oma jaksaminen ja parisuhteen huomioiminen on kuitenkin sellaisia asioita, jotka on tärkeitä. Tässä sitä kuitenkin ollaan:happy: Toivotaan, että kaikki menisi hyvin.
 
Meillä mies on mm itkenyt ja puhunut kuinka elämä on nyt ohi. :D Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muuten saisi murjottaa jatkuvasti. Outoahan se olisi jos se olisi ensimmäisen lapsen kanssa ihan ok ja rauhallinen. Kyllä ne negatiiviset tunteet vielä muuttuu kunhan saa aikaa totutella ajatukseen. :)
Mua itseäni ei vielä ole epäilyttänyt, oon ollut valmis tähän jo vuosia. Ehkä mua vähän hämmästyttää että siellä oikeasti on jotain, kun olo on niin normaali.
 
Hei kaikille ☀️
Minäkin taidan nyt uskaltautua jo mukaan ryhmään. Tänään on joko 9+1 tai 10+1, riippuu lasketaanko kuukautisista vai luotetaanko varhaisultrassa otettuihin mittoihin. (Kumpaa te käytätte, jos eroa?)
Kyseessä on toinen raskaus, esikoisemme täyttää kohta 5 vuotta. Hän sai alkunsa heti kun sai tilaisuuden, tämän toisen kanssa ei sitten olekaan ollut niin helppoa. Nyt onneksi saatiin tällainen iloinen yllätysuutinen ❤️
 
Kaks viikkoa mennyt nätisti sängyssä ja ämpäri kaverina. Viime viikolla olin kolme päivää tiputuksessa, koska hyperemeesi. Eikä siinä kaikki, kilpparin liikatoiminta laukesi raskaudesta, joten lääkkeitä naamariin :/ turvallisia toivottavasti, pakko uskoa lääkäreitä! Eka päivä kahteen viikkoon kun pääsin ulos, piti käydä verikokeissa.. olipa reissu :D pari viikkoa vielä nt ultraan, toivon kaikesta paskasta huolimatta että kaikki hyvin :) tsemppiä kaikille :Heartred
 
Ensimmäinen ultra aika varattu :) miten tässä malttaa odottaa vielä kk :D 12+5 olis silloin omien ja neuvolan laskun mukaan :) Lähipiiri on veikannu että olen joko pitemmällä tai sit on kaks :D sen verran iso masu jo ja mulla oireita ollu jo paljon ennen plussaa :D
 
Kaks viikkoa ultraan, osuinkin sopivasti miehen lomaviikolle niin ei tarvitse miettiä pääseekö mukaan! :smiley-bounce012

Reippaasti oli 6-vuotias tänään mukana kun kävin verikokeissa, ei oo äitiinsä tullu.

Mua jännittää ihan sairaasti mennä yövuoroon tänään illalla, en oo tehny yövuoroja sitten 10 vuoteen.. Nyt oonkin sitten miettinyt koko päivän että millaiset eväät otan mukaan että jaksaa
 
Huomenna ensimmäinen neuvola ja ultra. Tosin tajusin, että se on varmaan vain sellainen, että kuunnellaan sydänäänet ja nt-ultra pitää varata myöhemmäksi. Toivon mukaan saamme ajan vielä kesäloman ajalle. Näin siirtyi kertominenkin perheille myöhemmäksi, nt-ultran aikoihin oltaisiin kuitenkin jo luultavasti ainakin +12 viikolla. Huominen jännittää ja tämä päivä mennyt huonon olon ja väsymyksen takia melkeen kokonaan nukkuen. No tuleepa huominen nopeampaa :)

Meillä minulla tulee enemmän noita, että apua, mitä ollaan menty tekemään :D mies on rento ja sitä mieltä, että me pärjätään varmasti, kun vaan se pahin väsyaika jaksetaan yhdessä läpi. Mutta kyllä minäkin odotan ja toivoin vauvaa ja edelleen se tuntuu maailman ihanammalta asialta, mutta nämä epävarmuuden tunteet taitaa olla aika normaaleja näin ison asian äärellä.
 
Ihanaa ku muillakin on näitä katumuksen hetkiä. Mäkin oon monesti mieheltä kysynyt et ollaanko me ihan hulluja ja ollaanko me nyt varmoja tästä kuitenkaan. Ja miten ihmeessä mä selviän useamman suht pienen kanssa ku mies on töissä. Ja kuitenkin tulokasta molemmat odotetaan innoissaan suuremman osaa ajasta, mut sit tulee näitä epäilyksiä molemmille :/
 
Ystävä palautti toissapäivänä kasan äitiysvaatteita, jotka olin hänelle lainannut. Tänään vetäisin äitiyshousut jalkaan kun muita siistimpiä ei siihen hätään löytynyt ja ai että oli mukavat päällä, enpäs enää muistanutkaan että farkutkin voi olla mukavat jalassa. :D
 
Mäkin sain tänään palautuksena kassin äitiysvaatteita mitä olen kälylle lainannut. En oo vielä ehtinyt sovittaa, toivottavasti joku mahtuu päälle, kun painan jo 10 kg enemmän kuin esikoista odottaessa.
 
Minäkin viime viikonloppuna sovittelin vanhat äitiyshousut ja shortsit ja kyllä vaan tuntui ihanalta kun ei puristanut. Ihme että mahtui vielä, kun minullakin on tässä esikoisen jälkeen tuota painoa kertynyt, mutta epäilen ettei mahdu enää loppuajasta :oops:
 
Päälle menee vaikka kiristeleekin reisistä. :D oon mä jo ostanut parit äitiyslegginsit ja kasvun varaa sisältävät äitiyshousut.
 
Mun tarvis paitoja hommata, nykyisissä olo on ku makkarankuoreen olis ängetty :/ äippäpaidoistakin ehdin hankkiutua eroon viimeisen jälkeen.
 
Mun tarvis paitoja hommata, nykyisissä olo on ku makkarankuoreen olis ängetty :/ äippäpaidoistakin ehdin hankkiutua eroon viimeisen jälkeen.

Jep, sama homma täällä. Miten muuten, kun oon vähän niinkun päättänyt että annan itteni lihoa raskauden aikana erittäin vähän, koska en halua olla mikään hirveä pallo, niin voiko siitä olla jotain haittaa? En kumminkaan aio laihduttaa, mutta en halua paino saada lisääkään.
 
Takaisin
Top