Nika: Mullahan sitä lapsivesi epäilyä joo oli.
Neuvolaan olin tossa yks päivä yhteydessä ja täti "määräs" mut vuodelepoon huomiseen neuvolalääkäriin asti. Nyt oon enemmän ja vähemmän koittanu ottaa ihan iisisti vaikka välillä se tuntuukin olevan tosi hankalaa ton kohta 1-vuotiaan kanssa. Huomenna on onneks se lääkäri ja saa vähän tietoa siitä mikä on tilanne tuolla alakerrassa ja jatkuuko lepäily vai saako touhuta ihan entiseen malliin. Vähän kyllä jo jänskättää!
Eipä noista painoasioista näin raskausaikana kannata joo murehtia. Kun syö ihan nomaalisti niin sitä painoa saa tulla ihan niinkun on tullakseen. Jeminaa odottaessa mulle tuli aika tasan tarkkaan 15kg ja tähän mennessä paino oli noussu jo melkein 8 kiloa ja söin ja liikuin ihan normaalisti. Nyt mulle on taas tullu nippanappa se kilo lisää ja ihan samanlailla oon syöny ja liikkunu kun ennenkin. Vaikka Jeminasta pamahtikin kaikki komeat 15kg niin ekat 8kg jäi laitokselle, 2kg lähti ihan muutamassa päivässä ja loput 5kg pikkuhiljaa niin, että parin kuukauden päästä olin taas lähtöpainossa.
Toivottavasti Tanku teidän pienen tytön sydämessä olis kaikki kunnossa!
Mulla jälivuotoa tuli about 4-5 viikkoa, mut viimeset 3 suht niukasti. Mulla on menkatkin kyllä aina tosi runsaat että sekin varmaan osaltaan vaikuttaa asiaan.
Episiotomia vs. repeytyminen. Mä olen ehdottomasti välilihan leikkaamista vastaan niin kauan kunnes oikeesti näyttää siltä että nyt repee pahasti jos ei leikkaa. Mulla luki synnytyssairaalan esitietolomakkeessakin toivomuksena että vältetään episiotomian tekemistä. Mä sain pari "pintanaarmua", 1. asteen repeämää, jotka kuulema tarvi tikata ainoastaan kosmeettisista syistä. En tiedä sitten oliko sillä melkein 8 viikon väliliha hieronnalla osuutta asiaan kun väliliha säästyi täysin ehjänä. Mutta niinhän se nykyään taitaakin mennä, että kätilö arvioi tilanteen ja jos näyttää siltä, että repeää pahasti niin sit mieluummin leikataan ja jos taas näyttää siltä, että parilla tikillä selvitään niin sit jätetään leikkaamatta. Kätilö kyllä otti jo sakset esiin siinä ponnistusvaiheessa, että en tiedä kuinka lähellä se leikkaaminen mulla olis ollu, mut onneks ei leikattu! Istuin sit jo synnytyssalissa heti synnytyksen jälkeen ilman sen kummempia tuskia :)
Jakkaralla ponnistamisesta mulla on sellanen tieto jäänyt kalvamaan, että se painovoima saattaa aiheuttaa sen, että vauva tulee liian nopeasti eikä kudokset kerkee venyä mukana ja sattaa tulla pahojakin repeytymiä. Mäkin meinaan esikoista odottaessa mietin sitä vaihtoehtoa, mutta loppujenlopuks mä ponnistin puoli-istuvassa ja se toimi mulla paremmin kun hyvin. Toki mulla oli niin kova ponnistamisen tarve ettei siinä pal tullu mietittyä missä asennossa sitä oikeen ponnistaiskaan :D
Kivunlievitys. Jeminan synnytyksessä käytin aluks ihan lääkkeettömiä kivunlievitys menetelmiä. Liikkuminen oli tosi tehokas juttu. Musta tuntu että se kipu vaan paheni jos pysy paikallaan. Jyväpusseja kokeiltiin yhessä vaiheessa ja ne oli ihan jees, ei poistanu sitä supistuskipua, mutta rentoutti sopivasti supistusten välissä. Seuraavaks olin sitte ammeessa ja siitä tykkäsin kyllä tosi paljon. Sielläkin oli supistuksen tullessa kyllä pakko heilua ja keinua. Sit kun siirryttiin synnytyssaliin niin kokeilin ilokaasua, mut ainakaan mua se ei auttany yhtään. Pää meni ihan sekasin, mutta kivut pysy ennallaan. Sitten sain epiduraalin ja se oli kyllä ihan taivaanlahja. Oman kokemukseni mukaan voin siis suositella. Ja se epiduraalin laittaminen ei muuten satu yhtään. Sit kun se epiduraalin vaikutus lakkas ja pyysin lisää niin en enää saanutkaan (olin 9cm auki) ja se hetki siitä siihen kun sain alkaa ponnistaa oli kaikki kauheinta koko synnytyksessä. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli ihan hyvä, että se epiduraalin vaikutus kerkes lakata ennen ponnistusvaihetta, koska ponnistamisen tarve oli niin suuri niin tyttö synty sit about kuuden ponnistuksen jälkeen.
Hui Eevi!! Mä kyllä tossa tilanteessa alkaisin jo pakata kamoja ja suunnittelisin muuttoa johonkin muualle jos siellä vielä kerran on yleistä tollaset murtautumiset! :S Kyllä oon niin onnellinen tästä meidän omakotitalosta täällä maalla! Meidän pihalle päästäkseen on viel kuljettava naapurin koirahäkin ohi, jossa asustaa kolme aika ärhäkkää metsästyskoiraa :D
Taidanpa repästä ja pyytää ukkoa tuomaan samalla kun tulee kotiin niin pari leffaa makuunista ja vaikka pizzat niin olis tän päivän ohjelma sitten siinä! Sitä huomista lääkäriä odottellessa!
